Syyskuun 11. päivän terroriteot

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 23. elokuuta 2011 kello 22.00 käyttäjän IlmariZ (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo syyskuun 11. päivän iskuista virallisten lähteiden ja valtamedian mukaan. Salaliittoteoriasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Syyskuun 11. päivän iskujen salaliittoteoriat.
Syyskuun 11. päivän iskut
WTC-tornit tulessa ennen sortumistaan.
WTC-tornit tulessa ennen sortumistaan.
Paikka New York, (kaksi ensimmäistä); Arlington, Virginia (kolmas); Shanksville, Pennsylvania (neljäs) kaikki Yhdysvalloissa
Ajankohta 11. syyskuuta 2001
8:46–10:28 (UTC-4)
Iskutyyppi lentokonekaappaus, massamurha, itsemurhaisku
Kuolleita 2 995 (mukaan lukien 19 kaappaajaa)
Haavoittuneita 6 291+
Epäilty/epäillyt Al-Qaida Osama bin Ladenin johdolla[1][2][3]

Syyskuun 11. päivän iskuiksi (käytetään myös nimityksiä Syyskuun 11., WTC-iskut ja 9/11) kutsutaan terrori-iskujen sarjaa, joka tapahtui Yhdysvalloissa 11. syyskuuta 2001. Tällöin kaapattiin neljä matkustajalentokonetta,[4] joista kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa. Etelätorni tuhoutui vajaan tunnin ja Pohjoistorni vajaan kahden tunnin kuluttua. Yhdeksän tunnin kuluttua tuhoutui vielä kolmas tornitalo, WTC 7, johon ei osunut lentokonetta.[5] Kolmas lentokone ohjattiin päin Pentagonin rakennusta maan pääkaupungin Washingtonin tuntumassa. Neljäs kone putosi maahan Shanksvillessä, Pennsylvaniassa.[6][7]

Virallisten tahojen, kuten Yhdysvaltain hallituksen, sekä uutismedian valtaosan mukaan lentokoneiden kaappaajat olivat 19 Al-Qaidan terroristia, jotka toimivat Osama bin Ladenin[8] ja Khalid Sheikh Mohammedin johdolla.[9] Virallisten tutkimusten perusteella WTC:n kaksoistornien sortumisen syynä pidetään koneiden törmäysten aiheuttamia rakennevaurioita ja tulipaloja.[10] WTC 7:n romahdus puolestaan aiheutui tulipaloista, joiden johdosta rakenteet pettivät.[11] Viranomaisten selvityksiä kritisoivien "9/11 Truth" -aiheisten kansalaisjärjestöjen[12] taholta on esitetty mm., että iskuihin syyllistyi Yhdysvaltain hallinnon sisäisiä voimia ja rakennukset tuhottiin räjäyttämällä niiden rakenteita.[13]

Iskuissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, joista yli 2 700 sai surmansa kaksoistorneissa ja niihin lentäneissä koneissa[7].

Terrori-iskut

Kaksoistornit tulessa (yllä) ja eteläisen tornin sortuminen (alla)
Lentokoneiden iskeytymissuunnat torneihin
Ilmakuva WTC:n alueesta. 23. syyskuuta 2001.

Aikaisin syyskuun 11. päivän aamuna vuonna 2001 yhteensä 19 kaappaajaa otti haltuunsa neljä matkustajalentokonetta. Ne olivat American Airlinesin lento AA 11 ja United Airlinesin lento UA 175, jotka olivat matkalla Bostonista Los Angelesiin, American Airlinesin lento AA 77 Washingtonista Los Angelesiin ja United Airlinesin lento UA 93 Newarkista San Franciscoon.[14]

AA 11 törmäsi World Trade Centerin pohjoistorniin kello 8.46 ja UA 175 etelätorniin kello 9.03[15]. Aluksi törmäyksen syystä ei ollut varmuutta, eivätkä tiedotusvälineet osanneet sanoa oliko kyseessä onnettomuus vai tahallinen teko. Toisen iskun jälkeen tekojen tahallisuus alkoi olla ilmeistä, ja presidentti Bush antoi kello 9.30 lausunnon, jonka mukaan oli tapahtunut "ilmeinen terroristihyökkäys".[16] Kolmas kaappaajaryhmä ohjasi AA 77:n päin Pentagonia kello 9.37[15]. Neljäs lento UA 93, jonka kohteena oli luultavasti joko Valkoinen talo tai Yhdysvaltain kongressitalo Capitol, putosi maahan lähelle Shanksvilleä Pennsylvaniaan kello 10.03, kun matkustajat olivat yrittäneet saada koneen haltuunsa kaappaajilta[6][14].

Jotkut matkustajat ja henkilökunnan jäsenet pystyivät soittamaan lentokoneista radio- tai matkapuhelimilla ja kertomaan yksityiskohtia, kuten että jokaisessa koneessa oli useita kaappaajia ja he olivat käyttäneet kyynelkaasun tai pippurisumuttimen kaltaista suihketta[17][18]. Kaappaajilla oli mukanaan veitset, joilla he puukottivat lentoemäntiä ja ainakin yhtä matkustajaa[19]. Iskuja tutkimaan asetettu 9/11-komissio vahvisti myöhemmin tiedon, että kaksi kaappaajista oli ostanut vastikään Leatherman-monitoimiveitsen[20]. Sekä AA 11:n lentoemäntä että UA 175:n ja 93:n matkustajat mainitsivat kaappaajilla olevan pommin, mutta yksi matkustajista arveli sen olevan valepommi. Niin ilmeisesti olikin, sillä putoamispaikoilta ei löydetty jäänteitä räjähteistä.[19]

Lennon 93 mustan laatikon nauhoitusten ja koneesta soitettujen puheluiden perusteella tiedetään, että henkilökunta ja matkustajat yrittivät ottaa koneen haltuunsa saatuaan tietää puhelimitse, että samalla tavalla kaapattuja koneita oli jo törmännyt rakennuksiin samana aamuna. Kaappaajat tekivät jyrkkiä ohjausliikkeitä ja lopulta käänsivät koneen laskuun, kun kävi ilmeiseksi että matkustajat saisivat koneen hallintaansa. Lopulta kone kääntyi ylösalaisin ja putosi maahan.[19] Terrori-iskujen pääsuunnittelijana pidetty Khalid Sheikh Mohammed mainitsi vuonna 2002 al Jazeeran haastattelussa, että lennon 93 kohde oli Capitol, jolle oli annettu koodinimi "Oikeustieteellinen tiedekunta"[21].

Terrori-iskujen vuoksi World Trade Centeristä sortui kolme rakennusta. Vaikka Etelätorniin iskettiin myöhemmin kuin Pohjoistorniin, se sortui aikaisemmin. Etelätorni sortui 56 minuuttia törmäyksen jälkeen, noin kello 9.59, 9 sekunnissa, ja Pohjoistorni sortui kello 10.28, tunnin ja 42 minuuttia törmäyksen jälkeen 11 sekunnissa.[22][23][15] Kun lentokoneet törmäsivät torneihin, kerosiini syttyi räjähdysmäisesti tuleen ja levisi ilmaan ja rakennuksiin. Tulipalo oli niin voimakas, että se tuhosi kantavien teräsrakenteiden paloeristeen, ja niiden lujuus ja kantavuus heikkeni kuumuuden vuoksi huomattavasti. Kun teräspilarit vääntyivät, lattiat painuivat notkolle ja vetivät ulkokehän pilareita sisäänpäin. Silloin sisäkehän pilareihin kohdistui niin kova rasitus, että niiden liitokset eivät enää kestäneet ja rakennukset alkoivat sortua. Etelätorni sortui Pohjoistornia nopeammin, koska siihen osunut lentokone tuhosi jo törmäyksessä enemmän kantavia rakenteita kuin Pohjoistornissa.[24] Kun Pohjoistorni sortui, WTC7:n eteläinen julkisivu vaurioitui ja rakennuksessa syttyi useita tulipaloja. NISTin vuonna 2008 julkaisemien tulosten mukaan WTC7:n sortuminen johtui useiden kerrosten laajuisten, sinänsä tavanomaisten mutta kontrolloimattomien tulipalojen aiheuttamasta runkorakenteiden pettämisestä. Välipohjien teräksisten tukirakenteiden ja palkkien kuumeneminen aiheutti NISTin mukaan poikkeuksellisen tapahtuman; tärkeän rakenteellisen pilarin pettämisen rakenteiden lämpölaajenemisen vuoksi. Tällöin nopeasti etenevä vaurio aiheutti koko rakennuksen romahduksen.[11]

Arlingtonissa lentokone törmäsi lähes maanpinnan tasalla Pentagonin länsiseinään, jolloin uloimman kehän kaksi ensimmäistä kerrosta tuhoutuivat, ja noin 20 minuutin kuluttua kaikki viisi kerrosta sortuivat seitsemän pylväänvälin leveydeltä. Rakennuksessa syttyi välittömästi useita tulipaloja.[25]

Lentoliikennettä rajoitettiin nopeasti iskujen vuoksi. Kello 9.08 Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA kielsi kaikkien sellaisten koneiden lentoonlähdön, joiden piti lentää New Yorkin tai sen lähialueen ilmatilassa. Kielto laajennettiin koskemaan kaikkia siviilikoneita koko maassa kello 9.26, ja Yhdysvaltain ilmatila suljettiin kello 9.45. Kaikki ilmassa olleet lentokoneet, joita oli yli 4 500, määrättiin laskeutumaan lähimmälle lentokentälle mahdollisimman pian. Ilmatila oli tyhjä siviilikoneista kello 12.15.[26] Yhdysvaltoihin tulossa olleet koneet joutuivat joko kääntymään takaisin tai etsimään laskeutumispaikan jostain muualta, enimmäkseen Kanadasta[27].

Tiedotusvälineet lähettivät vahvistamattomia ja usein ristiriitaisia uutisia koko päivän ajan. Esimerkiksi uutistoimisto AP välitti uutisen autopommista, joka oli räjähtänyt ulkoministeriön luona, ja CNN raportoi Washington Mallin puistossa syttyneestä tulipalosta.[16][28] Viranomaiset luulivat myös Delta Airlinesin lentoa 1989 kaapatuksi, mutta kone laskeutui lopulta turvallisesti Clevelandin lentokentälle[19][29]. Useat TV-kanavat, mm. CNN, raportoivat räjähdyksistä WTC-torneissa iskujen aikaan.[30]

Iskujen uhrit

Uhrit virallisen tilaston mukaan
New York City

2752[31]

World Trade Center 2 605
American 11 87[32]
United 175 60[33]
Arlington

184[34][35]

Pentagon 125[36]
American 77 59[37]
Shanksville

40[38][35]

United 93 40[39]
Yhteensä 2 976
World Trade Center 7 tulessa kaksoistornien sortumisen jälkeen

Terrori-iskuissa ja kaappauksissa kuoli yhteensä lähes 3 000 ihmistä, mutta tarkkaa lukua on vaikea määritellä. Muutama viikko iskujen jälkeen uhreja arvioitiin olevan yli 6 000.[40] Kun iskuista oli kulunut vuosi, muistotilaisuudessa luettiin New Yorkin silloisen pormestarin Rudolph Giulianin johdolla 2 801:n New Yorkissa menehtyneen uhrin nimet. Luettelosta oli vähän aikaisemmin poistettu kymmeniä nimiä petosepäilyjen vuoksi.[41] Tämänkin jälkeen arvio New Yorkissa kuolleiden määrästä on laskenut[42]. Vuonna 2004 komission raportissa annettiin New Yorkin uhrien lukumääräksi 2 749[35], mutta sen jälkeen viralliseen iskuissa kuolleiden luetteloon on lisätty ihmisiä[43][44]. Viimeksi luetteloon on lisätty Leon Heyward, joka kuoli imusolmukesyöpään vuonna 2008, minkä jälkeen New Yorkissa kuolleiden virallinen lukumäärä on 2 752[31]. Arlingtonissa kuolleita oli 184[34] ja Shanksvillessä 40[38], joten uhrien kokonaislukumääräksi saadaan 2 976. Lisäksi kaikki 19 kaappaajaa saivat surmansa. Kuolleiden joukossa oli yli 90 maan kansalaisia[45].

New York

National Institute of Standards and Technology (NIST) arvioi raportissaan, että World Trade Centerin kaksoistorneissa oli iskujen tapahtuessa noin 18 000 ihmistä, suunnilleen yhtä paljon kummassakin[46]. NIST:n raportin mukaan kaksoistornissa kuoli yhteensä 2 150–2 160 ihmistä: Pohjoistornissa kuolleita oli 1 460−1 530 ja Etelätornissa 630−700[46]. Monet Etelätornissa olleet ihmiset saivat tietää, että Pohjoistornissa oli tapahtunut jokin onnettomuus, ja osa ehti poistua jo ennen toisen lentokoneen törmäystä[15].

Kaikista uhreista vain 160−190 oli ollut törmäysalueen alapuolella[47]. New York Times mainitsee, että ainakin 18 ihmistä pystyi pakenemaan Etelätornissa törmäysalueelta tai sen yläpuolisista kerroksista, koska yksi porraskäytävä säilyi ehjänä. Pohjoistornissa ei tiedetä kenenkään selvinneen hengissä 91. kerroksesta tai sen yläpuolelta.[48]

Lentokoneen törmätessä Pohjoistorniin satoja ihmisiä kuoli välittömästi. Sadat muut jäivät loukkuun, sillä rappukäytävät tuhoutuivat kulkukelvottomiksi 92:sesta kerroksesta ylöspäin. Ihmisiä juuttui myös hisseihin.[15] Monet ihmiset hyppäsivät ikkunoista savun ja kuumuuden vuoksi ja kuolivat pudottuaan maahan tai matalampien rakennusten katoille. USA Today -lehden arvion mukaan hyppääjiä oli vähintään kaksisataa.[49] Tornissa työskentelevillä ihmisillä oli virheellinen käsitys, että heidät olisi voitu evakuoida helikoptereilla, joten jotkut loukkuun jääneet pyrkivät katolle. Pelastuslennot eivät kuitenkaan kuuluneet evakuointisuunnitelmiin ja katoille vievät ovet oli lukittu. Helikopterit eivät olisi muutenkaan voineet laskeutua katoille savun, kuumuuden ja katolle kiinnitettyjen laitteiden vuoksi.[15][50]

World Trade Centerin pelastus- ja sammutustehtävissä sai surmansa myös satoja poliiseja ja pelastus- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. New York Cityn palolaitos FDNY menetti 341 palomiestä ja kaksi ensihoitajaa.[51] New Yorkin poliisilaitos menetti 23 ja Port Authorityn poliisilaitos 37 poliisia[52][53]. Yksityisistä yrityksistä eniten työntekijöitään, 658 henkeä, menetti Cantor Fitzgerald, joka on yksi maailman suurimmista investointipankeista. Sen toimitilat olivat Pohjoistornissa kerroksissa 101–105.[54] Vakuutusyhtiö Marsh & McLennan menetti 355 ja vakuutusyhtiö Aon Corporation 175 työntekijää[55].

Helmikuussa 2005 viranomaiset ilmoittivat, että World Trade Centerin uhreista on pystytty tunnistamaan vajaat 1 600 ja tunnistustyöt on lopetettu tuloksettomina. Noin 10 000:tta luu- ja kudosjäännettä ei ole voitu yhdistää iskussa kuolleiden luettelossa oleviin henkilöihin.[56] Ruumiiden jäänteitä löydettiin Deutsche Bankin konttorin purkutöiden yhteydessä syyskuussa 2005 ja lisää vielä syyskuussa 2006[57][58] ja kesällä 2010 [59].

Arlington

Arlingtonissa sai surmansa 125 ihmistä Pentagonin rakennuksessa ja 64 kaapatussa lentokoneessa[36]. Uhreista 55 oli armeijan työntekijöitä[60]. Iskun jälkeen tehdyissä tutkimuksissa kuolleiden jäännöksiä löytyi vain ensimmäisestä ja toisesta kerroksesta, mutta on todennäköistä, että sortuneella alueella uhreja on ollut myös ylemmissä kerroksissa. Noin kolmannes kuoli törmäyksessä ja toinen kolmannes tulipaloissa, ja loppujen kuolinsyy oli törmäyksen ja tulipalon yhteisvaikutus.[25] Kuolonuhrien lisäksi 106 ihmistä loukkaantui vakavasti[15].

Aineelliset vahingot

Pentagon tulen vahingoittamana ja osittain sortuneena.

Iskujen seurauksina 110-kerroksiset World Trade Centerin kaksoistornit ja 47-kerroksinen WTC7 sortuivat. Tornitalojen sortuessa niistä putosi runsaasti osia, jotka osuivat 22-kerroksiseen Marriott-hotelliin eli WTC3 -rakennukseen. WTC3 kärsi vakavia vaurioita ja sortui osittain. WTC4, WTC5 ja WTC6 vahingoittuivat myös pahasti tulipalojen ja sortuneiden rakennusten osien vuoksi, ja niiden sisäpintamateriaalit paloivat. Muutkin rakennukset vahingoittuivat WTC Plazan ympärillä. Myös vesiverkosto vaurioitui useassa kohdassa WTC:n alueella.[61] Romahtaneiden WTC-tornien romukasoissa virtasi sulaa metallia[62]

WTC:n ulkopuolisista rakennuksista yksi, ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko tuhoutui kokonaan sirpaleiden vuoksi. World Financial Centerin rakennuksista kärsivät eniten American Expressin rakennus (WFC3) ja Talvipuutarha.[63] Deutsche Bankin rakennus, joka sijaitsi Liberty Streetin toisella puolella, vaurioitui pahoin ja purettiin myöhemmin[64]. Myös 15-kerroksinen Fiterman Hall West Broadwaylla kärsi niin pahoja vaurioita, että se tuhoutui asuinkelvottomaksi ja se päätettiin purkaa. Purkutyöt päättyivät marraskuussa 2009.[65] Vuonna 1926 rakennettu art deco -tyylinen Verizon-talo kärsi pahoin, kun kadun toisella puolella sijainnut WTC7 sortui, mutta se on nykyään entisöity[66].

Federal Emergency Managementin (FEMA) raportin mukaan New Yorkin iskuissa sortui kokonaan viisi rakennusta (WTC1, 2, 3 ja 7 sekä ortodoksikirkko) ja osittain kolme (WTC4, 5 ja 6). Lisäksi yksitoista rakennusta sai vakavia vaurioita. Vaurioituneita tai sortuneita rakennuksia oli yhteensä 56.[67]

Pelastustoimet

Loukkaantunut Pentagonissa.

New Yorkin palolaitoksesta (FDNY) saapui World Trade Centerin alueelle yli 200 yksikköä eli puolet laitoksen vahvuudesta. Paikalle saapui myös yli sata ensihoitoyksikköjen ambulanssia, mikä oli noin 30 % saatavilla olleista. Koska vuoro oli juuri vaihtunut, monet vuoronsa päättäneet palomiehet ja ensihoitajat palasivat yksiköihinsä. Tilanne oli monimutkainen, eikä palolaitoksen johto ollut täysin selvillä siitä, keitä kaikkia oli paikalla.[68] New Yorkin poliisilaitos (NYPD) lähetti paikalle nopeasti hätätapaus (ESU)- ja helikopteriyksikkönsä sekä muita poliisivoimia[69]. Kello 12:een mennessä neljäsosa NYPD:n koko henkilöstöstä oli sijoitettu WTC:n alueelle[70].

Palolaitos ja kaksi eri poliisilaitosta eivät pystyneet luomaan tapahtumapaikalle yhtenäistä johtoa. Niiden komentopaikat sijaitsivat erillään eivätkä ne pystyneet välittämään toisilleen sellaistakaan tietoa, joka olisi ollut päätöksenteon kannalta elintärkeää. Esimerkiksi NYPD:n helikoptereiden välittämä tieto, että Etelätornista oli putomassa suuria osia, ei kulkenut palolaitoksen päälliköille.[15] Palolaitoksen perustamalla komentopaikalla ei ollut ylempiä poliisilaitoksen päälliköitä, ja palolaitoksen ja poliisilaitoksen ylemmät päälliköt olivat toisiinsa yhteydessä hyvin vähän[71]. Etsintäoperaatioita ei onnistuttu koordinoimaan, ja usein eri yksiköt etsivät siviileitä turhaan samoista kohteista[15].


Kun Etelätorni sortui, sekä NYPD että FDNY saivat siitä tiedon yhtaikaa. Vastoin yleistä käsitystä helikoptereista ei osattu ennakoida Etelätornin sortumista eikä NYPD evakuoinut henkilöstöään ennen sitä.[15] Pohjoistornissa olevat palomiehet ja -päälliköt eivät silti tienneet tarkkaan, mitä tapahtui. Pohjoistornin aulassa ollut päällikkö antoi alaisilleen vetäytymiskäskyn, mutta radioissa oli toimintahäiriöitä eivätkä kaikki palomiehet eivät kuulleet käskyjä. Monet poistuivat rakennuksesta vasta kuultuaan käskystä toisilta palomiehiltä. Palolaitoksen ylin päällikkö ja monet muut päälliköt saivat surmansa, kun Pohjoistornikin sortui, ja tapahtumapaikka jäi hetkeksi ilman komentajaa.[72]

Koska tilanne oli mutkikas, on vaikea sanoa, kuinka paljon eri laitosten välisen yhteistoiminnan puute vaikutti pelastustoimien kulkuun. Komission raportin mukaan se ei kuitenkaan haitannut ratkaisevasti siviilien evakuoimista. Vain 5,4 % uhreista oli työskennellyt törmäyskohdan alapuolella, joten evakuointi onnistui hyvin ja kuolonuhrien määrä jäi paljon pienemmäksi kuin mitä se olisi voinut olla. Pelastushenkilökunta kantoi liikuntakyvyttömät ihmiset pois torneista, ja palomiehet pelastivat ihmisjoukon, joka oli jäänyt loukkuun Pohjoistornin 22. kerrokseen. Lisäksi palomiesten ja poliisien läsnäolo rauhoitti ihmisiä, eikä paniikinomaista joukkopakoa syntynyt. Poliisit ohjasivat ihmisiä pohjakerroksissa ja auttoivat heitä poistumaan rakennuksista nopeasti turvallisia reittejä pitkin.[15]

Jälkikäteen on kritisoitu paljon sitä, että WTC:n turvallisuushenkilökunta ei evakuoinut Etelätornia välittömästi Pohjoistorniin tehdyn iskun jälkeen. Kukaan ei osannut odottaa toista iskua, ja tuhansien ihmisten evakuoiminen oli jo luonnostaan riskialtista. Lisäksi olosuhteet olivat vaaralliset joillakin alueilla tornien ulkopuolella. Poliisit käskivät kuitenkin evakuoida rakennuksen 12 minuuttia iskun jälkeen.[15]

Arlingtonissa piirikunnan, osavaltion ja liittovaltion viranomaiset toimivat yhteistyössä huomattavasti sujuvammin kuin New Yorkissa. Alueella oli käytössä hätätapauksia varten virallinen komentojärjestelmä (Incident Command System), ja monet poliisi- ja paloyksiköt olivat toimineet jo aikaisemmin yhdessä alueellisissa tapahtumissa ja harjoituksissa. Lisäksi olosuhteet olivat Arlingtonissa helpommat. Siellä tehtiin vain yksi isku, tapahtumapaikka oli helppo eristää eikä lähialueella ollut muita rakennuksia. Yksikään pelastustyöntekijä ei loukkaantunut.[15]

Terroristit ja heidän motiivinsa

Syyllisten nimeäminen

Iskujen jälkeen FBI pystyi nopeasti nimeämään epäillyt kaappaajat ja antamaan monista myös tarkempia tietoja. Viranomaiset saivat nimittäin haltuunsa Mohammed Attan matkalaukun, joka ei ollut ehtinyt edelliseltä lennolta mukaan kaapattuun koneeseen, ja se sisälsi papereita, jotka paljastivat kaikkien 19 kaappaajan henkilöllisyyden ja tietoja heidän suunnitelmistaan, motiiveistaan ja taustoistaan.[73] Lisäksi yhden kaappaajan passi löytyi WTC-tornien läheltä.[74] Lisäksi viranomaisten mukaan Kansallinen turvallisuusvirasto NSA sieppasi iskujen tapahtumapäivänä puheluita, joissa tunnetut Osama bin Ladenin kannattajat iloitsivat iskuista ja sanoivat, että "me olemme osuneet kohteisiin"[75]. Myös Saksan tiedusteluviranomaiset kertoivat siepanneensa bin Ladenin kannattajien puheluita, joissa kerrottiin yksityiskohtia kaappaajien suunnitelmista[76]. Seuraavana päivänä iskujen jälkeen Saksan, Ranskan ja Britannian tiedusteluviranomaiset ilmoittivat epäilevänsa "vahvasti", että bin Laden oli syyllinen[77]. Kaksi päivää iskujen jälkeen, 13. syyskuuta, Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell ilmoitti, että pääepäilty on Osama bin Laden[78]. Seuraavana päivänä kaappaajien nimet julkistettiin ja heidät yhdistettiin bin Ladeniin[58]. Presidentti Bush julisti 15. syyskuuta Yhdysvaltojen olevan sodassa ja nimesi bin Ladenin pääepäillyksi[79].

27. syyskuuta 2001 FBI julkaisi kaikkien 19 kaappaajan nimet, kuvat sekä tietoja heidän todennäköisestä kansallisuudestaan, syntymäajoistaan, asuinpaikoistaan ja käyttämistään salanimistä[80]. Kaappaajista viisitoista oli kotoisin Saudi-Arabiasta, kaksi Yhdistyneistä arabiemiirikunnista, yksi Egyptistä ja yksi Libanonista. Saudiarabialaisten määrää on selitetty sillä, että iskujen suunnittelijat olisivat tietoisesti halunneet vahingoittaa Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian suhteita. Toisaalta saudiarabialaisia, levottomia nuoria oli helppo rekrytoida ja he saivat viisumin Yhdysvaltoihin nopeasti.[81] Joukon johtajana oli egyptiläinen Mohammed Atta[82]. Attan matkalaukusta löytyneiden kirjeen perusteella on arveltu, että kaappaajia on ohjailtu psykologisesti ja heihin on vaikuttanut uskonnollinen mystiikka, pitkät rukoukset ja muut rituaalit, jotka ovat johtaneet itsesuggestioon. Vastakkaisiakin mielipiteitä on esitetty: George Washingtonin yliopiston psykologian professorin Jerrold Postin mukaan kaappaajat olivat hyvin koulutettuja, kypsiä aikuisia, joilla on ollut vahva uskonnollinen vakaumus.[83]

FBI:n iskuja käsittelevät tutkimukset, jotka olivat koodinimeltään "PENTTBOM", olivat FBI:n historian laajimmat ja monimutkaisimmat, ja niihin otti enimmillään osaa yli 7 000 agenttia[84]. FBI:n terrorisminvastaisen osaston johtajan Dale L. Watsonin mukaan todisteet, jotka yhdistävät Osama bin Ladenin ja al-Qaidan iskuihin, ovat "selvät ja kiistämättömät"[85]. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut pitävänsä tiedustelutietojen perusteella al-Qaidaa ja Osama bin Ladenia syyllisinä syyskuun 11. päivän iskuihin[86]. Osamaa ei kuitenkaan etsintäkuulutettu iskuista, vaikka hän olikin FBI:n kymmenen etsityimmän henkilön listalla[87][88].

Al-Qaida

Pääartikkeli: Al-Qaida

Al-Qaida perustettiin vuonna 1989, kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista. Järjestön perustana oli 1980-luvulla maahan saapuneiden vapaaehtoisten taistelijoiden verkosto. He kävivät Neuvostoliiton vastaista jihadia ja saivat rahoitusta sekä Yhdysvalloista että Saudi-Arabiasta.[89] Vuodesta 1985 vuoteen 1992 arviolta 12 500 ulkomaalaista sai koulutusta pommien teossa, sabotaasissa ja kaupunkisodankäynnissä leireillä, jotka perustettiin CIA:n avustuksella[90]. On epäilty, että CIA olisi kouluttanut myös Osama bin Ladenia. 1990-luvun alussa al-Qaida toimi Sudanissa, mutta vuoden 1996 jälkeen sen päämaja ja harjoitusleirit muutettiin Afganistaniin, missä bin Laden loi kiinteät suhteet talebanien kanssa.[89] Vuonna 1996 bin Laden antoi ensimmäisen fatwansa. Siinä hän julisti sodan amerikkalaisia vastaan, koska heillä oli joukkoja Saudi-Arabiassa eli he miehittivät maata, jossa on kaksi muslimien pyhää kaupunkia.[91] FBI:n entisen johtajan Louis J. Freehin mukaan vuoden 1996 fatwa merkitsi al-Qaidan antamaa sodanjulistusta Yhdysvalloille[92].

Vuonna 1998 julistettiin toinen fatwa, jonka olivat allekirjoittaneet Osama bin Laden ja Ayman al-Zawahiri. Siinä julistettiin pyhä sota eli jihad länsimaita ja Israelia vastaan. Fatwassa julistetaan muun muassa, että amerikkalaisten ja heidän liittolaistensa tappaminen on jokaisen muslimin henkilökohtainen velvollisuus, jotta pyhät moskeijat vapautettaisiin heidän vallastaan ja heidän armeijansa poistuisi kaikista islamilaisista maista.[93][94]

Osama bin Laden

Pääartikkeli: Osama bin Laden

Osama bin Laden kielsi aluksi osallisuutensa iskuihin lausunnossa, jonka qatarilainen al-Jazeera -sateliittikanava lähetti 16. syyskuuta 2001[95]. Joulukuussa 2001 Yhdysvaltain hallitus julkisti videonauhan, jossa bin Ladenia muistuttava oikeakätinen hahmo iloitsi iskuista ja kertoi tienneensä niistä etukäteen.[96] Bin Laden on vasenkätinen.[97] Viranomaisten mukaan nauha oli tehty syyskuussa Kandaharissa.[98] Samassa kuussa al-Jazeera lähetti uuden videon, jossa bin Ladenia muistuttava henkilö ylisti Yhdysvaltoja vastaan tehtyjä terrori-iskuja ja kehotti iskemään erityisesti talouselämää vastaan. Hän ei kuitenkaan sanonut olevansa itse iskujen takana.[99] Lokakuussa 2004, neljä päivää ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, al-Jazeera lähetti nauhoituksen, jossa bin Laden myönsi osallisuutensa syyskuun 11. päivän iskuihin. Al-Jazeera ilmoitti nauhan olevan peräisin Pakistanista, ja Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset pitivät sitä aitona.[100][1] Nauhoituksessa bin Laden sanoo muun muassa: "Olimme sopineet komentaja Attan kanssa - Allah olkoon hänelle armollinen -, että kaikki operaatiot pitäisi toteuttaa 20 minuutissa, ennen kuin Bush ja hänen hallintonsa huomaavat". Hänen mukaansa vahinkoja olisi tullut vähemmän, jos Bush olisi toiminut nopeammin. "Mutta nyt, Jumalan kiitos, meillä oli kolme kertaa enemmän aikaa."[1][101]

Syyskuussa 2002 al-Jazeera lähetti haastattelun, jossa Khalid Sheikh Mohammed ja Ramzi Binalshibh kertoivat iskujen suunnittelusta. Heidän kertomansa mukaan iskuista oli päätetty vuoden 1999 alussa ja bin Laden sai tietää tarkan päivämäärän 6. syyskuuta 2001.[102]

Khalid Sheikh Mohammed

Pääartikkeli: Khalid Sheikh Mohammed

Al-jazeeran toimittaja Yosri Fouda raportoi huhtikuussa 2002, että Khalid Sheikh Mohammed on myöntänyt haastattelussa osallisuutensa "Pyhän tiistain operaatioon" yhdessä Ramzi Binalshibhin kanssa. "Minä olen al-Qaidan sotilaskomitean päällikkö, ja Ramzi on Pyhän tiistain operaation suunnittelija. Kyllä, me teimme sen."[9] Komission raportissa Mohammedia nimitetään iskujen "pääarkkitehdiksi"[103]. Pakistanin turvallisuusviranomaiset vangitsivat hänet maaliskuussa 2003 Rawalpindissa Pakistanissa[104]. Vuoden 2007 maaliskuussa Mohammed tunnusti Yhdysvaltain viranomaisten pitämissä kuulusteluissa, että hän oli vastuussa syyskuun 11. päivän iskuista "alusta loppuun". Hän väitti joutuneensa kidutetuksi pidättämisensä jälkeen, mutta sanoi kuitenkin antaneensa tunnustuksen ilman että häntä olisi pakotettu tai painostettu.[105][106] Kenneth Roth, Human Rights Watchin johtaja, on kyseenalaistanut suljetuin ovin käydyn kuulustelun ja tunnustuksen laillisuuden ja pitää mahdollisena, että se on saatu kiduttamalla[106]. CIA on myöntänyt käyttäneensä vesikidutusta Khalid Sheikh Mohammedin kuulusteluissa[107]. Vuonna 2009 julkaistun muistion mukaan Mohammedia kidutettiin "vesihoidolla" 183 kertaa ja toista epäiltyä Abu Zubaydahia 83 kertaa [108].

Kesäkuussa 2008 Guantanamo Bayssä pidettiin sotilastuomioistuimen oikeudenkäynti, jossa oli Khalid Sheikh Mohammedin lisäksi syytettynä neljä muuta al-Qaidan jäsentä: Ramzi Binalshibh, Mustafa Ahmad al-Hawsawi, Ali Abd al-Aziz Ali ja Walid Bin Attash. Mohammed nimitti oikeudenkäyntiä "inkvisitioksi" ja kieltäytyi asianajajasta. Kuullessaan, että hänet voitaisiin tuomita kuolemanrangaistukseen, hän vastasi: "Sitä juuri haluankin, olen halunnut marttyyriksi kauan."[109] Marraskuussa 2009 Yhdysvaltain oikeusministeri Eric Holder ilmoitti, että Mohammed ja neljä muuta syytettyä siirretään pois Guantanamo Bayn vankileiriltä, jotta he voisivat osallistua siviilioikeudenkäyntiin New Yorkissa. Oikeudenkäynnille ei kuitenkaan annettu tarkkaa päivämäärää. Holder uskoi, että syyttäjät tulisivat vaatimaan kuolemantuomiota kaikille syytetyille ja oikeudenkäynti olisi tasapuolinen ja "avoin sekä yleisölle että koko maailmalle".[110] Tammikuussa 2010 Valkoisen talon lehdistösihteeri Robert Gibbs sanoi, että Mohammad tuomitaan todennäköisesti kuolemaan ja teloitetaan. Hänen lausuntonsa on huolestuttanut oikeusasiantuntijoita, joiden mielestä se on vaarantanut oikeudenkäynnin tasapuolisuuden.[111]

Motiivi

Vuosien 1996 ja 1998 fatwojen lisäksi Osama bin Laden on selvittänyt motiivejaan vuonna 2002 Internetissä julkaistussa kirjeessään amerikkalaisille. Siinä hän vastaa lyhyesti taistelevansa amerikkalaisia vastaan, koska "te olette hyökänneet ja hyökkäätte yhä meitä vastaan". Esimerkkeinä hän mainitsee Palestiinan miehityksen, Israelin valtion luomisen ja amerikkalaisten tekemät tai heidän tukemansa hyökkäykset muslimeja vastaan Somaliassa, Tšetšeniassa, Kashmirissa ja Libanonissa. Hän syyttää Yhdysvaltoja myös siitä, että 1,5 miljoonaa lasta on kuollut Irakissa talouspakotteiden vuoksi.[112] Osama on myös maininnut yhdeksi tärkeimmistä syistä sen, että Yhdysvallat oli pitänyt joukkojaan Saudi-Arabiassa vuoden 1991 Persianlahden sodasta lähtien[113].

Khalid Sheikh Mohammed opiskeli Yhdysvalloissa 1980-luvulla, eikä hänen tiedetä silloin osoittaneen mitään vihamielisyyttä maata kohtaan[114]. Komission raportin mukaan hänen vihamielisen asenteensa taustalla onkin Yhdysvaltain Israelia suosiva politiikka[115]. Myös Mohammed Atta suhtautui Yhdysvaltojen politiikkaan hyvin kriittisesti ja piti YK:ta puolueellisena järjestönä, joka ei koskaan toiminut Yhdysvaltoja tai Israelia vastaan. Hän kiihtyi opiskeluaikaisen tuttavansa mukaan eniten kahdesta aiheesta: Jugoslavian sisällissodasta, jota käytiin hänen mielestään nimenomaan muslimeja vastaan, ja Yhdysvaltain vaikutuksesta Lähi-idässä.[116] Yksi kaappaajista, Abdulaziz Alomari, sanoi tekonsa kertovan "vääräuskoisille", että "teidän pitäisi lähteä kukistettuina Arabian niemimaalta ja lopettaa raukkamaisten juutalaisten tukeminen Palestiinassa"[117].

Amerikkalaisen Lähi-idän tutkijan Michael Scott Doranin mukaan Osama bin Ladenin lopullisena tavoitteena on, että Yhdysvaltojen kostotoimet yhdistäisivät muslimit länttä vastaan, nostattaisivat vallankumouksia arabivaltioissa ja edistäisivät radikaalia islamia.[118]

Iskujen suunnittelu

Khalid Sheikh Mohammed on kertonut kuulusteluissa, että hän esitti ajatuksen kaapattujen lentokoneiden avulla tehtävistä iskuista Osama bin Ladenille ensimmäisen kerran vuonna 1996. Mohammedin suunnitelma oli kaapata kymmenen konetta, viisi Yhdysvaltojen itä- ja viisi länsirannikolla, mutta bin Laden ei pitänyt ajatusta toteuttamiskelpoisena.[119]Silloin bin Laden oli palannut Sudanista takaisin Afganistaniin ja keskittyi vahvistamaan asemaansa siellä. Mohammedin mukaan vasta vuoden 1998 Itä-Afrikan lähetystöpommi-iskut osoittivat, että bin Laden halusi todella hyökätä Yhdysvaltoja vastaan, ja ne olivat käännekohta syyskuun 11. päivän iskujen suunnittelussa.[103]

Vuoden 1998 lopussa tai seuraavan vuoden alussa bin Laden antoi Mohammedille luvan jatkaa iskujen suunnittelua, ja maalis- huhtikuussa hän kertoi Mohammedilla Kandaharissa, että al-Qaida tukisi suunnitelmaa.[103]. Keväällä 1999 Khalid Sheikh Mohammed, Osama bin Laden ja hänen alaisensa Mohammed Atef tapasivat useita kertoja Kandaharissa ja keskustelivat suunnitelmasta. Mohammedin alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös idea, että yhdestä kaapatusta koneesta olisi annettu lausunto medialle, mutta siitä luovuttiin. Mohammed, bin Laden ja Atef valitsivat yhdessä iskujen kohteet, jotka olivat Valkoinen talo, Capitol, Pentagon ja World Trade Center.[103]

Bin Laden johti suunnitelmia, antoi taloudellista tukea ja oli valitsemassa tekijöitä.[120] Bin Laden valitsi ensin tehtävään Nawaf al-Hazmin ja Khalid al-Mihdharin, jotka molemmat olivat kokeneita jihad-sotureita ja olivat taistelleet Bosniassa. Hazmi ja Mihdhar saapuivat Yhdysvaltoihin tammikuussa 2000, osallistuttuaan sitä ennen al-Qaidan kokoukseen Kuala Lumpurissa Malesiassa. Keväällä 2000 Hazmi ja Mihdhar kävivät lentotunneilla San Diegossa Kaliforniassa, mutta he osasivat englantia vain vähän eivätkä menestyneet lentotunneilla, joten loppujen lopuksi he toimivat vain apureina.[121][122]

Vuoden 1999 lopussa Hampurista saapui Afganistaniin ryhmä miehiä, joiden joukossa oli Mohamed Atta, Marwan al-Shehhi, Ziad Jarrah ja Ramzi Binalshibh.[123] Bin Laden valitsi miehet toteuttamaan suunnitelmaa, koska he olivat koulutettuja, puhuivat englantia ja olivat eläneet lännessä.[124] Uusia kokelaita etsittiin erikoiskykyjen perusteella, jolloin al-Qaidan johtajat löysivät myös Hani Hanjourin, jolla oli jo lentolupakirja.[125]

Hanjour saapui San Diegoon 8. joulukuuta 2000 ja liittyi Hamzin seuraan. Pian he lähtivät Arizonaan, jossa Hanjour sai vielä kertauskoulutusta. Marwan al-Shehhi saapui Yhdysvaltoihin toukokuun lopussa, Atta 3. kesäkuuta ja Jarrah 27. kesäkuuta 2000. Binalshibh haki useita kertoja viisumia Yhdysvaltoihin, mutta sitä ei myönnetty, koska hän oli jemeniläinen ja hänen pelättiin jäävän maahan laittomaksi siirtolaiseksi. Binalshibh jäi Hampuriin ja toimi välittäjänä Attan ja Khalid Sheikh Mohammedin välillä. Muut kolme Hampurin solun jäsentä saivat lento-opetusta Etelä-Floridassa.

Keväällä 2001 kaappaajien apurit alkoivat saapua Yhdysvaltoihin.[126] Heinäkuussa 2001 Atta tapasi Binalshibhin Espanjassa, ja he keskustelivat suunnitelman yksityiskohdista salakielellä, muun muassa lopullisten kohteiden valinnasta. Binalshibh myös välitti bin Ladenin toiveen, että iskuihin pitäisi ryhtyä mahdollisimman pian.[127]

Iskun seuraukset

Välittömästi tapahtuman jälkeen Yhdysvallat ja monet muut maat asettivat voimaan turvatoimia lisähyökkäysten estämiseksi. New Yorkin liikenne suljettiin heti iskujen jälkeen ja Yhdysvalloissa julistettiin täydellinen siviili-ilmailun kielto syyskuun 13. päivään asti. Myös Lontoossa asetettiin samanlainen rajoitus. Yhdysvaltain sulkiessa ilmatilansa Euroopasta ja Aasiasta oli matkalla Pohjois-Amerikkaan noin 500 lentoa, joista korkeintaan puolimatkassa olleet koneet kääntyivät takaisin. Lopuista osa ohjattiin kentille Meksikossa ja suurin osa, noin 239 konetta, kanadalaisille kentille. Kanadan ilmailuhallinto käynnisti hätäohjelman, operaatio Keltaisen nauhan koordinoimaan koneiden ohjausta viidelletoista kentälle ympäri maata. Kaikkiaan kanadalaisille kentille saapui yli 33 000 matkustajaa.[128]

Myöhemmin matkustusmääräyksiä Yhdysvaltoihin kiristettiin pysyvästi, etenkin lentoliikenteen osalta.

Iskuilla oli merkittäviä poliittisia seurauksia. Useissa maissa kovennettiin terrorismin vastaisia lakeja jopa niin rajusti, että viranomaisten toiminnan nähtiin rajoittavan kansalaisoikeuksia.

Yhdysvaltain hallitus kiristi huomattavasti suhtautumistaan terrorismista syytettyihin ryhmiin ja hallituksiin jotka tukivat niitä. Pian iskujen jälkeen Yhdysvalloissa hyväksyttiin kiireellä valmisteltu USA PATRIOT Act -laki, joka antoi viranomaisille oikeuden pidättää kansalliseksi uhaksi oletetun ulkomaalaisen henkilön määräämättömäksi ajaksi ilman oikeudenkäyntiä tai oikeuksia. Tämä mahdollistaa Taliban- ja al-Qaida-epäiltyjen pidon Kuubassa Guantanamo Bayn vankileirillä. Kotimaassa turvallisuuden valvontaa varten perustettiin kokonaan uusi liittovaltion ministeriö, Department of Homeland Security.

Yhdysvaltain vaikutuksiltaan merkittävin vastaus iskuihin oli presidentti George W. Bushin julistama terrorismin vastainen sota, johon kuului hyökkäys Afganistaniin lokakuussa 2001.

Virallisten tutkimusten kritiikki

9/11-komission puheenjohtaja ja New Jerseyn entinen kuvernööri Thomas H. Kane sekä komission varapuheenjohtaja Lee H. Hamilton ovat kertoneet kirjassaan Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission, että komissiolta peiteltiin joitain tietoja ja heidän tutkimuksiaan vaikeutettiin joidenkin asioiden osalta muun muassa Valkoisen talon ja eri viranomaisten taholta. Valkoisen talon mukaan riippumattoman komission tutkimus häiritsi silloista meneillään ollutta kongressin tutkimusta ja käynnissä ollutta terrorismin vastaista sotaa, jolla perusteli komission erinäiset vaikeudet suorittaa tutkimuksia. Myös 9/11-komission vanhempana neuvonantajana toiminut New Jerseyn entinen yleinen syyttäjä John Farmer Jr. on todistanut samaa iskuihin liittyvien totuuksien salaamisen ja peittelemisen osalta. Kirjassaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 kyseisistä asioista kertova Farmer Jr. kertoi Washington Postin haastattelussa vuonna 2006, että on "järkyttynyt siitä kuinka erilainen oikea totuus oli yleisölle kerrotusta". Tätä Farmer Jr. perustelee muun muassa NORAD:n nauhoituksilla, joiden sisällöt poikkeavat viralliseti kerrotusta. Kaikki miehet olivat kuitenkin lopulta varsin tyytyväisiä komission loppuraporttiin.[129][130][131]

Iskuihin liittyvien talousrikosepäilyjen tutkimukset

Pian iskujen jälkeen media alkoi raportoida epäiltyjä sisäpiirin kauppoja, ja tutkimuksia käynnistettiin kolmella mantereella.[132] Myös Yhdysvaltain rahoitustarkastus (Securities and Exchange Commission, SEC) alkoi tutkia epätavanomaista kaupankäyntiä iskujen vaikutuksen kohteeksi joutuneilla osakkeilla.[133] Rahoitustarkastus listasi 38 yritystä, kuten United Airlinesin ja American Airlinesin, joiden osakkeilla käytiin epätavallisen voimakasta kauppaa iskuja edeltävinä viikkoina, mikä viittasi siihen, että joillain ostajilla ja myyjillä oli ennakkotietoa terrori-iskuista. Rahoitustarkastuksen puheenjohtaja Harvey Pitt kertoi kongressille, että tutkimus oli rahoitustarkastuksen "korkein prioriteetti".[134]

Joulukuussa 2001 ja vuoden 2002 alkupuolella mediassa raportoitiin laajasti saksalaisen Convar-yrityksen operaatiosta, jossa WTC:n raunioista talteen otetuista, vaurioituneista kiintolevyistä pyrittiin palauttamaan tietoja.[135] Yrityksen pääjohtaja Peter Henschel toi esiin, että tutkimusta tehtiin joukolle amerikkalaisia tahoja, jotka toimivat yhteistyössä FBI:n kanssa. Henschelin mukaan tutkimusten perusteena olivat epäilyt, että rikolliset olivat hyödyntäneet sekä sisäpiirin tietoa hyökkäyksistä että iskujen aikaista kaaosta rahansiirroissaan.[136][137] Convarin mukaan syyskuun 11:ntenä saatettiin tehdä yli 100 miljoonan dollarin arvoisia rikollisia rahansiirtoja. Saksan ZDF-TV-kanavan mukaan maaliskuuhun 2002 mennessä Convar oli onnistunut palauttamaan tiedot useista sadoista WTC-kiintolevyistä.[138]

Muistiossaan "FBI:n tiedotustilaisuus osakekaupoista" 9/11-komissio kuitenkin viittasi 18.10.2003 haastattelemiinsa FBI-agentteihin, joilla ei ollut tietoa mediassa käsitellystä tietojenpalautusoperaatiosta. Lisäksi komission muistion mukaan eräs paikalla ollut newyorkilainen agentti totesi, että yhdenkään kiintolevyn säilyminen tietojenpalautuskelpoisena olisi ollut erittäin epätodennäköistä.[139] [140]

Vuonna 2004 komissio päätyi raportissaan siihen, että rahoitustarkastuksen, FBI:n ja muiden tahojen "perusteelliset tutkimukset" eivät paljastaneet todisteita siitä, että kukaan, jolla oli ennakkotietoa iskuista, olisi hyötynyt pörssikaupasta. Komissio selvensi tätä lausetta alaviitteellä, jossa se totesi, että "epätavallista kaupankäyntiä" oli todellakin tapahtunut, mutta että kaikilla osakekaupoilla oli viaton selitys, mukaan lukien United Airlinesilla ja American Airlinesilla käydyt kaupat.[141] Komissio ei raportissaan palannut WTC-kiintolevyjen tietojenpalautusoperaatioon.

Vuonna 2006 Allen Poteshman, Illinois'in yliopiston taloustieteen professori, julkaisi analyysin iskuja edeltävistä lentoyhtiöitä koskeneista osakekaupoista.[142] Tämä California University Pressin julkaisema vertaisarvioitu tutkimus päätyi siihen, että pitkäaikaisten myyntioptioiden epätavallisen suuri määrä hieman ennen iskuja oli osoitus optiomarkkinoilla toimineiden sijoittajien tulevia iskuja koskevasta ennakkotiedosta. Tammikuussa 2010 ryhmä sveitsiläisiä taloustieteen asiantuntijoita julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan ainakin 13:ssa kaupassa sijoittajilla oli ilmeistä ennakkotietoa iskuista,[143] ja huhtikuussa 2010 kansainvälinen talousasiantuntijoiden ryhmä osoitti, että optiomarkkinoilla oli ennen iskuja merkittävä, pitkän aikavälin kaupankäynnistä poikkeava piikki kaupankäyntivolyymissä juuri ennen syyskuun 11:nnen iskuja. Ryhmä katsoi tutkimustulosten viittaavan siihen, että joillain tahoilla oli sisäpiirin tietoa lähestyvistä iskuista.[144]

Salaliittoteoriat

Pääartikkeli: Syyskuun 11. päivän iskujen salaliittoteoriat

New York Timesin tutkimuksen mukaan vuonna 2006 vain 16 % amerikkalaisista uskoi, että Bushin hallinto kertoi totuuden siitä, mitä se tiesi mahdollisista terrori-iskuista ennen syyskuun 11. päivää[145]. Aiheesta onkin esitetty lukuisia salaliittoteorioita. Niiden ympärille on kasvanut lukuisia aktiivisia totuusliikkeitä, jotka vaativat puolueetonta 9/11-tutkimusta.[146] Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kehotti vuoden 2001 syksyllä pitämässään YK:n puheessaan olemaan ottamatta kantaa syyskuun 11. päivää koskeviin "pöyristyttäviin" salaliittoteorioihin.[147]

Aihe mediassa

Tapahtumasta on tehty useita elokuvia, esimerkiksi Paul Greengrassin United 93, Oliver Stonen World Trade Center ja Peter Marklen Flight 93. Lisäksi aiheesta on kymmeniä salaliittoa käsitteleviä dokumenttielokuvia, esimerkiksi 9/11: Blueprint for Truth, Loose Change 9/11: An American Coup, 9/11 Mysteries, 9/11: The Falling Man ja 9/11 Press for Truth. Uusin elokuva on Hollywood speaks out.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c Bin Laden claims responsibility for 9/11 29.10.2004. CBS News. Viitattu 23.02.2007.
  2. ↑ Al Qaeda Claims Responsibility for Sept. 11 Attacks 19.04.2002. People's Daily. Viitattu 23.02.2007.
  3. ↑ Osama claims responsibility for 9/11 24.06.2006. India Times. Viitattu 23.02.2007.
  4. ↑ Security Council Condemns, 'In Strongest Terms', Terrorist Attacks on the United States un.org. 12.9.2001. Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 14.11.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Määritä nimeke! wtc.nist.gov. Viitattu 21.3.2010.
  6. ↑ a b Flight Path Study - United Airlines Flight 93 (.pdf) ntsb.gov. 19.2.2002. National Transportation Safety Board. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  7. ↑ a b Terroristit iskivät Yhdysvaltoihin (2001) YLE uutiset. 25.8.2009. Viitattu 28.11.2009.
  8. ↑ Bin Laden claims responsibility for 9/11 CBC News. 29.10.2004. Canadian Broadcasting Corporation. Viitattu 14.11.2009. (englanniksi)
  9. ↑ a b 'We left out nuclear targets, for now' The Guardian. 4.3.2003. Viitattu 5.2.2010. (englanniksi)
  10. ↑ http://wtc.nist.gov/NCSTAR1/PDF/NCSTAR%201.pdf wtc.nist.gov. Viitattu 9.2.2011.
  11. ↑ a b NIST Releases Final WTC 7 Investigation Report 11/2008. National Institute of Standards and Technology. (englanniksi)
  12. ↑ Patriots question 9/11 patriotsquestion911.com. Viitattu 9.2.2011.
  13. ↑ David Chandler: [http://www.journalof911studies.com/volume/2010/ChandlerDownwardAccelerationOfWTC1.pdf Destruction of the World Trade Center North Tower and Fundamental Physics] Journal of 9/11 Studies. Viitattu 9.2.2011.
  14. ↑ a b Excerpt: A travel day like any other — until some passengers left their seats The Seattle Times. 23.7.2004. Viitattu 7.8.2009.
  15. ↑ a b c d e f g h i j k l m ”Heroism and Horror”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 9. luku "Heroism and Horror" (viitattu 28.11.2009). (englanniksi)
  16. ↑ a b Miller, Mark K.: Three hours that shook America: A chronology of chaos 25.8.2002. Broadcasting & Cable. Viitattu 3.12.2009.
  17. ↑ Relatives wait for news as rescuers dig cnn.com. 13.9.2001. Cable News Network LP, LLLP. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Sara Kehaulani Goo & Dan Eggen: Hijackers used Mace, knives to take over airplanes Sept. 11 panel hears chilling recording from flight attendant sfgate.com. 28.12.2004. Hearst Communications Inc.. Viitattu 15.11.2009. (englanniksi)
  19. ↑ a b c d ”We Have Some Planes”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 1. luku "We Have Some Planes: Inside the Four Flights" (viitattu 28.11.2009). (englanniksi)
  20. ↑ National Comission on Terrorist Attacks Upon the United States: Public Hearing 9-11commission.gov. 27.1.2004. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)
  21. ↑ Al-Jazeera offers accounts of 9/11 planning CNN.com. 12.9.2002. Viitattu 1.12.2009. (englanniksi)
  22. ↑ NIST's Investigation of the Sept. 11 World Trade Center Disaster - Frequently Asked Questions: wtc.nist.gov. Viitattu 22.3.2010.
  23. ↑ Miller, Bill: Report Assesses Trade Center's Collapse The Washington Post. 1.5.2002. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Final report on the Collapse of the World Trade Center Towers (pdf) (Sivut 144-145) 2005. National Institute for Standards and Technology. Viitattu 3.12.2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b The Pentagon Building Performance Report, s. 20. Reston, Virginia, Yhdysvallat: American Society of Civil Engineers, 2003. ISBN 0-7844-0638-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2009). (englanniksi)
  26. ↑ September 11, 2001 - FAA Responds Federal Aviation Administration. Viitattu 5.12.2009.
  27. ↑ Grounding of Planes on 11th September 2001 History.com. A&E Television Networks. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  28. ↑ Terrorism Strikes In The United States in a Massive Attack CNN.com - Transcripts. 11.9.2001. CNN. Viitattu 5.12.2009. (englanniksi)
  29. ↑ O'Mara, Michael: 9/11: 'Fifth Plane' terror alert at Cleveland Hopkins Airport WKYC.com. 11.9.2006. Viitattu 5.12.2009.
  30. ↑ Terrorism Strikes In The United States in a Massive Attack 11.9.2001. CNN. Viitattu 31.3.2010.
  31. ↑ a b Foderaro, Lisa W: 9/11’s Litany of Loss, Joined by Another Name The New York Times. 11.9.2009. Viitattu 6.12.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 81 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja yksitoista henkilökunnan jäsentä.
  33. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 56 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja yhdeksän henkilökunnan jäsentä.
  34. ↑ a b September 11 Memorial: Pentagon Victims The Washington Post. Viitattu 7.12.2009.
  35. ↑ a b c ”Notes”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. alaviite 9/188 (viitattu 8.12.2009). (englanniksi)
  36. ↑ a b The Pentagon Building Performance Report, s. 4. Reston, Virginia, Yhdysvallat: American Society of Civil Engineers, 2003. ISBN 0-7844-0638-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2009). (englanniksi)
  37. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 58 matkustajaa, joista viisi oli kaappaajia, ja kuusi henkilökunnan jäsentä.
  38. ↑ a b September 11 Memorial: Pennsylvania Victims The Washington Post. Viitattu 7.12.2009.
  39. ↑ Komission raportin mukaan koneessa oli 37 matkustajaa, joista neljä oli kaappaajia, ja seitsemän henkilökunnan jäsentä.
  40. ↑ Source: Hijacking suspects linked to Afghanistan CNN.com. 30.9.2001. Viitattu 9.12.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Hargrove, Thomas: Fraud suspicions delay release of Sept. 11 death list 10.9.2003. South Coast Today.com. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Gowing, Ryan & Hirschkorn, Phil: WTC victim toll drops below 2,800 8.10.2002. CNN.com. Viitattu 7.12.2009.
  43. ↑ "Missing Doctor Added to List of 9/11 Victims", July 2008. Luettu 2009-09-12. 
  44. ↑ DePalma, Anthony. "For the First Time, New York Links a Death to 9/11 Dust", The New York Times, 2007-05-24. 
  45. ↑ Walker, Carolee: Five-Year 9/11 Remembrance Honors Victims from 90 Countries america.gov. 11.9.2006. America.gov. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  46. ↑ a b Averill, Jason D. & Mileti, Dennis S. & Peacock, Richard D. & Kuligowsky, Erica D. & Groner, Norman & Proulx, Guylene & Reneke, Paul A. & Nelson, Harold E.: Federal Building and Fire Safety Investigation of the World Trade City Disaster: Occupant Behavior, Egress, and Emergency Communication, s. 67. National Institute of Standards and Technology, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.12.2009). (englanniksi)
  47. ↑ Lipton, Eric: Study Maps the Location of Deaths in the Twin Towers The New York Times. 22.7.2004. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  48. ↑ Dwyer, Jim & Lipton, Eric & Flynn, Kevin & Glanz, James & Fessenden, Ford: 102 MINUTES: Last Words at the Trade Center; Fighting to Live as the Towers Die New York Times. 26.5.2002. Viitattu 10.12.2009. (englanniksi)
  49. ↑ Cauchon, Dennis & Moore, Martha: Desperation forced a horrific decision USATODAY.com. 2.9.2002. Viitattu 13.12.2009.
  50. ↑ Poor Info Hindered 9/11 Rescue CBS News. 18.5.2004. Viitattu 13.12.2009. (englanniksi)
  51. ↑ Grady, Denise & Revkin, Andrew C.: Threats and Responses: Rescuer's Health; Lung Ailments May Force 500 Firefighters Off Job New York Times. 10.9.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  52. ↑ Post-9/11 report recommends police, fire response changes USATODAY.com. 19.8.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  53. ↑ Nissen, Beth: Police back on day-to-day beat after 9/11 nightmare CNN.com. 21.7.2002. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  54. ↑ Evans, Stephen: Cantor rebuilds after 9/11 losses BBC News. 4.9.2006. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  55. ↑ Siegel, Aaron: Industry honors fallen on 9/11 anniversary Investment News. 11.9.2007. Viitattu 14.12.2009. (englanniksi)
  56. ↑ Nanji, Ayaz: Ground Zero Forensic Work Ends CBS News.com. 23.2.2005. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  57. ↑ Frequently Asked Questions: The Deutsche Bank Building at 130 Liberty Street The Plan for Lower Manhattan. Lower Manhattan Development Corporation. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  58. ↑ a b Timeline: In Terror's Wake CBSNews.com. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  59. ↑ STT-DPA: WTC-raunioista löytyi vielä vainajien jäännöksiä Ilta-sanomat. 23.6.2010. Viitattu 24.6.2010. (suomeksi)
  60. ↑ Stone, Andrea: Military's aid and comfort ease 9/11 survivors' burden 20.8.2002. USA Today. Viitattu 7.12.2009. (englanniksi)
  61. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 1: Introduction”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 1-8. FEMA 403. New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  62. ↑ Määritä nimeke! ("Fires burned and molten steel flowed in the pile of ruins still settling beneath her feet.") sas.upenn.edu. Viitattu 19.6.2010.
  63. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 7: Peripheral Buildings”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 7-4. FEMA 403. New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  64. ↑ Project Overview The Plan for Lower Manhattan. Lower Manhattan Development Corporation. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  65. ↑ Fiterman Hall LowerManhattan.info. Lower Manhattan Construction and Command Center. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  66. ↑ Verizon Building Restoration New York Construction.com. McGraw Hill Construction. Viitattu 19.12.2009. (englanniksi)
  67. ↑ McAllister, Therese (toim.): ”Chapter 7: Peripheral Buildings”, World Trade Center Building Performance Study. Data Collection, Preliminary Observations, and Recommendations, s. 7-3. FEMA 403. New York: Federal Emergency Management Agency, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.12.2009). (englanniksi)
  68. ↑ McKinsey & Company: Increasing FDNY's Preparedness, s. 9−10. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  69. ↑ McKinsey & Company: Improving NYPD Emergency Preparedness and Response, s. 5, 48. City of New York Police Department, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.1.2010). (englanniksi)
  70. ↑ McKinsey & Company: Improving NYPD Emergency Preparedness and Response, s. 63. City of New York Police Department, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.1.2010). (englanniksi)
  71. ↑ McKinsey Report - Increasing FDNY's Preparedness, s. 9. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  72. ↑ McKinsey Report - Increasing FDNY's Preparedness, s. 8. New York City Fire Department. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.12.2009). (englanniksi)
  73. ↑ Unraveling 9-11 Was in the Bags Newsday. 18.4.2006. Melville, New York. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
  74. ↑ Ashcroft says more attacks may be planned CNN. Viitattu 22.3.2010.
  75. ↑ Piece by piece, the jigsaw of terror revealed (Search Continues Rescue Crew Peeling Away Debris; Grim Outlook) The Independent. 30.9.2001. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
  76. ↑ Tagliabue, John & Bonner, Raymond: A Nation Challenged: German Intelligence; German Data Led U.S. to Search For More Suicide Hijacker Teams The New York Times. 29.9.2001. Viitattu 6.1.2010. (englanniksi)
  77. ↑ Saksa: bin Laden todennäköisesti iskujen taustalla MTV3.fi. 12.9.2001. Viitattu 9.1.2010.
  78. ↑ Powell: bin Laden pääepäilty MTV3.fi. 13.9.2001. Viitattu 9.1.2010.
  79. ↑ Bush: USA on sodassa, bin Laden pääepäilty MTV3.fi. 15.9.2001. Viitattu 9.1.2010.
  80. ↑ Press Release 27.9.2001. Federal Bureau of Investigation. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  81. ↑ Johnston, David: Two Years Later: 9/11 Tactics; Official Says Qaeda Recruited Saudi Hijackers to Strain Ties The New York Times. 9.9.2003. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  82. ↑ The Hamburg connection BBC News. 19.8.2005. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  83. ↑ Clayton, Mark: Reading into the mind of a terrorist The Christian Science Monitor. 30.10.2003. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  84. ↑ Rolince, Michael E.: Congressional Testimony 24.6.2003. Federal Bureau of Investigation. Viitattu 9.1.2010.
  85. ↑ Watson, Dale L.: Congressional Testimony 6.2.2002. Federal Bureau of Investigation. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  86. ↑ Responsibility for the Terrorist Atrocities in the United States, 11 September 2001 7.9.2004. 10 Downing Street. Viitattu 9.1.2010.
  87. ↑ Clewley, Robin: How Osama Cracked FBI's Top 10 Wired. 27.9.2001. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  88. ↑ Most Wanted Terrorists FBI. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  89. ↑ a b Al-Qaeda's origins and links BBC News. 20.7.2004. Viitattu 24.1.2010. (englanniksi)
  90. ↑ Burke, Jason: Frankenstein the CIA created The Guardian. 17.1.1999. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  91. ↑ Bin Laden's Fatwa Online News Hour. PBS. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  92. ↑ Tenth Public Hearing National Comission on Terrorist Attacks Upon The United States. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
  93. ↑ Jihad Against Jews and Crusaders. World Islamic Front Statement FAS. Federation of American Scientists. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
  94. ↑ Al Qaeda's Fatwa Online News Hour. PBS. Viitattu 29.1.2010. (englanniksi)
  95. ↑ Pakistan to Demand Taliban Give Up Bin Laden as Iran Seals Afghan Border FOXNews.com. 16.9.2001. Viitattu 29.1.2010. (englanniksi)
  96. ↑ Määritä nimeke! dailymail.co.uk. Viitattu 13.10.2010.
  97. ↑ Määritä nimeke! fbi.gov. Viitattu 12.10.2010.
  98. ↑ Bin Laden on tape: Attacks 'benefited Islam greatly' CNN.com. 14.12.2001. Viitattu 29.1.2010. (englanniksi)
  99. ↑ Transcript: Bin Laden video excerpts BBC News. 27.12.2001. Viitattu 1.2.2010. (englanniksi)
  100. ↑ Al-Jazeera: Bin Laden tape obtained in Pakistan mcnbc.com. 30.10.2004. NBC. Viitattu 1.2.2010.
  101. ↑ Full transcript of bin Ladin's speech Al Jazeera English. 2.11.2004. Viitattu 1.2.2010. (englanniksi)
  102. ↑ Al-Qaeda 'plotted nuclear attacks' BBC News. 8.9.2002. Viitattu 29.1.2010. (englanniksi)
  103. ↑ a b c d ”Al Qaeda Aims at The American Homeland”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 5. luku "Al Qaeda Aims at The American Homeland " (viitattu 16.2.2010). (englanniksi)
  104. ↑ Shannon, Elaine & Weisskopf, Michael: Khalid Sheikh Mohammed Names Names Time. 24.3.2003. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  105. ↑ Key 9/11 suspect 'admits guilt' BBC News. 15.3.2007. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  106. ↑ a b September 11 suspect 'confesses' Al Jazeera. 15.3.2007. Viitattu 16.2.2010. (englanniksi)
  107. ↑ US judge orders CIA to turn over 'torture' memo-ACLU 8.5.2008. Reuters. Viitattu 19.2.2010.
  108. ↑ Mykkänen, Pekka: CIA kidutti samaa terroriepäiltyä toista sataa kertaa Helsingin Sanomat. 20.4.2009. Viitattu 20.2.2010.
  109. ↑ Guantanamo 9/11 suspects on trial BBC News. 6.6.2008. Viitattu 20.2.2010. (englanniksi)
  110. ↑ 9/11 suspects face New York trial BBC News. 13.11.2009. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  111. ↑ Execution 'likely' for 9/11 suspect Al Jazeera English. 1.2.2010. Viitattu 19.2.2010. (englanniksi)
  112. ↑ Full text: bin Laden's 'letter to America' Guardian. 24.11.2002. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
  113. ↑ US pulls out of Saudi Arabia BBC News. 29.4.2003. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  114. ↑ Candiotti, Susan & Ressa, Maria & Redman, Justine & Schuster, Henry: Suspected 9/11 mastermind graduated from U.S. university CNN.com. 19.12.2002. Viitattu 19.3.2010.
  115. ↑ ”Al Qaeda Aims at the American Homeland”, 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 2004. 5. luku "Al Qaeda Aims at the American Homeland" (viitattu 28.11.2009). (englanniksi)
  116. ↑ Jackson, Liz: A Mission to Die for. Ralf Bodenstein abc.net.au. 12.11.2001. ABC. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
  117. ↑ Whitaker, Brian: Bin Laden voice on video, says TV channel guardian.co.uk. 10.9.2002. Viitattu 19.3.2010. (englanniksi)
  118. ↑ Doran, Michael Scott: Somebody Else's Civil War Foreign Affairs. tammi-helmikuu 2002. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  119. ↑ Suspect 'reveals 9/11 planning' BBC News. 22.9.2003. Viitattu 25.3.2010. (englanniksi)
  120. ↑ Bergen, Peter (2006). The Osama bin Laden I Know. Free Press, 283. 
  121. ↑ Wright, Lawrence (2006). The Looming Tower. Alfred P. Knopf, 309–315. 
  122. ↑ McDermott, Terry (2005). Perfect Soldiers: The 9/11 Hijackers. HarperCollins, 191–192. 
  123. ↑ Bernstein, Richard. "On Path to the U.S. Skies, Plot Leader Met bin Laden", New York Times, September 10, 2002. Luettu 2008-09-16. 
  124. ↑ Wright, Lawrence (2006). The Looming Tower. Alfred P. Knopf, 304–307. 
  125. ↑ Wright, Lawrence (2006). The Looming Tower. Alfred P. Knopf, 302. 
  126. ↑ Staff Monograph on 9/11 and Terrorist Travel (PDF) 9/11 Commission.
  127. ↑ Irujo, Jose Maria. "Atta recibió en Tarragona joyas para que los miembros del 'comando' del 11-S se hiciesen pasar por ricos saudíes", El Pais, March 21, 2004. Luettu September 15, 2008. (Spanish) 
  128. ↑ NAV CANADA and the 9/11 Crisis NAV CANADA. Viitattu 20.7.2009. (englanniksi)
  129. ↑ Washington Post: 9/11 Panel Suspected Deception by Pentagon 02.08.2006. Washington Post. Viitattu 14.07.2010. (englanniksi)
  130. ↑ Kane, Hamilton, Rhodes: Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission. , 2006. 978-0-307-26377-3.
  131. ↑ Farmer Jr., John: The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11. , 2009. ISBN 978-1594488948.
  132. ↑ "BBC Bin Laden 'share gains' probe", BBC, September 18, 2001. 
  133. ↑ "Canada asked to aid SEC probe: Trading before Sept. 11 checked", The San Francisco Chronicle, October 3, 2001. 
  134. ↑ "Do terrorists ply U.S. stock markets?", USA Today, October 11, 2001. 
  135. ↑ "Computer disk drives from WTC could yield clues", CNN, December 20, 2001. 
  136. ↑ "Das Geheimnis der verkohlten Festplatten", Der Spiegel, December 18, 2001. 
  137. ↑ "German Firm Probes Final World Trade Center Deals", Fox News, December 17, 2001. 
  138. ↑ "Geheimsache World Trade Center", ZDF News, March 11, 2002. 
  139. ↑ Kevin Ryan: Evidence for Informed Trading on the Attacks of September 11 November 18, 2010. Foreign Policy Journal.
  140. ↑ National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States: FBI Bfiefing on Trading media.nara.gov. October 18, 2003. ”The assembled agents expressed no knowledge of the reported hard-drive recovery effort or the alleged scheme. Moreover, one of the New York agents pointed out, from personal experience, that everything at the WTC was pulverized to near power, making it extremely unlikely that any hard-drives survived to the extent they data be recovered.”
  141. ↑ National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States: The 9/11 Commission Report govinfo.library.unt.edu.
  142. ↑ Allen M. Poteshman: Unusual Option Market Activity and the Terrorist Attacks of September 11, 2001 The Journal of Business.
  143. ↑ Marc Chesney et al: Detecting Informed Trading Activities in the Options Markets Social Sciences Research Network.
  144. ↑ Wing-Keung Wong et al: Was there Abnormal Trading in the S&P 500 Index Options Prior to the September 11 Attacks? Social Sciences Research Network.
  145. ↑ Americans Question Bush on 9/11 Intelligence angus-reid.com. Viitattu 28.3.2010.
  146. ↑ Truth Movement 911truth.org. Viitattu 28.3.2010.
  147. ↑ White House 10.11.2001

Aiheesta muualla

Terrorisminvastainen sota (2001–)
Tapahtumat (2001–2004) Tapahtumat (2005–) Erityisartikkelit Operaatioiden osanottajat Terroristijärjestöt

2001:

2002:

2003:

2004:

2005:

2006:

2007:

2008:

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syyskuun_11._päivän_terroriteot&oldid=10585724”