Tiudia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tiudia
Тивдия, Tivdija
Tiudii

Tiudia

Koordinaatit: 62°33′41″N, 33°57′43″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kontupohjan piiri
Kunta Hirvas
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 197











Tiudia eli Tiutia[1] (ven. Ти́вдия, Tivdija, karjalaksi Tiudii, Tiud’ankylä[2]) on kylä Karjalan tasavallan Kontupohjan piirin Hirvaksen kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Sandaljärveen laskevan Tiudianjoen varrella 22 kilometriä Hirvaksesta koilliseen.[3] Kylässä on 197 asukasta (vuonna 2013)[4].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiudian lyydiläiskylä[5] on kuuluisa sen läheltä vuonna 1757 löydetyistä marmoriesiintymistä. Vuonna 1807 perustettiin Tiudian marmoritehdas. Se käsitteli paikallista marmoria, Šokšun kvartsiittia ja muita kivilajeja, joita käytettiin Pietarin Kazanin katedraalin ja Iisakinkirkon koristeluun. Tehdas suljettiin vuonna 1892 ja samalla loppui myös Tiudian marmoriesiintymän teollinen hyödyntäminen.[3]

1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Tiudia kuului Kontupohjan volostin Niinisaaren (ven. Lytšnyi Ostrov) kyläkuntaan. Vuonna 1905 kylässä oli 58 taloa, koulu ja 510 asukasta.[6] Myöhemmin Tiudia erotettiin omaksi volostikseen.

Neuvostoaikana perustettiin Kontupohjan piiriin kuulunut Tiudian kyläneuvosto, joka käsitti myös Ližmajärven (ven. Ližmozero) Pienisaaren (Malyi Ostrov) ja Suurisaaren (Bolšoi Ostrov), Maamäen (Zemljanyje Gory), Matjun (Matjukov Navolok), Naumaisen (Naumovo), Paloselän (Paloselga) ja Valkeamäen (Belaja Gora) kylät. Vuonna 1933 kyläneuvostossa oli lähes 1 500 asukasta, joista noin kolme neljännestä oli karjalaisia ja loput venäläisiä ja muiden kansallisuuksien edustajia. Valkeamäen kylä oli lähes kokonaan venäläinen. Tiudiassa asukkaita oli 595.[7]

Nykypäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiudian ohi kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen M18-valtatie. Sieltä on linja-autoyhteydet Hirvakseen ja Kontupohjaan. Kylässä toimii karjatila ja lohenkasvattamo. Palveluihin kuuluvat lastentarha ja lääkintäasema.[8]

Paikallinen nähtävyys on Valkeamäen entinen marmorilouhos. Valkeamäen kylässä sijaitsee myös vuonna 1856 rakennettu Kazanin jumalanäidin ikonin kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Konstantin Ton.[9] Tiudianjoen koski on suosittu melontakohde.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 244. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.8.2015).
  2. Nissilä, Viljo: Die Dorfnamen des alten lüdischen Gebietes, s. 83. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 1967.
  3. a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 170–171. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  4. Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov Respubliki Karelija po sostojaniju na 1 janvarja 2013 goda Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  5. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 518. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  6. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 10–11. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  7. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 54. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  8. Generalnyi plan i pravila zemlepolzovanija i zastroiki Girvasskogo selskogo poselenija Kondopožskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija. Tom 2: Materialy po obosnovaniju projekta 2012. Moskva: Institut regionalnoi strategii. Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)
  9. Turistitšeski portal Karelija Viitattu 22.8.2015. (venäjäksi)