Voijärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Vienan Karjalan paikkakuntaa. Voijärvi on myös kylä Paatenen kunnassa.
Voijärvi
Маслозеро, Maslozero

Voijärvi

Koordinaatit: 64°44′1″N, 33°45′46″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Belomorskin piiri
Kunta Sosnavitsa
Hallinto
 – Asutustyyppi entinen kylä
Väkiluku 0











Voijärvi[1] (ven. Ма́слозеро, Maslozero) on entinen kylä ja volosti Karjalan tasavallan Belomorskin piirin Sosnavitsan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsi samannimisen järven rannalla 48 kilometriä Sosnavitsasta linnuntietä luoteeseen.

Kemin volostiin kuulunut Voijärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran 1500-luvun puolivälissä[2]. Vuonna 1591 siellä oli 11 ja 1630-luvulla 34 taloa[3]. 1500-luvun loppupuolella lähistöllä sijaitsevan Muujärven (ven. Mujezero) saareen perustettiin Pyhän Kolminaisuuden erakkoluostari[2]. Luostari oli rakennettu alun perin Kevättämäjärven kylän maille, mutta se liitettiin Voijärven mukana Solovetskin luostarin omistuksiin[4]. Muujärven luostari lakkautettiin vuonna 1764. Luostarisaarella on säilynyt vuonna 1602 pystytetty puukirkko.[2]

Vuonna 1847 muodostettiin Voijärven seurakunta, johon kuului myös osa Tunkuan kylistä. Vuonna 1866 kylään rakennettiin puinen kirkko ja vuonna 1872 tsasouna. Vuonna 1888 avattiin seurakuntakoulu. Seudun asukkaat olivat karjalaisia, jotka harjoittivat maanviljelyä, karjanhoitoa, kalastusta ja metsästystä, valmistivat rautaesineitä ja kävivät muualla ansiotöissä. Heistä suuri osa oli vanhauskoisia.[2]

1900-luvun alussa Voijärven kylät muodostivat Arkangelin läänin Kemin kihlakuntaan kuuluneen volostin eli kunnan[5]. Se rajoittui pohjoisessa Paanajärven ja Usmanan, idässä Suijun, etelässä Suikujärven ja Tunkuan sekä lännessä Jyskyjärven volosteihin[6]. Voijärven volosti jakautui Ofonanniemen, Piepjärven ja Voijärven kyläkuntiin. Vuonna 1905 volostin 16 kylässä oli 1 100 asukasta. Voijärven kylässä oli 48 taloa ja 277 asukasta. Voijärven kyläkuntaan kuuluivat myös Riihijoen (ven. Rigoreka) kylä sekä Kotivaaran (Domašnjaja, Bližnjaja Varaka) uudiskylä.[5]

Voijärven volosti lakkautettiin vuonna 1927. Sen pohjoisosa liitettiin Kemijoen ja eteläosa Tunkuan piireihin.[7] Voijärven kyläneuvosto kuului aluksi Kemijoen ja myöhemmin Kemin piiriin. Vuonna 1933 sen 11 asutuksessa oli yli 600 asukasta, joista valtaosa oli karjalaisia. Voijärven lisäksi kyläneuvostoon kuuluivat Piepjärven kyläryhmä sekä Alajärven (ven. Alozero), Kotivaaran, Lesolan (Leževo), Polovinan ja Riihijoen kylät. Voijärven kylässä asukkaita oli 191.[8][9]

Voijärven kylä lakkautettiin vuonna 1968. Sen rakennukset tuhoutuivat 2000-luvun alussa sattuneessa tulipalossa.[10] Nykyään entisen volostin kylistä vakituista asutusta on vain Uskelassa ja sielläkin vain muutama asukas.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 142. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.8.2015).
  2. a b c d Koškina, S. V.: Soroka–Belomorsk, 1919–1938: krajevedtšeskije zapiski, letopis, s. 229–237. Petrozavodsk: Barbašina Je. A., 2013. ISBN 978-5-905699-08-5.
  3. Pöllä, Matti: Vienan Karjalan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1800-luvulla, s. 45. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995. ISBN 951-717-893-X.
  4. Kirkinen, Heikki: Karjala idän ja lännen välissä I: Venäjän Karjala renessanssiajalla (1478–1617), s. 249. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  5. a b Spisok naseljonnyh mest Arhangelskoi gubernii k 1905 godu, s. 190–191. Arhangelsk: Arhangelski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  6. Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  7. Karjalan kirja, s. 845.
  8. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 16–17. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  9. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 19. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  10. Maslozero – duša moja – Voijärvi pomorskibereg.ru. Viitattu 3.8.2015. (venäjäksi)