Syyskuun 11. päivän terroriteot

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 21. joulukuuta 2009 kello 22.19 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syyskuun 11. päivän iskut
WTC-tornit tulessa ennen sortumistaan.
WTC-tornit tulessa ennen sortumistaan.
Paikka New York, (kaksi ensimmäistä); Arlington, Virginia (kolmas); Shanksville, Pennsylvania (neljäs); kaikki Yhdysvalloissa
Ajankohta 11. syyskuuta 2001
8:46–10:28 (UTC-4)
Iskutyyppi lentokonekaappaus, massamurha, itsemurhaisku
Kuolleita 2 995 (mukaan lukien 19 kaappaajaa)
Haavoittuneita 6 291+
Epäilty/epäillyt Al-Qaida Osama bin Ladenin johdolla[1][2][3]

Syyskuun 11. päivän iskuiksi (käytetään myös nimityksiä Syyskuun 11. ja 9/11) kutsutaan terrori-iskujen sarjaa, joka tapahtui Yhdysvalloissa 11. syyskuuta vuonna 2001, kun yhteensä neljä eri kotimaan reiteillä olevaa matkustajakonetta kaapattiin. Kaksi konetta ohjattiin päin World Trade Centerin kaksoistorneja Manhattanilla. Tornit syttyivät tuleen ja romahtivat lyhyessä ajassa. Kolmas kone lensi Yhdysvaltain puolustusministeriön Pentagonin rakennukseen. Neljäs kaapattu kone syöksyi maahan Pennsylvaniassa, ilmeisesti sen jälkeen kun matkustajien ja kaappajien välille oli syntynyt kamppailu.[4]

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, joista yli 2 700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä koneissa.[4]

Pian iskujen jälkeen Yhdysvaltain hallitus syytti al-Qaidaa, jota oli jo aiemmin pidetty syyllisenä useisiin terrori-iskuihin. Hallituksen selvityksen mukaan kyseessä oli ensimmäinen vieraiden joukkojen hyökkäys Yhdysvaltojen mantereelle vuoden 1812 sodan jälkeen.

Yhdysvallat vastasi terrori-iskuihin aloittamalla ”terrorismin vastaisen sodan” ja hyökkäämällä Afganistaniin, jossa iskujen pääepäillyn, al-Qaidan johtajan Osama bin Ladenin uskottiin oleskelevan.[4] Lisäksi säädettiin USA PATRIOT -laki, joka laajensi Yhdysvaltain viranomaisten valtuuksia taistella terrorismia vastaan. Monet muutkin maat vahvistivat terrorismin vastaisia toimia ja laajensivat pakkotoimenpiteitä. Jotkin amerikkalaiset arvopaperipörssit pysyivät suljettuina koko iskujen jälkeisen viikon ajan, ja avauduttuaan ne kertoivat suunnattomista tappioista, erityisesti lento- ja vakuutusaloilla. Toimistotilaa tuhoutui miljardien dollarien arvosta, mikä aiheutti vakavaa vahinkoa Ala-Manhattanin taloudelle.lähde?

Terrori-iskut

Ilmakuva WTC:n alueesta. 23. syyskuuta 2001.

Aikaisin syyskuun 11. päivän aamuna vuonna 2001 yhteensä 19 kaappaajaa otti haltuunsa neljä matkustajalentokonetta. Ne olivat American Airlinesin lento AA 11 ja United Airlinesin lento UA 175, jotka olivat matkalla Bostonista Los Angelesiin, American Airlanesin lento AA 77 Washingtonista Los Angelesiin ja United Airlinesin lento UA 93 Newarkista San Franciscoon.[5]

AA 11 törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin kello 8.46 ja UA 175 etelätorniin kello 9.03.[6] Aluksi törmäyksen syystä ei ollut varmuutta, eivätkä tiedotusvälineet osanneet sanoa oliko kyseessä onnettomuus vai tahallinen teko. Toisen iskun jälkeen tekojen tahallisuus alkoi olla ilmeistä, ja presidentti Bush antoi kello 9.30 lausunnon, jonka mukaan oli tapahtunut "ilmeinen terroristihyökkäys".[7] Kolmas kaappaajaryhmä ohjasi AA 77:n päin Pentagonia kello 9.37.[6] Neljäs lento UA 93, jonka kohteena oli luultavasti joko Valkoinen talo tai Yhdysvaltain kongressitalo Capitol, putosi maahan lähelle Shanksvilleä Pennsylvaniaan kello 10.03, kun matkustajat olivat yrittäneet saada koneen haltuunsa kaappaajilta.[8][5]

Jotkut matkustajat ja henkilökunnan jäsenet pystyivät soittamaan lentokoneista radio- tai matkapuhelimilla ja kertomaan yksityiskohtia, kuten että jokaisessa koneessa oli useita kaappaajia ja he olivat käyttäneet kyynelkaasun tai pippurisumuttimen kaltaista suihketta.[9][10] Kaappaajilla oli mukanaan veitset, joilla he puukottivat lentoemäntiä ja ainakin yhtä matkustajaa.[11] Iskuja tutkimaan asetettu 9/11-komissio vahvisti myöhemmin tiedon, että kaksi kaappaajista oli ostanut vastikään Leatherman-monitoimiveitsen.[12] Sekä AA 11:n lentoemäntä että UA 175:n ja 93:n matkustajat mainitsivat kaappaajilla olevan pommin, mutta yksi matkustajista arveli sen olevan valepommi. Putoamispaikoilta ei löydetty jäänteitä räjähteistä, joten komission raportin mukaan kyseessä olivat ilmeisesti valepommit.[11]

Lennon 93 mustan laatikon nauhoitusten ja koneesta soitettujen puheluiden perusteella tiedetään, että henkilökunta ja matkustajat yrittivät ottaa koneen haltuunsa saatuaan tietää puhelimitse, että samalla tavalla kaapattuja koneita oli jo törmännyt rakennuksiin samana aamuna. Kaappaajat tekivät jyrkkiä ohjausliikkeitä ja lopulta käänsivät koneen laskuun, kun kävi ilmeiseksi että matkustajat saisivat koneen hallintaansa. Lopulta kone kääntyi ylösalaisin ja putosi maahan.[11] Terrori-iskujen pääsuunnittelijana pidetty Khalid Sheikh Mohammed mainitsi vuonna 2002 al Jazeeran haastattelussa, että lennon 93 kohde oli Capitol, jolle oli annettu koodinimi "Oikeustieteellinen tiedekunta".[13]

Terrori-iskujen vuoksi World Trade Centeristä sortui kolme rakennusta. Vaikka Etelätorniin iskettiin myöhemmin kuin Pohjoistorniin, se sortui aikaisemmin. Etelätorni sortui 56 minuuttia törmäyksen jälkeen, noin kello 9.59, ja Pohjoistorni sortui kello 10.28, tunnin ja 42 minuuttia törmäyksen jälkeen.[14][6] Kun lentokoneet törmäsivät torneihin, kerosiini syttyi räjähdysmäisesti tuleen ja levisi ilmaan ja rakennuksiin. Tulipalo oli niin voimakas, että se tuhosi kantavien teräsrakenteiden paloeristeen, ja niiden lujuus ja kantavuus heikkeni kuumuuden vuoksi huomattavasti. Kun teräspilarit vääntyivät, lattiat painuivat notkolle ja vetivät ulkokehän pilareita sisäänpäin. Silloin sisäkehän pilareihin kohdistui niin kova rasitus, että niiden liitokset eivät enää kestäneet ja rakennukset alkoivat sortua. Etelätorni sortui Pohjoistornia nopeammin, koska siihen osunut lentokone tuhosi jo törmäyksessä enemmän kantavia rakenteita kuin Pohjoistornissa.[15]

Kun pohjoistorni sortui, WTC 7:n eteläinen julkisivu vaurioitui pahoin ja siihen syntyi yli kymmenen kerroksen korkuinen halkeama. Rakennuksessa syttyi useita tulipaloja, ja se sortui lopulta kokonaan kello 17.21.[16]

Arlingtonissa lentokone törmäsi lähes maanpinnan tasalla Pentagonin länsiseinään, jolloin uloimman kehän kaksi ensimmäistä kerrosta tuhoutuivat, ja noin 20 minuutin kuluttua kaikki viisi kerrosta sortuivat seitsemän pylväänvälin leveydeltä. Rakennuksessa syttyi välittömästi useita tulipaloja.[17]

Lentoliikennettä rajoitettiin nopeasti iskujen vuoksi. Kello 9.08 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA kielsi kaikkien sellaisten koneiden lentoonlähdön, joiden piti lentää New Yorkin tai sen lähialueen ilmatilassa. Kielto laajennettiin koskemaan kaikkia siviilikoneita koko maassa kello 9.26, ja Yhdysvaltain ilmatila suljettiin kello 9.45. Kaikki ilmassa olleet lentokoneet, joita oli yli 4 500, määrättiin laskeutumaan lähimmälle lentokentälle mahdollisimman pian. Ilmatila oli tyhjä siviilikoneista kello 12.15.[18] Yhdysvaltoihin tulossa olleet koneet joutuivat joko kääntymään takaisin tai etsimään laskeutumispaikan jostain muualta, enimmäkseen Kanadasta.[19]

Tiedotusvälineet lähettivät vahvistamattomia ja usein ristiriitaisia uutisia koko päivän ajan. Esimerkiksi uutistoimisto AP välitti uutisen autopommista, joka oli räjähtänyt ulkoministeriön luona, ja CNN raportoi Washington Mallin puistossa syttyneestä tulipalosta.[7][20] Viranomaiset luulivat myös Delta Airlinesin lentoa 1989 kaapatuksi, mutta kone laskeutui lopulta turvallisesti Clevelandin lentokentälle.[11][21]

Iskujen uhrit

Uhrit virallisen tilaston mukaan
New York City

2752[22]

World Trade Center 2 605
American 11 87[23]
United 175 60[24]
Arlington

184[25][26]

Pentagon 125[27]
American 77 59[28]
Shanksville

40[29][26]

United 93 40[30]
Yhteensä 2 976

Terrori-iskuissa ja kaappauksissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, mutta tarkkaa lukua on vaikea määritellä. Muutama viikko iskujen jälkeen uhreja arvioitiin olevan yli 6 000.[31] Kun iskuista oli kulunut vuosi, muistotilaisuudessa luettiin New Yorkin silloisen pormestarin Rudolph Giulianin johdolla 2 801:n New Yorkissa menehtyneen uhrin nimet. Luettelosta oli vähän aikaisemmin poistettu kymmeniä nimiä petosepäilyjen vuoksi.[32] Tämänkin jälkeen arvio New Yorkissa kuolleiden määrästä on laskenut.[33] Vuonna 2004 komission raportissa annettiin New Yorkin uhrien lukumääräksi 2 749[26], mutta sen jälkeen viralliseen iskuissa kuolleiden luetteloon on lisätty ihmisiä.[34][35] Viimeksi luetteloon on lisätty Leon Heyward, joka kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2008, ja nyt New Yorkissa kuolleiden virallinen lukumäärä on 2 752.[22] Arlingtonissa kuolleita oli 184[25] ja Shanksvillessä 40[29], jolloin uhrien kokonaislukumääräksi saadaan 2 976. Tämän lisäksi kaikki 19 kaappaajaa saivat surmansa. Kuolleiden joukossa oli yli 90 maan kansalaisia.[36]

New York

National Institute of Standards and Technology (NIST) arvioi raportissaan, että World Trade Centerin kaksoistorneissa oli iskujen tapahtuessa noin 18 000 ihmistä, suunnilleen yhtä paljon kummassakin.[37] Port Authorityn kulkuportteihin perustuvien laskelmien mukaan kaksoistorneissa oli keskimäärin 14 154 ihmistä kello 8.45:een mennessä.lähde? NIST:n raportin mukaan kaksoistornissa kuoli yhteensä 2 150–2 160 ihmistä: Pohjoistornissa kuolleita oli 1 460−1 530 ja Etelätornissa 630−700.[37] Monet Etelätornissa olleet ihmiset saivat tietää, että Pohjoistornissa oli tapahtunut jokin onnettomuus, ja osa ehti poistua jo ennen toisen lentokoneen törmäystä.[6]

Kaikista uhreista vain 160−190 oli ollut törmäysalueen alapuolella.[38] New York Times mainitsee, että ainakin 18 ihmistä pystyi pakenemaan Etelätornissa törmäysalueelta tai sen yläpuolisista kerroksista, koska yksi porraskäytävä säilyi ehjänä. Pohjoistornissa ei tiedetä kenenkään selvinneen hengissä 91. kerroksesta tai sen yläpuolelta.[39]

Lentokoneen törmätessä Pohjoistorniin satoja ihmisiä kuoli välittömästi. Sadat muut jäivät loukkuun, sillä rappukäytävät tuhoutuivat kulkukelvottomiksi 92:sesta kerroksesta ylöspäin. Ihmisiä juuttui myös hisseihin.[6] Monet ihmiset hyppäsivät ikkunoista savun ja kuumuuden vuoksi ja kuolivat pudottuaan maahan tai matalampien rakennusten katoille. USA Today -lehden arvion mukaan hyppääjiä oli vähintään kaksisataa.[40] Tornissa työskentelevillä ihmisillä oli virheellinen käsitys, että heidät olisi voitu evakuoida helikoptereilla, joten jotkut loukkuun jääneet pyrkivät katolle. Pelastuslennot eivät kuitenkaan kuuluneet evakuointisuunnitelmiin ja katoille vievät ovet oli lukittu. Helikopterit eivät olisi muutenkaan voineet laskeutua katoille savun, kuumuuden ja katolle kiinnitettyjen laitteiden vuoksi.[6][41]

World Trade Centerin pelastus- ja sammutustehtävissä sai surmansa myös satoja poliiseja ja pelastus- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. New York Cityn palolaitos FDNY menetti 341 palomiestä ja kaksi ensihoitajaa.[42] New York Cityn poliisilaitos menetti 23 ja Port Authorityn poliisilaitos 37 poliisia.[43][44] Yksityisistä yrityksistä eniten työntekijöitään, 658 henkeä, menetti Cantor Fitzgerald, joka on yksi maailman suurimmista investointipankeista. Sen toimitilat olivat Pohjoistornissa kerroksissa 101–105.[45] Vakuutusyhtiö Marsh & McLennan menetti 355 ja vakuutusyhtiö Aon Corporation 175 työntekijää.[46]

Helmikuussa 2005 viranomaiset ilmoittivat, että World Trade Centerin uhreista on pystytty tunnistamaan vajaat 1 600 ja tunnistustyöt on lopetettu tuloksettomina. Noin 10 000:tta luu- ja kudosjäännettä ei ole voitu yhdistää iskussa kuolleiden luettelossa oleviin henkilöihin.[47] Syyskuussa 2005 ruumiiden jäänteitä löydettiin vielä Deutsche Bankin konttorin purkutöiden yhteydessä.[48]

Arlington

Arlingtonissa sai surmansa 125 ihmistä Pentagonin rakennuksessa ja 64 kaapatussa lentokoneessa.[27] Uhreista 55 oli armeijan työntekijöitä.[49] Iskun jälkeen tehdyissä tutkimuksissa kuolleiden jäännöksiä löytyi vain ensimmäisestä ja toisesta kerroksesta, mutta on todennäköistä, että sortuneella alueella uhreja on ollut myös ylemmissä kerroksissa. Noin kolmannes kuoli törmäyksessä ja toinen kolmannes tulipaloissa, ja loppujen kuolinsyy oli törmäyksen ja tulipalon yhteisvaikutus.[50]

Aineelliset vahingot

Pentagon tulen vahingoittamana ja osittain sortuneena.

Iskujen seurauksina 110-kerroksiset World Trade Centerin kaksoistornit ja 47-kerroksinen WTC7 sortuivat. 22-kerroksiseen WTC3 -rakennukseen, jossa sijaitsi Marriott-hotelli, osui runsaasti sirpaleita tornitalojen sortuessa. WTC3 kärsi vakavia vaurioita ja sortui osittain. WTC4, WTC5 ja WTC6 vahingoittuivat myös pahasti sekä sirpaleiden että tulipalojen vuoksi, ja niiden lattiamateriaalit ja sisustukset paloivat kokonaan. Muutkin rakennukset WTC Plazan ympärillä vahingoittuivat sirpaleista. Myös vesijohdot vahingoittuivat useassa kohdassa WTC:n alueella.[51]

WTC:n ulkopuolisista rakennuksista yksi, ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko tuhoutui kokonaan sirpaleiden vuoksi. World Financial Centerin rakennuksista kärsivät eniten American Expressin rakennus (WFC3) ja Talvipuutarha.[52] Deutsche Bankin rakennus, joka sijaitsi Liberty Streetin toisella puolella, vaurioitui pahoin ja purettiin myöhemmin.[53] Myös 15-kerroksinen Fiterman Hall West Broadwaylla kärsi niin pahoja vaurioita, että se tuhoutui asuinkelvottomaksi ja se päätettiin purkaa. Purkutyöt päättyivät marraskuussa 2009.[54] Vuonna 1926 rakennettu art deco -tyylinen Verizon-talo kärsi pahoin, kun kadun toisella puolella sijainnut WTC7 sortui, mutta se on nykyään entisöity.[55]

Federal Emergency Managementin (FEMA) raportin mukaan New Yorkin iskujen vuoksi viisi rakennusta (WTC1,2,3 ja 7 sekä ortodoksikirkko) sortui kokonaan ja kolme (WTC4, 5 ja 6) osittain, ja lisäksi yksitoista rakennusta sai vakavia vaurioita. Vaurioituneita tai sortuneita rakennuksia oli yhteensä 56.[56]

Pelastustoimet

Loukkaantunut Pentagonissa.

New Yorkin palolaitoksesta (FDNY) saapui World Trade Centerin alueelle yli 200 yksikköä eli puolet laitoksen vahvuudesta. Paikalle saapui myös yli sata ensihoitoyksikköjen ambulanssia, mikä oli noin 30 % saatavilla olleista. Koska vuoro oli juuri vaihtunut, monet vuoronsa päättäneet palomiehet ja ensihoitajat palasivat yksiköihinsä. Tilanne oli monimutkainen, eikä palolaitoksen johto ollut täysin selvillä siitä, keitä kaikkia oli paikalla.[57] New Yorkin poliisilaitos (NYPD) lähetti hätätapaus- ja helikopteriyksikkönsä sekä muita poliisivoimia.[58] Tapahtumapaikalla palolaitos, New Yorkin poliisilaitos ja Port Authorityn poliisilaitos eivät pystyneet koordinoimaan toimintaansa[59] ja päätyivät etsimään siviileitä turhaan. New Yorkin poliisilaitos ja palolaitos sovittivat toimintansa yhteen vain harvoin, eikä esimerkiksi palolaitoksen perustamalla komentopaikalla ollut ylempiä poliisilaitoksen päälliköitä. Palolaitoksen ja poliisilaitoksen ylemmät päälliköt olivat toisiinsa yhteydessä hyvin vähän.[60]

Kun olosuhteet muuttuivat huonommiksi, helikopteriyksikkö välitti siitä tiedon poliisipäälliköille, jotka antoivat vetäytymiskäskyn. Suurin osa NYPD:n poliiseista pystyikin poistumaan torneista ennen niiden sortumista.[58] Koska komentopaikat olivat erillisiä ja eri toimijoiden radioliikenne oli yhteensopimatonta, varoitukset eivät tavoittaneet FDNY:n päälliköitä.

Kun Etelätorni sortui, Pohjoistornissa olevat palomiehet ja komentajat eivät tienneet tarkkaan, mitä tapahtui. Pohjoistornin aulassa oleva komentaja antoi alaisilleen vetäytymiskäskyn, mutta radioissa oli toimintahäiriöitä eivätkä kaikki palomiehet eivät kuulleet käskyjä. Monet poistuivat rakennuksesta vasta kuultuaan käskystä toisilta palomiehiltä. Palolaitoksen päällikkö ja monet muut päälliköt saivat surmansa, kun Pohjoistornikin sortui, ja tapahtumapaikka jäi hetkeksi ilman komentajaa.[61] Hätäkeskukseen tuli myös soittoja, mutta niistä saatuja tietoja ei välitetty tapahtumapaikalle.

Varsinaiset etsintä- ja pelastustoimet saatiin käyntiin muutamassa tunnissa iskujen jälkeen. World Trade Centerin alue saatiin siivottua toukokuun 2002 loppuun mennessä, kun töitä oli tehty kuukausia vuorokauden ympäri.[62]

Terroristit ja heidän motiivinsa

Iskujen jälkeen FBI pystyi muutamassa tunnissa nimeämään epäillyt kaappaajat ja antamaan monista myös tarkempia tietoja.[63][64] Mohammed Attan matkalaukku ei ehtinyt edelliseltä lennolta mukaan kaappattuun koneeseen, ja se sisälsi papereita, jotka paljastivat kaikkien 19 kaappaajan henkilöllisyyden ja tietoja heidän suunnitelmistaan, motiiveistaan ja taustoistaan.[65] Iskujen tekopäivänä Kansallinen turvallisuusvirasto NSA ja Saksan tiedusteluviranomaiset sieppasivat viestejä, jotka viittasivat Osama bin Ladeniin.[66][67]

27. syyskuuta 2001 FBI julkaisi 19 kaappaajan kuvat sekä tietoja heidän mahdollisesta kansallisuudestaan ja monien salanimistä.[68] Kaappaajista 15 oli kotoisin Saudi-Arabiasta, kaksi Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, yksi Egyptistä ja yksi Libanonista.[69] Mohammed Atta oli heidän johtajansa.[70] George Washingtonin yliopiston psykologian professorin ja entisen CIA:n upseerin Jerrold Postin mukaan kaappaajat olivat hyvin koulutettuja, kypsiä aikuisia, joiden elämänkatsomus ja arvomaailma oli täysin kehittynyt.[71]

FBI:n iskuja käsittelevät tutkimukset, jotka olivat koodinimeltään "PENTTBOM", olivat FBI:n historian laajimmat ja monimutkaisimmat, ja niihin otti osaa yli 7 000 erikoisagenttia.[72] Yhdysvaltain hallitus varmistui siitä, että Osama bin Ladenin johtama al-Qaida oli vastuussa iskuista, ja FBI:n mukaan todisteet olivat "selvät ja kiistämättömät".[73] Myös Yhdistyneiden kuningaskuntien hallitus piti al-Qaidaa ja Osama bin Ladenia syyllisinä syyskuun 11. päivän iskuihin.[74]

Al-Qaida

Pääartikkeli: Al-Qaida

Al-Qaidan alkuperää voidaan seurata aina vuoteen 1979, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin. Pian hyökkäyksen jälkeen Osama bin Laden matkusti Afganistaniin Amerikan hallituksen tuella.[75] Hän auttoi organisoimaan islamilaisia taistelijoita eli mujahideeneja ja perusti Maktab al-Khidamat -nimisen järjestön vastustamaan neuvostoliittolaisia. Kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989, Maktab al-Khidamat muutettiin "nopean toiminnan joukoksi", joka kävi pyhää sotaa eli jihadia eri puolilla islamilaista maailmaa. Aiman al-Zawahrin vaikutuksesta Osama bin Ladenista tuli entistä radikaalimpi.[76] Vuonna 1996 bin Laden julisti ensimmäisen fatwansa, jossa hän käski amerikkalaisia sotilaita lähtemään Saudi-Arabiasta.[77]

Toisessa fatwassaan (1998) bin Laden ilmoitti vastustavansa Yhdysvaltojen Israel-myönteistä politiikkaa ja amerikkalaisten sotilaiden yhä jatkuvaa läsnäoloa Saudi-Arabiassa Persianlahden sodan jälkeen.[78] Bin Laden kehotti käyttämään väkivaltaa Amerikan armeijaa ja kansalaisia vastaan, kunnes nämä vääryydet olisi korjattu. Hänen mukaansa islamin uskonoppineet ovat aina olleet sitä mieltä, että yksilön velvollisuus on nousta jihadiin, jos vihollinen tuhoaa muslimimaita."[78]

Iskujen suunnittelu

Khalid Sheikh Mohammed esitti ajatuksen iskuista Osama bin Ladenille ensimmäisen kerran vuonna 1996.[79] Silloin bin Laden ja al-Qaida olivat juuri palanneet takaisin Afganistaniin Sudanista.[80] Vuonna 1998 Itä-Afrikan lähetystöpommi-iskut ja bin Ladenin fatwa olivat käännekohta, jolloin bin Laden päätti hyökätä Yhdysvaltoihin.[80]

Vuoden 1998 lopussa tai seuraavan vuoden alussa bin Laden antoi Mohammedille luvan jatkaa iskujen suunnittelua. Keväällä 1999 Khalid Sheikh Mohammed, Osama bin Laden ja hänen alaisensa Mohammed Atef tapasivat useita kertoja.[80] Mohammed auttoi suunnitelman toteutuksessa muun muassa valitsemalla iskujen kohteet ja järjestämällä kaappaajien matkat.[80] Bin Laden torjui kuitenkin joitakin Mohammedin ehdotuksia, kuten iskun Los Angelesissa sijaitsevaan U.S. Bank Toweriin,[81] koska operaation valmisteluun ei ollut tarpeeksi aikaa.[82]

Bin Laden johti suunnitelmia, antoi taloudellista tukea ja oli valitsemassa tekijöitä.[83] Bin Laden valitsi ensin tehtävään Nawaf al-Hazmin ja Khalid al-Mihdharin, jotka molemmat olivat kokeneita jihad-sotureita ja olivat taistelleet Bosniassa. Hazmi ja Mihdhar saapuivat Yhdysvaltoihin tammikuussa 2000, osallistuttuaan sitä ennen al-Qaidan kokoukseen Kuala Lumpurissa Malesiassa. Keväällä 2000 Hazmi ja Mihdhar kävivät lentotunneilla San Diegossa Kaliforniassa, mutta he osasivat englantia vain vähän eivätkä menestyneet lentotunneilla, joten loppujen lopuksi he toimivat vain apureina.[84][85]

Vuoden 1999 lopussa Hampurista saapui Afganistaniin ryhmä miehiä, joiden joukossa oli Mohamed Atta, Marwan al-Shehhi, Ziad Jarrah ja Ramzi Binalshibh.[86] Bin Laden valitsi miehet toteuttamaan suunnitelmaa, koska he olivat koulutettuja, puhuivat englantia ja olivat eläneet lännessä.[87] Uusia kokelaita etsittiin erikoiskykyjen perusteella, jolloin al-Qaidan johtajat löysivät myös Hani Hanjourin, jolla oli jo lentolupakirja.[88]

Hanjour saapui San Diegoon 8. joulukuuta 2000 ja liittyi Hamzin seuraan. Pian he lähtivät Arizonaan, jossa Hanjour sai vielä kertauskoulutusta. Marwan al-Shehhi saapui Yhdysvaltoihin toukokuun lopussa, Atta 3. kesäkuuta ja Jarrah 27. kesäkuuta 2000. Binalshibh haki useita kertoja viisumia Yhdysvaltoihin, mutta sitä ei myönnetty, koska hän oli jemeniläinen ja hänen pelättiin jäävän maahan laittomaksi siirtolaiseksi. Binalshibh jäi Hampuriin ja toimi välittäjänä Attan ja Khalid Sheikh Mohammedin välillä. Muut kolme Hampurin solun jäsentä saivat lento-opetusta Etelä-Floridassa.

Keväällä 2001 kaappaajien apurit alkoivat saapua Yhdysvaltoihin.[89] Heinäkuussa 2001 Atta tapasi Binalshibhin Espanjassa, ja he keskustelivat suunnitelman yksityiskohdista, muun muassa lopullisten kohteiden valinnasta. Binalshibh myös välitti bin Ladenin toiveen, että iskuihin pitäisi ryhtyä mahdollisimman pian.[90]

Iskun seuraukset

Välittömästi tapahtuman jälkeen Yhdysvallat ja monet muut maat asettivat voimaan turvatoimia lisähyökkäysten estämiseksi. New Yorkin liikenne suljettiin heti iskujen jälkeen ja Yhdysvalloissa julistettiin täydellinen siviili-ilmailun kielto syyskuun 13. päivään asti. Myös Lontoossa asetettiin samanlainen rajoitus. Yhdysvaltain sulkiessa ilmatilansa Euroopasta ja Aasiasta oli matkalla Pohjois-Amerikkaan noin 500 lentoa, joista korkeintaan puolimatkassa olleet koneet kääntyivät takaisin. Lopuista osa ohjattiin kentille Meksikossa ja suurin osa, noin 239 konetta, kanadalaisille kentille. Kanadan ilmailuhallinto käynnisti hätäohjelman, operaatio Keltaisen nauhan koordinoimaan koneiden ohjausta viidelletoista kentälle ympäri maata. Kaikkiaan kanadalaisille kentille saapui yli 33 000 matkustajaa.[91]

Myöhemmin matkustusmääräyksiä Yhdysvaltoihin kiristettiin pysyvästi, etenkin lentoliikenteen osalta.

Iskuilla oli merkittäviä poliittisia seurauksia. Useissa maissa kovennettiin terrorismin vastaisia lakeja jopa niin rajusti, että viranomaisten toiminnan nähtiin rajoittavan kansalaisoikeuksia.

Yhdysvaltain hallitus kiristi huomattavasti suhtautumistaan terrorismista syytettyihin ryhmiin ja hallituksiin jotka tukivat niitä. Pian iskujen jälkeen Yhdysvalloissa hyväksyttiin kiireellä valmisteltu USA PATRIOT Act -laki, joka antoi viranomaisille oikeuden pidättää kansalliseksi uhaksi oletetun ulkomaalaisen henkilön määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä tai oikeuksia. Tämä mahdollistaa Taliban- ja al-Qaida-epäiltyjen pidon Kuubassa Guantanamo Bayn vankileirillä. Kotimaassa turvallisuuden valvontaa varten perustettiin kokonaan uusi liittovaltion ministeriö, Department of Homeland Security.

Yhdysvaltain vaikutuksiltaan merkittävin vastaus iskuihin oli presidentti George W. Bushin julistama terrorismin vastainen sota, johon kuului hyökkäys Afganistaniin lokakuussa 2001.

Salaliittoteoriat

Pääartikkeli: Syyskuun 11. päivän iskujen salaliittoteoriat

Syyskuun 11. päivän iskuista on esitetty lukuisia salaliittoteorioita. Yhdysvaltojen ulkoministeriö on julkaissut kommentoidun listan iskuun liittyvistä teorioista.[92][93] Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kehotti vuoden 2001 syksyllä pitämässään YK:n puheessaan olemaan ottamatta kantaa syyskuun 11. päivää koskeviin "pöyristyttäviin" salaliittoteorioihin.[94]

Aihe mediassa

Tapahtumasta on tehty useita elokuvia, esimerkiksi Paul Greengrassin United 93, Oliver Stonen World Trade Center, Peter Marklen Flight 93 ja Peter Josephin Zeitgeist.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Bin Laden claims responsibility for 9/11 29.10.2004. CBS News. Viitattu 23.02.2007.
  2. ↑ Al Qaeda Claims Responsibility for Sept. 11 Attacks 19.04.2002. People's Daily. Viitattu 23.02.2007.
  3. ↑ Osama claims responsibility for 9/11 24.06.2006. India Times. Viitattu 23.02.2007.
  4. ↑ a b c Terroristit iskivät Yhdysvaltoihin (2001) YLE uutiset. 25.8.2009. Viitattu 28.11.2009.
  5. ↑ a b Excerpt: A travel day like any other — until some passengers left their seats The Seattle Times. 23.7.2004. Viitattu 7.8.2009.
  6. ↑ a b c d e f ”Heroism and Horror”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 9. luku "Heroism and Horror" (viitattu 28.11.2009). (englanniksi)
  7. ↑ a b Miller, Mark K.: Three hours that shook America: A chronology of chaos 25.8.2002. Broadcasting & Cable. Viitattu 3.12.2009.
  8. ↑ Flight Path Study - United Airlines Flight 93 (.pdf) ntsb.gov. 19.2.2002. National Transportation Safety Board. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  9. ↑ Relatives wait for news as rescuers dig cnn.com. 13.9.2001. Cable News Network LP, LLLP. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Sara Kehaulani Goo & Dan Eggen: Hijackers used Mace, knives to take over airplanes Sept. 11 panel hears chilling recording from flight attendant sfgate.com. 28.12.2004. Hearst Communications Inc.. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d ”We Have Some Planes”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 1. luku "We Have Some Planes: Inside the Four Flights" (viitattu 28.11.2009). (englanniksi)
  12. ↑ National Comission on Terrorist Attacks Upon the United States: Public Hearing 9-11commission.gov. 27.1.2004. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  13. ↑ Al-Jazeera offers accounts of 9/11 planning CNN.com. 12.9.2002. Viitattu 1.12.2009. (englanniksi)
  14. ↑ Miller, Bill: Report Assesses Trade Center's Collapse The Washington Post. 1.5.2002. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  15. ↑ Final report on the Collapse of the World Trade Center Towers (pdf) (Sivut 144-145) 2005. National Institute for Standards and Technology. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
  16. ↑ Appendix L: Interim Report on WTC 7 (pdf) NIST-SP 1000-5: Progress Report on the Federal Building and Fire Safety Investigation of the World Trade Center. 6/2004. National Institute of Standards and Technology. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  17. ↑ The Pentagon Building Performance Report, s. 20. Reston, Virginia, Yhdysvallat: American Society of Civil Engineers, 2003. ISBN 0-7844-0638-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2009). (englanniksi)
  18. ↑ September 11, 2001 - FAA Responds Federal Aviation Administration. Viitattu 5.12.2009.
  19. ↑ Grounding of Planes on 11th September 2001 History.com. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Terrorism Strikes In The United States in a Massive Attack CNN.com - Transcripts. 11.9.2001. CNN. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  21. ↑ O'Mara, Michael: 9/11: 'Fifth Plane' terror alert at Cleveland Hopkins Airport WKYC.com. 11.9.2006. Viitattu 5.12.2009.
  22. ↑ a b Foderaro, Lisa W: 9/11’s Litany of Loss, Joined by Another Name The New York Times. 11.9.2009. Viitattu 6.12.2009. (englanniksi)
  23. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 81 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja yksitoista henkilökunnan jäsentä.
  24. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 56 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja yhdeksän henkilökunnan jäsentä.
  25. ↑ a b September 11 Memorial: Pentagon Victims The Washington Post. Viitattu 7.12.2009.
  26. ↑ a b c ”Notes”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. alaviite 9/188 (viitattu 8.12.2009). (englanniksi)
  27. ↑ a b The Pentagon Building Performance Report, s. 4. Reston, Virginia, Yhdysvallat: American Society of Civil Engineers, 2003. ISBN 0-7844-0638-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2009). (englanniksi)
  28. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 58 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja kuusi henkilökunnan jäsentä.
  29. ↑ a b September 11 Memorial: Pennsylvania Victims The Washington Post. Viitattu 7.12.2009.
  30. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 37 matkustajaa, joista neljä oli kaappaajia, ja seitsemän henkilökunnan jäsentä.
  31. ↑ Source: Hijacking suspects linked to Afghanistan CNN.com. 30.9.2001. Viitattu 9.12.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Hargrove, Thomas: Fraud suspicions delay release of Sept. 11 death list 10.9.2003. South Coast Today.com. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  33. ↑ Gowing, Ryan & Hirschkorn, Phil: WTC victim toll drops below 2,800 8.10.2002. CNN.com. Viitattu 7.12.2009.
  34. ↑ Missing Doctor Added to List of 9/11 Victims. Määritä julkaisu!July 2008. Associated Press. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.9.2009.
  35. ↑ DePalma, Anthony: For the First Time, New York Links a Death to 9/11 Dust. Määritä julkaisu!24.5.2007. The New York Times. Artikkelin verkkoversio.
  36. ↑ Walker, Carolee: Five-Year 9/11 Remembrance Honors Victims from 90 Countries america.gov. 11.9.2006. America.gov. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  37. ↑ a b Averill, Jason D. & Mileti, Dennis S. & Peacock, Richard D. & Kuligowsky, Erica D. & Groner, Norman & Proulx, Guylene & Reneke, Paul A. & Nelson, Harold E.: Federal Building and Fire Safety Investigation of the World Trade City Disaster: Occupant Behavior, Egress, and Emergency Communication, s. 67. National Institute of Standards and Technology, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  38. ↑ Lipton, Eric: Study Maps the Location of Deaths in the Twin Towers The New York Times. 22.7.2004. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  39. ↑ Dwyer, Jim & Lipton, Eric & Flynn, Kevin & Glanz, James & Fessenden, Ford: 102 MINUTES: Last Words at the Trade Center; Fighting to Live as the Towers Die New York Times. 26.5.2002. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  40. ↑ Cauchon, Dennis & Moore, Martha: Desperation forced a horrific decision USATODAY.com. 2.9.2002. Viitattu 13.12.2009.
  41. ↑ Poor Info Hindered 9/11 Rescue CBS News. 18.5.2004. Viitattu 13.12.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Grady, Denise & Revkin, Andrew C.: Threats and Responses: Rescuer's Health; Lung Ailments May Force 500 Firefighters Off Job New York Times. 10.9.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Post-9/11 report recommends police, fire response changes USATODAY.com. 19.8.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Nissen, Beth: Police back on day-to-day beat after 9/11 nightmare CNN.com. 21.7.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  45. ↑ Evans, Stephen: Cantor rebuilds after 9/11 losses BBC News. 4.9.2006. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  46. ↑ Siegel, Aaron: Industry honors fallen on 9/11 anniversary Investment News. 11.9.2007. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  47. ↑ Nanji, Ayaz: Ground Zero Forensic Work Ends CBS News.com. 23.2.2005. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Frequently Asked Questions: The Deutsche Bank Building at 130 Liberty Street The Plan for Lower Manhattan. Lower Manhattan Development Corporation. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  49. ↑ Stone, Andrea: Military's aid and comfort ease 9/11 survivors' burden 20.8.2002. USA Today. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  50. ↑ The Pentagon Building Performance Report, s. 20. Reston, Virginia, Yhdysvallat: American Society of Civil Engineers, 2003. ISBN 0-7844-0638-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2009). (englanniksi)
  51. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 1: Introduction”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 1-8. (FEMA 403) New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  52. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 7: Peripheral Buildings”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 7-4. (FEMA 403) New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  53. ↑ Project Overview The Plan for Lower Manhattan. Lower Manhattan Development Corporation. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  54. ↑ Fiterman Hall LowerManhattan.info. Lower Manhattan Construction and Command Center. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  55. ↑ Verizon Building Restoration New York Construction.com. McGraw Hill Construction. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  56. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 7: Peripheral Buildings”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 7-3. (FEMA 403) New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  57. ↑ McKinsey Report - Increasing FDNY's Preparedness, s. 9−10. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  58. ↑ a b McKinsey Report - NYPD nyc.gov. August 19, 2002. Viitattu 10.7.2007.
  59. ↑ http://www.nyc.gov/html/fdny/pdf/mck_report/ems_response.pdf
  60. ↑ McKinsey Report - Increasing FDNY's Preparedness, s. 9. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  61. ↑ McKinsey Report - Increasing FDNY's Preparedness, s. 8. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  62. ↑ Ceremony closes 'Ground Zero' cleanup. Määritä julkaisu!30.5.2002. CNN. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.9.2008.
  63. ↑ Clarke, Richard A.: Against All Enemies: Inside America's War on Terrorism, s. 13–14. New York: Simon & Schuster, 2004. ISBN 0-743-26823-7
  64. ↑ FBI Announces List of 19 Hijackers September 14, 2001. Federal Bureau of Investigation. Viitattu 7.9.2006.
  65. ↑ Dorman, Michael: Unraveling 9-11 was in the bags. Määritä julkaisu!17.4.2006. Security Info Watch. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.9.2009.
  66. ↑ Piece by Piece, The Jigsaw of Terror Revealed. Määritä julkaisu!30.9.2001. The Independent. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2008.
  67. ↑ Tagliabue, John: A Nation challenged: German Intelligence; German Data Led U.S. to Search For More Suicide Hijacker Teams. Määritä julkaisu!29.9.2001. The New York Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.5.2008.
  68. ↑ The FBI releases 19 photographs of individuals believed to be the hijackers of the four airliners that crashed on September 11, 01 Federal Bureau of Investigation. 27.9.2001. United States Department of Justice. Viitattu 20.5.2008.
  69. ↑ Johnston, David: Two years later: 9/11 Tactics; Official Says Qaeda Recruited Saudi Hijackers to Strain Ties. Määritä julkaisu!9.9.2003. The New York Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2008.
  70. ↑ The Hamburg connection. Määritä julkaisu!19.8.2005. BBC News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.10.2008.
  71. ↑ Clayton, Mark: Reading into the mind of a terrorist 30.10.2003. The Christian Science Monitor. Viitattu 6.7.2007.
  72. ↑ Rolince, Michael E.: The Inspector General's Report and the September 11th Response Federal Bureau of Investigation. 24.6.2003. United States Department of Justice. Viitattu 20.5.2008.
  73. ↑ Watson, Dale L.: The Terrorist Threat Confronting the United States Federal Bureau of Investigation. 6.2.2002. United States Department of Justice. Viitattu 20.5.2008.
  74. ↑ Responsibility for the Terrorist Atrocities in the United States, 11 September 2001 14.11.2001. 10 Downing Street. Arkistoitu 7.9.2004. Viitattu 20.5.2008.
  75. ↑ Frankenstein the CIA created January 17, 1999. Guardian.
  76. ↑ Gunaratna, Ronan: Inside Al Qaeda, s. 23–33. Berkley Books, 2002.
  77. ↑ Bin Laden's Fatwa (1996) PBS. Viitattu 20.5.2008.
  78. ↑ a b Al Qaeda's 1998 Fatwa The NewsHour with Jim Lehrer. Public Broadcasting Service. Viitattu 19.5.2008.
  79. ↑ Suspect 'reveals 9/11 planning'. Määritä julkaisu!22.9.2003. BBC News. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.5.2008.
  80. ↑ a b c d National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States: ”Chapter 5”, 9/11 Commission Report. Government Printing Office, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.5.2008).
  81. ↑ Wright, Lawrence: The Looming Tower: Al-Qaeda and the Road to 9/11, s. 308. Knopf, 2006.
  82. ↑ Litchblau, Eric: Bin Laden Chose 9/11 Targets, Al Qaeda Leader Says. Määritä julkaisu!20.3.2003. New York Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.6.2008.
  83. ↑ Bergen, Peter: The Osama bin Laden I Know, s. 283. Free Press, 2006.
  84. ↑ Wright, Lawrence: The Looming Tower, s. 309–315. Alfred P. Knopf, 2006.
  85. ↑ McDermott, Terry: Perfect Soldiers: The 9/11 Hijackers, s. 191–192. HarperCollins, 2005.
  86. ↑ Bernstein, Richard: On Path to the U.S. Skies, Plot Leader Met bin Laden. Määritä julkaisu!September 10, 2002. New York Times. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.9.2008.
  87. ↑ Wright, Lawrence: The Looming Tower, s. 304–307. Alfred P. Knopf, 2006.
  88. ↑ Wright, Lawrence: The Looming Tower, s. 302. Alfred P. Knopf, 2006.
  89. ↑ Staff Monograph on 9/11 and Terrorist Travel (PDF) 9/11 Commission.
  90. ↑ Irujo, Jose Maria: Atta recibió en Tarragona joyas para que los miembros del 'comando' del 11-S se hiciesen pasar por ricos saudíes. Määritä julkaisu!March 21, 2004. El Pais. Artikkelin verkkoversio. Viitattu September 15, 2008. (espanja)
  91. ↑ NAV CANADA and the 9/11 Crisis NAV CANADA. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  92. ↑ USINFO 8.11.2006
  93. ↑ White House 5.9.2006
  94. ↑ White House 10.11.2001

Aiheesta muualla

Terrorisminvastainen sota (2001–)
Tapahtumat (2001–2004) Tapahtumat (2005–) Erityisartikkelit Operaatioiden osanottajat Terroristijärjestöt

2001:

2002:

2003:

2004:

2005:

2006:

2007:

2008:

Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syyskuun_11._päivän_terroriteot&oldid=7757625”