Aleksanteri II:n patsas

Aleksanteri II:n patsas, taustalla Helsingin tuomiokirkko.

Aleksanteri II:n patsas on Venäjän tsaarille ja Suomen suuriruhtinaalle Aleksanteri II:lle omistettu muistopatsas Helsingin Senaatintorilla. Johannes Takasen ja Walter Runebergin suunnittelema muistomerkki paljastettiin vuonna 1894, ja se on yksi Helsingin vanhimpia ja huomattavimpia julkisia muistomerkkejä.

Venäjän ulkopuolella Aleksanteri II:n muistomerkki on Helsingin lisäksi nykyään vain Sofiassa.

Historia

Keisari Aleksanteri II (1818–1881) oli Suomessa pidetty hallitsija, jonka valtakaudella ja myötävaikutuksella toteutettiin huomattavia yhteiskunnallisia uudistuksia. Hän kuoli vuonna 1881 pommiattentaatin uhrina, ja 1884 Suomen säätyvaltiopäivät järjestivät suunnittelukilpailun Senaatintorille sijoitettavasta muistomerkistä. Siihen osallistuivat kaikki ajan merkittävät suomalaiset kuvanveistäjät. Kilpailun voitti Johannes Takanen ja toiseksi tuli Walter Runeberg, jolloin kilpailulautakunta päätti antaa lopullisen työn molempien kuvanveistäjien toteutettavaksi. Johannes Takanen kuitenkin kuoli 1885, ja veistoksen toteutus jäi Walter Runebergille, joka yhdisteli siinä omiaan ja Takasen ideoita. Patsas paljastettiin keisarin syntymäpäivänä 29. huhtikuuta 1894.

Aleksanteri II:n patsaasta tuli laajojen mielenilmausten näyttämö vuonna 1899 alkaneiden sortovuosien aikana. Helsinkiläiset protestoivat Nikolai II:n venäläistämispyrkimyksiä vastaan kukittamalla "hyvän tsaarin" Aleksanteri II:n patsasta. Itsenäistymisen jälkeen, kun jotkin kansallismieliset liikkeet pyrkivät hävittämään Helsingistä venäläiskauden jälkiä, patsasta vaadittiin jopa poistettavaksi, ja myöhemmin ehdotettiin sen korvaamista Mannerheimin ratsastajapatsaalla. Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen.

Patsas

Muistomerkki edustaa tyyliltään ajan ihanteellista realismia. Patsaaseen kuuluu Aleksanteri II:n hahmo sekä neljä allegorista veistosryhmää, jotka kuvaavat Lakia (Lex), Työtä (Labor), Rauhaa (Pax) ja Valoa (Lux); kaikkiaan siihen sisältyy kahdeksan ihmis- tai eläinhahmoa. Korkean punagraniittisen jalustan huipulla seisova Aleksanteri II on kuvattu Suomen kaartin upseerin univormussa, pitämässä puhetta vuoden 1863 valtiopäivillä. Koska kilpailulautakunta oli pitänyt toisaalta Takasen luonnoksesta keisarin hahmoksi ja toisaalta Runebergin ideoimista jalustafiguureista, Runeberg toteutti varsinaisen patsaan Takasen luonnoksen pohjalta, mutta lisäsi siihen itse suunnittelemansa sivuhahmot ja jalustan.

Laki-veistos patsaan jalustan eteläisellä sivulla. Hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi.

Jalustan eteläreunalla on Laki, miekkaa ja kilpeä pitelevä oikeuden jumalatar leijonineen. Länsireunalla eli yliopiston päärakennuksen puolella on Työ eli maanviljelijäpariskunta, jonka mies pitelee kädessään kirvestä ja nainen sirppiä ja viljalyhdettä. Pohjoisreunalla eli tuomiokirkon puolella on Rauha, kyyhkysten ympäröimä rauhan jumalatar. Itäreunalla eli valtioneuvoston linnan puolella oleva Valo käsittää kaksi hahmoa: spektroskooppia pitelevä jumalatar, joka symboloi tieteitä, sekä lyyraa pitelevä kerubi, joka symboloi taiteita. Lisäksi patsaan jalustassa ovat Suomen maakuntavaakunat sekä vuosiluku 1863, jolloin Suomen valtiopäivien toiminta alkoi uudelleen puolen vuosisadan tauon jälkeen.

Aleksanterin hahmo on 3,23 metriä korkea, jalustan sivuhahmot 2,3-metrisiä. Muistomerkin kokonaiskorkeus on 10,67 metriä.

Laki-veistos

Muistomerkin kuuluisin osa on jalustan Laki-veistos, jonka hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi. Samanlainen karhuntaljaviittaan pukeutunut nainen Suomen henkilöitymänä oli myös Walter Runebergin veistämän J. L. Runebergin patsaan jalustassa Helsingin Esplanadilla.

Patsaasta tehtiin myöhemmin kaksi alkuperäisen kokoista kipsikopiota, joista toinen sijoitettiin Säätytalon pääportaikkoon ja toinen aikanaan Suomen eduskunnan istuntosaliin, ensin Helsingin vapaapalokunnan ja sitten Heimolan talon tiloihin. Patsas oli istuntosalissa puhemiehen korokkeen takana. Se oli tarkoitus siirtää myös uuten eduskuntataloon, mutta sinne ei enää haluttu Venäjän vallan aikaista taideteosta. Niinpä eduskunnan Laki-veistos siirrettiin 1930 Presidentinlinnan valtiosaliin entisen hallitsijan valtaistuimen paikalle, jossa se tänäkin päivänä on. Kuljetuksen aikana Suomi-neidon pää jouduttiin sahaamaan irti.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksanteri II:n patsas Wikimedia Commonsissa