Tornionjoen vesistö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tornionjoen vesistö
(Suomen päävesistö: 67)
Ruotsin päävesistöalueet.
Ruotsin päävesistöalueet.
Valtiot Suomi, Ruotsi, Norja
Maakunnat Lappi, Norrbotten, Tromssa ja Finnmark, Nordland
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Tornionjoen vesistö (67)
Vesistöjako Norjan puolella (67.000N),
Ruotsin puolella (67.000K),
Tornionjoen alaosan alue (67.1),
Tornionjoen keskiosan alue (67.2),
Kolarin-Äkäsjoen alue (67.3),
Kangosjärven-Muonion alue (67.4),
Kuttasen−Kaaresuvannon alue (67.5),
Könkämäenon valuma-alue (67.6),
Lätäsenon valuma-alue (67.7),
Naamijoen valuma-alue (67.8),
Tengeliönjoen valuma-alue (67.9)
Laskujoki Tornionjoki
Pääuoma ←Njuoraeatnu
Laskupaikka Tornio, Perämeri [1]
Koordinaatit 65°48′29″N, 24°08′46″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 40 131,35 km² [2]
Järvisyys 4,63 % [2]
Alueen pituus 410 km [3]
Alueen leveys 220 km [3]
Pääuoma 514 km [a]
Keskiylivirtaama 1 730 m³/s [4]
Keskivirtaama 357 m³/s [4]
Keskialivirtaama 57,3 m³/s [4]
Kartta
Joki laskee Perämereen Torniossa.
Matkakoski.

Tornionjoen vesistö (vesistöaluetunnus 67 (Suomessa) ja 1 (Ruotsissa) on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sijaitseva päävesistöalue, jonka pääuoma Tornionjoki laskee Perämereen. Vesistöalueen kokonaispinta-ala on 40 131,35 neliökilometriä (km²) (tai 39 789 km² [5]), josta 14 280 km² kuuluu Suomen puolelle ja 25 851 km² Ruotsille ja 284 km² Norjalle.[6] Suomalaisen alueen järvisyys on 4,63 %.[7][2] [8][9][10]

Vesistön jako pienempiin alueisiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummankin valtion viranomaiset ovat jakaneet vesistöalueen valuma-alueisiin hieman eri tavalla. Tämän vuoksi myös valuma-alueiden numerointi on erilaista. Ruotsissa Tornionjoen vesistöalueelle on annettu numeroksi 1 ja Suomessa numero 67. Koska vesistöalueen pääjoki eli Tornionjoki toimii alajuoksullaan valtioiden välisenä rajajokena, on siellä Suomen puoliset sivujoet ja niiden valuma-alueet kokonaan Suomen puolella ja vastaava tilanne on Ruotsin puolella.[7][2][11]

Suomen vesistöjako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivujokien väliin jää kuitenkin muita alueita, jotka on koottu Suomen puolella omiksi alueikseen (numeroinnilla 67.1, 67.2, 67.3 ja 67.4). Pohjoisempana Pajalassa tulee Tornionjoen sivujoesta Muonionjoesta valtionraja. Suomalaisten rekisterissä on vesistöalueen ensimmäisessä jakovaiheessa saatu alla näkyvät alueet tai valuma-alueet. Siinä on alueesta 67.7 Norjan puolelle leikkautuneet latva-alueet koottu saman tunnuksen 67.000N alle. Sen sijaan muut Norjan puolelle ulottuvat alueiden 67.5 ja 67.8 latva-alueet on sisälletty näiden alueiden sisälle. Ruotsin puolelle jäävien valuma-alueiden osien kohdalla on toimittu niin, että rajajokien molempien puolten valuma-alueet on sisälletty luetteloon, mutta Ruotsin alueet on jätetty jakamatta pienempiin osiin. Ne on merkitty luetteloon lisäämällä niiden tunnuksen perään K-kirjain. Tornionjoen se yläpuolinen osa, joka yhtyy Muonionjoen kanssa, on jätetty kokonaan tunnuksen 67.000K alle. Norjan ja Ruotsin puolille jääneistä osista ei luonnollisestikaan ole julkaistu tietoja suomalaisten rekisterissä.[7][2][11]

Ruotsin vesistöjako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vesistöjako poikkeaa suomalaisten vastaavasta siinä, että alueet on jaettu pieniin alueisiin, joita on yhteensä 517 ja niiden numerointi perustuu etäisyyksiin Tornionjoen jokisuusta.[12]

Vesistöalueen piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valuma-alueen piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vesistöviranomaisten antamia tietoja (omasta vesistöalueestaan) ovat seuraavia. Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (42,9 %), turve (32,9 %), kalliomaa (9,5 %), hiekka ja sora (6,7 %), multamaa (0,8 %), savimaa (0,1 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (47,5 %), soita ja kosteikkoja (17,5 %), kalliomaita (4,2 %), jäätiköitä (0,1 %), viljelymaita (0,3 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,2 %) sekä joutomaita (25,7 %). Näiden lisäksi on 4,5 % vesistöjä.[4]

Vesistöalueen latvat ulottuvat Skandien vuoriston tunturialueelle, missä maasto kohoaa yli 1 000 metrin korkeudelle (mpy.). Tunturialueen osuus vesistöalueen pinta-alasta on kuitenkin pieni. Suurin osa vesistöalueesta sijaitsee 200–500 metrin korkeudella. Tornionjoenlaaksossa on maasto 0–100 metriä korkealla. Tornionjärven vedenpinta sijaitsee vain 342 metrin korkeudella. Jos vesi laskee järveltä merelle 470 kilometriä, tulee joen keskikaltevuudeksi 0,73 metriä kilometrille. Muonionjoessa joen kaltevuus on samaa luokkaa.[12]

Vesistöalueen kallioperä on 1,6–2,7 miljardia vuotta vanhaa graniittia ja gneissiä. Se on osa Fennoskandian kilpeä. Alue rajoittuu lännessä ja pohjoisessa Skandien vuoristoon, joka syntyi noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Skandit muodostuvat liuskekivestä ja vulkaanisesta kivestä. Se rapautuu helpommin kuin sitä vanhempi Fennoskandian kilpi, sillä siinä on suuri kalkkikivien suhteellinen osuus. Kalkkikivet vapauttavat rapautuessaan kalsiumia ja magnesiumia, minkä takia kasvillisuus on niiden ympärillä rehevää. Graniitin ja gneissin ympärillä kasvillisuus on karua.[13]

Viime jääkauden loppuvaiheessa jäätikkövirtaukset suuntautuivat vuorilta kohti kaakkoa ja länttä, mikä on samaan suuntaan kuin jokien vedet virtaavat nykyään. Myös monet harjujaksot seuraavat jäätiköiden muinaisia reittejä. Alempana tulee vastaan niin sanottu korkein ranta eli vyöhyke, jonka alapuolella meri on huuhtonut maaperän moreenista ravinteita ja hienoainesta. Korkeimman rannan yläpuolella moreeni on tiheää ja tiivistä. Korkeimman rannan alapuolella esiintyy runsaasti meren huuhtomien muinaisrantojen kivikoita ja muodostumia. Vedenhuuhtoma aines kulkeutui kauas alaville alueille esimerkiksi Tornionjokilaaksoon ja merenrannikkoalueelle, joita viljellään nykyään. Korkein ranta sijaitsee jokilaaksossa Ylitorniossa 210 metrin korkeudella, Pajalassa 175 metrin korkeudella ja Äkäsjokisuussa 168 metrin korkeudella. Maankohoaminen jatkuu pohjoisessa edelleen yhdeksän millimetriä vuodessa. Tornionjoen alajuoksu on pidentynyt 7 000 vuodessa 200 kilometriä. Se sijaitsi silloin Pellossa ja 4 000 vuotta sitten Ylitornion Kainuunkylän korkeudella.[13]

Ilmasto, vuodenaikojen vaihtelut ja virtaamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen ilmasto on pääasiassa arktinen, mutta joen pohjois–etelä-suuntaisesta pituudestaan johtuu, että olosuhteissa on suurtakin vaihtelua. Alajuoksulla vuoden keskilämpötila on keskimäärin 0–1 °C ja Kilpisjärvellä se on -2,6 °C. Termisen kasvukauden pituus on Tornionjärven ja Kilpisjärven seuduilla noin 110 vuorokautta, mutta joen alajuoksulla se on jo kuukauden pitempi. Siellä meren läheisyys alajuoksulla vaikuttaa ilmastoon tasoittavasti. Vuoristossa Skandien vuoristo estää tunturialueella Atlantin meri-ilmaston vaikutuksia ja valuma-alueen latva-alueilla vaikuttaa lähinnä mantereinen ilmasto. Pisin vuodenaika on talvi, joka kestää noin 175–225 vuorokautta (kuusi kuukautta) ja lumi- ja jääpeitteinen aika seitsemän kuukautta.[12]

Tornionjoen keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (2004–2019)

Talvisin virtaamat ovat olleet keskimäärin 2,6–3,1 kertaiset keskivirtaamiin verrattuna. Tämä johtuu valuma-alueen maaston rakenteesta ja järvien vähyydestä. Sen sijaan, että järvet varastoisivat keväällä sulavan veden, ne pääsevät virtaamaan uomiin esteettä. Poikkeuksellisen suuria eroja on ollut Karungissa, jolloin kevättulvassa virtaama on ollut 10-kertainen, ja Lannavaarassa, jolloin on mitattu jopa 20-kertainen virtaama.[12] SMHI on julkaissut tilastoissaan Tornionjoen virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 2004–2019. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 357 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 1 730 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 57,3 m³/s.[4] Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 388,2 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 2180 m³/s.[14] Suurin kuukausittainen keskivirtaama 1 440 m³/s on mitattu toukokuussa 2016 ja pienin 44,7 m³/s maaliskuussa 2011. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta toukokuuhun ja sen huippu ajoittuisi huhtikuulle.[10][4]

Alueen sademäärät ovat keskimäärin 400–550 millimetriä siten, että pienimmät sademäärät ovat valuma-alueen pohjoisosissa. Sademäärästä sataa lumena keskimäärin yli 40 %, mutta Kilpisjärvellä ja Tornionjärven länsipuolella lumena tulee yli puolet sateesta. Vesistöalueen vedenkorkeuksia ja virtaamia havainnoidaan useilla tarkkailuasemilla. Niitä sijaitsee ainakin Karungissa, Kalliossa, Pajalassa, Tornionjärvellä, Kilpisjärvellä ja Lannavaarassa. Ne ovat olleet toiminnassa vuodesta 1961 lähtien.[14][15][12]

Tornionjoessa on kaksi tulvahuippua. Ensimmäinen johtuu metsäalueen lumien yhtäaikaisesta sulamisesta ja myöhäisempi tunturialueen sulamisesta juhannuksen tienoilla. Tulvahuipussa joen vedenpinnat kohoavat yleensä korkeintaan pari metriä. Jos jäidenlähtö on epäsuotuisa, kasautuvat jäät jääpadoiksi, jotka estävät yläpuolella veden virtaamisen. Silloin vesi voi kohota jopa kuusi metriä tavallisesta korkeudestaan. Jääpadot syntyvät pääasiassa suvantoihin ja kapeikkoihin. Myös suistoon syntyy jääpato, jos meri on vielä jäässä.[12]

Muonionjoki yhtyy Tornionjokeen Pajalassa 165 m³/s keskivirtaamalla. Kevätulvissa sen keskiylivirtaama on 1 048 m³/s. Tornionjoella keskivirtaama Muonionjoen yhtymäkohdassa on 137 m³/s, mikä on vain 83 % Muonionjoen virtaamasta. Ylikeskivirtaamakin on sitä pienempi 870 m³/s. Miksi Tornionjoki on valuma-alueen pääuoma, kun joelle tulee Kilpisjärveltä suistoon pituutta 513 kilometriä? Vastaus lienee se, että Tornionjoki on bifurkaatiojoki, joka luovuttaa 57 % virtaamastaan Kalixjoelle Tärännönjokea pitkin. Tornionjoella on haarautumiskohdassa keskivirtaamana 148 m³/s ja Tärännönjoki vie siitä 83 m³/s. Tornionjoki on siten yläjuoksullaan lähes Muonionjoen kokoinen joki. Välillä näkee esimerkiksi kartoissa, että Muonionjoki on merkitty joen päähaaraksi.[14]

Järvet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen järvisyys on 4,6 %, mutta se vaihtelee alueen sisällä järvitiheyden maukaisesti useita prosenttiyksiköitä. Tornionjoen vesistöalueen järvet ovat pääasiassa pieniä alle neliökilometrin suuruisia järviä. Vain 18 järveä ylittävät 10 neliökilometrin rajan. Niistä on Kiirunassa 11 järveä: Tornionjärvi (332 km²), Råstojaure (35 km²), Sautusjärvi (25 km²), Rautasjaure (17 km²), Jukkasjärvi (14 km²), Kiepanjaure (13 km²), Vittankijärvi (12 km²), Oinakkajärvi (11 km²), Alajärvi (11 km²), Alanen Taalujärvi (10 km²) ja Kilpisjärvi-Alajärvi (36 km²), joka on rajajärvi Enontekiön kanssa. Haaparannalla on vielä Puostijärvi (14 km²). Suomen puolella suuria järviä ovat vielä Muoniossa Jerisjärvi (24 km²) ja Äkäsjärvi (13 km²) sekä Ylitorniolla ja Pellossa sijaitsevat Miekojärvi (63 km²), Vietonen (36 km²), Raanujärvi (26 km²) ja Lohijärvi (15 km²).[12]

Sivujokia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taulukkoon on koottu suurimmat Tornionjokeen yhtyvistä sivujoista. Lähteet on mainittu oikeassa reunassa tai taulukon alla.

yhtymäkohta
(km suusta [b]) 		nimi
(suomi, meän kieli) 		nimi
(ruotsi) 		nimi
(pohjoissaami) 		pituus
(km) 		valuma-alue
(km²) 		virtaama
(MQ m³/s) 		lähde
48 Martimojoki 38 365 6,0 [16]
66 Armasjoki Armasjoki 5 596 6,2 1,[17]
77 Tengeliönjoki Tengeliönjoki 35 3 118 32,0 [16]
85 Soukolojoki Soukolojoki 2 388 4,0 1,3
115 Kuittasjoki Kuittasjoki 1 275 2,7 1,3
117 Paamajoki 4 107 2,[a]
132 Pentäsjoki Pentäsjoki 63 596 4,6 1,[c]
148 Naamijoki Naamijoki 49 1 266 7,7 [16][d]
180 Muonionjoki Muonioälven 230 14 580 165,0 1,[18][16]
Käymäjoki Käymäjoki 25 194 1,9 1,3
Lainiojoki Lainioälven Lávnjiteatnu 266 6 003 69,4 1,[12]
Tärännönjoki Tärendöälven 52 - 82,5 1,[19]
Junojoki Junojoki 40 230 2,2 1,3
Ounisjoki Ounisjoki 50 278 2,7 1,3
Vittankijoki Vittangiälven Vazášeatnu 80 1 845 19,2 1,[12]
Luongasjoki Luongasjoki 15 286 3,1 1,3
Alttajoki Alttajoki 5 30 0,4 1,3
(latva) Rautaseno Rautasälven Rávttaseatnu 130 1 850 35,1 1,[20][12]

Lähteet, ellei muuten mainittu: 1 = ”[14] ja [21]”, 2 = joen pituus mitattu Karttapaikasta, 3 = joen pituus mitattu verkkokartasta ”www.hitta.se”

Luontoarvoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalakanta ja kalastus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornionjoen vesistöalueella elää 24 kalalajia sekä nahkiainen ja pikkunahkiainen. Lajit ovat lahna, salakka, ankerias, ruutana, muikku, siika, kivisimppu, kirjoeväsimppu, hauki, kiiski, säyne, seipi, made, kivennuoliainen, kuore, ahven, mutu, kymmenpiikki, särki, lohi, taimen, nieriä, kuha ja harjus. Joessa lisääntyvät harvinaisesti lohi ja meritaimen. Aivan Perämeren pohjukassa joen suistossa elää vielä lisäksi silakka, härkäsimppu, kolmipiikki, turska, kampela ja pikkutuulenkala. Saaliskalojen määrät on selvitetty vuosittaisilla kalakyselyillä, joita tehdään kummassakin maassa. Vuosina 1987–1989 saatiin Suomen puolella saaliiksi 310–370 tonnia kalaa. Ruotsin puolelta vastaava kokonaissaalismäärä arvioitiin vuonna 1981, jolloin saatiin 168 tonnia kalaa. Viime aikoina on kyselyissä keskitytty suojeltaviin kalalajeihin kuten loheen, meritaimeneen ja siikaan. Ulkopaikkakuntalaisten osuus saaliista on 10–15 %. Paikalliset pyytävät kalaa verkoilla, katiskoilla, uistimilla ja vähenemässä määrin lippoamalla.[22]

Lohen, siian ja meritaimenen kalastus on ollut tärkeä elinkeino muun elinkeinon rinnalla. Vielä 1800-luvulla kalastuksen määrä on arvioiden mukaan ollut 100 tonnia, mutta saaliit ovat vähentyneet tasaisesti 1900-luvun ajan ja olivat 1980-luvun puolivälissä enää muutamia tonneja. Kalakannat ovat kuitenkin elpymässä ja esimerkiksi vuonna 1997 oli lohisaalis 74 tonnia.[13]

Säännöstely ja voimalaitostoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornionjokea mainostetaan vapaaksi joeksi, vaikka sen vesistöalueella sijaitsee joitakin säännöstelypatoja. Ruotsin vesistöalueella on patorekisterin mukaan 76 patoa, joilla ei säännöstellä jokien virtaamia [4]. Suomessa Tengeliönjoen valuma-alueella sijaitsevia Raanujärveä, Vietosta ja Portimojärveä säännöstellään vesivoiman tuottamista varten (Jolmankosken-, Kaaranneskosken- ja Portimokosken voimalalat). Ruotsissa ainoa säännöstelty järvi on Puostijoen Puostijärvi Armasjoen valuma-alueella.

Vesistön pääuomassa on yksi vesivoimalaitos Ruotsin Pajalan Köngäskoskessa (ruots. Kengisforsen) Kengis Bruk, jossa sen läpi virtaa vain osa joen vedestä. Voimala ei siis katkaise jokea padolla koko joen leveydeltä. Se tuottaa sähköä 0,3 megawattin teholla noin 1,7 gigawattituntia vuodessa.[23][12]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomautuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa tiedosista on saatu vahvistamattomina vieraskielisistä Wikipedioista tai muulla tavalla:

  1. ↑ a b Joen pituus mainitaan omassa artikkelissa.
  2. ↑ Etäisyys joensuusta mitattu Karttapaikasta!
  3. ↑ Joen pituus mainitaan ruotsinkielisessä wikipediassa: sv:Pentäsjoki
  4. ↑ Joen pituus mainitaan hollanninkielisessä wikipediassa: nl:Naamirivier

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Tornionjoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
  2. ↑ a b c d e Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. ↑ a b Tornionjoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.4.2023.
  4. ↑ a b c d e f g Tornionjoen vesistö (Excel-lomake nro 61173), Vattenwebb, SMHI, viitattu 10.1.2021 (ruotsiksi)
  5. ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 3.2.2019 (ruotsiksi)
  6. ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
  7. ↑ a b c Tornionjoen vesistö (67) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
  8. ↑ Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 10.1.2021 (ruotsiksi)
  9. ↑ Tornionjokiin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 10.1.2021.(ruotsiksi)
  10. ↑ a b Tornionjoki (SE739989-185170) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 10.1.2021. (ruotsiksi)
  11. ↑ a b Länsstyrelsen Norrbotten m.fl.:Torne älvs avrinningsområde, viitattu 3.2.2019
  12. ↑ a b c d e f g h i j k Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.11–23
  13. ↑ a b c Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.23–42
  14. ↑ a b c d Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Arkistoitu – Internet Archive) (Excel-tiedostoon, selitykset (Arkistoitu – Internet Archive)), 13.11.2009, viitattu 13.2.2019 (ruotsiksi)
  15. ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF, suoraan), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 2.2.2019 (ruotsiksi)
  16. ↑ a b c d ELY: Tulvariskien alustava arviointi Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueella- LIITE I (PDF), viitattu 8.2.2019
  17. ↑ Wahlberg, Mats: Svenskt ortnamnslexicon, 2003, s. 25
  18. ↑ Lapin ELY-keskus: Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue (Natura-alue: FI1301912), julkaisu ymparisto.fi, 14.8.2013 , viitattu 7.2.2019
  19. ↑ Nationalencyklopedin: Tärendö älv, viitattu 8.2.2019 (ruotsiksi)
  20. ↑ Wahlberg, Mats: Svenskt ortnamnslexicon, 2003, s. 252
  21. ↑ Svenskt Vattendragsregister, Hydologi, SMHI, nro 102, sivu 9, 13, 19–20 & karttalehdet 85–94, ISSN 0283-772, 2006, viitattu 7.2.2019 (ruotsiksi)
  22. ↑ Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.55–78
  23. ↑ Kuhlins, Leif: Torne Älv, vattenkraft.info, viitattu 28.12.2020 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tornionjoen vesistö.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tornionjoen_vesistö&oldid=22816129”