Ero sivun ”Kiestinki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p /huhtikuun--> piti olla toukokoon 20 ....pientä viilausta
p Jatkosota: Lähteitä lisätty. Uusi alaotsikko hyökkäysvaihe. Täsmennyksiä mm. päivämääriä tekstiin.
Rivi 108: Rivi 108:
[[Kuva:Kiestinki AT cannon firing.jpg|thumb|190px|Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä]]
[[Kuva:Kiestinki AT cannon firing.jpg|thumb|190px|Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä]]


[[jatkosota|Jatkosodassa]] pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. <ref>Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3</ref>
[[jatkosota|Jatkosodassa]] suomalainen [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III armeijakunta]] valtasi Kiestingin elokuussa [[1941]] ja rintamavastuun ottaneet saksalaiset joukot vetäytyivät sieltä vasta syyskuussa [[1944]]. Kiestingistä muodostui Pohjois-Suomen päärintama hyökkäyksen alun edistyessä paremmin kuin muualla. Luovuttiin [[Uhtua]]lla eli Kalevalalla etenemisestä ja myös sieltä vedettiin joukkoja Kiestinkiin sodan kuluessa.
Alueella taistellut [[Suomen III armeijakunta (jatkosota)|III armeijakunta]], jota komensi kenraalimajuri [[Hjalmar Siilasvuo]], oli alunperin alistettu Saksan Norjan armeijalle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin Saksan Lapin armeija, Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi Rovaniemelle tuli kenraalieversti [[Eduard Dietl]]. III armeijakunta, jonka alaisuudessa oli sekä suomalaisia että saksalaisia joukkoja, valtasi Kiestingin elokuussa [[1941]].


==Hyökkäysvaihe==
Sodan alkuvaiheissa [[natsi-Saksa|saksalaiset]] joukot pyrkivät Kiestingistä kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] ja [[Muurmannin rata]]a, maantietä pitkin ja kokivat kovaa vastustusta. Suomalainen, everstiluutnantti [[Jussi Turtola]]n johtama ryhmä J eteni rautatielinjaa pitkin Kiestingistä kohti Louhea alkuun kohtaamatta vastusta. Suomalaiset etenevät melko lähelle Louhea, kun neuvostoliittolaisten vastarinta alkoi tiivistyä lisäjoukkojen myötä. Eteentyöntynyt suomalais-saksalainen tuhatlukuisen osasto kärsi huomattavia tappioita ns. [[Kiestingin motti|Kiestingin motissa]]. Elokuussa 1941 motista lopulta vetäydyttiin ja rintamalinja asettui Kiestingin itäpuolelle. Talvella taistelutoiminta oli vähäisempää. Ensimmäinen rintamatalvi tuotti erityisesti saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskin rata.
1. heinäkuussa 1941 alkanut everstiluutnantti [[Jussi Turtola]]n johtaman ryhmä J:n hyökkäys saavutti Sohjanajokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa [[natsi-Saksa|saksalaiset]] joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti [[Louhi (Karjalan tasavalta)|Louhea]] ja [[Muurmannin rata]]a ja kokivat kovaa vastustusta. Ryhmä J eteni hieman etelämpänä rautatielinjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsivät saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. divisioonan vastahyökkäykset johtivat siihen että suomalais-saksalainen osasto
motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla ja mottivaihe aiheutti suuria tappioita. [[Kiestingin motti|Kiestingin motista]] vetäydyttiin suotaipaleita pitkin syyskuun alkupäivinä ja rintamalinja asettui vajaa 10 kilometriä Kiestingin itäpuolelle.
Ensimmäinen rintamatalvi tuotti erityisesti saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskin rata.


== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ==
== Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu ==
Venäläisten 24. huhtikuuta 1942 alkanut suurhyökkäys Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. <ref>Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0. </ref>
Maaliskuussa venäläiset tekivät tunnustelevia hyökkäyksiä Kiestingin pohjoispuolella noin pataljoonan voimin pakottaen pienet Jelettijärven suunnan kenttävartiot lopulta väistymään. Huhtikuussa 1942 Neuvostoliiton Karjalan armeija aloitti saarrostavan hyökkäyksen tarkoituksenaan tuhota Kiestingin suomalais-saksalainen ryhmittymä.
Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta divisioonaa ja hyökkääjän käytössä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen prikaatia, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. <ref>Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0 </ref>
Suoraan idästä kohdistunut hyökkäys kilpistyi saksalaisten vastarintaan ja etelämpänä Lohilahdessa suomalaiset torjuivat saarrostusyrityksen. Venäläisten päävoimat hyökkäsivät koillisesta mm. hiihto- ja merijalkaväen prikaateja käyttäen pyrkien
Suomalaisessa sotakirjallisuudessa [[Kiestingin kelirikkotaistelu 1942|Kiestingin kevään 1942 taisteluihin]] liitetään usein kelirikko -etuliite.
pohjoispuolitse Kiestinkiin.

Jelettijärven eteläpuolisen kannaksen kautta Kiestingin pohjoispuoliselle alueelle purkautui venäläisten pioneeriprikaatien rakentamaa uutta huoltotietä pitkin vähintään 30000 sotilaan vahvuiset joukot ja pohjoiseen johtava Ahvenlahden tie joutui hyökkääjän haltuun.
Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven kenttävartio joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Karjalan armeijan saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi noin 15 kilometrin leveydellä aamulla 24. huhtikuuta.
Suomalaiset siirsivät Kiestinkiin apujoukkoja muilta rintamilta, muun muassa JR11:n Uhtualta ja JR12:n Lapista.
Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat olivat kevään kuluessa rakentaneet salassa huoltotien. Siihen tukeutuen kannaksen kautta hyökkäsi ensin 23. Kaartin divisioona
Eversti [[Albert Puroma|Albert Puroman]] mukaan nimetty taisteluosasto oli merkittävässä asemassa vastahyökkäyksessä. Perääntyessäänkin venäläiset tekivät suurta vastarintaa linnoittautuen edullisiin paikkoihin. Torjuntataisteluissa hyödynnettiin mm. saksalaisia lentolaivueita, tykistöä sekä panssarivaunuja jalkaväen lisäksi. Viikkokausien taistelujen jälkeen vastahyökkäyksen läpimurto saavutettiin toukokuun 20. päivän tienoilla ja vihollinen ajettiin tuloreittiään pitkin takaisin.
saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloittanut IV/11.Pr koki vastuksia. Koko pataljoonan upseeristo haavottui käskynjaolla venäläisten kranaatin osuessa upseeriryhmään. IV Pataljoona ja sitä avustaneet 35:nnen rajajääkäriosastot joutuivat vetäytymään ylivoiman edessä.
Liikkumista alueella vaikeutti taisteluiden loppuvaiheessa kelirikko. Taistelujen jälkeen rintama vakiintui entisille paikoilleen ja myöhemmin rintamavastuu alueella jäi kokonaan saksalaisille. Taistelupaikoilta suomalaiset laskivat noin 15000 kaatunutta venäläistä.
Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä prikaatia, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Hyökkäys kulminoitui 5.-6.5 Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja
pääosin tuhottiin.
Vastahyökkäystä varten perustettuja taisteluosastoja johtivat [[Albert Puroma]] ja [[Albert Ravila]]. Saksalaisilla hyökkäykseen osallistui SS-Nordin lisäksi Taisteluosastot Kräutler ja Boysen. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen käytettiin myös tykistöä ja Stuka-lentolaivueita. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli tullutkin.
Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa 175 vihollisen pataljoonaa tai sitä vahvemmin voimin suoritettua hyökkäystä. Taisteluissa kaatui venäläisiä yli 15000, suomalaisia 170 ja saksalaisia 248.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 30. tammikuuta 2013 kello 18.07

Kiestinki
Кестеньга, Kestenga

Koordinaatit: 65°53′15″N, 31°49′30″E

Valtio Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Kylän ensimaininta 1679
Nykyinen kunta 2006
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
 – kunnanjohtaja Tatjana Kornejeva[1]
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 186664 [1]











Kiestinki[2] (ven. Ке́стеньга, Kestenga) on kunta ja sen keskuksena toimiva taajama Louhen piirissä Karjalan tasavallassa Venäjällä. Aikaisempi Kiestingin kunta oli olemassa Venäjän keisarikunnan aikana.

Kiestingin maalaiskunta (ven. selskoje poselenije) sijaitsee Louhen piirin itäosassa ja se on sekä Karjalan tasavallan pohjoisin että laajin kunta. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, idässä Malinavaaran, Tšuupan, Louhen ja Ambarnyin kuntiin, etelässä Luusalmen ja Pääjärven kuntiin[3] sekä lännessä Suomeen kuuluviin Kuusamon ja Sallan kuntiin. Nykyinen Kiestingin kunta käsittää suunnilleen Venäjän keisarikunnan aikaisten Kiestingin ja Oulangan kuntien alueet sekä sen osan Kuusamon kuntaa, jonka Suomi luovutti Neuvostoliitolle vuonna 1944.

Maantiede

Kiestingin kunnan alueella on useita suuria järviä, kuten Pääjärvi, Tuoppajärven pohjoisosa, Tiiksjärvi, Jelettijärvi, Paanajärvi, Kuntijärvi, Soukelojärvi, Ruvajärvi, Susijärvi, Tuntsajärvi, Kuukasjärvi ja Tavajärvi. Merkittävimmät joet ovat Tuoppajärvestä Pääjärveen laskeva Sohjananjoki, Suomen puolelta Paanajärven kautta Pääjärveen laskeva Oulankajoki ja Pääjärvestä Koutajärveen laskeva Koutajoki. Lähes kaikki kunnan vesistöt kuuluvat Koutajoen vesistöön. Kunnan alueella sijaitsee myös Karjalan tasavallan korkein kohta Nuorunen (576 m).

Taajamat ja kylät

Kunnan hallinnollinen keskus on Kiestingin taajama. Sen lisäksi siihen kuuluvat Sohjanan, Suurijärven, Tungjärven, Tuhkalan (ven. Тухкала) ja Uuden-Sohjanan (ven. Новый Софпорог, Novyi Sofporog) taajamat sekä Kokkosalmen (ven. Коккосалма, Kokkosalma), Niskan (ven. Зашеек, Zašejek) ja Suvannon (ven. Кушеванда, Kuševanda) kylät.[3]

Kiestingin taajama

Kiestingin taajama sijaitsee Tuoppajärven pohjoisrannalla Louhesta Pääjärvelle vievän maantien ja rautatien varrella noin 65 kilometriä Louhesta länteen. Vuonna 1987 Kiestingin taajamassa oli noin 2 700 asukasta.[4] Kiestinkiläisten elinkeinoja ovat kettu- ja minkkitarhaus, metsäteollisuus ja kalanjalostus.[4] Paikkakunnalla järjestetään heinäkuussa Pohjoiskarjalaisten juhlat (Viena on karjalankielisen väestön keskuudessa Pohjois-Karjala).[4]

Historia

Kiestinki mainitaan uudiskylänä ensimmäisen kerran vuonna 1679. Tarinan mukaan ensimmäinen asukas oli Kömö-niminen lappalainen, josta juontuu kylässä myöhemmin esiintyvä sukunimi Kömönen (ven. Kemojev).[5] Kylän nimi perustuu saamen giessat ’kääriä, keriä; kaartaa (joesta)’ -verbistä johdettuun sanaan kiestA ’koste, akanvirta (kosken alla)’.[6] Historiallinen Kiestingin kunta sijaitsi Vienan Karjalan pohjoisosassa Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakunnassa. Sen naapurikuntia olivat lännessä Oulanka, pohjoisessa Kouta, idässä Kieretti, kaakossa Vitsataipale ja etelässä Vaarakylä. Kunnan alue käsitti Tuoppajärven pohjoisrannikon ja Tiiksjärven ympäristön. Kuntaan kuuluneita kyliä olivat muun muassa Heinäjärvi, Jelettijärvi, Kananainen, Kiisjoki, Kokkosalmi, Käpäli, Lohilahti, Sohjana, Sohjanansuu ja Suvi-Suurijärvi. Aikaisemmin myös Vaarakylän kunta Tuoppajärven etelärannalta kuului Kiestinkiin.

Kunta lakkautettiin 1920-luvulla ja yhdistettiin Oulangan ja Vaarakylän kuntien kanssa Kiestingin piiriksi vuonna 1927.[7] Kiestingin kyläneuvostoalueella oli 654 asukasta vuonna 1926, joista oli karjalaisia 609, suomalaisia 31 ja venäläisiä 14.[8]

Kiestingin piiri liitettiin 1960-luvulla Louhen piirin, jossa Kiestingin taajaman ympäristö muodosti asutushallintoalueen. Kiestingin asutushallintoalueen naapureina olivat lännessä Sohjanan kylähallintoalue ja idässä Suurijärven kylähallintoalue. Kiestingin asutushallintoalueeseen kuului tuolloin Kokkosalmen kylä.[4]

Suomessa on Kiestingistä kotoisin olevia sukuja. Paljon entisiä kiestinkiläisiä asuu myös Siperian Omskin alueella ja Kazakstanissa,lähde? jonne he joutuivat Stalinin vainovuosina.

Jatkosota

Pääartikkeli: Kiestingin motti
Nikolaus von Falkenhorst ja Hjalmar Siilasvuo. Suomen armeijan kuva
Suomalaiset sotilaat torjuvat neuvostoliittolaisten vastahyökkäystä Kiestingin lähellä

Jatkosodassa pohjoisen rintaman suurimmat taistelut käytiin Kiestingin suunnalla. [9] Alueella taistellut III armeijakunta, jota komensi kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuo, oli alunperin alistettu Saksan Norjan armeijalle, AOK Norwegian'lle. Tammikuussa 1942 perustettiin Saksan Lapin armeija, Armeeoberkommando Lappland, jonka komentajaksi Rovaniemelle tuli kenraalieversti Eduard Dietl. III armeijakunta, jonka alaisuudessa oli sekä suomalaisia että saksalaisia joukkoja, valtasi Kiestingin elokuussa 1941.

Hyökkäysvaihe

1. heinäkuussa 1941 alkanut everstiluutnantti Jussi Turtolan johtaman ryhmä J:n hyökkäys saavutti Sohjanajokilinjan 11:ntenä heinäkuuta. Saksalaisia joukkoja alistettiin 17. heinäkuuta alkaen ryhmä J:lle. Kiestinki vallattiin 8. elokuuta päättyneissä taisteluissa. Hyökkäystä jatkettaessa saksalaiset joukot pyrkivät Kiestingistä maanteitse kohti Louhea ja Muurmannin rataa ja kokivat kovaa vastustusta. Ryhmä J eteni hieman etelämpänä rautatielinjaa pitkin kohtaamatta vastusta ja pääsivät saksalaisia huomattavasti pidemmälle Louhen tuntumaan. Venäläisen 88. divisioonan vastahyökkäykset johtivat siihen että suomalais-saksalainen osasto motitettiin elokuun 20:nnen päivän tienoilla ja mottivaihe aiheutti suuria tappioita. Kiestingin motista vetäydyttiin suotaipaleita pitkin syyskuun alkupäivinä ja rintamalinja asettui vajaa 10 kilometriä Kiestingin itäpuolelle. Ensimmäinen rintamatalvi tuotti erityisesti saksalaisille suurta tuskaa. Kokonainen osasto saattoi palelluttaa jalkansa kasteltuaan ne vielä upottavilla soilla. Osittain suurvaltapolitiikasta johtuen, muun muassa Yhdysvaltain mielipiteiden vuoksi, Suomen sodanjohto luopui ajatuksesta katkaista Murmanskin rata.

Kiestingin kevättaistelu 1942 - asemasodan suurtaistelu

Venäläisten 24. huhtikuuta 1942 alkanut suurhyökkäys Kiestingin suomalais-saksalaista ryhmittymää vastaan oli ajoitettu kelirikkokauteen, jolloin puolustajan apuvoimien saanti olisi hankalinta. Noin kuukauden kestäneet taistelut päättyivät torjuntavoittoon. [10] Puolustajan vahvuus vastasi noin kahta divisioonaa ja hyökkääjän käytössä oli kolmen divisioonan lisäksi 2 merijalkaväen prikaatia, 1 hiihtoprikaati sekä erillinen panssariprikaati. [11] Suomalaisessa sotakirjallisuudessa Kiestingin kevään 1942 taisteluihin liitetään usein kelirikko -etuliite.

Kevään 1942 mittaan oli saatu viitteitä tulevasta hyökkäyksestä. Maaliskuun lopulla Jelettijärven kenttävartio joutui rajun hyökkäyksen kohteeksi. Karjalan armeijan saarrostukseen pyrkinyt hyökkäys alkoi noin 15 kilometrin leveydellä aamulla 24. huhtikuuta. Eteläosassa suomalaisen Divisioona J:n ja sen pohjoispuolella SS-divisioona Nordin alueella hyökkäykset torjuttiin. Saksalaisten vastuualueen pohjoispuolella oleva Ylä-Mustajärven ja Jelettijärven välinen kannas oli varmistettu vain kenttävartioilla. Venäläiset pioneeripataljoonat olivat kevään kuluessa rakentaneet salassa huoltotien. Siihen tukeutuen kannaksen kautta hyökkäsi ensin 23. Kaartin divisioona saksalaisten selustaan. Vastahyökkäyksen aloittanut IV/11.Pr koki vastuksia. Koko pataljoonan upseeristo haavottui käskynjaolla venäläisten kranaatin osuessa upseeriryhmään. IV Pataljoona ja sitä avustaneet 35:nnen rajajääkäriosastot joutuivat vetäytymään ylivoiman edessä. Venäläisiin hyökkääviin joukkoihin liittyivät 186. divisioona sekä 2 erillistä prikaatia, jotka pyrkivät katkaisemaan Kiestingin länsipuolisen tieyhteyden ja motittamaan koko rintaman. Sekä suomalaisia että saksalaisia apuvoimia tuotiin alueelle toukokuun alkupäivinä. Hyökkäys kulminoitui 5.-6.5 Kiestingin neljän tien risteyksen luoteispuolella. Vihollisvoimien kärjessä edenneet JR 238 ja 8. Hiihtoprikaati motitettiin ja pääosin tuhottiin. Vastahyökkäystä varten perustettuja taisteluosastoja johtivat Albert Puroma ja Albert Ravila. Saksalaisilla hyökkäykseen osallistui SS-Nordin lisäksi Taisteluosastot Kräutler ja Boysen. Vihollisen vahvojen vetäytymisasemien murtamiseen käytettiin myös tykistöä ja Stuka-lentolaivueita. Stukat tuhosivat myös venäläisten huoltokuljetuksia. Perääntyviä neuvostojoukkoja yritettiin motittaa, mutta siinä ei täysin onnistuttu. Venäläisten takaa-ajo pysähtyi lopulta 23. toukokuuta samalle järvikannakselle, josta hyökkäys oli tullutkin. Taisteluiden jälkeen III AK ilmoitti torjuneensa 175 vihollisen pataljoonaa tai sitä vahvemmin voimin suoritettua hyökkäystä. Taisteluissa kaatui venäläisiä yli 15000, suomalaisia 170 ja saksalaisia 248.

Lähteet

  1. ↑ a b Louhen piirin hallinnollinen jako Karjalan tasavalta. Viitattu 17.4.2009. (venäjäksi)
  2. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 96. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. ↑ a b Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Viitattu 16.4.2009. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  5. ↑ Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800 -luvulla, s. 183–184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  6. ↑ Räisänen, Alpo: Nimet mieltä kiehtovat: etymologista nimistöntutkimusta, s. 151. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-518-1.
  7. ↑ Iso tietosanakirja 9, s. 812. Helsinki: Otava, 1935.
  8. ↑ Karjalan ASNT:n Tilastohallinto/Igor Sergeev: Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun aineiston mukaan) Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 24.4.2009.
  9. ↑ Jatkosodan historia 4. Sotatieteen laitos, WSOY, 1993. ISBN 951-0-15330-3
  10. ↑ Karjalainen, Mikko. Jatkosodan taistelut. Maanpuolustuskorkeakoulu, Gummerus, 2005. ISBN 951-25-1387-0.
  11. ↑ Karhunen Veikko. Raatteen tieltä Kostamukseen. WSOY 1972. ISBN 951-0-00627-0
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

{{#coordinates:}}: sivulla ei voi olla kuin yksi ensisijainen koordinaattimerkintä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiestinki&oldid=12639218”