Ilmatila

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ilmatila on valtion maa- tai merialueen yläpuolella sijaitseva ilma-alue[1]. Ilmatila jaetaan valvottuun ja valvomattomaan ilmatilaan, jotka jakaantuvat vielä erikoistuneempiin ilmatilaluokkiin.[2] Luvatonta lentämistä vieraan valtion ilmatilassa kutsutaan ilmatilan loukkaukseksi. Useiden maiden rajoilla sijaitsee myös ilmapuolustuksen tunnistusvyöhyke eli ADIZ.

Ilmatilaluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatila jaetaan kirjaintunnuksilla eri luokkiin sen perusteella, että minkälaista lennonjohtopalvelua siellä saa. Lisäksi ilmatilaluokkaa määrittelee minkälaisella ilma-aluksella kyseiseen ilmatilaan saa lentää. Ilmatilaluokkia on A, B, C, D, E, F, G. Suomessa käytössä on luokat C, D ja G. C ilmatila on tiukin Suomessa oleva ilmatila, jossa kaikki ilma-alukset porrastetaan toisistaan. D ilmatilassa IFR-liikenne porrastetaan IFR koneista. VFR koneille/koneista annetaan liikenneilmoituksia. G ilmatila on valvomatonta ilmatilaa, jonne saa lentää ilman selvitystä. Valvottuun tilaan lentääkseen pitää pilotilla olla selvitys.

Juridinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunkin valtion yläpuolella oleva ilmatila kuuluu kyseiselle valtiolle, ja vieraan valtion ilmatilassa liikkuvan lentoliikenteen on saatava etukäteen lupa ilmatilan käyttöön. Turvallisuussyistä ja meluhaittojen vuoksi lentokoneet eivät yleensä saa laskeutua alle 150 metrin korkeuteen maan- tai vedenpinnasta, asutuskeskusten kohdalla 300 metrin. Lentoreitin ja lentokorkeuden voi valita vapaasti vain matalalla lennettäessä. Sitä ylempänä, valvotussa ilmatilassa, liikkumista varten on saatava lennonjohdon lupa.[3]

Ilmatila on porrastettu 900 metristä alkaen kerroksiin 500 jalan (noin 150 metrin) välein. Täysien tuhansien jalkojen korkeudet on varattu mittarilentosääntöjen mukaan liikkuvalle liikenteelle ja niiden väliin jäävät pinnat näkölentosääntöjä noudattavalle liikenteelle. Kummassakin ryhmässä joka toinen pinta on varattu itään ja joka toinen länteen suuntautuvalle liikenteelle.[3]

Alla olevassa taulukossa on selitetty minkälaista palvelua kussakin ilmatilassa saa ja millaisilla säännöillä k.o. luokassa saa lentää.

Luokka Säännöt Porrastetaan Palvelu Nopeusrajoitus Selvitys
A Vain IFR Kaikki Lennonjohtopalvelua Ei ole Kyllä
B IFR ja VFR Kaikki Lennonjohtopalvelua Ei ole Kyllä
C IFR IFR kaikista Lennonjohtopalvelua Ei ole Kyllä
C VFR VFR IFR:ä Lennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Kyllä
D IFR IFR IFR:stä Lennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Kyllä
D VFR Ei Lennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Kyllä
E IFR IFR IFR:stä Lennonjohtopalvelua ja liikenneilmoituksia VFR-lennoista 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Kyllä
E VFR Ei Liikenneilmoituksia tarvittavissa määrin 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Ei
F IFR IFR IFR:stä Lentotiedotuspalvelua 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Ei
F VFR Ei Lentotiedotuspalvelua 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Ei
G IFR ja VFR Ei Lentopaikan lentotiedotuspalvelua 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Ei
G+ IFR ja VFR Ei Lentopaikan lentotiedotuspalvelua 250 kts tai alle 10 000 ft alapuolella Ei

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ilmatila MOT Kielitoimiston Sanakirja. Viitattu 25.11.2015. (suomeksi)
  2. Finavia: Ilmatilan jako ja luokitus
  3. a b Karttunen et al. 2008, s. 80–81.
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.