Ero sivun ”Hannu Salama” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 41: Rivi 41:
[[Timo Harakka|Timo Harakan]] tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen [[2018]], jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Harakka, Timo | Nimeke=Markiisi de Salaman vuodet | Julkaisija=Odessa | Vuosi=1986 | Sivu=229}}</ref> Harakka myös haastattelee kirjailijaa [[Anssi Mänttäri]]n ohjaamassa dokumenttifilmissä Salama (1986).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.elonet.fi/title/ek2kxc/ | Nimeke=Salama | Julkaisija=Elonet.fi | Viitattu=4.11.2010}}</ref>
[[Timo Harakka|Timo Harakan]] tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen [[2018]], jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Harakka, Timo | Nimeke=Markiisi de Salaman vuodet | Julkaisija=Odessa | Vuosi=1986 | Sivu=229}}</ref> Harakka myös haastattelee kirjailijaa [[Anssi Mänttäri]]n ohjaamassa dokumenttifilmissä Salama (1986).<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.elonet.fi/title/ek2kxc/ | Nimeke=Salama | Julkaisija=Elonet.fi | Viitattu=4.11.2010}}</ref>


Kirjoittamisestaan Salama kertoo: "Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella."<ref>Katupoika lasten asialla. KirjaiN 4/2010, s. 111.</ref>
Kirjoittamisestaan Salama kertoo: "Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella."<ref>Katupoika lasten asialla. KirjaiN 4/2010, s. 111.</ref> Hänen toivelistallaan on, "että nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi."<ref>Hannu Salaman haastattelu "Siunattu suomalainen kännykkäkiima" YLE radio 1:n ohjelmassa Nadjan huone</ref>


== Teokset ==
== Teokset ==

Versio 20. helmikuuta 2011 kello 14.01

Hannu Salama
Hannu Salama Helsingin kirjamessuilla 2010.
Hannu Salama Helsingin kirjamessuilla 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt4. lokakuuta 1936 (ikä 87)
Kouvola
Kansalaisuus  Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Se tavallinen tarina (1961)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hannu Salama (osa kirjoista salanimellä Aki Rautala, s. 4. lokakuuta 1936 Kouvola) on suomalainen, työväenluokkaisista aiheistaan tunnettu kirjailija. Lapsuutensa hän vietti suurelta osin Tampereen seudulla Pispalassa, mutta on muuttanut sittemmin Helsinkiin.

Ura ja elämä

Salama työskenteli aluksi sähköasentajana kuten isänsä, sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli Se tavallinen tarina (1961).

Neljäs teos Juhannustanssit ilmestyi 1964 ja romaanin vuoksi Salamaa syytettiin jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Mutta hän sai myös puolustajia, ja hänen tuomitsemistaan vastaan järjestettiin mielenosoitus. Mielenosoittajat kysyivät kylteissään muun muassa: ”Eikö elämästä saa kirjoittaa?”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Lisäksi kustantaja Kari Reenpää sai 2000 markan sakot ajattelemattomuudesta tehdystä jumalanpilkasta. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa. Romaanin kiistanalaiset kohdat - sivut 139-142 - määrättiin sensuroitavaksi. Teoksen uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.

Myös vuonna 1972 ilmestynyt romaani Siinä näkijä, missä tekijä herätti vapaamielisyydellään hieman kohua. Kirjassa Minä, Olli ja Orvokki esiintyy sana pissaliisa, joka on nuorelle nykylukijalle sangen mielenkiintoinen huomata näin vanhassa kirjassa, sillä 2000-luvun alussa siitä muodostui yleinen nuorisokulttuurin termi pissis.

Salama sai 1970-luvulla kuulla, että hänen kirjoitustensa ja elämäntapojensa katsottiin usein olevan haitaksi kommunistiselle puolueelle, jonka jäsen hän ei itse ollut.[1] Vuonna 1975 Salamalle myönnettiin Pro Finlandia -mitali, jota hän ei kuitenkaan ottanut vastaan. Kirjeessään kunnianosoituksesta päättäneelle presidentti Urho Kekkoselle Salama kuvasi kieltäytymisensä syitä ”periaatteellisiksi, mutta periaatteellisiksi varsin henkilökohtaisella tavalla”. ”Mitalia ei myöskään ole koskaan eikä missään ojennettu minulle henkilökohtaisesti, ei myöskään perääni toimitettu jälkivaatimuksella eikä ilman”, kirjailija on täsmentänyt[2].

Salama sairastui vuonna 1989 haimatulehdukseen ja oli vuosia täysin raitis.[3]

Suurinta kirjallista mainetta Salaman teoksista nauttii vuosina 1976–1983 ilmestynyt Finlandia-sarja, jossa hän koetteli ennakkoluulottomasti romaanimuodon rajoja. Kirjailija Arto Virtasen sanoin ”Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät riepaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita”[4]. Romaanisarjaa on myöhemmin luonnehdittu myös postmodernistiseksi.[5] Sarjaan kuuluvat muun muassa kirjat Kosti Herhiläisen perunkirjoitus, Kolera on raju bändi ja Pasi Harvalan tarina I–III.

Salama on kirjoittanut myös runokokoelmia ja salanimellä Aki Rautala kolme rikosromaania.[6] Katariina Lillqvistin kanssa hän teki käsikirjoituksen alkuperäiseen Uralin perhonen -kuunnelmaan.

Timo Harakan tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin kansalaissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa!”[7] Harakka myös haastattelee kirjailijaa Anssi Mänttärin ohjaamassa dokumenttifilmissä Salama (1986).[8]

Kirjoittamisestaan Salama kertoo: "Kyllä kai tämä jonkin sortin skitsofreniaa tai yleishulluutta on, mutta minun on pakko kirjoittaa. Räyhätä ja ottaa kantaa maailmanmenoon. Kuulostakoon vaikka kuinka pateettiselta, mutta haluan puhua ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta rosvokapitalismia vastaan. Kolmannen polven punikkina olen aina ollut ja tulen olemaan köyhien ja sorrettujen puolella."[9] Hänen toivelistallaan on, "että nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi."[10]

Teokset

Kuusankosken teatterin Juhannustanssit-näytelmän ensi-illassa 1988.
Romaanit, novellit ja runot
  • Se tavallinen tarina (romaani, Otava 1961)
  • Lomapäivä (novelleja, Otava 1962)
  • Puu balladin haudalla (runoja, Otava 1963)
  • Juhannustanssit (romaani, Otava 1964)
  • Kenttäläinen käy talossa (novelleja, Otava 1967)
  • Minä, Olli ja Orvokki (romaani, Otava 1967)
  • Joulukuun kuudes (romaani, Otava 1968)
  • Kesäleski (novelleja, Otava 1969)
  • Tapausten kulku (romaani, Otava 1969)
  • Lokakuun päiviä (romaani, Otava 1971)
  • Villanpehmee, taskulämmin (runoja, Otava 1971)
  • Siinä näkijä missä tekijä (romaani, Otava 1972)
  • Tienviitta ja muita novelleja (novelleja, Otava 1974)
  • Runot (Otava 1975)
  • Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (romaani, Finlandia-sarja osa 1, Otava 1976)
  • Kolera on raju bändi (romaani, Finlandia-sarja osa 2, Otava 1977)
  • Kolme sukupolvea (novelleja, Otava 1978)
  • Itäväylä (runoja, Otava 1980)
Runoilemassa Tampereella marraskuussa 2008.
  • Pasi Harvalan tarina I (romaani, Finlandia-sarja osa 3, Otava 1981)
  • Pasi Harvalan tarina II (romaani, Finlandia-sarja osat 4 ja 6, Otava 1983)
  • Kaivo kellarissa (romaani, Finlandia-sarja osa 5, Otava 1983)
  • Novellit (Otava 1984)
  • Finlandia-sarja, koottu laitos, Otava 1984
  • Punajuova (runoja, Otava 1985)
  • Romaanit 1-4 (romaanituotanto Finlandia-sarjaan asti, Otava 1986)
  • Amos ja saarelaiset (romaani, Otava 1987)
  • Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta (novelleja, Otava 1988)
  • Ottopoika (romaani, Otava 1991)
  • Hyvä veli (novelleja, Otava 1992)
  • Pieni menestystarina (romaani, Otava 1993)
  • Elämän opetuslapsia I (romaani, Art House 1997)
  • Elämän opetuslapsia II (romaani Art House 1999)
  • Elämän opetuslapsia III (romaani, Art House 2002)
  • Jatkuu huomenna (runoja, Otava 2004)
  • Elämän opetuslapsia IV (romaani, Otava 2005)
  • Sydän paikallaan (romaani, Otava 2010)
Muut kirjoitukset
  • Pentti Saarikoski, legenda jo eläessään (kirjallisuudentutkimus, WSOY 1975)
  • Ihmisen ääni (proosaa, WSOY 1978)
  • Vuosi elämästäni (päiväkirja, Otava 1979)
  • Kohti toista tasavaltaa (näytelmä, 1980)
  • Loivarannan Villen lähtö (kuunnelma, 1985)
  • Lomapäiviä (kuunnelma, 1986)
  • Aleksis Kivi (pätkä kirjailijoista kertovasta teoksesta, 1982)
  • Uralin perhonen (Katariina Lillqvistin kanssa, kuunnelma, 2004)
Teokset salanimellä Aki Rautala
  • Kaikki naiset pitävät parabellumista 1995, rikosromaani, Otava
  • Bipappi soittaa bebopia 1996, rikosromaani, Otava
  • Rikoksia ilman rangaistuksia 1996, Otava

Palkintoja

Lähteet

  1. ↑ Saxell, Jani: Avuttoman ihmisen aprikoija. (Työväenkulttuurin erikoisnumero) Kulttuurivihkot, 2004, nro 2, s. 16. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.2.2009.
  2. ↑ Oikaisu. Helsingin Sanomat, 15.12.1991. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.11.2010.
  3. ↑ Seuri, Ville: Veteraaniradikaali. Ylioppilaslehti, 2006, nro 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.11.2010.
  4. ↑ Virtanen, Arto: Kirjailijan koti. Esseitä ja puheenvuoroja. Tammi, 2006.
  5. ↑ Hannu Salama Compuline.fi. Viitattu 21.2.2009.
  6. ↑ Hannu Salama Otava. Viitattu 1.7.2008.
  7. ↑ Harakka, Timo: Markiisi de Salaman vuodet, s. 229. Odessa, 1986.
  8. ↑ Salama Elonet.fi. Viitattu 4.11.2010.
  9. ↑ Katupoika lasten asialla. KirjaiN 4/2010, s. 111.
  10. ↑ Hannu Salaman haastattelu "Siunattu suomalainen kännykkäkiima" YLE radio 1:n ohjelmassa Nadjan huone

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hannu Salama.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hannu_Salama&oldid=9823019”