Jääkäriprikaati

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Sodankylässä toimivaa joukko-osastoa. Käsitteen muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Jääkäriprikaati
Jääkäriprikaatin joukko-osastotunnus
Jääkäriprikaatin joukko-osastotunnus
Toiminnassa 1979–
Valtio Suomi
Puolustushaarat Suomen maavoimat
Rooli Arktinen koulutus[1]
Koko 850 varusmiestä
Tukikohta Sodankylä, Rovaniemi
Kalusto Bandvagn 206 Panssari-Sisu Sisu SA-150 Sisu SA-240 Leopard 2A4
Lempinimi Jiprilähde?
Värit Jääkäriprikaatin lippu
Marssi Jääkärimarssi
Vuosipäivät 1. lokakuuta
Komentajat
Nykyinen komentaja Eversti Kimmo Kinnunen

Jääkäriprikaati (JPR) on Sodankylässä ja Rovaniemellä sijaitseva Suomen puolustusvoimien joukko-osasto, joka kouluttaa jääkärijoukkoja erikoistuen arktisiin olosuhteisiin ja ilmatorjuntaan. Se kouluttaa vuosittain noin 2 600 varusmiestä (2015).[2] Sodankylän yksikkö on varustettu Bandvagn 206 -telakuorma-autoin ja edustaa valmiusprikaatien ohella operatiivisten joukkojen iskukykyä.

Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2023 solmitun DCA-sopimuksen mukaisesti Jääkäriprikaatin sotilasalueita annetaan tarvittaessa Yhdysvaltojen käyttöön.[3]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Jääkäriprikaatiin kuuluu esikunta (E/JPR), Lapin aluetoimisto (LAPALTSTO) ja huoltokeskukset Sodankylässä (HKESK1) ja Someronharjulla (HKESK2).[6]

Varuskuntaan kuuluu myös Puolustuskiinteistöjen Sodankylän aluetoimisto.

Sodankylän varuskunnan vaatetushuolto on muista varuskunnista poiketen ulkoistettu Lindströmin tytäryhtiölle Comforta Oy:lle. Silloisen Talousvarikon alainen vaatetuskorjaamo lopetti toimintansa varuskunnassa 2000-luvun alkupuolella.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prikaatin komentajina ovat olleet[7]:

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaskoti Siilashallin vieressä

Prikaatin toiminnan alun voidaan katsoa juontavan 19. syyskuuta 1918 perustetusta Terijoen rajavartiopataljoonasta, joka nimettiin tammikuussa 1920 rajapataljoonaksi ja kuukautta myöhemmin Käkisalmen läänin rykmentiksi. Rykmentti lakkautettiin 19. huhtikuuta 1921 ja seuraavana päivänä sen ensimmäisestä pataljoonasta muodostettiin I polkupyöräpataljoona, joka nimettiin muutettiin elokuussa Polkupyöräpataljoona 1.[14]

Polkupyöräpataljoona muutettiin 16. toukokuuta 1936 jääkäripataljoona 1:ksi, joka osallistui talvi- jatko- ja Lapin sotiin. Vaasaan sijoitettu pataljoona sai maakunnallisen nimen 1. tammikuuta 1957, jolloin siitä tuli Pohjanmaan Jääkäripataljoona. Pataljoona siirrettiin 1964 Sodankylään, missä se sai 1. heinäkuuta 1966 nimen Lapin jääkäripataljoona (LAPJP). Pataljoonasta muodostettiin 1. lokakuuta 1979 jääkäriprikaati liittämällä siihen Pohjanmaan tykistörykmentti ja Kainuun prikaatin pioneerikomppania.[14]

Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko julkaistiin 13. maaliskuuta 1997. Sen mukaisesti Pohjanmaan tykistörykmentti lakkautettiin 30. syyskuuta 1998, jolloin pohjoisen alueen tykistökoulutus keskitettiin Kainuun prikaatiin.[15]

Jääkäriprikaatiin kuuluivat perustamisesta alkaen erillisyksikköinä kuljetus-, pioneeri- ja viestikomppania, joista muodostettiin 2. tammikuuta 1990 Sodankylän pataljoona. Pataljoona sai vaalittavakseen Lapin alueelta talvisotaan perustetun jalkaväkirykmentti 27:n perinteet. Pataljoonaan kuuluivat esikunta, esikuntakomppania, kuljetuskomppania, viestikomppania ja kertausharjoituskomppania. Esikuntakomppanian muodostivat pioneeri- ja konejoukkue, sotilaspoliisijoukkue ja huoltojoukkue.[16]

Nykyhetkistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimien vuodesta 2013 alkaen toimeenpantu puolustusvoimauudistus kasvatti joukko-osaston kokoonpanoa, kun Lapin Ilmatorjuntarykmentti ja Rovaniemen aluetoimisto liitettiin osaksi prikaatia. Vuonna 2014 lakkautettiin prikaatiin kuulunut joukkoyksikkö Pohjan jääkäripataljoona osana puolustusvoimauudistusta. [17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Palokangas, Marko (toim.): Suomen puolustusvoimien joukko-osastoperinteet. Sotamuseon julkaisuja 1/2008. Helsinki: Puolustusvoimat, 2008. ISBN 978-951-25-1885-2.
  • Ylisiurua, Mikko (toim.): Jääkärinkankaan tykkimiehet. Sodankylä: Pohjanmaan tykistörykmentin historiikkitoimikunta, 1998. ISBN 952-91-0178-3.
  • Ekdahl, Timo (toim.): Revontulten prikaati. Sodankylä: Jääkäriprikaatin juhlakirjatoimikunta, 1999. ISBN 952-91-0968-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jääkäriprikaati on Maavoimien arktisen koulutuksen osaaja ja kehittäjä 12.6.2012. Puolustusvoimat. Viitattu 28.11.2012. [vanhentunut linkki]
  2. ↑ Uudistunut Jääkäriprikaati 1.1.2015 alkaen Puolustusvoimat. Arkistoitu 17.1.2015. Viitattu 17.3.2021.
  3. ↑ Lakka, Päivi. Toivonen, Terhi. Valta, Laura: DCA-sopimus julki: Nämä 15 aluetta Suomi avaa Yhdysvaltain joukoille – puolustusministeri: ”Kriisitilanteissa voidaan ryhtyä tositoimiin” Yle Uutiset. 14.12.2023. Viitattu 19.12.2023.
  4. ↑ a b Jääkäriprikaati - Tietoa meistä Maavoimat. Viitattu 26.2.2017.
  5. ↑ Jääkäriprikaati Puolustusvoimat. Arkistoitu 21.11.2015. Viitattu 11.9.2015.
  6. ↑ Niskanen, Mika: Huoltokeskus 2 perustaminen (JPR2015). Valojuova, 2013, 13. vsk, nro 3/2013, s. 20. Rovaniemi: Lapin Ilmatorjuntarykmentti. Lehden verkkoversio (PDF). Viitattu 27.3.2016. [vanhentunut linkki]
  7. ↑ Ekdahl, Timo (toim.) s. 246
  8. ↑ Etupyörä 2000 s. 2
  9. ↑ Etupyörä 2001-2002 s. 2
  10. ↑ Etupyörä 2003-2008 s. 2
  11. ↑ Etupyörä 2003-2008 s. 10
  12. ↑ Eversti Antti Lehtisalosta jääkäriprikaatin komentaja Lapin Kansa. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 12.7.2015.
  13. ↑ http://maavoimat.fi/artikkeli/-/asset_publisher/jaakariprikaatin-komentaja-vaihtuu
  14. ↑ a b Palokangas, Marko (toim.) s. 206
  15. ↑ Ylisiurua, Mikko (toim.) s. 113
  16. ↑ Ekdahl, Timo (toim) s. 72
  17. ↑ Lapin ilmatorjuntarykmentti loppuu joukko-osastona, joukot yhdistetään Jääkäriprikaatiin Lapin Kansa. Arkistoitu 1.2.2015. Viitattu 14.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jääkäriprikaati&oldid=22168904”