George Harrison

George Harrison
[[Tiedosto:|250px|George Harrison vuonna 1974]] George Harrison vuonna 1974
Henkilötiedot
Syntynyt	25. helmikuuta 1943
Kuollut	29. marraskuuta 2001 (58 vuotta)
Muusikko
Taiteilijanimi	Carl Harrison, Hari Georgeson, Nelson Wilbury, Spike Wilbury, George Harryson, George O’Hara-Smith, L'Angelo Misterioso, Jorge Arias ja Magpie
Tyylilajit	Rock Psykedeelinen rock Pop Rock and Roll Itämainen musiikki Folk rock Raga rock Gospel
Soittimet	Kitara, sitar
Yhtyeet	The Beatles
Levy-yhtiöt	EMI, Parlophone, Dark Horse Records, Apple Records
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
georgeharrison.com
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

George Harrison (25. helmikuuta 1943 Liverpool, Iso-Britannia – 29. marraskuuta 2001 Los Angeles, Kalifornia) oli englantilainen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä, joka tunnetaan parhaiten rock-yhtye The Beatlesin jäsenenä. Harrison oli The Beatlesin soolokitaristi.

Lapsuus ja nuoruus

George Harrison syntyi keskiluokkaiseen perheeseen 25. helmikuuta 1943 Liverpoolissa. Hän oli vanhempiensa Harold ja Louise Harrisonin nuorin lapsi. Harrisonilla oli kolme sisarusta, sisko Louise ja kaksi veljeä Harry ja Peter. Harrisonin isä oli ammatiltaan linja-auton kuljettaja ja hänen äitinsä työskenteli kirjakaupassa. George Harrison opiskeli aluksi Dovedalen peruskoulussa ja myöhemmin Liverpoolin instituutissa.

Harrison oli jo nuorena hyvin kiinnostunut musiikista, erityisesti hänen suosikkejaan olivat jo hyvin nuorena jazz-laulaja Cab Calloway ja jazz-kitaristi Django Reinhardt. Vuonna 1956 Harrison hullaantui rock and rollista kuultuaan radiosta Elvis Presleyn kappaleen ”Heartbreak Hotel”.

Harrison kiinnostui suuresti kitaroista ja hänen isänsä Harold ostikin Georgelle hänen ensimmäisen kitaransa, vuonna 1956, Harrisonin ollessa 13-vuotias. Kitara oli hollantilainen akustinen kitara. George harjoitteli kitaran soittoa paljon kotonaan ja hänen isänsä ystävä myös opetti Harrisonille muutamia kappaleita.

Pian Harrison perustikin elämänsä ensimmäisen bändin, skiffle-yhtyeen The Rebels, yhdessä veljensä Peterin ja ystävänsä kanssa. Elämänsä alkuvaiheessa Harrison myös ystävystyi koulutoverinsa Paul McCartneyn kanssa, bussimatkalla. Heitä yhdisti rakkaus rock and roll -musiikkiin.

Liittyminen Quarrymeniin

Harrisonin ystävä Paul McCartney liittyi vuonna 1957 John Lennonin perustamaan The Quarrymen -nimiseen, skiffle- ja rock and roll -yhtyeeseen. Myöhemmin McCartney ehdotti Lennonille lahjakkaan kitaristin, Harrisonin ottamista mukaan yhtyeeseen. Lennon suhtautui Harrisoniin aluksi epäilevästi, sillä tämä oli tuolloin vasta 14-vuotias, muiden yhtyeen jäsenten ollessa muutamia vuosia vanhempia. Harrison kuitenkin vakuutti Lennonin taidoillaan, viritettyään ensin kitaransa täydellisesti ja soitettuaan sitten instrumentaalin kitara-kappaleen Guitar Boogien. Tämä vakuutti Lennonin ja George otettiin mukaan bändiin alkuvuodesta 1958. Hän kuitenkin joutui olemaan esimerkiksi yhtyeen baari- ja ravintola-keikoilla lavan sivussa soittamassa, Lennonin ja McCartneyn ollessa keskipisteenä. Pian Harrison kuitenkin ystävystyi Lennonin kanssa ja hänestä tuli Quarrymenin täyspainoinen jäsen ja myöhemmin George sai myös yhtyeen konserteissa laulettavakseen muutamia kappaleita. The Quarrymen levytti vuonna 1958, omakustannelevytyksinä kaksi kappaletta; cover-version Buddy Hollyn kappaleesta That'll Be the Day ja Harrisonin yhdessä McCartneyn kanssa tehdyn kappaleen In Spite of All the Danger. Tämä oli The Quarrymenin (ja samalla The Beatlesin) ensimmäinen itse tehty, levytetty kappale. Paul McCartney kuitenkin kyseenalaisti Harrisonin panoksen kappaleen sävellystyössä sanoen:

»Levytiedoissa lukee että tekijöinä olimme minä ja George, mutta minä sen taisin säveltää ja George hoiti kitarasoolon. Minun kappale se oli. Se muistutti paljon joitain Elvis-kappaleita.»

Quarrymenistä The Beatlesiksi, sekä alkuajat

Vuonna 1960 Quarrymenin kokoonpanon muodostivat enää vain Lennon, McCartney, Harrison ja Lennonin ystävä, yhtyeeseen liittynyt basisti, Stuart Sutcliffe. Uusi kokoonpano otti käyttöön uuden nimen. Ensin nimi oli The Silver Beetles, kunnes lopulta muovautui lopulliseen muotoonsa The Beatles. Yhtye käytti tuolloin ravintola-keikoillaan ja muissa esiintymisissään satunnaista rumpalia, ja joskus esiintyi täysin ilman rumpalia. Vuonna 1960, useat brittiyhtyeet lähtivät Saksaan luomaan mainetta ja nostetta uralleen, ja myös Beatlesin tuolloinen manageri Allan Williams järjesti Beatlesille kiertueen, Hampuriin. Ennen kuin Beatles suuntasi Hampuriin, yhtyeen jäsenet olivat yhtä mieltä siitä, että bändiin tarvittaisiin vakituinen rumpali Saksan kiertueelle ja yhtyeeseen liittyi nuoriso-klubin, jossa Beatleskin usein esiintyi, omistajan poika Pete Best. Hampurin kiertueella Beatles loi itselleen mainetta, sai suosiota ja esiintymiskokemusta. Ensimmäinen Hampurin visiitti päättyi kuitenkin siihen, kun 17-vuotias, alaikäinen Harrison pidätettiin ja lähetettiin kotiin Liverpooliin. Pidätys johtui siitä, että Harrison oli alaikäinen. Ensimmäistä Hampurin kiertuetta Harrison kuvasi sanoin: Se paikka oli täynnä prostituoituja ja transvestiittejä, ja kaiken keskellä olin minä, 17-vuotiaana.

Vuonna 1961 The Beatles palasi Hampuriin, ja toisen Saksan kiertueen aikana Stuart Sutcliffe erosi yhtyeestä. Toisen Hampurin jakson aikana Beatles levytti siellä, yhdessä Tony Sheridanin kanssa ensi levytyksensä My Bonnie. Yhtyeen suosio kasvoi sekä Saksassa että myös Liverpoolissa ja My Bonnie levyä kyseltiin jo Liverpoolin levykaupoissa, mikä sai levykaupan omistajan, Brian Epsteinin kiinnostumaan Beatlesista ja ryhtymään yhtyeen uudeksi manageriksi.

Alkuvuonna 1962, The Beatles konsertoi vielä Saksassa, sekä myös paljon Liverpoolissa, ja yhtyeen suosio oli jo melko suurta, joskin Liverpoolia lukuunottamatta Beatles oli Britanniassa yhä lähes tuntematon. Vuonna 1962 The Beatles esiintyi useille levy-yhtiöille, muttei saanut levytys-sopimusta. Loppuvuodesta yhtye kuitenkin vakuutti koesoitossa Parlophonen, EMI:n Liverpoolin jaoston johtajan, George Martinin ja yhtye teki Parlophonen kanssa levytys-sopimuksen. Ehtona kuitenkin ettei Pete Best jatka yhtyeen rumpalina, sillä Martinin mielestä hän ei ollut tarpeeksi hyvä rumpali. Bestin tilalle yhtyeen rumpaliksi liittyi Ringo Starr.

Ensi-albumi Please Please Me ja nousu suosioon

Yhtye alkoi lähes heti sopimuksen saatuaan äänittää ensi albumiaan, Please Please Me. Se nauhoitettiin lyhyessä ajassa ja albumilla oli suurin osa kappaleista Beatlesin jäsenten McCartneyn ja Lennonin sävellyksiä, mutta sisälsi myös useita cover-kappaleita. The Beatlesin ensisingle Love Me Do julkaistiin loppuvuodesta 1962 ja se nosti Beatlesin suosiota ja nousi Britannian single-listan sijalle 17. Albumin toinen single Please Please Me nousi Britannian ykkös-singleksi, vallattuaan listan kärkisijan. Pian kakkos-singlen julkaisun jälkeen julkaistiin myös itse albumi, Please Please Me, joka nousi Britannian albumilistan ykköseksi nopeasti ja pysyi kärkipaikalla 30 viikkoa. Albumi ja sitä seurannut kiertue nostivat The Beatlesin Britannian suosituimpien yhtyeiden joukkoon, kenties jopa kaikkein suosituimmaksi. Ensi-albumilla Harrison soitti soolokitaraa ja lauloi taustat useimpiin kappaleisiin. Hän soitti myös kappaleiden soolo-osuudet. Lisäksi Harrison lauloi levylle kappaleet Chains ja Do You Want to Know a Secret, joista kumpikaan ei kuitenkaan ollut hänen sävellyksensä.

The Beatles suosion huipulla

Harrison alkoi pian The Beatlesin menestyksen alettua kirjoittaa lauluja ja hänen ensimmäinen laulunsa "Don't Bother Me" päätyi yhtyeen toiselle albumille With The Beatles (1963). Harrison jäi kuitenkin lauluntekijäkaksikko Lennon-McCartneyn varjoon.

Vuonna 1964, The Beatlesin kolmas albumi, A Hard Day's Night julkaistiin. John Lennon oli levyllä pääosassa, tehtyään albumin lähes kaikki kappaleet. Levyllä ei ollut yhtään Harrisonin kappaletta, mutta hän kuitenkin lauloi päävokaalit Lennonin tekemään kappaleeseen I'm Happy Just to Dance With You. Albumi oli hyvin merkittävä, sillä albumin sekä single-hittien She Loves You ja I Want to Hold Your Hand voimasta The Beatles löi läpi myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa ja siitä tuli maailman suosituin yhtye. Tämän jälkeen fanihysteria Beatlesin ympärillä kasvoi Amerikassa suuriin mittoihin ja alettiin puhua jo "Beatlemaniasta".

Fanit ja media alkoivat tuolloin keksiä Beatlesin jäsenille lempinimiä, ja Harrison tuli tunnetuksi "hiljaisena Beatlena".

1960-luvun puolessavälissä Harrison tutustutti yhtyetoverinsa intialaiseen musiikkiin. Harrison soitti "Norwegian Wood" -singlellä (1965) ensimmäisenä länsimaisena popmuusikkona intialaista sitaria, jota hän oli opetellut soittamaan Ravi Shankarin musiikin innoittamana. Intialainen kulttuuri teki pysyvän vaikutuksen Harrisoniin, joka omaksui meditaation ja vegetarismin. Hän oli Beatleseista ainoa, joka säilytti syvän kiinnostuksen paikallisiin uskontoihin Intian matkojen jälkeenkin.

The Beatlesin loppua kohden Harrison nosti profiiliaan lauluntekijänä. Revolverille hän kirjoitti kolme laulua, joista "Love You To" on merkittävä Beatlesin musiikillisen kehityksen kannalta. The Beatlesin menestyksekkäällä ja erittäin arvostetulla Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band-albumilla vuodelta 1967, joka sisältää paljon psykedeelistä rockia ja kokeellista musiikkia, Harrisonin säveltämistä kappaleista on mukana intialaistyylinen, pohdiskeleva Within You Without You ja saman vuoden albumilla Magical Mystery Tour on Harrisonin sävellys Blue Jay Way, joka kertoo Blue Jay Way nimisestä kadusta, jolla Harrison joskus asui. The Beatles -albumin yksi tunnetuimmista kappaleista on Harrisonin säveltämä "While My Guitar Gently Weeps", jossa kitaraosuudet soittaa Eric Clapton. Kenties tunnetuin Harrisonin säveltämistä kappaleista on kuitenkin "Something" (1969), joka on hänen säveltämistään Beatles-kappaleista ainoa, joka nostettiin singlen A-puoleksi. Monet laskevat sen ja Harrisonin toisen levylle säveltämän kappaleen "Here Comes the Sun"in The Beatlesin viimeisen yhdessä tekemän albumin Abbey Road kohokohtiin. "Something" on Paul McCartneyn säveltämän "Yesterdayn" jälkeen eniten cover-versioita poikinut Beatles-kappale.

Harrisonin viimeiset äänityssessiot The Beatlesin kanssa olivat alkuvuodesta 1970, jolloin yhtye viimeisteli vanhoja kappaleitaan albumi-kelpoisiksi ja äänitti viimeisen kokonaan uuden kappaleensa, Harrisonin tekemän kappaleen I Me Mine. Yhtye hajosi pitkään jatkuneiden riitojen ja monien keskinäisten kiistojen jälkeen lopullisesti vuonna 1970. Tätä ennen Harrison oli jo ehtinyt erota Beatlesista vuonna 1969, mutta hän kuitenkin palasi takaisin. Vaikka Harrisonia tuskastuttikin hänen asemansa Beatlesissa, sillä hän halusi sävellyksiään julkaistavan enemmän Beatles-levyillä, hän oli silti hyvin pettynyt yhtyeen lopulta hajottua. The Beatlesin viimeisen albumin tuottanut Phil Spector sanoi myöhemmin, että Beatlesin hajottua Harrisonilla oli tehtynä satoja julkaisemattomia sävellyksiä. Osa niistä oli täysin valmiina, osa keskeneräisiä.

Beatles-sävellykset

The Beatlesin levyttämät George Harrisonin sävellykset:

Albumeilla

Don't Bother Me (With the Beatles) (1963)
I Need You, You Like Me Too Much (Help!) (1965)
Think For Yourself, If I Needed someone (Rubber Soul) (1965)
Taxman, Love You To, I Want To Tell You (Revolver) (1966)
Within You Without You (Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band) (1967)
Blue Jay Way, Flying (Harrison-Lennon-McCartney-Starr) (Magical Mystery Tour) (1967)
While My Guitar Gently Weeps, Piggies, Long Long Long, Savoy Truffle (The Beatles (White Album)) (1968)
Only a Northern Song, It's All Too Much (Yellow Submarine) (1969)
Something, Here Comes the Sun (Abbey Road) (1969)
I Me Mine, For You Blue (Let It Be) (1970)

Singleillä

The Inner Light ("Lady Madonnan" B-puoli, 1965)
Old Brown Shoe ("The Ballad of John and Yokon" B-puoli, 1968)

Harrison lauloi itse säveltämiensä kappaleiden soolo-osuuden. Harrison on laulusolisti myös seuraavissa Beatles-kappaleissa: "Chains", "Do You Want to Know a Secret", "Roll Over Beethoven", "Devil in Her Heart", "I'm Happy Just to Dance with You" ja "Everybody's Trying to Be My Baby".

Sooloura

Harrisonin sooloura alkoi vuonna 1968 julkaistulla albumilla Wonderwall Music, joka oli kuitenkin vain sivuprojekti The Beatlesin ohella. Suuri osa albumin kappaleista ovat Harrisonin The Beatlesille tekemiä, joita ei kuitenkaan otettu yhtyeen levylle. Moni albumin kappaleista on täysin instrumentaali. Albumi oli eräänlainen soundtrack Wonderwall -elokuvalle. Wonderwall Music ei päässyt albumilistoille Britanniassa, mutta Yhdysvalloissa se nousi listan sijalle #49. Vuonna 1969 Harrison julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa ja usein ensimmäiseksi varsinaiseksi sooloalbumikseen mielletyn Electronic Soundin. Albumi oli nimensä mukaisesti melko elektroninen ja kokeiluluontoinen. Tämäkin albumi oli Harrisonille yhä pelkkä sivuprojekti Beatlesin rinnalla, mutta hän halusi julkaista enemmän omia sävellyksiään, kuin mitä Beatles-albumeilla sai. Electronic Sound nousi Yhdysvaltain Billboard 200-albumilistalla sijalle #191.

The Beatlesin hajottua Harrison kokosi vuosien varrella The Beatles -albumien ulkopuolelle jääneistä lauluistaan tripla-albumin All Things Must Pass (1970). Sitä pidetään LP-aikakauden ensimmäisenä merkittävänä tripla-albumina. Harrisonin ja Phil Spectorin tuottamalla albumilla soitti monia tunnettuja muusikoita, mm. entinen Beatles-yhtyetoveri Ringo Starr, sekä Peter Frampton, Billy Preston sekä Eric Clapton. Claptonin Derek and the Dominos -yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa levyllä Harrisonin taustalla. All Things Must Pass -albumin "My Sweet Lord" -hittiä seurasi yksi pophistorian tunnetuimmista plagiointioikeudenkäynneistä, jossa Harrisonin todettiin kopioineen laulun melodian The Chiffons -lauluyhtyeen hitistä "He's So Fine" (1963). Hän joutui maksamaan "lainauksestaan" korvaukset laulun tekijöille. Julkaistessaan All Things Must Pass-albumia Harrison ei vielä ollut varma, olisiko Beatlesin ero lopullinen ja elätteli toiveita yhtyeen jatkosta. Kun hajoamisen lopullisuus selvisi Harrisonille, hän oli pettynyt.

Vuonna 1971 Harrison kokosi muusikkoystävänsä koolle Concert for Bangladesh -hyväntekeväisyyskonserttiin, jonka tuotto lahjoitettiin Unicefille. Harrison yritti koota myös The Beatlesiä yhteen lavalle, mutta joutui tyytymään mm. Bob Dylanin, Ringo Starrin, Eric Claptonin ja Ravi Shankarin seuraan. Konsertista julkaistiin myös live-albumi vuonna 1971 ja konserttitallenne vuonna 1972.

Vuonna 1973 Harrison julkaisi toisen soolo-studioalbuminsa, Living in the Material World, mikä oli suuri menestys ja sitä pidetäänkin usein Harrisonin uran parhaana tuotoksena. Albumi sisälsi perinteistä rock-musiikkia, folk rockia ja myös hengellistä gospel-musiikkia. Albumin suurimmaksi hitiksi ja tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi Give Me Love (Give Me Peace on Earth), joka oli listaykkönen Yhdysvalloissa. Living in the Material Worldiä seurasi seuraavana vuonna, 1974, julkaistu Dark Horse, jolle Harrison sisällytti myös funk-tyylisiä kappaleita. Harrison oli 1970-luvulla erittäin tuottelias ja jatkoi kiivasta albumi-tahtiaan julkaisemalla seuraavan albuminsa Extra Texture (Read All About It) taas seuraavana vuonna. Tämäkin albumi menestyi hyvin, joskaan ei niin hyvin kuin Harrisonin edelliset julkaisut. Albumi oli USA:n listakahdeksikko ja Britanniassa sijalla #16.

Harrison perusti 1970-luvulla oman levymerkin Dark Horse Records sekä elokuvatuotantoyhtiön Handmade Films. Handmade Filmsin ensimmäinen tuotanto oli Harrisonin rakastaman Monty Python -ryhmän elokuva Brianin elämä (1979). Dark Horse Recordsin artisteihin kuului Harrisonin ohella mm. Ravi Shankar ja Harrisonin ensimmäinen albumi oman levy-yhtiönsä suojissa oli Thirty Three & 1/3. Albumi menestyi jälleen hyvin Yhdysvalloissa, jossa se myi kultaa. Britanniassa menestys jäi heikommaksi. Vuonna 1979 Harrison julkaisi omaa nimeään kantavan albumin George Harrison. Myös se onnistui myymään USA:ssa kultaa.

Vuonna 1981 Harrisonilta ilmestyi albumi Somewhere in England. Sen tunnetuimmaksi kappaleeksi nousi All Those Years Ago, joka oli Harrisonin kunnianosoitus entiselle Beatles-yhtyetoverilleen John Lennonille, joka oli murhattu vuoden 1980 joulukuussa. Kappale oli ikään kuin "elossa olevien beatlejen yhteenpaluu", sillä Ringo Starr soitti kappaleella rumpuja ja Paul McCartney lauloi taustoja, yhdessä vaimonsa Lindan kanssa. Vuonna 1982 Harrison julkaisi vielä albumin Gone Troppo, joka menestys oli melko heikkoa. Albumi jäi Yhdysvalloissa Billboard-listan sijalle #108 ja Britanniassa levy ei päässyt listoille.

Harrisonin soolomenestys oli epätasaista. 1980-luvun alkupuolelle saakka häneltä ilmestyi runsaasti levyjä, sen jälkeen vain muutama. Harrison oli aina vieroksunut valtavaa julkisuutta, jonka hän oli The Beatlesin jäsenenä saavuttanut ja jo tuolloin pelännyt salamurhaa, vuonna 1980 tapahtuneen John Lennonin murhan jälkeen Harrison vieroksui julkisuutta entistä enemmän. Hän harrasti muun muassa puutarhanhoitoa ja autourheilua, sekä vietti aikaa kotona poikansa Dhanin kanssa.

Harrison teki viimeisen, onnistuneen yrityksensä myyntilistoille Cloud Nine -albumilla (1987), joka sisälsi muun muassa hitiksi nousseen cover-version vanhasta 1960-luvun popkappaleesta "Got My Mind Set On You" sekä nostalgisen "When We Was Fab"-laulun, joka kertoi The Beatles-ajoista. Albumi jäi Harrisonin viimeiseksi julkaistuksi studioalbumiksi ennen hänen kuolemaansa. 1980-luvun lopulla Harrison perusti Traveling Wilburys -yhtyeen yhdessä Tom Pettyn, Roy Orbisonin, Jeff Lynnen ja Bob Dylanin kanssa. Yhtye julkaisi kaksi albumia ja niistä toinen, vuonna 1990 julkaistu Traveling Wilburys Vol. 3 oli Harrisonin ainoa albumi 1990-luvulla. Traveling Wilburysin toiminta päättyi sen jäsenen, Roy Orbisonin kuoltua.

Vuonna 2002 julkaistiin postuumisti Harrisonin viimeinen albumi, Brainwashed, jossa oli hänen viimeisinä vuosinaan äänittämiä kappaleita. Brainwashed oli Yhdysvalloissa albumilistan sijalla #18 ja Britanniassa se sijoittui myyntitilastoissa sijalle #29.

The Beatlesin yhteenpaluu: Anthology

Vuonna 1994, The Beatlesin elossa olevat jäsenet, Harrison, Paul McCartney ja Ringo Starr halusivat julkaista uudenlaisen kokoelma-albumin, harvinaisuuksia sisältävän The Beatles Anthologyn. He halusivat myös levyttää albumille uusia

Beatles-kappaleita, joten he kysyivät John Lennonin leskeltä, Yoko Onolta, olisiko tällä muutamia Johnin demonauhoja, joiden avulla loput beatlet voisivat tehdä uusia Beatles-kappaleita. Ono antoi Harrisonille, Starrille ja McCartneylle kahden keskeneräisen Lennonin kappaleen demonauhat, joiden parissa beatlet ja myös yhtyeen vanha tuottaja George Martin työskentelivät ja mahdoton muuttui mahdolliseksi. Kaksi uutta Beatles kappaletta syntyi. Ensimmäinen oli Free as a Bird, josta puuttui väliosa jonka McCartney sävelsi. Kappaleella kuului sekä Lennonin alkuperäinen soitto ja laulu, mutta myös muiden beatlejen niiden päälle äänitetty soitto. Myös McCartney ja Harrison lauloivat osuudet kappaleesta. Toinen uusi kappale oli Real Love. Anthology-sarja sisälsi kolme erikseen julkaistui tupla-albumia, joista kaikki olivat listaykkösiä Yhdysvalloissa ja Britanniassa ensimmäinen osa, Anthology 1 oli listakakkonen, Anthology 2 listaykkönen ja Anthology 3 listan neljännellä sijalla. The Beatles sai Anthology-projektistaan kolme Grammy-palkintoa, Paras pop-esitys kappaleesta Free as a Bird, Paras musiikkivideo (Free as a Bird) ja Paras pitkä musiikkivideo/musiikkielokuva (Anthology). Albumin mukana julkaistiin myös saman-niminen dokumentti. Kun Harrisonilta kysyttiin mitä olisi tapahtunut jos Beatles olisi pysynyt yhdessä, Harrison vastasi:

»Kaikki mitä teimme soolona, olisi ollut Beatles-levyillä.»

Viimeiset vuodet ja kuolema

Vuonna 1999 Harrison oli kokea John Lennonin kohtalon, kun mielipuolinen fani hyökkäsi hänen kimppuunsa. Michael Abram -niminen liverpoolilaismies tunkeutui Harrisonin ja hänen Olivia-vaimonsa taloon 30. joulukuuta ja iski Harrisonia useasti veitsellä puhkaisten tämän keuhkon.

Harrison, joka oli entinen tupakoitsija, kärsi viimeiset vuotensa syövästä. Hän oli vuonna 1997 saanut tietää sairastavansa kurkkusyöpää, joka onnistuttiin hoitamaan. 2001 syöpä havaittiin keuhkoissa ja myöhemmin myös aivoissa. George Harrison menehtyi 29. marraskuuta 2001. Virallinen kuolinsyy oli keuhkosyöpä.

Yksityiselämä

Harrisonin ensimmäinen vaimo oli malli Pattie Boyd, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1966. Harrison ja Boyd erosivat 1974, asumuseron jälkeen seurasi avioero vuonna 1977. Boydin mukaan eron syynä olivat Harrisonin aviorikokset sekä alkoholin ja kokaiinin käyttö. Boydin mielestä kokaiini muutti Harrisonia, "jäädytti hänen tunteensa ja kovetti hänen sydämensä". 1970-luvulla Harrisonilla on väitetty olleen lyhyt suhde Ringo Starrin entiseen vaimoon Maureen Starkeyyn, sekä Rolling Stones-kitaristi Ron Woodin vaimoon.

Eron jälkeen Boyd alkoi seurustella Eric Claptonin kanssa. Vaikka Clapton "vei" Harrisonin vaimon he pysyivät hyvinä ystävinä Harrisonin kuolemaan asti. Clapton ja Harrison konsertoivatkin yhdessä 1980-luvulla.

Harrison solmi uuden avioliiton heti seuraavana vuonna, jolloin hänen toinen vaimonsa Olivia synnytti myös Harrisonin ainoan lapsen Dhanin. George ja Olivia pysyivät yhdessä Georgen kuolemaan saakka.

Myöhempiä tapahtumia

Vuonna 2009 Harrison sai tähden Hollywood Walk of Famelle.

George Harrisonin nimeä kantava säätiö lahjoittaa edelleen rahaa Unicefille.

George Harrison ainoa lapsi, 1978 syntynyt poika Dhani Harrison soittaa yhtyeessä thenewno2.

Diskografia

Sooloalbumit

• Wonderwall Music (1968)
• Electronic Sound (1969)
• All Things Must Pass (1970)
• Living in the Material World (1973)
• Dark Horse (1974)
• Extra Texture (Read All About It) (1975)
• Thirty Three & 1/3 (1976)
• George Harrison (1979)
• Somewhere in England (1981)
• Gone Troppo (1982)
• Cloud Nine (1987)
• Brainwashed (2002)

Live-albumit

• The Concert For Bangla Desh (1971)
• Live In Japan (1992)

Kokoelmat

• The Best of George Harrison (1976)
• Best of Dark Horse 1976–1989 (1989)
• Let It Roll - Songs by George Harrison (2009)

Harrisonin panos The Beatlesin albumeilla

Harrison soitti Beatlesin albumeilla useita soittimia, joista tunnetuimpina akustinen kitara, sähkökitara ja sitar. Harrison lauloi aina vähintään yhden kappaleen jokaisella The Beatlesin albumilla, ja lauloi myös taustat useaan kappaleeseen. Harrison oli The Beatlesin soolokitaristi, mutta hän ei kuitenkaan soittanut kaikkien kappaleiden sooloja, vaan joillain levytyksillä hän soitti rytmi- tai komppikitaraa, John Lennonin tai Paul McCartneyn soittaessa kitarasoolot. John Lennon kommentoi kitarasooloja Beatles-levytyksillä näin:

»Yleensä George soitti soolot, mutta joskus halusin soitta ne itse. En väitä että olisin soittanut ne Georgea paremmin, mutta joskus vain halusin soittaa ne.»

Harrison vaikutti monilla The Beatlesin albumeilla albumin musiikilliseen tyyliin. Hän tutustutti muut beatlet folk rockiin, minkä vaikutteet näkyivät vahvasti Rubber Soul albumilla. Harrison tutustutti muut beatlet myös itämaiseen musiikkiin, jonka vaikutteet ovat havaittavissa puolestaan Revolver albumilla. Kun muut beatlet hylkäsivät itämaisen musiikin, Harrison toi sitä yhä Beatlesin albumeille, kuten Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band albumilla Harrisonin Within You Without You on ainoa intialaistyylinen kappale.

Lähteet

• The Beatles; Can't Buy Me Love
• The Beatles; 10 years that shocked the world

Aiheesta muualla

• George Harrisonin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• George Harrison Internet Movie Databasessa. (englanniksi)