Louhi (Karjalan tasavalta)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Louhi
Лоухи
Lippu
Lippu

Louhi

Koordinaatit: 66°4′31″N, 33°2′55″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Perustettu 1914
Kaupunkimaiseksi taajamaksi 1944
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkimainen taajama
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 91 km²
Väkiluku (2011) 5 200
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 186660
Suuntanumero(t) +7 81439









Louhen kaupunkikunta Louhen piirin kartalla.

Louhi (ven. Ло́ухи) on kaupunkimainen taajama, kaupunkikunta ja Louhen piirin hallinnollinen keskus Karjalan tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Muurmannin radan varrella[1] 480 kilometriä Petroskoista pohjoiseen. Asukkaita on 5 200 henkeä (vuonna 2011)[2].

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhen kaupunkikunnan pinta-ala on 91 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa ja idässä Louhen piirin Plotinan, etelässä ja lounaassa Ambarnyin ja luoteessa Kiestingin maalaiskuntiin.[3] Pinta-alasta suurin osa on metsää ja vesistöjä[4].

Seutu on pinnanmuodostukseltaan tasankoa, jonka maisemaa leimaavat lukuisat suot, joet ja järvet[5]. Järviä ovat Panovo, Maloje Panovo (Grjaznyi-lahti), Selgojärvi, Korpijärvi, Jelovoje, Beloje, Bannoje ja Sennoje (Semafornoje). Kunnan alueella virtaa 12 kilometrin pituinen Salmajoki.[6]

Kunnan ilmasto on leuto. Talvi on pitkä ja kesä lyhyt ja viileä. Helmikuun keskilämpötila on –12,4ºC ja heinäkuun 14,8ºC. Vuotuinen sademäärä on 542 millimetriä. Aurinkoisia päiviä on vähän.[7]

Asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhen taajama on kunnan ainoa asutuskeskus[8]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan sen asukkaista 81 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 7 % karjalaisia, 3 % valkovenäläisiä ja 2 % ukrainalaisia[9].

Asukasluvun kehitys

1959 1970 1979 1989 2002 2010
6 107[10] 5 376[11] 5 548[12] 6 405[13] 5 920[14] 4 772[15]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajama on saanut alkunsa Muurmannin radalle vuonna 1914 rakennetusta rautatieasemasta. Vuonna 1927 Louhesta tuli hallintopiirin keskus.[1] Louhen kyläneuvostossa oli tuolloin 1 100 asukasta, joista puolet oli karjalaisia. Seudun karjalaiskyliä olivat muun muassa Novaja, Panovo, Parfejevo eli Tyrhy, Pinka (ven. Pingosalma) ja Polubojarskaja eli Tjupikka.[16] Vuonna 1944 Louhi sai kaupunkimaisen taajaman statuksen. Vuonna 1954 siihen liitettiin Panovon kylä sekä joukko rautatien, tielaitoksen ja maatalousyritysten asutuksia.[1] Neuvostoaikana Louhessa toimi turkissovhoosi[17].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhen rautatieaseman kautta kulkee päivittäin noin kymmenen paria henkilöjunia ja kaksi paria paikallisjunia[18]. Muurmannin radalta haarautuu rautatie Pääjärvelle. Taajaman länsipuolitse kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen valtatie M18. Louhesta on maantieyhteys Pääjärven kautta Suoperän rajanylityspaikalle.[1] Linja-autoliikenne suuntautuu Pääjärvelle ja Tšuuppaan sekä etelään Vienan Kemin, Segežan ja Karhumäen kautta Petroskoihin. Taajaman sisällä on yksi linja-autoreitti.[19]

Taajaman talous perustuu rautatieliikenteeseen ja rakennusteollisuuteen[1]. Louhessa toimii rakennusyrityksiä, tielaitos, asfalttitehdas, elintarviketehdas ja metsätalous[20].

Louhessa toimii kolme lastentarhaa, keskikoulu, iltakoulu, lasten harrastuskeskus ja musiikkikoulu. Kulttuurilaitoksia ovat kulttuuritalo, piirin keskuskirjasto ja lastenkirjasto. Sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat piirin keskussairaala poliklinikkoineen sekä kaksi sosiaalipalvelukeskusta. Taajamassa on ortodoksinen ja evankelinen kirkko.[21].

Nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seudulta on löydetty kivikautinen asuinpaikka. Historiallisiin kohteisiin kuuluvat toisessa maailmansodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautapaikat.[22]

Taajamassa on kaksi pientä hotellia. Murmanskin valtatien varrella huoltoaseman yhteydessä on pieni motelli.[23]

Ystävyyskunnat ja -kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Karelija: entsiklopedija, tom 2, s. 177. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  2. Generalnyi plan, s. 3.
  3. Generalnyi plan, s. 10.
  4. Generalnyi plan, s. 55.
  5. Generalnyi plan, s. 11.
  6. Generalnyi plan, s. 13.
  7. Generalnyi plan, s. 11–12.
  8. Generalnyi plan, s. 4.
  9. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  10. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  11. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  12. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  13. Demoskop Weekly: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  14. Demoskop Weekly: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  15. Tšislennost naselenija Rossii, federalnyh okrugov, subjektov Rossijskoi Federatsii, gorodskih okrugov, munitsipalnyh raionov, gorodskih i selskih poseleni Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  16. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 23–24. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  17. Bolšaja Sovetskaja entsiklopedija 1969–1978. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija. Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  18. Generalnyi plan, s. 22.
  19. Generalnyi plan, s. 21.
  20. Generalnyi plan, s. 37–38.
  21. Generalnyi plan, s. 23–25.
  22. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii Viitattu 31.1.2014. (venäjäksi)
  23. Generalnyi plan, s. 27.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]