Aarne Valle
| Aarne Valle | |
|---|---|
 Aarne Valle kuvattuna syyskuussa 1943 Äänislinnassa Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikunnan lääkintäosaston päällikkölääkärinä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Aarne Olavi Valle (aik. Walle) |
| Syntynyt | 17. joulukuuta 1902 Viipuri, Suomi |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1983 (81 vuotta) Lahti |
| Kansalaisuus |
 Suomalainen |
| Ammatti | Sisätautilääkäri |
Aarne Olavi Valle (aik. Walle) (17. joulukuuta 1902 Viipuri – 31. joulukuuta 1983 Lahti) oli suomalainen lääkäri ja Lahden Keskussotilassairaala 2:n (KSS 2) ylilääkäri. Nuorempana heimoaktivismia innokkaasti kannattanut Valle oli jatkosodan aikana tärkeissä asemissa Suomen miehittämän Itä-Karjalan sotilashallinnossa.[1]
Kouluaika, sisällissodan aika ja lääkäriopinnot Helsingissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Valle oli viipurilaisten rehtori Georg Wilhelm Wallen ja piirustuksen opettaja Anna Elisabet Kihlgrenin nuorin lapsi 7-lapsisessa perheessä, joista kaksi kuoli nuorena. Isän kuoltua vuonna 1909 Aarne oli 7-vuotias. Äidin muutettua lastensa kanssa Helsinkiin Aarne Walle jatkoi koulunkäyntiä Suomalaisen Normaalilyseon II lk:lla vuonna 1913.[1]
Vuoden 1918 sisällissodan aikaan 15-vuotias Aarne Walle lähti sodan alettua punaisten hallitsemasta Helsingistä rintamalle valkoisten puolelle. Hän kertoi kotona matkustavansa sukulaisten luo Kuopioon, mutta jäikin Lahdessa junasta ja jatkoi sieltä kävellen Sysmään. Hän osallistui Sysmässä sotatoimiin vapaaehtoisena kiväärimiehenä helmikuun ajan. Sieltä hän kulki valkoisten joukkojen mukana Heinolaan, jossa hän joutui helmikuun lopussa 1918 punaisten vangiksi. Walle siirtyi punaisten joukkojen mukana Helsinkiin, jossa hän erosi punaisista. Sen jälkeen Walle toimi Helsingin salaisen valkokaartin mukana. Hän oli mukana Helsingin valtauksessa ja valkoisten voitonparaatissa 16. toukokuuta. Kesäkuun alusta 1918 Walle kuului Helsingin Jääkärirykmenttiin. Suojeluskunnan perustamisen jälkeen hän osallistui syksystä 1918 alkaen Helsingin Suojeluskunnan konekiväärikomppanian toimintaan, ensin konekiväärimiehenä, sitten korpraalina ja viimeksi alikersanttina, kunnes meni asevelvolliseksi vuonna 1927.[1]
Aarne Walle oli valmistunut ylioppilaaksi vuonna 1923 ja jatkoi lääkäriopintojaan Helsingin yliopistossa, kuten vanhin veli Taneli (Daniel) Wallen (s. 1888). Hän suoritti lääketieteen opintoihin valmistavan medikofiilitutkinnon vuonna 1924 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1927. Opiskeluaikanaan Walle oli Helsingin yliopistossa Savolaisen osakunnan jäsenenä. Tässä vaiheessa hän suoritti asevelvollisuutensa Rannikkolaivastossa vuosina 1927–1928. Sen aikana hän suoritti Reserviupseerikoulun vuosina 1927–1928, reservin lääkintäupseerikurssin vuonna 1928 ja Huoltokoulun vuonna 1928. Hänet ylennettiin vuonna 1928 reservin lääkintäluutnantiksi.[1]
Asevelvollisuuden jälkeen Walle jatkoi opintojaan ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1933. Hän hoiti opintojensa loppuvaiheessa joukon viransijaisuuksia. Lisäksi hän oli myös Helsingin Suojeluskunnan lääkintäkomppaniassa suojeluskuntalääkärinä vuosina 1928–1933, josta ajasta hän oli yhdeksän kuukautta komppanian päällikkönä vuonna 1930.[1]
Ylioppilaspoliitikko ja Akateemisen Karjala-Seuran jäsen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Opiskeluvuosinaan Valle oli aktiivi järjestöihminen. Hän kuului Ylioppilaskunnan hallitukseen vuosina 1929–1930 ja 1932–1933, jäsen vuosina 1926–1927, puheenjohtaja sekä varapuheenjohtaja vuosina 1931–1932.[1]
Erityisesti Valle oli suuntautunut suomensukuisten heimoaatetta tukevien järjestöjen toimijaksi. Tässä yhteydessä hän alkoi 1930-luvun aikana kirjoittaa sukunimensä yksinkertaisella V-kirjaimella. Samoin teki myös hänen veljensä Otto Valle. Aarne Vallesta tuli Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) jäsen (nro 165) vuonna 1923 heti ylioppilaaksi tultuaan. Myös hänen veljensä Daniel (Taneli) Fredrik Walle, Georg Wilhelm Walle ja Otto Ferdinand Valle liittyivät seuran jäseniksi. Aarne Valle oli veljeksistä aktiivisin. Hän oli vuonna 1923 perustetun Suomen Heimo -lehden vastaava toimittaja (=toimitussihteeri) vuosiksi 1925–1926 ja seuran edustajana Virossa hankkimassa Viron Inkerin kouluja suomalaisiksi vuosina 1925 ja 1927. Valle oli AKS:n johtokunnan varajäsen vuonna 1925 ja jäsen vuonna 1926, hallituksen jäsen vuonna 1927 ja puheenjohtaja vuosina 1931–1932. Lisäksi hän oli Inkerin liiton hallituksen jäsen vuosina 1926–1927, johtokunnan jäsen vuodesta 1932 alkaen sekä varapuheenjohtaja vuodesta 1939 alkaen.[1]
Sotilaslääkäri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkäriksi valmistuttuaan Aarne Valle toimi, lääkintäkapteeniluutnantiksi ylennettynä, Rannikkolaivaston lääkärinä joulukuusta 1933 kesäkuuhun 1941 saakka. Valle sai sisätautien erikoislääkärin oikeudet vuonna 1937. Hän teki vuonna 1938 Puolustusvoimien lähettämänä opintomatkan Saksaan, Unkariin ja Puolaan ja julkaisi samana vuonna Sotilaslääketieteellisessä Aikakauslehdessä huomioitaan näiden maiden armeijoista.[1]
Valmistuttuaan lääkäriksi Valle oli mukana lukuisissa ammatillisiasa järjestöissä, kuten Suomalainen Lääkäriseura Duodecimssa, Suomen Lääkäriliitossa, Suomen Lääkintäupseeriliitossa (sihteerinä 1939–1945), Helsingin Sotilaslääkäriyhdistyksessä (sihteerinä 1935–1936, puheenjohtajana 1939–1941), Pohjoismaisessa sotilaslääkäriyhdistyksessä, Suomalais-unkarilais-virolaisen Lääkäriseuran Suomen osastossa (johtokunnan jäsen 1933–1940, sihteeri 1936–1940), Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksessä (vt. sihteeri 1938–1940) sekä Pohjoismaisessa sisätautilääkärien yhdistyksessä.[1]
Talvi- ja jatkosodan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Valle oli edelleen Rannikkolaivaston lääkintäupseerin virassa kesäkuuhun 1941 saakka, siis myös marraskuun lopussa 1939 alkaneen ja maaliskuussa 1940 päättyneen talvisodan ajan. Todellisuudessa hän oli kuitenkin lokakuusta 1939 syksyyn 1940 komennettuna Merivoimien Esikunnan lääkintätoimiston päälliköksi. Hänet ylennettiin lääkintäkomentajakapteeniksi vuonna 1940.[1]
Jatkosota alkoi kesäkuun lopulla 1941. Melkein heti sodan alettua Aarne Valle määrättiin 1.7.1941 alkaen Keskussotilassairaala 2:n (KSS 2) vt. osastonlääkäriksi (sisätautiosastolla) ja muutti silloin perheensä kanssa Lahteen. KSS 2 oli perustettu jatkamaan Lahteen talvisodan jälkeen toukokuussa 1940 sijoitetun Viipurin Sotilassairaalan toimintaa. KSS 2:sta oli kuitenkin sodan uhatessa jo 17.6.1941 annetulla käskyllä muodostettu taas 8. sotasairaala (8 SS), jonka toiminta jatkui Lahden kansanopistolla, Vierumäen urheiluopistossa sekä muissa tilapäisissä sijoituspaikoissa Lahdessa ja sen lähikunnissa.[1]
Jatkosodan sytyttyä lääkintäkomentajakapteeni Aarne Valle sai komennuksen 7. heinäkuuta 1941 Itä-Karjalan Sotilashallinnon esikunnan lääkintäosaston päällikkölääkäriksi. Itä-Karjalan valloituksen jälkeen hänen asemapaikkansa oli Äänislinnan nimen saanut Petroskoi. Samalla Valle oli Suomen Punaisen Ristin (SPR) Itä-Karjalan piirihallinnon toiminnanjohtaja koko sen toiminta-ajan vuosina 1941–1944. Hänen vastuullaan oli sodan jalkoihin jääneen Itä-Karjalan siviiliväestön lääkintähuollon järjestäminen ja toteuttaminen.[2] Hänen apulaisenaan esikunnan terveydenhuoltotoimistossa oli lääkintäkapteeni Sulo K. Elomaa, joka oli asunut kouluaikansa Lahdessa ja toimi siellä myöhemmin lääkärinä.[1] Lääkintäkomentaja Valle oli johdonmukainen lääkärin etiikan mukaisessa suhtautumisessaan eli apua on annettava avuntarvitsijoille riippumatta rodusta tai kansallisuudesta.[3]
Valle ylennettiin lääkintäkomentajaksi vuonna 1942. Vallen toiminta Itä-Karjalassa keskeytyi joulukuun 1942 ja tammikuun 1943 ajaksi, jolloin hänet oli komennettu sisäasiainministeriön siirtoväenasiain osastolle valmistelemaan Suomeen siirrettävän inkeriläisväestön lääkintähuoltoa.[1]
Jatkosodan loppuvaiheessa Valle määrättiin elokuussa 1944 Pohjois-Suomen evakuoimiskeskuksen esikunnan lääkintäpäälliköksi, ja hänen komennuksensa päättyi vasta 30. marraskuuta 1944. Pitkän komennuskauden jälkeen Valle palasi Lahteen KSS 2:n sisätautilääkäriksi, kun 8 SS lakkautettiin marraskuun lopussa 1944 ja KSS 2 jatkoi sen toimintaa. Vallen sairaalatyö keskeytyi jälleen melko pian, sillä hän oli vielä 15.2.–30.4.1945 lääkintöhallituksen määräyksestä järjestämässä kulkutautien torjuntaa ja lääkintäoloja Pohjois-Suomessa saksalaisia vastaan käydyn sodan vuoksi evakuoidun väestön palautuksen aikana.[1]
Keskussotilassairaala 2:n lääkärinä sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aarne Vallen työ sisätautilääkärinä KSS 2:ssa pääsi alkamaan toden teolla vasta toukokuussa 1945. Hänet nimitettiin samassa kuussa lääkintäeverstiluutnantin virkaan. KSS 2 toimi silloin edelleen väliaikaisissa tiloissa, Lahden kansanopistossa, Vierumäen urheiluopistossa ja Lahdessa olleessa Salpaushovissa, entisessä hiihtohotellissa. Vierumäen osasto lakkautettiin syyskuun lopussa 1945 ja Salpaushovin osasto kesäkuussa 1946. KSS 2:n toiminta vakinaistui lopulta syyskuun alussa 1946, kun Kansanopistossa toiminut sairaalaosasto siirtyi Hennalan kasarmialueelle, jossa oli aikaisemmin ollut vain varuskuntasairaala.[1]
Valle määrättiin vuoden 1948 lopulla hoitamaan KSS 2:n ylilääkärin virkaa oman virkansa ohella lääkintäeversti Harry Björkin jälkeen. Tammikuussa 1949 Valle ylennettiin lääkintäeverstiksi ja nimitettiin KSS 2:n ylilääkäriksi. Vuonna 1961 Valle nimitettiin KSS 2:n johtajalääkäriksi, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle joulukuussa 1967. Aarne Vallelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1973[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Forsius, Arno: Aarne Valle (1902–1983) – humanisti sotilaslääkärinä saunalahti.fi. Arkistoitu 22.12.2022. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Valle, Aarne: Itä-Karjalan siviililääkintähuolto jatkosodan aikana vallatulla alueella 1941-1944. Vallen kokoelma / Suomen Punaisen Ristin arkisto, 1998.
- ↑ Tuuteri, Leena: 1000 päivää Itä-Karjalassa, s. 143. Recallmed Oy, 1981. ISBN 951-9221-94-8.
| ||||||||||||||||||||||