Ero sivun ”Ruokolahden leijona” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 32: Rivi 32:


Lauantaina 27. kesäkuuta kello 20.30 paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän [[Isot kissat|ison kissan]] jäljiksi.<ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="leijonailmiö" /><ref name="yv3006" /><ref name="tunnistus" />
Lauantaina 27. kesäkuuta kello 20.30 paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän [[Isot kissat|ison kissan]] jäljiksi.<ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="leijonailmiö" /><ref name="yv3006" /><ref name="tunnistus" />

Lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta kolme tyttöä näki leijonan Ruokolahdella. Suurpetotutkija tunnisti eläimen jättämät jäljet kuuluvan hirvenvasalle.<ref name="is2906a9" />


Sunnuntaina 28. kesäkuuta puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä. Paikalta löydettiin ison kissaeläimen jäljet.<ref name="es3006" /><ref name="karjalainen3006" /><ref name="ruokolahtelainen0207" /><ref name="yv3006" />
Sunnuntaina 28. kesäkuuta puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä. Paikalta löydettiin ison kissaeläimen jäljet.<ref name="es3006" /><ref name="karjalainen3006" /><ref name="ruokolahtelainen0207" /><ref name="yv3006" />
Rivi 63: Rivi 61:
=== Havaintoja muualla Suomessa ===
=== Havaintoja muualla Suomessa ===


Lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta aamukolmelta Eero Rantala, Raimo Kotanen ja Hannu Hupponen näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän [[valtatie 13]]:n yli Karstulassa. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille. Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin.<ref name="tanssiseurue" /><ref name="hs3006" /><ref name="karstulassa" /><ref name="saarijärven lammas" /><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Leijona, missä luuraat? | Julkaisu = Sampo | Ajankohta = 2. heinäkuuta 1992 | Sivut = 4 | Julkaisupaikka = Saarijärvi | Julkaisija = Sampo-Lehti Oy | Tunniste = ISSN 0782-5919 | Lopetusmerkki = pois }}</ref>
Lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta aamukolmelta taksiautoilija Raimo Kotanen, osuuskaupanhoitaja Hannu Hupponen ja Eero Rantala näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän [[valtatie 13]]:n yli Karstulassa Hoikkajärvenkankaalla. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille. Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin.<ref name="tanssiseurue" /><ref name="hs3006" /><ref name="karstulassa" /><ref name="saarijärven lammas" /><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Leijona, missä luuraat? | Julkaisu = Sampo | Ajankohta = 2. heinäkuuta 1992 | Sivut = 4 | Julkaisupaikka = Saarijärvi | Julkaisija = Sampo-Lehti Oy | Tunniste = ISSN 0782-5919 | Lopetusmerkki = pois }}</ref>


8. syyskuuta kello 21.10 kolmehenkinen seurue ajoi [[Valtatie 4]]:ää [[Ii]]n [[Ojakylä (Ii)|Ojakylässä]], kun he näkivät tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta.<ref name="oudot jäljet" /><ref name="kummittelu" /><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Iissä tehty leijonahavainto | Julkaisu = Rantapohja | Ajankohta = 22. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Haukipudas | Julkaisija = Rantapohja Oy | Tunniste = ISSN 0358-478X }}</ref><ref name="kaleva1909">{{Lehtiviite | Tekijä = Leena Arvola ja Susanna Huhta | Otsikko = Iistä uusin leijonahavainto | Julkaisu = Kaleva | Ajankohta = 19. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Kaleva Oy | Tunniste = ISSN 0356-1356 }}</ref>
8. syyskuuta kello 21.10 kolmehenkinen seurue ajoi [[Valtatie 4]]:ää [[Ii]]n [[Ojakylä (Ii)|Ojakylässä]], kun he näkivät tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta.<ref name="oudot jäljet" /><ref name="kummittelu" /><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Iissä tehty leijonahavainto | Julkaisu = Rantapohja | Ajankohta = 22. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Haukipudas | Julkaisija = Rantapohja Oy | Tunniste = ISSN 0358-478X }}</ref><ref name="kaleva1909">{{Lehtiviite | Tekijä = Leena Arvola ja Susanna Huhta | Otsikko = Iistä uusin leijonahavainto | Julkaisu = Kaleva | Ajankohta = 19. syyskuuta 1992 | Sivut = 5 | Julkaisupaikka = Oulu | Julkaisija = Kaleva Oy | Tunniste = ISSN 0356-1356 }}</ref>
Rivi 97: Rivi 95:
Ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimisto määräsi jo alkuperäisen havainnon jälkeen [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos|Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen]] Kuusamon toimipisteen Erik S. Nyholmia paikalle etsimään leijonan jälkiä.<REF name="hs2706"/> Nyholm oli ainoa suurpetotutkija valtion palveluksessa.<ref name="uv3006" /> Hänen tuli saapua paikalle perjantaina 26. kesäkuuta, mutta hänen autonsa jarrujen hajoaminen viivästytti matkaa päivällä.<ref name="is2706a10" /><ref name="is2706a11" /> Hän ei aluksi lauantaina löytänyt Kalpiiviidan havaintopaikalta mitään viitteitä leijonasta,<REF name="hs2806"/><REF name="AutoTS-3"/> mutta varmistui illalla tehdyn Kekäleenmäen jälkilöydön perusteella, että seudulla on leijona.<ref name="ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="is2906a9" /> Nyholm ilmoittautui valmiiksi ampumaan leijonan.<ref name="is2906a9" />
Ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimisto määräsi jo alkuperäisen havainnon jälkeen [[Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos|Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen]] Kuusamon toimipisteen Erik S. Nyholmia paikalle etsimään leijonan jälkiä.<REF name="hs2706"/> Nyholm oli ainoa suurpetotutkija valtion palveluksessa.<ref name="uv3006" /> Hänen tuli saapua paikalle perjantaina 26. kesäkuuta, mutta hänen autonsa jarrujen hajoaminen viivästytti matkaa päivällä.<ref name="is2706a10" /><ref name="is2706a11" /> Hän ei aluksi lauantaina löytänyt Kalpiiviidan havaintopaikalta mitään viitteitä leijonasta,<REF name="hs2806"/><REF name="AutoTS-3"/> mutta varmistui illalla tehdyn Kekäleenmäen jälkilöydön perusteella, että seudulla on leijona.<ref name="ref name="es2906" /><ref name="hs2906" /><ref name="is2906a9" /> Nyholm ilmoittautui valmiiksi ampumaan leijonan.<ref name="is2906a9" />


Maanantaina 29. kesäkuuta [[maa- ja metsätalousministeriö|maa- ja metsätalous-]], [[Suomen ympäristöministeriö|ympäristö-]] ja [[Suomen sisäasiainministeriö|sisäasiainministeriö]] kokoontuivat neuvotteluun. Metsästyslaissa ei mainittu leijonaa, joten maa- ja metsätalousministeriö ei voinut käsitellä asiaa. Leijonaa ei voitu käsitellä ympäristöministeriössäkään luonnonsuojeluasiana, koska luonnonsuojeluasetuksessa ei mainittu leijonaa, ja Suomessa olivat rauhoitettuja vain siinä mainitut nisäkkäät. Leijonan suojelu olisi vaatinut asetuksen muutoksen, mutta ympäristöministeri [[Sirpa Pietikäinen]] oli matkoilla Keski-Amerikassa heinäkuun 10. päivään asti. Vapaana liikkuva leijona voitiin kuitenkin tulkita rikoslain mukaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja siten sisäasiainministeriön aiheeksi. Ministeriöt olivat päätöksessä yksimielisiä.<REF name="es3006s1"/><REF name="ks3006"/> Nyholm oli tosin arvioinut, että leijona ei olisi ihmiselle vaaraksi, koska sille oli seudulla paljon hirviä syötäväksi.<ref name="yv2806" />
Maanantaina 29. kesäkuuta [[maa- ja metsätalousministeriö|maa- ja metsätalous-]], [[Suomen ympäristöministeriö|ympäristö-]] ja [[Suomen sisäasiainministeriö|sisäasiainministeriö]] kokoontuivat neuvotteluun. Metsästyslaissa ei mainittu leijonaa, joten maa- ja metsätalousministeriö ei voinut käsitellä asiaa. Leijonaa ei voitu käsitellä ympäristöministeriössäkään luonnonsuojeluasiana, koska luonnonsuojeluasetuksessa ei mainittu leijonaa, ja Suomessa olivat rauhoitettuja vain siinä mainitut nisäkkäät. Leijonan suojelu olisi vaatinut asetuksen muutoksen, mutta ympäristöministeri [[Sirpa Pietikäinen]] oli matkoilla Keski-Amerikassa heinäkuun 10. päivään asti. Vapaana liikkuva leijona voitiin kuitenkin tulkita rikoslain mukaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja siten sisäasiainministeriön aiheeksi. Ministeriöt olivat päätöksessä yksimielisiä.<REF name="es3006s1"/><REF name="ks3006"/> Nyholm ja paikallinen poliisi olivat tosin arvioineet, että leijona ei olisi väestölle vaaraksi, koska sille oli seudulla paljon hirviä syötäväksi, ja se oli vältellyt ihmisiä.<ref name="yv2806" /><ref name="es2906" />


Nyholm sai sisäasiainministeriöltä poliisin valtuudet leijonan metsästykseen ampuma-aseella Kaakkois-Suomessa. Jahdin operatiivinen keskus oli Imatran poliisiasemalla. Nyholm itse oli maa- ja metsätalousministeriön alainen virkamies. Hänen harkintaansa jätettiin, surmataanko vai vangitaanko leijona.<ref name="es3006s1" /><ref name="ks3006" /><ref name="ss0207" />
Nyholm sai sisäasiainministeriöltä poliisin valtuudet leijonan metsästykseen ampuma-aseella Kaakkois-Suomessa. Jahdin operatiivinen keskus oli Imatran poliisiasemalla. Nyholm itse oli maa- ja metsätalousministeriön alainen virkamies. Hänen harkintaansa jätettiin, surmataanko vai vangitaanko leijona.<ref name="es3006s1" /><ref name="ks3006" /><ref name="ss0207" />
Rivi 111: Rivi 109:
Painostuksen tuloksena maa- ja metsätalousministeri [[Martti Pura]] määräsi keskiviikkoiltana 1. heinäkuuta, että eläin on vangittava, koska se oli sovittu siirrettäväksi [[Givskud Zoo]]hon Tanskaan.<ref name="yv0207" /><ref name="is0307" /> [[Aller]] oli sopinut järjestelyn ja lupasi kustantaa siirron.<ref name="hs0207" /> Pyydystetty eläin majoitettaisiin ensin tarkastusta varten Korkeasaareen.<ref name="es0407" />
Painostuksen tuloksena maa- ja metsätalousministeri [[Martti Pura]] määräsi keskiviikkoiltana 1. heinäkuuta, että eläin on vangittava, koska se oli sovittu siirrettäväksi [[Givskud Zoo]]hon Tanskaan.<ref name="yv0207" /><ref name="is0307" /> [[Aller]] oli sopinut järjestelyn ja lupasi kustantaa siirron.<ref name="hs0207" /> Pyydystetty eläin majoitettaisiin ensin tarkastusta varten Korkeasaareen.<ref name="es0407" />


Myös kuka tahansa metsästysluvan ja maanomistajan luvan saanut olisi voinut ampua leijonan, koska eläinlajia ei mainittu laeissa tai asetuksissa.<ref name="hs3006" /> [[Metsästäjäin keskusjärjestö]] vetosi, että metsästäjät eivät petovihan nimissä puuttuisi leijonajahtiin.<ref name="ss0607" />
Myös kuka tahansa metsästysluvan ja maanomistajan luvan saanut olisi voinut ampua leijonan, koska eläinlajia ei mainittu laeissa tai asetuksissa.<ref name="hs3006" /><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Olli-Pekka Tiainen | Otsikko = Kokenut metsästäjä varoittaa leijonan vaarallisuudesta | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 30. kesäkuuta 1992 | Sivut = A10 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Sanoma Osakeyhtiö | Tunniste = ISSN 0355-2055 }}</ref> [[Metsästäjäin keskusjärjestö]] vetosi, että metsästäjät eivät petovihan nimissä puuttuisi leijonajahtiin.<ref name="ss0607" />


=== Leijonan pyydystysaikeet ===
=== Leijonan pyydystysaikeet ===

Versio 19. huhtikuuta 2012 kello 23.33

Ruokolahden leijona on Ruokolahdella kesällä 1992 runsaasti median huomiota saanut havainto leijonasta. Leijonan esiintymisen näin pohjoisessa selitettiin johtuvan siitä, että se oli karannut venäläisestä sirkuksesta,[1] vaikkakaan mistään sellaisesta ei ollut ilmoitusta. Leijonaa ei koskaan löytynyt.

Ruokolahtelainen[2] metsäteknikko Martti Auvinen kertoi havainneensa leijonan 21. kesäkuuta kunnan alueella sijainneella taimikkoaukealla puita merkitessään.[2] Pian havaintoja oli toinenkin, ja paikalla kävivät maa- ja metsätalousministeriön lähettäminä Korkeasaaren eläintarhan intendentti Jukka Salo,[2] eläinlääkäri Harry Jalanka[2] ja Helsingin yliopiston tutkijoita. Salolla ja Jalangalla oli mukanaan tiikerihäkki, nukutusaseita, ansoja ja muita välineitä, joiden avulla leijona olisi voitu tarvittaessa pyydystää.[2] Leijonatarina otettiin vakavasti, ja kolme ministeriötä[2] määräsi petoeläintutkija Erik S. Nyholmin johtamaan leijonanpyyntiä. Nyholmilla olisi ollut oikeus surmata leijona ja sen pelastamiseksi syntyi kansanliike.[3] Lehdistö käytti leijonasta kutsumanimeä Elvi.[2] Silminnäkijähavaintojen tueksi löydettiin myöhemmin eräältä hiekkatieltä suurikokoisia tassunjälkiä.[2] Jukka Salo tosin epäili heti muutamien jälkien aitoutta, sillä ne olivat liian suuria tavallisen leijonan jättämiksi.[2]

Maan kaikki uutistoimitukset seurasivat Ruokolahden tapausta, ja maahan muuttaneilta somaleiltakin kyseltiin haastatteluissa afrikkalaisten leijonien vaarallisuudesta.[2] Osa Ruokolahden "leijonan" jäljistä paljastui lopulta lusikalla tehdyiksi huijauksiksi.[2][4] Leijonan tappamaksi väitetyn hirven raadon luota löytyi viisi sorkkaa,[2] joten sekin oli lavastettu. Ensimmäisen havainnon julkistamisen jälkeen havaintoja suurista kissapedoista alkoi kertyä pitkin kesää ympäri Suomen. Muun muassa toisella puolella maata Kristiinankaupungissa ja Keski-Suomen Saarijärvellä ilmoitettiin nähdyn isoja kissapetoja.[2] Yleinen innostus käytännössä lakkasi, kun ruotsalainen pariskunta myi Kolmoskanavalle kaukaa kuvattua videokuvaa "leijonasta", mutta suorassa uutislähetyksessä asiantuntija tunnisti sen eri lähteiden mukaan joko pitkäkarvaiseksi collieksi[2] tai ilvekseksi[5].

Ruokolahden leijonasta on tullut käsite, jolla kuvataan median tapaa tehdä suuri uutinen pienestäkin asiasta kesäisin, jolloin uutisaiheita yleensä on tavallista vähemmän. Kyseisenä kesänä oli tosin Helsingissä ETY-seurantakokous, jolta leijona varasti median ykkössuosion.

Leijonasta on tullut Ruokolahden kunnan maskotti.

Havaintoja leijonasta

Alkuperäinen havainto

Ensimmäisen ilmoituksen leijonasta teki mikkeliläinen Enso-Gutzeitin metsätyönjohtaja Martti Auvinen, joka oli komennuksella Ruokolahdella lomittamassa paikallisia leimausarvioijia.[6] Hän teki havaintonsa Ruokolahdella Kalpiiviidan ja Kotasalon välillä tiistaina 23. kesäkuuta 1992 kello 11.20.[7][8] Leimausarviota tehdessään hän näki ison eläimen neljä jalkaa ja ruskean mahan, jota hän meni katsomaan lähempää.[6] Kun eläin siirtyi taimistossa olevalle aukealle, hän näki sen kokonaisuudessaan noin 20 metrin etäisyydeltä sivuttain[9]. Hän kuvaili sitä leijonansukuiseksi, että sen etuosa oli massiivinen, takaruumis ruskean sileän karvan peittämä ja häntä pitkä, ja että se ei olisi voinut olla ilves tai visentti.[7][10] Sen notkeuden perusteella hän arveli sitä 3–4-vuotiaaksi.[11] Se katsoi häntä suoraan silmiin, ja lönkytteli tiheämpään metsään.[7][8] Koko havainto kesti noin 40 sekuntia.[6]

Eläimen kadottua näkyvistä Auvinen juoksi pakoon, eksyi, löysi autolleen ja rauhoittui parin tunnin ajan. Sitten hän jatkoi leimausarviotaan auton läheisyydessä.[7][8][10] Illalla noin kello 22.30 hän soitti Enso-Gutzeitin kalanviljelystä ja metsästyksestä vastaavalle metsätalousinsinööri Pertti Ågrenille, joka vakuuttui, että Auvinen oli nähnyt Suomeen kuulumattoman kissapedon.[8][12] Hänen oltuaan yhteydessä muihinkin asiantuntijoihin, päätyivät he tulkitsemaan havainnon naarasleijonaksi. Seuraavana aamuna hän teki ilmoituksen Ruokolahden poliisille.[7][8][12]

Auvinen löysi torstaina noin 800 metrin päässä havaintopaikasta hirvenvasan haaskan, jota hän piti leijonan kaluamana. Hänen mielestään karhu olisi jättänyt ja ilves syönyt haaskan eri tavalla.[10][13][14][11]

Poliisi kävi perjantaina tutkimassa havaintopaikkaa ja haaskaa jälkikoiran kanssa. Auvisen mukaan he löysivät leijonan jäljet. Nimismiehen tiedotteen mukaan leijonan jälkiä ei löytynyt.[15][16][13][9][14][17]

Lauantaina paikalla käynyt Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkija Erik S. Nyholm ei löytänyt paikalta mitään mitään leijonaan viittaavaa. Haaskaa hän kuvaili pedon syömäksi ja kaksi viikkoa vanhaksi.[18][9][19][20]

Vuosina 1997[21], 2001[22] ja 2002[4] antamissaan haastatteluissa Auvinen edelleen oli vakuuttunut nähneensä leijonan.

Muita havaintoja Ruokolahden ja Imatran seudulla

Auvisen havainnon jälkeen huhuttiin Ruokolahdella, että 70-vuotias mies olisi nähnyt leijonan aiemmin, muttei uskaltanut ilmoittaa sitä peläten maineensa puolesta.[23] Kaksi viikkoa ennen juhannusta, joka oli 20. kesäkuuta, oli Raija Perkiömäki kuullut Kyysmänlahden pohjukassa karjahtelua,[23][24][25][26] mutta tätä selitettiin viimevuotista pentuettaan erottavaksi karhuemoksi.[27]

Torstaina 25. kesäkuuta leijona ilmoitettiin poliisille nähdyn Suolammen läheisyydessä Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla. Ilmoitus annettiin seuraavana sunnuntaina, eikä poliisi viipeen vuoksi tutkinut asiaa.[28][29][24] Samana iltana leijona havaittiin auton ikkunasta lähellä Vehkalampea.[30]

Lauantaina 27. kesäkuuta kello 20.30 paikallinen hirsirakentaja Urpo Karhu sekä kesämökkiläiset Anne Partanen ja Raili Voutilanen löysivät kaksi hiekkatien poikki menevää tassunjälkeä Ruokolahden Kekäleenmäeltä läheltä Armijärven pohjoisrantaa Hepovuoren kupeessa. Karhu oli viimeksi ollut paikalla torstai-iltana, mutta arvioi tien vilkkaasti liikennöidyksi ja siksi jäljet tuoreiksi. Suurpetotutkija kävi tunnistamassa ne kello 23.30 Suomessa esiintymättömän ison kissan jäljiksi.[31][32][33][24][34]

Sunnuntaina 28. kesäkuuta puoli kymmenen aikaan aamulla kahdeksanvuotias joutsenolainen kesämökkiläinen Tuomo Jäppinen näki leijonaksi kuvailemansa eläimen Ruokolahdella Lassilan kylän alueella Kalalammen rannalta 80 metrin etäisyydeltä metsätietä kävelemässä. Paikalta löydettiin ison kissaeläimen jäljet.[29][26][27][24]

Maanantaina 29. kesäkuuta kello 16.30 imatralaiset tytöt Maarit Viljakainen ja Elina Tahkokallio näkivät Pohjois-Imatralla Oritlammen Veislammella uidessaan naarasleijonan juovan vettä ja pyörivän pientä ympyrää järven toisella rannalla, alle sadan metrin etäisyydeltä. He kuvailivat, että se oli noin metrin korkuinen ja sillä oli pitkä häntä. He uivat nopeasti takaisin, näkivät vielä rantatörmältä leijonan ja pyöräilivät kotiin. Paikalta ei kuitenkaan löytynyt jälkiä.[29][35][36][24][37][38] Vuonna 2002 tuolloin biologiaa opiskellut Viljakainen pysyi kannassaan.[4]

Tiistaina 30. kesäkuuta kello 22.50 lieksalainen aliupseerioppilas Timo Puumalainen havaitsi Immolan varuskunta-alueella lentokentän viereisessä metsässä leijonaa muistuttavan säkäkorkeudeltaan 60-senttimetrisen eläimen, joka katsoi häntä silmiin. Hänen läpsäytettyään kämmeniään yhteen parin sekunnin kuluttua se kiirehti poispäin. Tarinan tueksi sammalesta löytyi ison eläimen jättämät painaumat. Immolan pururadalta löytyi lisäksi jälkiä, joista yksi oli painunut saveen, josta rajavartiosto tunnisti sen kuuluvan isolle kissalle.[39][40][41][42][43][44][45]

Samana yönä kello 1.30 Saara Lankinen näki kesämökkinsä yläkerrän ikkunasta leijonan näköisen eläimen noin kymmenen metrin päästä Hytsuon metsätiellä Manlahdessa.[39][41][43] Hän teki ilmoituksen siitä aamulla, jolloin sade oli pyyhkinyt mahdolliset jäljet.[42]

Seuraavana aamuna kello 9 löysi 15-vuotias Taru Holopainen aamulenkillään jälkiä sadan metrin matkalla Laurilan pururadalla Huhtasenkylässä Imatralla, Tähystäjänpolulta Huhtasenkylän koulua kohti. Hän arveli niitä hevosen jäljiksi, mutta palasi tarkastamaan niitä isänsä kanssa ja he tekivät ilmoituksen. Kaakkois-Suomen rajavartiosto kävi toteamassa ne leijonan jäljiksi. Jäljet arvioitiin pari tuntia tuoreiksi, koska paikalla oli lakannut satamasta aamuseitsemältä, ja eläimen jalat olivat nostaneet kuivaa purua esiin märän kerroksen alta.[39][40][41][43][42]

Joutsenosta ilmoitettiin nähdyn samana yönä leijonan kulkevan rautatietä pitkin Lappeenrantaa kohti.[44]

Torstaina 9. heinäkuuta kello 20.45 ruotsalaiset turistit Anita ja Åke Lobell videoivat isoa kissaa värinauhalle kolmen minuutin ajan 200 metrin etäisyydeltä Imatran Karhusuontieltä.[5][46][47][48][49][50][51] He veivät videon Imatran poliisille, joka arvioi siinä olevan naarasleijonan tai puuman. MTV osti videon ja esitti sen Seitsemän uutisissa. Vieraaksi suoraan lähetykseen kutsuttu Jukka Salo kuitenkin tunnisti eläimen ilvekseksi.[52][53]

21. elokuuta Rautjärven variksenkyläläinen Aili Teräväinen näki marjastaessaan naapurinsa kanssa Miettilästä itään vaalean suurikokoisen kissaeläimen paistattelemassa päivää.[54] Syyskuun alussa Kaakkois-Suomen rajavartiosto tiedotti alueella tehdyn muitakin havaintoja.[55][56][57][58][59]

Elokuun lopulla ilmoitetut havainnot jäivät Suomen puolella viimeisiksi. Viimeinen havainto leijonasta tehtiin Venäjän puolella syyskuun puolivälissä.[60]

Havaintoja Venäjän puolella

Ruskolainen maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas Juho Kyntäjä kertoi kuulleensa paikalliselta taksiautoilijalta, että Miinalan sovhoosissa olisi ruokittu leijonaa kesäkuun puolivälissä ja että siitä olisi kirjoitettu paikallislehdessä.[61]

Petroskoin yliopiston eläintieteellisen laboratorion päällikkö vieraili Suomessa kesällä 1992, ja kertoi kuulleensa Petroskoin radiosta Karjalankannaksella liikkuvasta leijonasta.[62]

Myöhemmin kerrottiin, että venäläiset rajamiehet olisivat löytäneet lanatulta rajalinjalta leijonan jäljet.[4]

Havaintoja muualla Suomessa

Lauantain–sunnuntain yönä 27.–28. kesäkuuta aamukolmelta taksiautoilija Raimo Kotanen, osuuskaupanhoitaja Hannu Hupponen ja Eero Rantala näkivät taksista sadan metrin etäisyydeltä ison kissaeläimen lönkyttelevän valtatie 13:n yli Karstulassa Hoikkajärvenkankaalla. Rantala soitti havainnosta välittömästi poliisille. Saarijärven Länsi-Kalmarissa oli myös kolme viikkoa aiemmin raadeltu selittämättömällä tavalla karitsa, joka ei olisi paikallisten riistamiesten mielestä voinut olla karhun, ilveksen tai suden tappama. Poliisi ei uskonut havaintoon niin, että olisi ryhtynyt toimenpiteisiin.[63][30][64][65][66]

8. syyskuuta kello 21.10 kolmehenkinen seurue ajoi Valtatie 4:ää Iin Ojakylässä, kun he näkivät tien ylittävän ruskean leijonannäköisen eläimen, jolla oli hännän päässä iso tupsu. He hidastivat ja tarkkailivat eläintä 4–5 metrin etäisyydeltä. Iin poliisi löysi paikalta tassunjäljen, joka viittasi isokokoiseen koiraeläimeen, eikä uskonut tarkempiin tutkimuksiin olevan tarvetta.[67][68][69][70]

11. syyskuuta punkaharjulainen Jaakko Hemmola näki silmänräpäyksen ajan autostaan mielestään lähinnä leijonaa muistuttavan eläimen Hyrynsalmella. Hän joutui tekemään paniikkijarrutuksen väistääkseen sitä. Hänen vieressä nukkunut vaimonsa heräsi ja ihmetteli mielestään isoa koiraa.[70]

Kristiinankaupungin leijona

Maanantaina 29. kesäkuuta aamukahdeksan jälkeen maanviljelijä Harry Sandvik näki autostaan Kristiinankaupungin Metsälässä 150 metrin etäisyydeltä 90 senttimetriä korkean suuren eläimen ylittävän valtatie 8:n Siipyyntien risteyksen lähellä, ja oli varma, että se oli naarasleijona. Hän ilmoitti havainnon myöhemmin päivällä poliisille vaimonsa kehotuksesta.[71][72][73][74][75][76]

Sandvikin havainnon tultua julki ilmoitti Kristiinankaupungin Itäpuolella Rautatienkadun päässä asuvan Hautalan perheen anoppi, että perjantain 26. kesäkuuta vastaisena yönä hän oli puutarhaa kastellessaan nähnyt 20 metrin etäisyydeltä suuren eläimen nousevan ja juoksevan metsään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen apulaistutkija Petri Tuomisto löysi tiistai-iltana paikalta 2,8 metriä pitkän makuujäljen ja suuren eläimen tassunjälkiä.[77][78][79][80][81][82] Valokset faksattiin Nyholmille, ja maa- ja metsätalousministeriön mukaan ne varmistuivat leijonan jäljiksi.[83][74]

Torstai-iltana 2. heinäkuuta löysi Tuomisto myös Metsälästä läheltä Sandvikin havaintopaikkaa ison kissan makuujäljen, joka muistutti Itäpuolelta löytynyttä jälkeä.[83][74]

Keskipäivällä 10. heinäkuuta nainen näki 150 metrin etäisyydeltä 80 senttimetrin korkuisen, pitkähäntäisen ja kellanruskean kissaeläimen Kristiinankaupungin Härkmeren kylässä Träskvikin alueella Blomträsketin ja Syndersjön välimaastossa. Paikalta löydettiin epäselviä tassunjälkiä.[84][85][86][87]

Samana iltana lapväärttiläinen liikemies Edwin Westerlund näki Blomträsketin rannalla olevasta huvilasta ajaessaan 60–70 metrin etäisyydeltä eläimen, jota piti varmuudella leijonana. Hän kuvaili sitä kellanruskeaksi ja pitkähäntäiseksi ja sen käyttäytyneen rauhallisesti ja väistyneen autoa metsään. Kymmenessä minuutissa paikalle tulleet poliisit löysivät hiekasta tassunjälkiä.[86][85][88][89][90]

11. heinäkuuta Närpiön Bäcklidenissä näki valtatie 8:aa ajaessaan pariskunta eläimen, jonka he arvelivat olevan naarasleijonan tai puuman, ylittävän tien.[91]

18. heinäkuuta illalla seurue näki Närpiön kirkon hautausmaan laidalla suurikokoisen kissaeläimen, jonka he olettivat leijonaksi. Poliisi ei löytänyt paikalta jälkiä.[92]

27. heinäkuuta illalla Närpiön Finbyssä tehtiin näköhavainto 50 metrin etäisyydeltä isosta eläimestä, jota kuvailtiin puumaksi. Tuomisto tunnisti sen jättämät jäljet kuuluvan kissaeläimelle ja löysi lähettyviltä makuupainautumia.[93][94][95]

18. elokuuta kello 23.10 Bernice ja Bertel Haglund näkivät autostaan Kristiinankaupungin Solaxissa Solaxintien varrella 50 metrin etäisyydeltä kellertävänruskean 70 senttimetriä korkean pitkähäntäisen eläimen, jota pitivät isona kissana.[96][97]

Tuomisto oli täysin vakuuttunut, että seudulla liikkuisi iso kissa, ja arveli sitä puumaksi.[98][99]

Leijonan metsästys

Viranomaisten ensireaktiot

Ympäristöministeriön luonnonsuojelutoimisto määräsi jo alkuperäisen havainnon jälkeen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Kuusamon toimipisteen Erik S. Nyholmia paikalle etsimään leijonan jälkiä.[100] Nyholm oli ainoa suurpetotutkija valtion palveluksessa.[28] Hänen tuli saapua paikalle perjantaina 26. kesäkuuta, mutta hänen autonsa jarrujen hajoaminen viivästytti matkaa päivällä.[16][13] Hän ei aluksi lauantaina löytänyt Kalpiiviidan havaintopaikalta mitään viitteitä leijonasta,[18][101] mutta varmistui illalla tehdyn Kekäleenmäen jälkilöydön perusteella, että seudulla on leijona.[102][32][103] Nyholm ilmoittautui valmiiksi ampumaan leijonan.[103]

Maanantaina 29. kesäkuuta maa- ja metsätalous-, ympäristö- ja sisäasiainministeriö kokoontuivat neuvotteluun. Metsästyslaissa ei mainittu leijonaa, joten maa- ja metsätalousministeriö ei voinut käsitellä asiaa. Leijonaa ei voitu käsitellä ympäristöministeriössäkään luonnonsuojeluasiana, koska luonnonsuojeluasetuksessa ei mainittu leijonaa, ja Suomessa olivat rauhoitettuja vain siinä mainitut nisäkkäät. Leijonan suojelu olisi vaatinut asetuksen muutoksen, mutta ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen oli matkoilla Keski-Amerikassa heinäkuun 10. päivään asti. Vapaana liikkuva leijona voitiin kuitenkin tulkita rikoslain mukaan vaaraksi yleiselle turvallisuudelle ja siten sisäasiainministeriön aiheeksi. Ministeriöt olivat päätöksessä yksimielisiä.[104][105] Nyholm ja paikallinen poliisi olivat tosin arvioineet, että leijona ei olisi väestölle vaaraksi, koska sille oli seudulla paljon hirviä syötäväksi, ja se oli vältellyt ihmisiä.[9][31]

Nyholm sai sisäasiainministeriöltä poliisin valtuudet leijonan metsästykseen ampuma-aseella Kaakkois-Suomessa. Jahdin operatiivinen keskus oli Imatran poliisiasemalla. Nyholm itse oli maa- ja metsätalousministeriön alainen virkamies. Hänen harkintaansa jätettiin, surmataanko vai vangitaanko leijona.[104][105][45]

Vetoomuksia leijonan puolesta

Ilta-Sanomat järjesti 30. kesäkuuta puhelinmielipidemittauksen, jonka 3 849 soittajasta 81 prosenttia vastusti leijonan tappamista.[106] Samana päivänä Iltalehden vastaavassa mittauksessa kahdessa tunnissa[107] vain yksi soittaja vaati eläimen tappamista.[108]

Vihreän liiton eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Eero Paloheimo protestoi, että eläin olisi pyydystettävänä elävänä, ja lupasi tarvittaessa vastata siirtokustannuksista sille soveltuvaan ympäristöön.[109][110][111][112][113] Puolueen kansanedustaja Erkki Pulliainen vetosi, että eläimen henki olisi säästettävä pr-syistä.[114] Helsingin eläinsuojeluyhdistys etsi leijonalle sijoituspaikkaa hylätyille sirkusleijonille tarkoitetusta reservaatista.[115][45][116] WWF:n Suomen rahasto vetosi Nyholmiin, että leijona pyydystettäisiin elävänä, koska leijona on voinut joutua vieraaseen ympäristöön vain ihmisen syystä.[117][118][116] Suomen luonnonsuojeluliitto toisaalta ei ottanut kantaa leijonan kohtaloon muuten kuin, että se on poistettava Suomen luonnosta.[119] Korkeasaaren johtaja Ilkka Koivisto ja kissaeläinten hoitaja Juha Pääkkönen suosittelivat eläimen pikaista ampumista.[10][120][121][122] Koivisto uskoi, ettei leijonan tulevaisuus olisi onnellinen, vaikka se saataisiinkin eläinpuistoon tai reservaattiin.[123] Hänestä leijonalla ei ollut mitään rahallista arvoa, koska eläintarhoilla oli ennestäänkin liikaa leijonia.[121] Ähtärin eläinpuisto, Ranuan eläinpuisto ja Korkeasaari kieltäytyivät asuttamasta leijonaa.[124]

Taiteilija Liisa Kulhian poika Timo ilmoittautui kustannuksellaan siirtämään leijonan reservaattiin Afrikkaan tai Intiaan ja vetosi, että leijona suojeltaisiin asetuksella.[115][125][114][126][127] Maan Auto lupasi osana Peugeotin mainoskampanjaa lahjoittaa WWF:n Suomen rahastolle 10 000 markkaa, jos leijona pyydystetään elävänä, koska automerkin tunnus oli leijona.[128][129] Mika Kaurismäki lupasi leijonalle osan elokuvaansa The last border – Viimeisellä rajalla.[130][131][132][116]

Painostuksen tuloksena maa- ja metsätalousministeri Martti Pura määräsi keskiviikkoiltana 1. heinäkuuta, että eläin on vangittava, koska se oli sovittu siirrettäväksi Givskud Zoohon Tanskaan.[39][133] Aller oli sopinut järjestelyn ja lupasi kustantaa siirron.[42] Pyydystetty eläin majoitettaisiin ensin tarkastusta varten Korkeasaareen.[134]

Myös kuka tahansa metsästysluvan ja maanomistajan luvan saanut olisi voinut ampua leijonan, koska eläinlajia ei mainittu laeissa tai asetuksissa.[30][135] Metsästäjäin keskusjärjestö vetosi, että metsästäjät eivät petovihan nimissä puuttuisi leijonajahtiin.[136]

Leijonan pyydystysaikeet

Nyholm oli siihen mennessä suivaantunut kohuun ja joutumisestaan eläintensuojelijoiden silmätikuksi, joiden vastuulle hän toivoi voivansa vierittää leijonan kiinnioton. Hän vetosi, ettei osaisi valmistautumatta pyydystää leijonaa elävänä, ja suostuisi välittömästi ainoastaan ampumaan sen.[137][35] Nyholmin haluttomuutta lisäsi hänen vuonna 1977 yleisöltä saamansa ryöpytys, kun hän oli ampunut karjaa surmanneen karhun.[138] Hän odotti kotonaan Kuusamossa kirjallista virallista virkamääräystä.[28]

Korkeasaaren tarjottua virka-apua intendentti Jukka Salo ja nukutuseläinlääkäri Harry Jalanka saapuivat torstaina 2. heinäkuuta tutkimaan maastoa ja leijonan pyydystämismahdollisuuksia.[139][140][123] Jalangalla oli suomalaisittain harvinaista kokemusta Afrikan leijonien ampumisesta nukutuspiikeillä.[141][123] Molemmilla oli poliisin valtuudet pyydystää leijona. Heille irrotettiin Imatran rajakomppaniasta kahdeksan miestä ja kolme koiraa sekä lisäavuksi kymmenen valmiudessa ollutta miestä.[142][133] Lisäksi he saivat käyttöönsä teräshäkkejä, joihin leijonaa olisi voitu houkutella.[141] Nyholm oli edelleen muodollisesti jahdin vetäjä ja yhteydessä Saloon ja Jalankaan, vaikka pysyttelikin Kuusamossa.[143]

Salolle ja Jalangalle ei kuitenkaan ollut riittävän tuoreita ja luotettavia havaintoja, jotta pyyntiä olisi voitu käynnistää, ja he palasivat pääkaupunkiseudulle perjantaina.[134][144][145][146][147][148] Leijona- ja jälkihavainnot olivat lakanneet heinäkuun 1. vastaisen yön jälkeen.[149][150][151][152][153][154][136] Rajavartiosto jatkoi partiointia ja ilmoitusten tarkistusta Salon ja Jalangan poistuttua, mutta ei löytänyt mitään leijonaan viittaavaa. Ilmoitetut jälkilöydöt kuuluivat yleensä koiralle tai karhulle.[155][156][157][158][159][160][161][162][163] Elokuun lopulla tehdyt Rautjärven havainnot eivät johtaneet asiantuntijoiden kutsumiseen paikalle.[54]

Selitykset Ruokolahden leijonan alkuperälle

Huhut Venäjältä karanneesta leijonasta

Jo ensimmäisen havainnon jälkeen oli levinnyt huhuja karanneesta sirkusleijonasta. Ympäristöministeriön eläinsuojelutoimiston ylitarkastaja Matti Osara kertoi kuulleensa, että rajan läheisyydessä Venäjällä Viipurin pohjoispuolella huhtikuussa olisi kaatunut eläinkuljetusrekka, josta joukko sirkuseläimiä olisi päässyt karkuun.[100][16][164][165] Imatran poliisiasemalta kerrottiin, että huhtikuun loppupuolella oli Puumalan suunnassa suistunut ojaan Moskovan suuren sirkuksen autoja.[36] Puumalan nimismies kuitenkin kiisti, ettei heillä ole merkintää asiakirjoissaan tällaisesta.[166] Eläinkuljetuksista vastaava ylitarkastaja Riitta Heinonen maa- ja metsätalousministeriöstä kiisti, että leijonille olisi annettu maahantuontilupia vuosikausiin.[167] Ruokolahtelaiset kertoivat kuulleensa lähistöllä ojaan ajaneesta venäläisestä sirkuksesta.[168] Toimistopäällikkö Seppo Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä joutui toteamaan, että kaikki huhut osoittautuivat perättömiksi.[148]

Pietarin pormestari Anatoli Sobtšakin kansliasta kiistettiin miliisille tehdyn soittokierroksen perusteella, että alueella olisi sattunut eläinkuljetusonnettomuutta.[169] Venäjän sirkusliitto ja Venäjän eläintarhoja kontrolloiva Moskovan eläintarha kiistivät kadonneen eläimen. Viipurin ja Pietarin liikennepoliisi kiistivät kuulleensa kaatuneesta sirkusrekasta. Moskovan eläintarhan tiedottaja Natalia Istratova ehdotti, että leijona olisi voinut karata laittomasta kiertävästä eläinsirkuksesta, joita Venäjällä oli kymmeniä ja jonkalainen vaikenisi karanneista eläimistä.[170]

Toisen selityksen mukaan yksityisenä lemmikkinä ollut iso kissa olisi päässyt karkuteille. Istratovan mukaan yksityishenkilöilläkin saattoi olla petoeläimiä omassa tarhassaan. Venäjän eläintarhojen yhteydenpidosta vastannut Tatjana Vershina kertoi, että virkistyskäyttöön tarkoitettuja eläinnurkkauksia pidetään esimerkiksi kaupunkien puistoissa ja tehtaiden pihoilla.[170]

Myöhemmissä haastatteluissa Nyholm on kertonut kuulleensa venäläisiltä kollegoiltaan Pjotr Danilovilta ja Leo Bljudnikilta, että Pietari–Viipuri-radalla oli sattunut onnettomuus työmaan kohdalla, jossa ratapenkka oli sortunut, juna suistunut raiteiltaan, ja osa junassa olleista Moskovan suuren sirkuksen eläimistä kuollut ja osa päässyt karkuun.[171][21][4]

Vuonna 2011 antamassaan haastattelussa Väisänen kertoi, että Ensoon matkalla olleesta junasta olisi päässyt vapaaksi sirkuseläimiä ennen leijonahavaintoja.[60]

Selitykset erehdyksistä ja väärennöksistä

” Englantilainen lehti on koonnut uutisia jättikissoista, joita on nähty eri puolilla Brittein saarta. ... Britit ovat kissanystäviä, joten mistä mahtaa johtua, että pelottavat jättiläiskissat nyt piinaavat heitä? ... Ehkä ne vain eivät vielä ole ehtineet tänne Euroopan syrjäkulmalle. ”

– Suomen Kuvalehti 12. kesäkuuta 1992. [172]

Helsingin Sanomat kiinnitti pääkirjoitussivullaan huomiota Suomen Kuvalehdessä kaksi viikkoa ennen alkuperäistä havaintoa julkaistuun artikkeliin, jossa kerrottiin Englannissa havaituista mutta siellä luonnostaan esiintymättömistä isoista kissoista, ja arveli, että juttu saattoi manata leijonan Suomeen ihmisten mielikuvituksesta aaveiden ja menninkäisten tavoin.[173] Toisessa artikkelissaan Helsingin Sanomat pohti S. Albert Kivisen kanssa, olisiko Ruokolahden leijona Suomen ensimmäinen kryptozoologinen out of place -eläin.[174]

Jukka Salo kertoi, että Ruokolahden leijonan kaltaisessa tapauksessa tyypillisesti valtaosa ensimmäistä seuraavista jatkohavainnoista on vääriä[175] ja kohdanneensa paikalla itsesuggestiota ja massahysteriaa.[176]

Salo ja Jalanka törmäsivät myös kahteen selkeään väärennökseen jälkiä tarkastaessaan. Toisessa metsästä löytyi kahden poron haaskan riekaleita, joita oli leikelty teräaseella. Toisessa Korpijärveltä löytyneen leijonan tassun jälki oli mitoiltaan 20 kertaa 30 senttimetriä, eli aivan liian suuri. Jälkimmäisestä tapauksesta Salo sanoi haastattelussa: "Lapsikin tekee leijonan jäljen, kun on malli. Lusikalla painelemalla saa oikein kauniin", minkä jälkeen Ilta-Sanomat otsikoi etusivullaan: "Ruokolahden pedonmetsästys oli silkkaa huijausta. Leijonan jäljet tehtiin lusikalla."[176][177][178]

Leijonavillityksen taloudellinen hyödyntäminen

Ruokolahden kunnan 2. heinäkuuta 1992 käyttöön ottama logo, jossa yhdistyvät leijona, kunnalle symboliset järviruo'ot ja kunnan tunnuslause. Sen suunnitteli ja piirsi kunnan konekirjoittaja Marjatta Mustonen.[179][180] Logoa käytettiin postileiman osana.[181][182]

Ruokolahden leijona nimettiin yleisesti Elviksi. Nimen keksi Kaakkois-Suomen rajavartioston tiedotuksesta vastannut kapteeni Antti Väisänen. Nimi on alkuperäisestä Auvisen havainnosta ensimmäinen naisen nimipäivä. Radiomafia ja 7 päivää järjestivät kilpailut leijonan nimeämiseksi, mutta Väisäsen keksimä nimi vakiintui nopeasti.[4][60]

Ruokolahti aloitti kuntansa markkinoimisen leijonalla Kalpiiviidan ja Kekäleenmäen havaintojen jälkeen. Kunnan rajalle vietiin julisteita leijonasta ja kunta alkoi frankeerata postiaan leijonan kuvalla. Paikalliset yrittäjät alkoivat myydä leijona-aiheisia t-paitoja, joita myytiin satoja kappaleita, ja postikortteja.[183][184][185][150] Kunta harkitsi eukon syrjäyttämistä leijonalla tunnuksenaan. Nykyään kunnassa on leijona-nimisiä ulkoilukohteita.[21]

Myös Kristiinankaupungissa myytiin paikallisten havaintojen jälkeen leijona-t-paitoja.[88] Kaupungin matkailusihteeri Dan-Anders Sjöqvist nimesi leijonan Viveka Leoksi.[186]

Suuri osa havainnoista tehtiin Imatralla, mutta Imatran kaupunki ei pyrkinyt kaappaamaan leijonan mainosarvoa.[150]

Riikka Juvonen julkaisi Ruokolahden leijonaan perustuvan satukirjan Aleksi, metsän leijona.[187]

Kesällä 2002 ruokolahtelainen harrastajateatteri RuoHa esitti Ruokolahden leijonan tapahtumiin löyhästi perustuvaa näytelmää Kun leijona tuli kylään.[188][189] Näytelmä sai seitsemässä esityksessä toistatuhatta katsojaa.[190]

Vuosina 2003–2005 Ruokolahden Yrittäjät ry järjesti Tassunjälki- ja Leijonankortti-hankkeet kunnan matkailunedistämiseksi.[191][192][193]

Ruokolahtelainen yhtye Korsuorkesteri teki vuonna 2010 aiheesta humpan nimellä Ruokolahden leijona [1] [2]. Yhtyeen jäsen Pepe Kovanen keksi laulun aiheen sanomalehti Etelä-Saimaan haastattelussa. Laulussa leijona seikkailee Ruokolahdella. Laulun sanoitti Jorma Toiviainen.

Vuonna 2012 Ruokolahden kunta luopui täysin leijonalla markkinoimisesta ja ilmoitti, ettei muista leijonahavaintojen 20-vuotispäiviä mitenkään.[194]

Ruokolahden leijona lehdistössä

Ensimmäisen uutisen Ruokolahden leijonasta julkaisi Ylä-Vuoksi. Lehden toimittaja Hannu Ojala kuuli leijonasta Auvisen ilmoitettua sen poliisille, ja epäröi laskea juttua eteenpäin. Lopulta hänen ehdotuksestaan lehti julkaisi uutisen etusivullaan.[179]

Vilkkaimmillaan uutisointi leijonasta oli 29.–30. kesäkuuta, jolloin kaikki suomalaiset päivittäismediat julkaisivat siitä juttuja.[195][179] Pian huomio kuitenkin laantui pikkujutuiksi siitä, ettei leijonasta ole uusia havaintoja.[195] Myöhemmät havainnot Rautjärvellä eivät enää saaneet uutisvälineiden suosiota.[196]

Uutistoimistot Associated Press ja Reuters levittivät Ruokolahden leijonaa uutisena.[179]

Ruokolahden leijonaa kutsuttiin levikkieläimeksi, koska se lisäsi Ilta-Sanomien ja Iltalehden myyntiä.[197] Ilta-Sanomien 75-vuotishistoriikissa Ruokolahden leijonaa kutsuttiin lehden eläinreportaasien ehdottomaksi kuninkaaksi.[198] Iltalehden päätoimittaja Martti Backman kuvaili: "Suomalaismetsissä harhaileva leijona on melkein ideaalitapaus. Olisi vaikea keksiä parempaa kesäuutista." Backmanin ja Ilta-Sanomien uutispäätoimittaja Hannu Savolan mielestä Ruokolahden leijona ei kuitenkaan ollut mätäkuun juttu.[197]

Helsingin Sanomat liitti leijonan edellisten kesien uutisiin, jotka paisuivat hiljaisen uutistarjonnan vuoksi. Näistä viimeisimpiä olivat kesällä 1991 pikku tyttöä haavoittanut tappajahauki ja Karjalohjan ufo, vuonna 1990 kadonnut Käckin perhe, vuonna 1989 paljastunut Reino Gikmanin vakoilu sekä Oleg Kozlovin ja Mihail Varfolomejevin lentokonekaappaus ja vuonna 1987 Mathias Rustin lento Helsinki-Malmin lentoasemalta Moskovaan.[199]

Vuoden 2007 Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saaja Marja Manninen, joka oli Ylen tv-uutisten aluetoimittajana Kaakkois-Suomessa, kommentoi työstään: "Ruokolahden leijonasta, jota koskaan ei edes ollut, tein varmasti kolmekymmentä juttua."[200] Vuonna 2010 Tiede käytti Ruokolahden leijonaa "klassisimpana esimerkkinä" mätäkuun jutusta.[2]

Salaperäiset kissaeläimet muualla

Suurien kissaeläinten näkeminen on yleistä muuallakin. Englannin kielessä tästä käytetään termiä Phantom Cats tai Alien Big Cats (ABC).[2] Britanniassa tämä on ollut yleistä Lounais-Englannin alueella, ja siellä on perustettu havaintojen tutkimiseen erikoistunut The Big Cat Sightings Society -yhdistys.[201] Varsinkin Exmoorin ja Dartmoorin nummialueilla on tehty lukuisia havaintoja puumista. Esimerkiksi Dartmoor Zoological Park -eläintarhan lähiseuduilla on liikkunut villejä puumia, ja vuonna 2003 yksi urospuolinen yksilö tuli tapaamaan eläintarhassa asuvia naaraita. Keski-Englannin Cheshiressä puolestaan ammuttiin vuonna 1981 oselotti. Eläinten arvellaan olevan karanneita tai vapaaksi päästettyjä tarha- tai lemmikkieläimiä ja niiden jälkeläisiä.[202]

Australiassa nähtiin Gippslandissa "kummituskissa." Tanskassa muistetaan useiden silminnäkijöiden vuonna 1995 näkemä "Fynin peto", jota arveltiin myös leijonaksi[203][204] ja vastaava kissaeläin vuodelta 1982. Uudessa-Seelannissa vastaavia kissaeläimiä on nähty 1990-luvulla, vuonna 2003 ja 2005 sellainen kuvattiin videokameralla. Havaijilla Mauisaarella isoja kissoja nähtiin 1980-luvulla useita. Alankomaissa 2005 nähty "puuma" Winnie osoittautui kotikissan ja villikissan suurikokoiseksi jälkeläiseksi. Etelä-Puolassa havaittiin vuonna 2009 tuntematon kissapeto, jota epäiltiin lumileopardiksi.[205]

Lähteet

  1. ↑ Julkiset eläimet, Helsingin Sanomat 18.12.2010 sivu D 10
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Jukka Ruukki: 7 mätäkuun jutun tunnusmerkkiä. Tiede, 10. elokuuta 2010, nro 8, s. 59. Helsinki: Sanoma Magazines Helsinki Oy. ISSN 1457-9030.
  3. ↑ MitäMissäMilloin 1993
  4. ↑ a b c d e f Hanna Eriksson: Elvi elää! Etelä-Saimaa, 21. kesäkuuta 2002, s. 12. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 12.9.2011.
  5. ↑ a b Pariskunta videoi ison kissaeläimen. Ylä-Vuoksi, 11. heinäkuuta 1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 28.9.2011.
  6. ↑ a b c Lauri Malkavaara: Tämä mies puhuu totta. Helsingin Sanomat Kuukausiliite, 30. lokakuuta 1992, nro 22, s. 94. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0780-0096. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 14.9.2011.
  7. ↑ a b c d e Yli kilometri silmitöntä karkua. Ylä-Vuoksi, 25. kesäkuuta 1992, s. 1. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.9.2011.
  8. ↑ a b c d e Riitta Marsio: Leijona se oli. Enso, 1992, nro 5, s. 30–31. Imatra: Enso-Gutzeit Oy. ISSN 1237-7473.
  9. ↑ a b c d Ei hajuakaan leijonasta. Ylä-Vuoksi, 28. kesäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.9.2011.
  10. ↑ a b c d "Säikähdin leijonaa vasta jälkeenpäin". Ilta-Sanomat, 26. kesäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.9.2011.
  11. ↑ a b Veikko Kilkki: Olin heti varma, että se on leijona. Länsi-Savo, 3. heinäkuuta 1992, s. 9. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  12. ↑ a b Pertti Ågren: Jellona... Hui! Tuohitorvi, 30. syyskuuta 1992, nro 4, s. 30–31. Imatra: Enso-Gutzeit Oy. ISSN 0358-7444.
  13. ↑ a b c Olli-Pekka Tiainen: "Leijona säilyy ikuisesti mielessä". Ilta-Sanomat, 27. kesäkuuta 1992, s. A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  14. ↑ a b Ruokolahden leijonasta ei uusia havaintoja. Länsi-Savo, 27. kesäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  15. ↑ Leijona ei pelota Eerolan possuja. Ilta-Sanomat, 27. kesäkuuta 1992, s. A4. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  16. ↑ a b c Pekka Pantsu: Kohuleijona pysytteli piilossa etsijöiltä. Ilta-Sanomat, 27. kesäkuuta 1992, s. A10–A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkelin ensimmäinen sivu Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 9.11.2011.
  17. ↑ Ruokolahden leijonan jälkiä ei löydetty. Keskisuomalainen, 27. kesäkuuta 1992, s. 20. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  18. ↑ a b Ruokolahden leijonajahti jatkuu vielä. Helsingin Sanomat, 28. kesäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  19. ↑ Suurpetotutkija ei löytänyt merkkejä Ruokolahden leijonasta. Keskisuomalainen, 28. kesäkuuta 1992, s. 20. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  20. ↑ Tutkija ei löytänyt merkkejä Ruokolahden leijonasta. Savon Sanomat, 28. kesäkuuta 1992, s. 5. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  21. ↑ a b c Veikko Kilkki: Kuumasta leijonakesästä kulunut jo viisi vuotta. Länsi-Savo, 24. elokuuta 1997, s. 7. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 24.9.2011.
  22. ↑ Veikko Kilkki: Metsäalan ammattilainen sai leijonamiehen maineen. Länsi-Savo, 5. maaliskuuta 2001, s. B5. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  23. ↑ a b Veikko Kilkki: Ruokolahden leijonalle useita kuolemantuomioita. Länsi-Savo, 30. kesäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 27.1.2012.
  24. ↑ a b c d e Leijona liikkuu liukkaasti. Ylä-Vuoksi, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463.
  25. ↑ Ruokolahden leijona sai tappotuomion. Karjalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  26. ↑ a b Sirpa Suomalainen: Totta se on, sanovat ruokolahtelaiset leijonastaan. Karjalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 20.3.2012.
  27. ↑ a b Erkki Nevalainen: Ruokolahdesta leijonapitäjä. Ruokolahtelainen, 2. heinäkuuta 1992, s. 8. Ruokolahti: Ruokolahden Raju ry. ISSN 1235-0176.
  28. ↑ a b c Leijonaa etsittiin ilmasta käsin. Uutisvuoksi, 30. kesäkuuta 1992, s. 3. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  29. ↑ a b c Imatralaistytöt näkivät leijonan maanantaina uimareissullaan. Etelä-Saimaa, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 11.9.2011.
  30. ↑ a b c Aija Käkelä: Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Helsingin Sanomat, 30. kesäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  31. ↑ a b Karhu jäljitti leijonan. Etelä-Saimaa, 29. kesäkuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 17.9.2011.
  32. ↑ a b Aija Käkelä: Leijonan etukäpälien jäljet löytyivät tieltä Ruokolahdelta. Helsingin Sanomat, 29. kesäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 17.9.2011.
  33. ↑ Leijona-ilmiö jättää jälkiä. Länsi-Savo, 29. kesäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  34. ↑ Tutkija tunnisti leijonan jäljet. Keskisuomalainen, 29. kesäkuuta 1992, s. 3. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  35. ↑ a b Juha Mikkonen: "Poliitikot voivat hoitaa leijonan". Savon Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 27.9.2011.
  36. ↑ a b Seppo Kaisla: Iso kissa on jo Imatralla. Iltalehti, 30. kesäkuuta 1992, s. 4. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  37. ↑ Juha Mikkonen: Leijona Imatran kaupungin portilla. Savon Sanomat, 30. kesäkuuta 1992, s. 4. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  38. ↑ Juha Mikkonen ja Tapio Hartikainen: Suuri leijonan metsästys. Savon Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. 14. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  39. ↑ a b c d Elvi-leijona otti spurtin pururadalla. Ylä-Vuoksi, 2. heinäkuuta 1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 13.9.2011.
  40. ↑ a b Ruokolahden leijonasta uusia havaintoja MTV3.fi — uutishuone — arkiston aarteita. 1. heinäkuuta 1992. MTV3. Viitattu 16.9.2011.
  41. ↑ a b c Leijonaa ei tapeta. Etelä-Saimaa, 2. heinäkuuta 1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 29.9.2011.
  42. ↑ a b c d Aija Käkelä: Leijonan liikkeistä uusia havaintoja itärajalla. Helsingin Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  43. ↑ a b c Pekka Pantsu: "Leijona hävisi sekunnissa, kun läpsäytin käsiä". Ilta-Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. A10–A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  44. ↑ a b Seppo Kaisla: Leijona viihtyy varuskunnassa. Iltalehti, 2. heinäkuuta 1992, s. 6. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  45. ↑ a b c Leijona nähtiin keskiviikkona kahdesti Immolassa. Savon Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. 14. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  46. ↑ Turistit videoivat Ruokolahden leijonan. Länsi-Savo, 11. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  47. ↑ Ruotsalaiset Anita ja Åke videoivat suuren kissaeläimen. Etelä-Saimaa, 11. heinäkuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  48. ↑ Turistit videoivat leijonan Imatralla. Keskisuomalainen, 11. heinäkuuta 1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  49. ↑ Ruotsalaisturistit luultavasti videoideet Ruokolahden leijonaa. Itä-Savo, 11. heinäkuuta 1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  50. ↑ Ruotsalaiset pyydystivät leijonan videolle. Savon Sanomat, 11. heinäkuuta 1992, s. 3. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  51. ↑ Ruotsalaisturistit kuvasivat videolle "leijonan" Imatralla. Karjalainen, 11. heinäkuuta 1992, s. 1. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  52. ↑ Jyri Rantala: Åken leijona olikin ilves. Ilta-Sanomat, 11. heinäkuuta 1992, s. A13. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  53. ↑ Videoleijona olikin ilves. Uutisvuoksi, 14. heinäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 28.9.2011.
  54. ↑ a b Leijona nähty Miettilässä. Etelä-Saimaa, 4. syyskuuta 1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  55. ↑ Leijona palasi Rautjärvelle. Ilta-Sanomat, 4. syyskuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  56. ↑ Rajavartiosto tarkistanut havaintoja leijonasta. Iltalehti, 4. syyskuuta 1992, s. 9. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  57. ↑ Leijona nyt Rautjärvellä? Kansan Uutiset, 4. syyskuuta 1992, s. 32. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  58. ↑ Itä-Savo, 4. syyskuuta 1992, s. 3. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  59. ↑ Leijona nähty Rautjärvellä? Karjalainen, 4. syyskuuta 1992, s. 18. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  60. ↑ a b c Tuija Räty: "Elvi-leijonasta puhutaan yhä". Imatralainen, 18. toukokuuta 2011, s. 3. Imatra: Vuoksen Ääni Oy. ISSN 1239-5633. Artikkeli Imatralaisen verkkosivuilla. Viitattu 2.4.2012.
  61. ↑ Tuomas Manninen: Ruokolahden leijona sai ruokaa Venäjän puolella. Ilta-Sanomat, 29. heinäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  62. ↑ Antti O. Arponen: Leijona tuli ja meni. Etelä-Saimaa, 25. marraskuuta 1992, s. 4. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 1.2.2012.
  63. ↑ Tero-Mikko Talaslahti: Tanssiseurue näki leijonan Karstulassa. Ilta-Sanomat, 29. kesäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  64. ↑ Leijona tuskin retkellä Karstulassa. Keskisuomalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  65. ↑ Saarijärvellä kuoli lammas salaperäisesti. Keskisuomalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  66. ↑ Leijona, missä luuraat? Sampo, 2. heinäkuuta 1992, s. 4. Saarijärvi: Sampo-Lehti Oy. ISSN 0782-5919.
  67. ↑ Oudot jäljet nyt Iissä. Iltalehti, 18. syyskuuta 1992, s. 5. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  68. ↑ Leijona kummittelee nyt Oulussa. Ilta-Sanomat, 18. syyskuuta 1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  69. ↑ Iissä tehty leijonahavainto. Rantapohja, 22. syyskuuta 1992, s. 5. Haukipudas: Rantapohja Oy. ISSN 0358-478X.
  70. ↑ a b Leena Arvola ja Susanna Huhta: Iistä uusin leijonahavainto. Kaleva, 19. syyskuuta 1992, s. 5. Oulu: Kaleva Oy. ISSN 0356-1356.
  71. ↑ Leijona kolkuttelee jo kotiovellasi? Pohjalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 28.3.2012.
  72. ↑ Leijona nähty Metsälässä? Suupohjan Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  73. ↑ Ulla Pitkänen: Metsälä maailmankartalle. Pohjalainen, 4. heinäkuuta 1992, s. 15. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  74. ↑ a b c Mirren makuujälki löytyi Metsälästä. Savon Sanomat, 4. heinäkuuta 1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  75. ↑ Leijonaa haetaan nyt Kristiinan Metsälästä. Ilkka, 30. kesäkuuta 1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  76. ↑ Leijona nähty Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 30. kesäkuuta 1992, s. 8. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  77. ↑ Leijona nähty myös Kristiinassa. Kansan Uutiset, 2. heinäkuuta 1992, s. 9. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  78. ↑ Leijonahavainto (?) taas Kristiinassa. Pohjalainen, 2. heinäkuuta 1992, s. 7. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  79. ↑ Aune Waronen-Rantamäki: "Kuin sata kissaa olisi rääkäissyt". Iltalehti, 3. heinäkuuta 1992, s. 9. Iltalehti: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  80. ↑ Kristiinassa on leijona? Pohjalainen, 3. heinäkuuta 1992, s. 3. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  81. ↑ Pirjo Kuorikoski-Lindberg: Leijona-havaintoja Kristiinan itäpuolelta. Ilkka, 2. heinäkuuta 1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  82. ↑ Tapio Vallin: "Olisko se tullut somalien mukana?" Satakunnan Kansa, 4. heinäkuuta 1992, s. 7. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  83. ↑ a b Makuujälki löytyi Metsälästä. Pohjalainen, 4. heinäkuuta 1992, s. 1. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  84. ↑ MEP: Leijona nähty taas Suupohjassa. Pohjalainen, 11. heinäkuuta 1992, s. 5. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  85. ↑ a b MEP: Leijonanjälkiä taas Kristiinassa. Pohjalainen, 14. heinäkuuta 1992, s. 4. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  86. ↑ a b Leijonasta kaksi näköhavaintoa. Suupohjan Sanomat, 15. heinäkuuta 1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  87. ↑ Leijonahavainto taas Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 11. heinäkuuta 1992, s. 6. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  88. ↑ a b Päivi Leppilahti: Kristiinassa myydään aitoja leijonapaitoja. Pohjalainen, 17. heinäkuuta 1992, s. 7. Vaasa: I-Mediat Oy. ISSN 0789-0737.
  89. ↑ "Se katsoi minua ja jatkoi matkaa". Suupohjan Sanomat, 22. heinäkuuta 1992, s. 7. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  90. ↑ Leijona liikuskellut useassa paikassa Kristiinankaupungissa. Satakunnan Kansa, 14. heinäkuuta 1992, s. 2. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  91. ↑ Leijona?. Suupohjan Sanomat, 29. heinäkuuta 1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  92. ↑ Leijonahavainto Närpiössä. Satakunnan Kansa, 20. heinäkuuta 1992, s. 2. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  93. ↑ Kissaeläin nähtiin Närpiössä. Iltalehti, 31. heinäkuuta 1992, s. 8. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  94. ↑ Leijonasta havainto. Suupohjan Sanomat, 31. heinäkuuta 1992, s. 9. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  95. ↑ Kissaeläin liikuskeli Närpiössä. Satakunnan Kansa, 30. heinäkuuta 1992, s. 9. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  96. ↑ 'Se vaani tien vieressä'. Suupohjan Sanomat, 21. elokuuta 1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  97. ↑ Leijona hiipi taas näkösälle Kristiinassa. Satakunnan Kansa, 22. elokuuta 1992, s. 5. Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy. ISSN 0355-8746.
  98. ↑ Merijärven leijona susi. Suupohjan Sanomat, 12. elokuuta 1992, s. 1. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  99. ↑ Reijo Heikkilä: Tutkija vakuuttunut isosta kissapedosta Kristiinassa. Ilkka, 17. heinäkuuta 1992, s. 3. Seinäjoki: Ilkka Oy. ISSN 0356-1283.
  100. ↑ a b Petotutkija etsimään "leijonaa" Ruokolahdelta. Helsingin Sanomat, 27. kesäkuuta 1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  101. ↑ Ruokolahden leijonasta ei löydy merkkejä. Itä-Savo, 28. kesäkuuta 1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  102. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä ref name= ei löytynyt
  103. ↑ a b Pekka Pantsu: Petotutkija valmis leijonajahtiin. Ilta-Sanomat, 29. kesäkuuta 1992, s. A9. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  104. ↑ a b Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Etelä-Saimaa, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  105. ↑ a b Leijona ammutaan rikoslain nojalla. Keskisuomalainen, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  106. ↑ Leijona herätti kansan tunteet. Ilta-Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. A4. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  107. ↑ Iltalehden kuuma linja. Iltalehti, 30. kesäkuuta 1992, s. 4. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  108. ↑ Leijonaa ei saa tappaa! Iltalehti, 1. heinäkuuta 1992, s. 8–9. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  109. ↑ Nyholm ei tullut leijonajahtiin. Etelä-Saimaa, 1. heinäkuuta 1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 27.9.2011.
  110. ↑ Paloheimo maksaa leijonanmetsästyksen? Demari, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Helsinki: Kustannus Oy Demari. ISSN 1235-9246.
  111. ↑ Paloheimo vastustaa leijonan tappamista. Etelä-Saimaa, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  112. ↑ Ruokolahden leijona on nyt lainsuojaton. Kansan Uutiset, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  113. ↑ Petotutkija saa ampua Ruokolahden leijonan. Itä-Savo, 30. kesäkuuta 1992, s. 1. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 12.3.2012.
  114. ↑ a b Kuolemaantuomittua leijonaa puolustetaan. Kansan Uutiset, 1. heinäkuuta 1992, s. 9. Helsinki: Kansan Uutiset Oy. ISSN 0357-1251.
  115. ↑ a b Eläinsuojelijat haluaisivat pitää leijonan hengissä. Ilta-Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  116. ↑ a b c Ruokolahden leijona nähtiin kahdesti Immolassa. Karjalainen, 2. heinäkuuta 1992, s. 5. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  117. ↑ Yövartiossa ollut varusmies näki leijonan Immolassa. Länsi-Savo, 2. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Suomi Oy. ISSN 0356-1623.
  118. ↑ Leijonajahdin ajankohta vielä avoin. Savon Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. 3. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  119. ↑ Omissakin lajeissa olisi suojelemista. Etelä-Saimaa, 3. heinäkuuta 1992, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  120. ↑ "Irtipäässyt leijona todella vaarallinen". Ylä-Vuoksi, 26. kesäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463.
  121. ↑ a b Ruokolahden leijonan etsintää jatketaan. Länsi-Savo, 27. kesäkuuta 1992, s. 4. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  122. ↑ Pertti Martiskainen: Pahinta on juosta pakoon ja kaatua. Itä-Savo, 30. kesäkuuta 1992, s. 2. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  123. ↑ a b c Leijona saatetaan pyydystää elävänä. Karjalainen, 3. heinäkuuta 1992, s. 10. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  124. ↑ Ritva Liikkanen: Ähtäri ja Ranua eivät ota leijonaa. Helsingin Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  125. ↑ Ruokolahden leijona lentoteitse maasta. Keskisuomalainen, 1. heinäkuuta 1992, s. 3. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 14.2.2012.
  126. ↑ Ruokolahden leijonalle löytyy ystäviä. Itä-Savo, 1. heinäkuuta 1992, s. 10. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  127. ↑ Ruokolahden leijonalle tarjolla kyyti. Karjalainen, 1. heinäkuuta 1992, s. 10. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  128. ↑ Helsingin Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  129. ↑ Leena Sallinen: Leijonapolulla voi tulla karhu vastaan. Etelä-Saimaa, 3. heinäkuuta 1992, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  130. ↑ Mikko Heino: Mika Kaurismäki tarjoaa leijonalle roolia westernissä. Iltalehti, 2. heinäkuuta 1992, s. 7. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  131. ↑ Jahtikäskyä ei vielä annettu. Länsi-Savo, 2. heinäkuuta 1992, s. 11. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  132. ↑ Leijona nähtiin kaksi kertaa Immolassa. Itä-Savo, 2. heinäkuuta 1992, s. 1. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  133. ↑ a b Olli-Pekka Tiainen: Leijona voidaan pyydystää elävänä. Ilta-Sanomat, 3. heinäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  134. ↑ a b Heli Väyrynen: Eläinlääkärit empivät piikkipyyntiä. Etelä-Saimaa, 4. heinäkuuta 1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.10.2011.
  135. ↑ Olli-Pekka Tiainen: Kokenut metsästäjä varoittaa leijonan vaarallisuudesta. Ilta-Sanomat, 30. kesäkuuta 1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  136. ↑ a b Imatran kaupungin alueella ainakin kolme karhua. Savon Sanomat, 6. heinäkuuta 1992, s. 4. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  137. ↑ Olli-Pekka Tiainen: Puumakin saattaa liikkua Suomessa? Ilta-Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. A11. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  138. ↑ Aija Käkelä: Viranomaisten mielestä Ruokolahden leijona on edelleenkin tapettava. Helsingin Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 12.11.2011.
  139. ↑ "Leijonan nukutus olisi kuin lottovoitto". Ilta-Sanomat, 3. heinäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  140. ↑ Juha Mikkonen: Leijona yritetään ottaa kiinni elävänä. Savon Sanomat, 3. heinäkuuta 1992, s. 13. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  141. ↑ a b Veikko Kilkki: Leijona pyydystetään elävänä. Länsi-Savo, 3. heinäkuuta 1992, s. 1. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  142. ↑ Elvi piiloon. Ylä-Vuoksi, 3. heinäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 7.10.2011.
  143. ↑ Nukutusasiantuntijat saapuivat leijonajahtiin. Etelä-Saimaa, 3. heinäkuuta 1992, s. 1. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  144. ↑ Outi Salovaara: Leijona on hukassa, mutta poroa on tarjolla. Etelä-Saimaa, 4. heinäkuuta 1992, s. 2. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.10.2011.
  145. ↑ Pekka Pantsu: Leijona katosi jäljettömiin. Ilta-Sanomat, 4. heinäkuuta 1992. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 10.10.2011.
  146. ↑ Ruokolahden leijonasta ei uusia havaintoja. Länsi-Savo, 4. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  147. ↑ Leijonasta ei uusia havaintoja. Keskisuomalainen, 4. heinäkuuta 1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  148. ↑ a b Ruokolahden leijona katosi, karhut eivät. Karjalainen, 4. heinäkuuta 1992, s. 4. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  149. ↑ Ruokolahden leijonasta ei uusia havaintoja. Helsingin Sanomat, 5. heinäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  150. ↑ a b c Pekka Pantsu: "Ne olivat selvät ison kissan jäljet!" Ilta-Sanomat, 23. heinäkuuta 1992, s. A12–A13. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  151. ↑ Leijonat ovat ottaneet hatkat. Iltalehti, 9. heinäkuuta 1992, s. 6. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  152. ↑ Liisa Siitonen: Mihin leijona on kadonnut? Demari, 8. heinäkuuta 1992, s. 2. Helsinki: Kustannus Oy Demari. ISSN 1235-9246.
  153. ↑ Leijonan etsinnät lopetettu toistaiseksi. Etelä-Saimaa, 7. heinäkuuta 1992, s. 13. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  154. ↑ Leijonasta ei havaintoja. Uutisvuoksi, 10. heinäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  155. ↑ Leijonajahdissa löytyi kolmen karhun jäljet. Ilta-Sanomat, 6. heinäkuuta 1992, s. A5. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  156. ↑ Koira teki leijonan jäljen. Ilta-Sanomat, 9. heinäkuuta 1992, s. A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  157. ↑ Imatran kaupungin alueella on ainakin kolme karhua. Helsingin Sanomat, 6. heinäkuuta 1992, s. A7. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  158. ↑ Imatran alueella ainakin kolme karhua. Länsi-Savo, 6. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  159. ↑ Leijona pysyy yhä vain piilossa. Länsi-Savo, 7. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  160. ↑ Leijona edelleen piilossa. Länsi-Savo, 9. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  161. ↑ Leijona piileskelee edelleen. Keskisuomalainen, 9. heinäkuuta 1992, s. 4. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oy. ISSN 0356-1402.
  162. ↑ Ruokolahden leijona pysyttelee piilossa. Itä-Savo, 9. heinäkuuta 1992, s. 6. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  163. ↑ Imatralla ainakin kolme karhua. Karjalainen, 6. heinäkuuta 1992, s. 6. Joensuu: Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. ISSN 0358-1705.
  164. ↑ Juha Ristamäki: Ruokolahden leijona karannut sirkuksesta? Iltalehti, 27. kesäkuuta 1992, s. 11. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 18.11.2011.
  165. ↑ Petotutkija etsii tänään leijonaa vesistöjen läheltä. Etelä-Saimaa, 28. kesäkuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Kustannus Oy. ISSN 0357-0975.
  166. ↑ Veikko Kilkki: Puumalan sirkuksessa ei ole ollut leijonia. Länsi-Savo, 4. heinäkuuta 1992, s. 9. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  167. ↑ Marjukka Loikkanen: Mistä leijona tupsahti Suomeen? Savon Sanomat, 4. heinäkuuta 1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  168. ↑ Metsään ei tee mieli mennä. Ylä-Vuoksi, 27. kesäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 18.11.2011.
  169. ↑ Hilkka Hyrkkö: Miksi meitä aina epäillään? Ilta-Sanomat, 1. heinäkuuta 1992, s. A10. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 22.11.2011.
  170. ↑ a b Arja Paananen: Kiertävästä eläinsirkuksesta tai tehtaan "eläinnurkasta". Iltalehti, 30. kesäkuuta 1992, s. 5. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  171. ↑ Juha Hirvaskero: Suurpeto mieheksi. Savon Sanomat, 25. helmikuuta 1996, s. 17. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510. Artikkelin osa Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 22.11.2011.
  172. ↑ Kristina Carlson: Jättikatit. Suomen Kuvalehti, 12. kesäkuuta 1992, s. 67. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet. ISSN 0039-5552.
  173. ↑ Arja Leppänen: Leijonahan haastettiin esiin. Helsingin Sanomat, 19. heinäkuuta 1992, s. A2. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  174. ↑ Sami Soininen: Arvoituksellisia eläimiä rajan takaa ja taivaalta. Helsingin Sanomat, 2. heinäkuuta 1992, s. A23. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  175. ↑ Seppo Kaisla: Nukutuslääkäri kissapetoa hakemaan. Iltalehti, 3. heinäkuuta 1992, s. 8. Helsinki: Kustannus Oy Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  176. ↑ a b Tuomas Manninen: Leijonan jälkiä tehtiin lusikalla. Ilta-Sanomat, 21. heinäkuuta 1992, s. A1 ja A8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö.
  177. ↑ Immolan kissapeto vaikea nukuttaa. Uutisvuoksi, 5. heinäkuuta 1992, s. 7. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  178. ↑ Juha Mikkonen: Leijona hiipui poroksi. Savon Sanomat, 4. heinäkuuta 1992, s. 7. Kuopio: Savon Sanomat Oy. ISSN 0356-3510.
  179. ↑ a b c d Liina Luukkonen: Ruokolahden leijona — median lemmikki. Ruokolahtelainen, 18. tammikuuta 1996, s. 4. Ruokolahti: Kustannusosakeyhtiö Ruokolahtelainen. ISSN 1235-0176.
  180. ↑ Leijonalla myydään Ruokolahden kuntaa. Länsi-Savo, 1. heinäkuuta 1992, s. 3. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. ISSN 0356-1623.
  181. ↑ Eläinten kuningas — leijona — liikkui Karjalassa. Imatran postimerkkilehti, 16. syyskuuta 1992, nro 39, s. 10. Imatra: Imatran postimerkkikerho ry.. ISSN 0780-0746.
  182. ↑ Ruokolahti hyötyy leijonasta. Itä-Savo, 4. heinäkuuta 1992, s. 5. Savonlinna: Savonlinnan Kirjapaino Osakeyhtiö. ISSN 0356-4444.
  183. ↑ Elvi-leijona markkinoi luonnollisesti Ruokolahtea. Ylä-Vuoksi, 1. heinäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Osakeyhtiö Ylä-Vuoksi. ISSN 0357-2463. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 24.9.2011.
  184. ↑ Okei, okei, oli se leijona! Ilta-Sanomat, 30. joulukuuta 1992, s. C8. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 24.9.2011.
  185. ↑ Ari Lehikoinen: Ruokolahti muuttunut leijonapitäjäksi. Turun Sanomat, 3. heinäkuuta 1992. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 24.9.2011.
  186. ↑ Aune Waronen-Lehtimäki: Tutkimusretki ison kissaeläimen jäljillä. Suupohjan Sanomat, 22. heinäkuuta 1992, s. 7. Kristiinankaupunki: Kristiinan Sanomalehti Oy. ISSN 0787-6742.
  187. ↑ Pekka Pantsu: Ruokolahden leijona säntäilee nyt satukirjassa. Uutisvuoksi, 17. helmikuuta 1994, s. 6. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536.
  188. ↑ Tuomas Manninen: Ruokolahden leijonasta juhlanäytelmä. Ilta-Sanomat, 4. toukokuu 2002, s. 15. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2055.
  189. ↑ Tenho Tiilikainen: Voiko tuo olla leijona? Voiko tuo olla ihminen? Etelä-Saimaa, 27. kesäkuuta 2002, s. 11. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 1.2.2012.
  190. ↑ Mari Vento: Leijonaesitys saavutti ennätyssuosion. Ruokolahtelainen, 1. elokuuta 2002, s. 3. Ruokolahti: Ruokolahden Seudun Kustannus Osakeyhtiö. ISSN 1235-0176.
  191. ↑ Ruokolahtelainen, 3. kesäkuuta 2004, s. 10–19. Ruokolahti: Ruokolahden Seudun Kustannus Osakeyhtiö. ISSN 1235-0176.
  192. ↑ Katri Ikävalko: Leijonankortista lisäpotkua Ruokolahden matkailuun. Etelä-Saimaa, 2. marraskuuta 2005, s. 7. Lappeenranta: Etelä-Saimaan Sanomalehti Oy. ISSN 0357-0975.
  193. ↑ Projektit - Leader-hankkeet Ruokolahden Yrittäjät Ry. Viitattu 15.2.2012.
  194. ↑ Teemu Saintula: Ruokolahti hylkää leijonan. Etelä-Saimaa, 12. huhtikuuta 1992, s. 5. Lappeenranta: Sanoma Lehtimedia Oy. ISSN 0357-0975. Artikkeli Etelä-Saimaan verkkosivuilla. Viitattu 12.4.2012.
  195. ↑ a b Elvi-leijona ylitti komeasti kesä-Suomen uutiskynnykset. Uutisvuoksi, 26. heinäkuuta 1992, s. 5. Imatra: Uutisvuoksi Oy. ISSN 0782-5536. Artikkeli Vennonmäen asukasyhdistyksen sivuilla. Viitattu 12.3.2012.
  196. ↑ Timo Kilpi: Ilta-Sanomat 75 v. Uutisia, historiaa ja puheenaiheita, s. 249. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2007. ISBN 978-951-0-31761-7.
  197. ↑ a b Tuomo Mörä: Leijona on levikkieläin. Helsingin Sanomat, 5. heinäkuuta 1992, s. C3. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  198. ↑ Timo Kilpi: Ilta-Sanomat 75 v. Uutisia, historiaa ja puheenaiheita, s. 239. Porvoo: WS Bookwell Oy, 2007. ISBN 978-951-0-31761-7.
  199. ↑ Anu Nousiainen: Joka kesällä on oma tappajahaukensa. Helsingin Sanomat, 5. heinäkuuta 1992, s. C3. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  200. ↑ Esa Lilja: Venäjä ruokkii itärajan uutiskonetta. Helsingin Sanomat, 22. marraskuuta 2007, s. C7. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. ISSN 0355-2047.
  201. ↑ Yhdistyksen kotisivut
  202. ↑ Tieteen Kuvalehti 12/1997, artikkeli Britannian eläimistö monipuolistuu, s. 60-61
  203. ↑ The beast of Funen
  204. ↑ The Beast of Funen, SkepticReport.com
  205. ↑ Helsingin Sanomat 25.3.2009

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ruokolahden_leijona&oldid=11527391”