Jussi Turtola

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Usko Johannes "Jussi" Turtola (1. marraskuuta 1897 Lehtimäki29. elokuuta 1941 Pinkosalmi) oli suomalainen sotilas ja jatkosodassa Ryhmä J:n komentaja.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turtolan vanhemmat olivat kirkkoherra Kaarle Kustaa Turtola ja Elin Maria (o.s Enqvist). He saivat 14 lasta, joista vain kahdeksan kasvoi aikuiseksi. Jussi Turtola avioitui vuonna 1932 Olga Magdalena (Matleena) Hjeltin kanssa. Pariskunnalle syntyi poika Heikki Juhani vuonna 1932 ja tytär Ritva Lisbet 1934.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodassa Jussi Turtola pyrki liittymään valkoisten puolelle, mutta jäi punaisten vangiksi Tampereen lähellä. Hän kuitenkin vapautui ja astui palvelukseen 2. Jääkärirykmentin VI pataljoonaan. Hän jäi rykmenttiinsä ja osallistui Viipurin upseerikokelaskurssille 1918-1919 ja myöhemmin Kadettikouluun 1921-1922. Palveltuaan komppanianpäällikkönä Savon Jääkärirykmentissä ja yleisesikunnassa 1925 hän suoritti Sotakorkeakoulun yleisen osaston 3. kurssin 1926–1928. Tämän jälkeen Turtola toimi yleisesikunnan operatiivisen toimiston päällikkönä 1931-1935. Viipurin rykmentissä hän toimi pataljoonankomentajana 1935–1937. Taistelukoulussa hän oli 1937–1938.

Vuodesta 1938 Turtola sijoitettiin yleisesikunnan huolto- ja kulkulaitostoimiston päälliköksi toimien tehtävässä talvisodan ajan. Talvisodan jälkeen hänet määrättiin päämajaan perustetun evakuoimistoimiston päälliköksi. Tammikuusta 1941 hänestä tuli pääesikunnan huolto-osaston rautatiekuljetustoimiston päällikkö. Jatkosodassa 12.6.1941 Turtola komennettiin Jalkaväkirykmentti 53:n komentajaksi. Rykmentti kuului 3.Divisioonaan, joka taas kuului III armeijakuntaan. Armeijakunnan komentajana toimi kenraali Hjalmar Siilasvuo. Turtolan komentamat joukot hyökkäsivät aluksi kohti Kiestinkiä sivustalta. Koska joukot etenivät parhaiten koko Lapin rintamalla, tehtiin siitä pääsuunta.

Turtola johti myös Ryhmä J:a, mutta erimielisyyksien vuoksi Siilasvuo siirsi hänet takaisin JR 53:n komentajaksi. Hänen rykmenttinsä jäi mottiin Kiestingin itäpuolella elokuussa 1941. Turtolan veljenpojan Martti Turtolan mukaan hänen epäonneksi koitui saksalaisten joukkojen heikkous, toiseksi suomalaisen ylijohdon heikkous ja Siilasvuon kunnianhimo.[1]

Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Seuraavana päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin postuumisti everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenristi miekkojen kera.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vesa Karonen: Everstin tragediassa konna on kenraali – Martti Turtola syyttää setänsä kuolemasta kenraali Siilasvuota. Helsingin Sanomat, 28.9.2000, s. Kulttuuriosastolla. Artikkelin verkkoversio Viitattu 25.10.2008.
  • Raunio Ari & Kilin, Juri: Jatkosodan hyökkäystaisteluja 1941. Karttakeskus, 2007, s. 188. ISBN 978-951-593-069-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]