Albert King

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Albert Kingin tunnetuin kokoelmalevy, King of the Blues Guitar, sisältää kokonaisuudessaan albumin Born Under A Bad Sign (1967) sekä muuta 1960-luvun jälkipuoliskon tuotantoa.

Albert King (oikealta nimeltään Albert Nelson, s. 25. huhtikuuta 1923, Indianola, Mississippi – k. 21. joulukuuta 1992, Memphis, Tennessee) oli yhdysvaltalainen blueskitaristi ja -laulaja, jota pidetään yhtenä musiikintyylinsä merkittävimmistä edustajista.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albert Kingin perhe muutti Arkansasin Osceolaan hänen ollessaan yhdeksän vuotta vanha. Arkansasissa perhe eli viljelyn parissa, ja Albertista tuli lopulta puskutraktorin kuljettaja. Hän ei koskaan oppinut lukemaan. Ensikosketus musiikkiin tuli Albertille gospelin kautta, ja hän alkoi opetella kitaran soittoa 16-vuotiaana. 1940-luvun lopussa Albert soitti ensi kertaa ammattilaismuusikkona yhtyeessä "The In The Groove Boys". Kitaransoiton lisäksi Albert myös lauloi ja soitti rumpuja.

Vuonna 1953 Albert muutti Garyyn (Indiana), missä hän soitti rumpuja Jimmy Reedin yhtyeessä. Samana vuonna Chicagossa hänet myös esiteltiin Parrot Records levy-yhtiötä pyörittäneelle tiskijukalle nimeltä Al Benson, jolle Albert teki ensimmäiset levytyksensä marraskuussa 1953. Seuraavana vuonna myyntiin laitettu single ei kuitenkaan saanut yleisöltä suotuisaa vastaanottoa. Artistinimeksi vakiintui tässä vaiheessa "Albert King". Vuonna 1956 King siirtyi St. Louisiin, jossa hän tutustui heti paikallisiin muusikoihin, mutta pääsi levyttämään seuraavan kerran vasta vuonna 1959 Bobbin Recordsille. Parhaiten listamenestystä saavutti King-levymerkillä julkaistu single "Don't Throw Your Love on Me so Strong" (1961), joka nousi R&B listan sijalle 14. Singlen B-puolella oli instrumentaalikappale "This Morning". Muita kappaleita Kingin levytysuran alkuvuosilta ovat esimerkiksi "I Walked All Night Long", "Let's Have a Natural Ball" sekä "I Get Evil".

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King ja Bobbin merkeille tehtyjen levytysten jälkeen seuraavat levytykset olivat vuoden 1964 Coun-Tree -yhtiön julkaisemat kaksi singleä, jotka eivät kuitenkaan menestyneet lainkaan. Vuoden 1966 keväällä King solmi sopimuksen Stax -yhtiön kanssa Memphisissä. Booker T. & MGs yhtyeen kanssa tehty ensimmäinen single, "Laundromat Blues" nousi heti kolmenkymmenen parhaan joukkoon R&B -listoilla saman vuoden kesänä, ja siitä alkoi Kingin pidempi kaupallisen menestymisen kausi. Albert Kingin Staxin riveissä nauhoittama vuoden 1967 täyspitkä albumi, Born Under A Bad Sign, on kohonnut yhdeksi kaikkien aikojen kuuluisimmista blues-levyistä. Levyn Booker T. Jonesin ja William Bellin säveltämä nimikkappale on kohonnut niin ikään blues-standardiksi. Sen levytti jo seuraavana vuonna Cream (ja myöhemmin esimerkiksi Homer Simpson). Levyltä julkaistiin singlenä myös niin ikään tunnettu kappale, "Crosscut Saw", jonka soolon Eric Clapton toistaa nuotilleen Creamin samana vuonna levytetyssä kappaleessa "Strange Brew". Vuonna 1968 Albert Kingiltä ilmestyi kuuluisa live-taltiointi Live Wire/Blues Power, jonka nimikappale on Kingin puheen säestämä instrumentaalikappale.

King viihtyi tämän jälkeenkin kiertueilla ja levytti toisinaan uusia levyjä. Kaksimetrinen King soitti piippu hampaissaan myös Tavastia-klubilla Helsingissä 14. ja 16. tammikuuta 1980 sekä Tampereen Tekulla 15. tammikuuta.¨Hän esiintyi myös Oulun Pyrinnöllä noihin aikoihin. 1980-luvun lopussa hän suunnitteli vetäytymistä eläkkeelle terveyssyistä ja vuonna 1992 hän kuoli sydänkohtaukseen.

Albert King muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King oli vasenkätinen, ja hän soitti muodoltaan symmetristä, V-Wing -mallista kitaraa. Hän jätti kuitenkin kielet kääntämättä, ja näin ollen hänen kitarassaan ohuet kielet olivat siis ylimpänä ja paksuimmat alimpana. Lisäksi hän käytti omintakeista viritystä. Omaperäisen soittotyylinsä lisäksi King oli arvostettu myös laulajana.

Albert King teki suuren vaikutuksen moniin kuuluisiin rock-kitaristeihin, kuten Jimi Hendrixiin, Eric Claptoniin, Jimmy Pageen ja suurimpana idolinaan häntä pitivät Stevie Ray Vaughan ja Gary Moore. Molemmat heistä ovat levyttäneet ja esiintyneet Albert Kingin kanssa. Yhteisten levytysten lisäksi Moore sai Kingiltä blues-oppitunteja ja teki hänestä myöhemmin laulun "King Of The Blues". Albert vierailee Mooren levyllä Still Got the Blues. Stevie Ray Vaughanin soittotyylissä on selviä piirteitä Albert Kingin soitosta ja heiltä julkaistiin postuumisti levyllinen vuonna 1983 taltioitua materiaalia nimellä In Session. Myös Suomesta löytyy Albertin jalanjäljillä kulkeneita muusikoita: kitaristi Pekka "Albert" Järvinen. Taitelijanimen keksi Edward Vesala, kun Järvinen kehui Kingiä, niin Vesala tokaisi: "Suomen Albert King, Pekka "Albert" Järvinen!"

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1962 The Big Blues, King Records
  • 1967 Born Under a Bad Sign, Stax Records
  • 1968 Live Wire/Blues Power, Stax Records
  • 1969 Years Gone By, Stax Records
  • 1969 King Of The Blues Guitar, Atlantic Records
  • 1970 Blues For Elvis - King Does The King's Things, Stax Records
  • 1971 Lovejoy, Stax Records
  • 1972 I'll Play The Blues For You, Stax Records
  • 1973 Blues At Sunset, Stax Records
  • 1973 Blues At Sunrise, Stax Records
  • 1974 I Wanna Get Funky, Stax Records
  • 1974 Montreux Festival, Stax Records
  • 1974 The Blues Don't Change, Stax Records
  • 1974 Funky London, Stax Records
  • 1976 Albert, Tomato Records
  • 1976 Truckload Of Lovin' , Tomato Records
  • 1977 I'll Play the Blues For You, Tomato Records (John Lee Hookerin kanssa tehty levy)
  • 1977 King Albert, Tomato Records
  • 1979 New Orleans Heat, Tomato Records
  • 1979 Chronicle, Stax Records (mukana Little Milton)
  • 1983 Crosscut Saw: Albert King In San Francisco, Stax Records
  • 1984 I'm In A Phone Booth, Baby, Stax Records
  • 1986 The Best Of Albert King, Stax Records
  • 1986 The Lost Session, Stax Records (mukana John Mayall)
  • 1989 Let's Have A Natural Ball, Modern Blues Recordings
  • 1989 Live, Rhino Records
  • 1990 Door To Door, Chess Records
  • 1990 Wednesday Night In San Francisco, Stax Records
  • 1990 Thursday Night in San Francisco, Stax Records
  • 1992 Roadhouse Blues, RSP Records

Kuoleman jälkeen julkaistut albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1993 The Ultimate Collection, Rhino Records
  • 1993 So Many Roads, Charly Blues Masters
  • 1994 The Tomato Years, Tomato Records
  • 1995 Mean Mean Blues, King Records
  • 1996 Hard Bargain, Stax Records
  • 1997 Born Under A Bad Sign & Other Hits, Flashback Records
  • 1999 Blues Power, Stax Records
  • 1999 The Very Best Of Albert King, Rhino Records
  • 1999 A Truckload Of Lovin': The Best Of Albert King, Recall Records (UK)
  • 1999 In Session, Stax Records (Stevie Ray Vaughanin kanssa tehty levy)
  • 2001 Guitar Man, Fuel 2000 Records
  • 2001 I Get Evil: Classic Blues Collected, Music Club Records
  • 2001 More Big Blues Of Albert King, Ace Records
  • 2002 Blue On Blues, Fuel 2000 Records
  • 2003 Talkin' Blues, Thristy Ear Records
  • 2003 Blues From The Road, Fuel 2000 Records