Tämä on hyvä artikkeli.

Ero sivun ”Eppu Normaali” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
hyvää
Rivi 29: Rivi 29:
Eppu Normaali on Suomen suosituimpia aktiivisia rock-yhtyeitä. Yhtye on julkaissut yhteensä 15 studioalbumia, joista kymmenen on myynyt platinaa ja viisi kultaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ifpi.fi/tilastot/kplista.html?action=vapaa&tyyppi=koti&haku=artisti&julkaisuntyyppi=albumi&teksti=Eppu+Normaali | Nimeke = Eppu Normaalin kulta- ja platinalevyt | Julkaisija = ifpi | Luettu = 7. huhtikuuta 2007}}</ref> Yhteensä yhtye on myynyt yli 1,5 miljoonaa levyä<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.viihdeuutinen.net/eppu-normaali-myi-platinaa | Nimeke =Eppu Normaali myi platinaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =23.9.2007 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Viihdeuutinen.net | Viitattu = 27.12.2007| Kieli =}}</ref> ja sen tuplakokoelma, ''[[Repullinen hittejä]]'', on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatkotimaiset.html | Nimeke = Myydyimmät kotimaiset äänitteet | Julkaisija = ifpi | Viitattu = 7.4.2007}}</ref>
Eppu Normaali on Suomen suosituimpia aktiivisia rock-yhtyeitä. Yhtye on julkaissut yhteensä 15 studioalbumia, joista kymmenen on myynyt platinaa ja viisi kultaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ifpi.fi/tilastot/kplista.html?action=vapaa&tyyppi=koti&haku=artisti&julkaisuntyyppi=albumi&teksti=Eppu+Normaali | Nimeke = Eppu Normaalin kulta- ja platinalevyt | Julkaisija = ifpi | Luettu = 7. huhtikuuta 2007}}</ref> Yhteensä yhtye on myynyt yli 1,5 miljoonaa levyä<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.viihdeuutinen.net/eppu-normaali-myi-platinaa | Nimeke =Eppu Normaali myi platinaa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =23.9.2007 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Viihdeuutinen.net | Viitattu = 27.12.2007| Kieli =}}</ref> ja sen tuplakokoelma, ''[[Repullinen hittejä]]'', on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ifpi.fi/tilastot/myydyimmatkotimaiset.html | Nimeke = Myydyimmät kotimaiset äänitteet | Julkaisija = ifpi | Viitattu = 7.4.2007}}</ref>


Suosituimpia yhtyeen kappaleita ovat muun muassa [[Vuonna ’85|”Vuonna '85”]], ”[[Murheellisten laulujen maa]]”, ”[[Tahroja paperilla]]”, ”[[Joka päivä ja joka ikinen yö]]”, ”[[Vihreän joen rannalla (kauan sitten)]]”, ”[[Kitara, taivas ja tähdet]]”, ”[[Suolaista sadetta]]”, ”[[Baarikärpänen (kappale)|Baarikärpänen]]”, ”[[Urheiluhullu]]” ja ”[[Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset]]”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://open.spotify.com/artist/6KbCFHgM4basg1TvK3oEzv | Nimeke = Eppu Normaalin TOP-10 kappaleet Spotifyssä | Julkaisija = Spotify | Luettu = 13. elokuuta 2014}}</ref><!-- Pitäisikö tuossa osoitteessa olla jokin top-10-lista? Itselläni avautuu vain sivu, jossa on Eppu Normaalin nimi ja kuva. -->
Suosituimpia yhtyeen kappaleita ovat muun muassa [[Vuonna ’85|”Vuonna '85”]], ”[[Murheellisten laulujen maa]]”, ”[[Tahroja paperilla]]”, ”[[Joka päivä ja joka ikinen yö]]”, ”[[Vihreän joen rannalla (kauan sitten)]]”, ”[[Kitara, taivas ja tähdet]]”, ”[[Suolaista sadetta]]”, ”[[Baarikärpänen (kappale)|Baarikärpänen]]”, ”[[Urheiluhullu]]” ja ”[[Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset|Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset juopot]]
”.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://open.spotify.com/artist/6KbCFHgM4basg1TvK3oEzv | Nimeke = Eppu Normaalin TOP-10 kappaleet Spotifyssä | Julkaisija = Spotify | Luettu = 13. elokuuta 2014}}</ref><!-- Pitäisikö tuossa osoitteessa olla jokin top-10-lista? Itselläni avautuu vain sivu, jossa on Eppu Normaalin nimi ja kuva. -->


==Yhtyeen historiaa==
==Yhtyeen historiaa==

Versio 21. marraskuuta 2017 kello 11.58

Eppu Normaali
Eppu Normaali IskelmäNiityt-musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2009
Eppu Normaali IskelmäNiityt-musiikkitapahtumassa heinäkuussa 2009
Tiedot
Toiminnassa 1976–
Tyylilaji aikuisrock
suomirock
punk rock (1970-luvulla)
uusi aalto
pop rock
Kotipaikka Suomi Ylöjärvi, Suomi
Laulukieli suomi
Jäsenet

Martti Syrjä, laulu
Mikko "Pantse" Syrjä, kitara, taustalaulu, studiomiksaus, tuotanto
Juha Torvinen, kitara, taustalaulu
Sami Ruusukallio, basso, taustalaulu
Aku Syrjä, rummut

Entiset jäsenet

Mikko Saarela, basso (1976–1979)
Mikko Nevalainen, basso (1979–1989)
Levy-yhtiö

Poko Rekords, (1977-)
Akun tehdastuotanto, (2007-)

Aiheesta muualla
Kotisivut

Eppu Normaali on suomalainen poprock-yhtye. Se aloitti uuden aallon punk-yhtyeenä vuonna 1976, mutta sen musiikki muuttui alkuvuosien punkista melodisempaan suuntaan. 1980-luvulla yhtyeen tyyli läheni popmusiikkia.

Eppu Normaalin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja Martti Syrjä, kitaristit Mikko Syrjä ja Juha Torvinen, basisti Mikko Saarela ja rumpali Aku Syrjä. Saarela erosi yhtyeestä vuonna 1979, mutta jatkoi vielä yhtyeen tekstittäjänä muutamia vuosia. Saarelan tilalle palkattiin Mikko Nevalainen, mutta hänkin päätti erota yhtyeestä vuonna 1989. Nykyisin yhtyeen basistina toimii Sami Ruusukallio.

Eppu Normaali on Suomen suosituimpia aktiivisia rock-yhtyeitä. Yhtye on julkaissut yhteensä 15 studioalbumia, joista kymmenen on myynyt platinaa ja viisi kultaa.[1] Yhteensä yhtye on myynyt yli 1,5 miljoonaa levyä[2] ja sen tuplakokoelma, Repullinen hittejä, on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy.[3]

Suosituimpia yhtyeen kappaleita ovat muun muassa ”Vuonna '85”, ”Murheellisten laulujen maa”, ”Tahroja paperilla”, ”Joka päivä ja joka ikinen yö”, ”Vihreän joen rannalla (kauan sitten)”, ”Kitara, taivas ja tähdet”, ”Suolaista sadetta”, ”Baarikärpänen”, ”Urheiluhullu” ja ”Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset juopot

”.[4]

Yhtyeen historiaa

Yhtyeen alkutaival (1970-luku)

Eppu Normaalin perustivat ylöjärveläiset veljekset Martti Syrjä (laulu) ja Mikko ”Pantse” Syrjä (kitara), heidän serkkunsa Aku Syrjä (rummut) sekä Mikko Saarela (basso) ja Juha Torvinen (kitara). Yhtye otti nimensä Mel Brooksin elokuvassa Frankenstein Junior mainitun nimen ”Abby Normal” suomennoksesta. Yhtyeen alkuvuosina laulujen pääasiallinen sanoittaja oli Mikko Saarela, joka jatkoi yhtyeen sanoittajana aina vuoteen 1981 saakka, vaikka luovuttikin basistin paikan Mikko Nevalaiselle jo vuonna 1979.[5] Eppu Normaalia edelsi joukko Ylöjärven Takamaalla perustettuja yhtyeitä, joissa jäsenet olivat enemmän tai vähemmän samoja kuin lopullisessa Eppu Normaalissa. Esimerkkinä mainittakoon yhtyeet Heimo Hämähäkki, Fuzz Band, Aku Syrjä Band ja Öystilä, joista Heimo Hämähäkki ja Fuzz Band lopulta yhdistyivät Eppu Normaaliksi.[6]

Yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Rockin SM-kisojen karsinnassa Tampereen Gorillassa vuonna 1977.[7] Sarkastiset ja humoristiset kappaleet koettiin vastaiskuna progressiivisen rockin hallitsemalle rockmusiikille. Eppu Normaali ei menestynyt kisoissa, mutta tuomaristossa istunut Juice Leskinen vaati Eppu Normaalille vähintään kunniamainintaa.[8] Pian yhtyeen demonauha huomattiin vastaperustetussa Poko Rekords -levy-yhtiössä, jonka perustaja Epe Helenius hurmaantui yhtyeen "Poliisi pamputtaa taas" -kappaleesta.[9] Helenius kutsui yhtyeen levyttämään ja ensimmäinen albumi, Aknepop, ilmestyikin vuonna 1978. Levy sai varsin myönteisiä arvioita ja se myi ilmestymisvuotenaan noin 2 000 kappaletta. Kultaa levy myi vasta sen ilmestyttyä cd-painoksena vuonna 1994.[10] Aknepopin ainoa singlejulkaisu oli ”Poliisi pamputtaa taas”. Kuitenkin myös kappale ”Rääväsuita ei haluta Suomeen” saavutti jonkinlaisen klassikon arvon.

Seuraavaa singleä levytettäessä tuli vastaan yllättävä ongelma. Yhtyeellä oli valmiina kaksi sinkun A-puolta, ”Jee jee” ja ”Nipa”, mutta ei B-puolta. Epe Helenius ei missään nimessä halunnut Nipasta singleä, koska se ei olisi saanut yhtyeen ja levy-yhtiön kaipaamaa radiosoittoa, sillä se koettiin rienauksena.[11] Niinpä kompromissina Nipa julkaistiin yksipuolisena 700 kappaleen ilmaissinkkuna, jota yhtye jakoi konserteissaan, ja ”Jee jee” julkaistiin virallisena singlenä, B-puolenaan Wreckless Eric -suomennos ”Nuori poika”.[10]

Vuonna 1979 Eppu Normaali julkaisi uuden albumin, Maximum Jee & Jeen. Albumi on monen fanin ja kriitikon mielestä koko yhtyeen paras julkaisu.[12] Levyllä oli aistittavissa kevyempi tunnelma kuin hyvin punkmaisella ja nopealla esikoisalbumilla. Levyn myyntiä vauhdittamaan julkaistiin kaksi singleä ja levy myikin ilmestymisvuotenaan noin 5 000 kappaletta. Levyltä löytyy edellä mainittujen ”Jee jee” ja ”Pidetään ikävää” -singlejen lisäksi myös keikoilla paljon kuultu kappale ”Njet njet”, jonka yhtye soittaa keikoillaan usein viimeisenä encorenaan.

Platinaa Maximum Jee & Jee myi vuonna 1999 julkaistun erikoispainoksen myötä. Levyn kanteen liittyy monta tarinaa, sillä sen idea on lainattu The Whon keikkajulisteesta 70-luvulla, ja sen kannessa näkyvä aito Rickenbacker-kitara oli Juice Leskisen omaisuutta.[13] Maximum Jee & Jeen julkaisun jälkeen Mikko Saarela ilmoitti lopettavansa soittamisen yhtyeessä. Saarelan tilalle saatiin Kollaa kestää -yhtyeessä vaikuttanut Mikko ”Vaari” Nevalainen,[5] jonka ”Vaari”-lisänimi johtui siitä, että hän oli useita vuosia muita yhtyeen jäseniä vanhempi.

Akun tehdas (1980-1981)

Eppu Normaali Helsingin Kaivopuiston konsertissa ilmeisesti vuonna 1980.

Yhtyeestä eronnut Mikko Saarela jatkoi kuitenkin yhtyeen pääsanoittajana ja vuonna 1980 julkaistulla Akun tehtaalla suurin osa sanoituksista oli Saarelan kirjoittamia. Yleisilmeeltään levy jatkoi edeltäjänsä linjaa ja hivutti Eppujen musiikkia vähitellen punkista kevyempään suuntaan. Levy on nimensä ja kansikuvansa puolesta CCR-yhtyeen Cosmo's Factoryn mukaelma. Albumi otettiin vastaan hyvin, ja se käytännössä pelasti Poko Rekordsin konkurssista.[14] Levyltä julkaistiin singleksi ”Puhtoinen lähiöni”, joka oli yksi vuodenvaihteen 1979–1980 suurimpia hittejä ja Eppujen tunnetuimpia kappaleita.

Akun tehdasta on kaikkiaan myyty lähes 57 000 kappaletta. Vaikka levy olikin huomattavasti edeltäjiään keveämpi, ei sen teksteistä puuttunut huumorin keinoin esitettävää yhteiskuntakriittistä sanomaa. Esimerkiksi Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tehty ”Suomi-ilmiö”-kappale on ydinvoiman vastainen. ”Puhtoinen lähiöni” arvostelee asuntopolitiikkaa ja ”Puhtoiset vesistömme” vesilainsäädäntöä.

Akun tehtaan menestyttyä yhtyeen jäsenet saivat ajatuksen tehdä omat sooloalbumit, sillä ulkomailla soololevyt olivat olleet hyvin menestyksekkäitä. Epe Helenius innostui ajatuksesta, mutta muutti ajatusta sen verran, että ei julkaistaisi kokonaisia sooloalbumeita vaan soolosinglet. Yhtyeen jäsenet, ihmeissään siitä että heidän lähinnä vitsinä esittämänsä idea meni läpi, menivät studioon huomatakseen että levytykseen oli varattu kuusi päivää keskellä kiireistä keikkakesää. Kappaleista tehtiin osa itse (Pantse ja Mikko Nevalainen tekivät itse molemmat kappaleensa, Juha ja Martti Juhan singlen A-puolen ja Akun B-puolen), osa tilattiin muilta (Akun singlen A-puoli Juice Leskiseltä) ja loput olivat joko covereita alkuperäisin sanoin tai käännöskappaleita (Martin A-puoli Jan & Dean -suomennos, B-puoli The Wholta ja Juhan B-puoli on John Fogertyn kappale johon suomennoksen teki Mikko Saarela). Singlet julkaistiin vuonna 1987 kokoelmalla Aku, Juha, Martti ja Mikko² – soolot, joka julkaistiin uudelleen CD-muodossa vuonna 1990 Hatullinen paskaa -levyn kanssa kokoelmalla Hatullinen paskaa / Soolot. Menestynein soolosinkku oli Akun, jonka singlen suosio johtui Juice Leskisen tekemästä a-puolesta ”Ringo ja Aku”, jota yhtye on soittanut vielä 2000-luvullakin keikoillaan.[15]

1980 yhtye keikkaili säännöllisesti, ja sinä vuonna julkaistiin yhtyeen ainoa tupla-LP, livelevy Elävänä Euroopassa, joka äänitettiin (levyn takakannen mukaan) ”keikalla jossain Suomessa kesällä 1980”. Levy sisältää 29 kappaletta, joista muun muassa coverit "Roadhouse blues", "Let's see action" ja "Musti sotakoira" sekä kappale "Mies soittaa rockia" eivät ole saatavilla millään muilla levyillä.[16] Albumi myi kohtuullisen hyvin.

Cocktail Bar, Tie vie, Aku ja köyhät pojat (1981–1983)

Yhtye keikkaili aktiivisesti vuosikymmenen vaihteessa. Kenties mainittavin tapaus oli ensimmäinen Tuuliajolla-kiertue, jolla esiintyi Eppujen lisäksi myös Juice Leskinen Slam ja Hassisen kone. Kyseisellä kiertueella yhtye esitti myös materiaalia tulevalta Cocktail Bar -albumiltaan. Kaurismäen veljekset ohjasivat yhtyekolmikon kiertueesta dokumenttielokuvan Saimaa-ilmiö.[17]

Cocktail Bar ei saanut läheskään niin myönteistä vastaanottoa kuin yhtyeen edeltävät albumit. Kriitikot moittivat eniten albumin tekstejä, joissa ei nähty olevan mitään tarkoitusta tai sanomaa.[18] Kitaristi Juha Torvinen pitää albumin huonon menestyksen syynä yhtyeen alituista keikkailua, josta tarttui levylle kenties liikaa energiaa ja nopeutta. Torvisen mukaan kappaleet ovat hyviä, mutta mikäli ne olisivat hitaampia, saattaisivat ne olla Eppujen suurimpia klassikoita.[19] Cocktail Bar myi kuitenkin kultaa Akun tehdas -levyn menestyksen myötä. Albumin ainoa single ”Warsova / Hunninkolla” julkaistiin myös kasettisinglenä, mutta myi paljon paremmin tavallisena vinyylisinglenä.

Cocktail Barin jälkeen alettiin levyttää pienempiä hankkeita, ja niistä toinen, single ”Pannaan pannaan / Ruba” julkaistiin 1982. Sinkku naureskeli silloiselle rockvastaisuudelle ja oli jonkinasteinen hitti. Toinen projekti oli tulevaa Tie vie -LP:tä alustava EP. Se levytettiin, mutta jätettiin julkaisematta, koska sen julkaisupäivä olisi osunut liian lähelle edellä mainitun LP:n julkaisua. Epe Helenius on sanonut, että ”tämän EP:n piisit eivät olleet mitenkään edustava otos Tie vien tyylistä”. Levyn kappaleet ovat sittemmin ilmestyneet eri yhteyksissä, "Pink Panther Theme" "Murheellisten laulujen maan" B-puolena, "Maailma loppuu neekerikylässä" Balladi kaiken turhuudesta -sinkun B-puolelle vuotta myöhemmin ja loput kaksi, "Yö osastolla" ja "Muijaa kuontaloon" 1984 julkaistulla Hatullinen paskaa -kokoelmalla.[20]

Saarela ei enää pystynyt kirjoittamaan yhtyeelle tekstejä, joten laulaja-Syrjän tuli tulevaisuudessa keskittyä niihin. Eppujen viides levy, Tie vie, sisältää yhden yhtyeen tunnetuimmista kappaleista, "Murheellisten laulujen maa". Kappaletta pidetään yhtenä tärkeimmistä suomalaisen rockmusiikin kappaleista.[21] Tie vie oli hyvin pianovetoinen levy, eikä joissain kappaleissa kuultu kitaroita ollenkaan. Tästä syystä levyn kappaleita ei "Murheellisten laulujen maata" lukuun ottamatta juurikaan soiteta keikoilla. Tie vie nousi listaykköseksi kahden viikon ajaksi myyden kultalevyyn oikeuttavan määrän[22] ja platinalevy siitä myönnettiin vuonna 2005. Tie vie oli myös ensimmäinen Eppu Normaalin albumi, jolla vierailee Hassisen Koneesta, Juice Leskinen Slamista ja Popedasta tuttu kosketinsoittaja Eero "Safka" Pekkonen, joka on tämän jälkeen soittanut koskettimia ja haitaria yhteensä kuudella Eppu-levyllä (Tie vie, Rupisia riimejä karmeita tarinoita, Kahdeksas ihme, Valkoinen kupla, Imperiumin vastaisku ja Historian suurmiehiä).

Vuonna 1983 ilmestynyt Aku ja köyhät pojat -levy ei onnistunut saavuttamaan suurta suosiota. Ilmestymisvuonna 1983 kaikki musiikkialan ammattilaisetkaan eivät tienneet Aku ja Köyhät Pojat -levyn olemassaolosta.[23] Silti monet Eppu-fanit pitävät levyä yhtyeen parhaana. Levyn tunnelma on hyvin raskas ja siinä on pieniä hard rock -piirteitä. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 1994 ”Rakkaus on KuuMaa” -singlen siivittämänä ja se rikkoi nopeasti kultalevyrajan, yli kymmenen vuotta julkaisunsa jälkeen. Myös kappale nimeltä ”Pakolainen” levytettiin, mutta lähinnä Epe Heleniuksen painostuksesta jätettiin pois levyltä, koska se ei sopinut albumin musiikilliseen linjaan. Fanit kuitenkin pitivät kappaleesta, sillä yhtye esitti sitä usein keikoillaan, ja se pääsi vuoden 1984 harvinaisuuskokoelmalle Hatullinen paskaa.

Kansakunnan huulilla (1984–1986)

Koska Eppujen viimeisin levy oli taloudellinen pettymys, oli yhtyeen pakko saada seuraava levynsä menestyksekkääksi, tai muuten koko yhtye voitaisiin unohtaa. Eppu Normaali alkoi tehdä uusia kappaleita ja lisää keikkoja. Yhtye julkaisi kolmen vuoden sisällä kolme suomalaisen rockin klassikoksi muodostunutta levyä, joiden yhteinen myynti lähenee puolta miljoonaa kappaletta. Eppu Normaalin sanotaankin tehneen parhaat levynsä ja keikkansa juuri 80-luvulla.

Kakkaleima

Rupisia riimejä, karmeita tarinoita nosti yhtyeen takaisin kansan tietouteen. Levy oli erittäin menestyksekäs ja se sisältää kolme yhtyeen klassikkokappaletta, "Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset", "Taivaassa perseet tervataan" ja "Pimeyden tango". Varsinkin kappale "Nyt reppuni jupiset, riimisi rupiset" soi edelleen aktiivisesti radiossa ja yhtyeen keikoilla.[24] Levy pääsi soittolistoille siivittämään Eppujen uraa eteenpäin. Levyllä esiintyi myös ensimmäisen kerran yhtyeen logo, "kakkaleima", joka on sen jälkeen löytynyt jokaiselta myöhemmältä levyltä.

Samana vuonna julkaistiin yhtyeen B-puolista ja harvinaisuuksista koottu Hatullinen paskaa, joka sisältää laajan kattauksen yhtyeen "huolettomampaa" puolta. Kappaleet "Muijaa kuontaloon" ja "Yö osastolla" ovat ennen julkaisemattomia, samaten Aku ja köyhät pojat -levytyksestä yli jäänyt ”Pakolainen”. Levy julkaistiin CD:nä yhdessä soolosinkkujen kanssa levyllä Hatullinen paskaa / Soolot.

Yhtyeen kahdeksas albumi, Kahdeksas ihme on monen mielestä yhtyeen kaikkien aikojen paras levy.[25] Levyn tunnetuimmat kappaleet ovat "Voi kuinka me sinua kaivataan", "Kitara, taivas ja tähdet", "Vuonna ’85" ja "Vihreän joen rannalla (kauan sitten)". Albumin levytysprosessi kesti kauan. Levy oli myös Poko Rekordsin ensimmäinen CD-äänite, ja vuosi 1985 oli sekä Eppu Normaalille että suomalaiselle musiikkibisnekselle muutenkin hyvin tärkeä. Suuren suosion saaneen albumin ja suosittujen keikkojen myötä yhtye julkaisi Video, taivas ja tähdet -videon, joka sisältää yhtyeen konsertin.[26] Samainen livetallenne julkaistiin DVD:llä Kahdeksannen ihmeen 20-vuotisjuhlapainoksen mukana.

Kahdeksannen ihmeen seuraaja, Valkoinen kupla julkaistiin 1986. Valkoinen kupla oli edeltäjäänsä rauhallisempi ja hillitympi, ja kappaleet olivat lähempänä perinteistä iskelmää kuin koskaan ennen. Levyllä voi havaita yhtyeen pientä väsymistä, ja erityisesti sanat ovat kautta linjan melko lohduttomia ja synkkiä.[27] Kuitenkin soitanta on kehittynyt edelleen edellisistä levyistä, ja kaikki on viilattu tarkasti paikoilleen. Tämän vuoksi silloisen Rock-radion haastattelussa toimittaja sanoi Martti Syrjälle, että Eppu Normaali on muuttunut liikaa Pantsen kitarabändiksi, johon Martti vastasi: "Miten sä perustat ton 'liikaa'? Se on semmonen tapa, mistä me tykätään. Me ollaan aina tykätty kitaramusiikista!". Levyltä löytyvät kaksi Eppujen klassikkokappaletta, singlejulkaisu ”Joka päivä ja joka ikinen yö” ja ”En saa mielestä sinua”, jonka albumiraidalla vieraili Piirpauke-yhtyeessä vaikuttanut Badu.[28]

Välivuoden jälkeen (1987–1994)

Vuonna 1987 Eppu Normaali juhli kymmenvuotisjuhliaan, ja samana vuonna toinen tamperelaisyhtye Popeda täytti myös kymmenen vuotta. Yhtyeet päättivät juhlia levytysstudiossa, ja muodostivat hetkeksi yhtyeen EppuPopedaNormaali. Yhtyeen single ”20 vuotta sikana / Hyvä kankkunen” julkaistiin juhlan kunniaksi samana vuonna. Levy oli Suomen ensimmäinen CD-single, mutta se julkaistiin myös tavallisena 7"-vinyylisinglenä.[29] EppuPopedaNormaali teki myös pienen määrän keikkoja.

Eppu Normaali piti välivuoden vuonna 1987, mistä nimi seuraavalle levylle, 1988 julkaistulle Imperiumin vastaiskulle. Levyn kantta ei tällä kertaa tehnyt tavalliseen tapaan Martti Syrjä, vaan Lauri Posti. Valkoisen kuplan hillitystä tyylikkyydestä palattiin hieman räväkämpään tyyliin. Levyltä julkaistiin singlenä kappaleet "Afrikka, sarvikuonojen maa" ja "Näin kulutan aikaa". Näiden lisäksi levyltä löytyy sellaisia kappaleita kuin "Linnunradan laidalla", sekä Pantsen laulama karaokehitti ja keikkasuosikki "Baarikärpänen", joka oli alun perin tarkoitettu pelkäksi täytekappaleeksi, mutta saikin yllättäen aikaan varsin suuren suosion.[30]

Välivuonna 1989 tapahtui muutos Eppujen riveissä, sillä yhtyeen basisti vuodesta 1979, Mikko Nevalainen, päätti jättää yhtyeen. Uudeksi basistiksi valittiin aiemmin muun muassa Ilona-yhtyeessä vaikuttanut Sami Ruusukallio, joka soittaa Eppu Normaalissa edelleen ja on näin yhtyeen pitkäaikaisin basisti.[31]

Eppujen seuraava albumi ilmestyi Ruusukalliolla vahvistettuna 1990. Historian suurmiehiä jatkaa aavistuksen rauhallisempaa linjaa, ja siltä löytyy suomirockin klassikoihin kuuluva ja Eppujen ehkä kaikkien aikojen suurin hitti ”Tahroja paperilla”. Tahroja paperilla -maksisinglestä julkaistiin myös 50 kappaleen harvinaisuuspainokset, joiden kannessa on Martti Syrjän paljas takapuoli.[32] Historian suurmiehiä -levyltä julkaistiin singleksi myös kappale ”Sydän tyhjää lyö”, mutta se ei saanut aikaan yhtä suurta menestystä kuin single ”Tahroja paperilla” ja kappale ”Kun olet poissa”, joista jälkimmäisestä ei koskaan julkaistu singleä, mutta se soi silti edelleen radiossa ja yhtyeen keikoilla.

Vuonna 1990 julkaistiin myös toinen b-puolista ja harvinaisuuksista koottu Paskahatun paluu, sekä levy-yhtiön promotarkoitukseen suunnattu single ”Urheiluhullu”, jonka b-puolena oli Pave Maijasen kappale "Ota viesti vastaan". ”Urheiluhullu”-kappaleesta on tullut yksi Eppu Normaalin tunnetuimmista kappaleista.

Martti Syrjä ja Juha Torvinen työstivät kahdestaan kappaletta "Lensin matalalla". Kappale oli tarkoitus julkaista singlenä, ja siitä otettiinkin 20 koelevyä. Yhtyeen muut jäsenet eivät kuitenkaan pitäneet Martin ja Juhan versiosta, ja kappale levytettiin koko yhtyeen voimin uudelleen lisäten alun perin hyvin rock-henkiseen kappaleeseen muun muassa jouset ja koskettimet. ”Lensin matalalla 2” julkaistiin 1991, ja vaikka siitä ei tullutkaan suurta hittiä, se pääsi Repullinen hittejä -kokoelmalle ja sitä soitetaan edelleen radiossa silloin tällöin.

Historian Suurmiehien seuraajan, Studio Etanan synnytysprosessi oli pitkä ja vaikea, mistä todisteena Eppujen leukoja koristavat ”studioparrat” levyn kannessa.[33] Vaikeasta tekovaiheesta huolimatta levyltä löytyi pari hittiäkin, ”Hipit rautaa” ja ”Näinhän täällä käy” ja fanien suosikki ”Arkussa vainaan”. Yhtyeen epätoivosta levytysprosessin aikana kertoo se, että Pantse pyysi vanhaa sanoituskumppaniaan Mikko Saarelaa apuun.[12] Vanhat sanoituskumppanien kokoontumisen tuloksena oli kappale ”Hipit rautaa”.

Yhdentoista vuoden päästäkin (1994–)

Pitkä levytyssessio ja levynjulkistuskiertue rasittivat Eppuja siinä määrin, että päättivät pitää taukoa, joka venyikin pitkäksi. Vaikka aikavälillä 1994-2003 yhtye julkaisikin livelevyn Onko vielä pitkä matka jonnekin? (1994), Repullinen hittejä -tuplakokoelman (1996), joka on yhtyeen myydyin levy, Maximum Jee & Jeen 20-vuotisjuhlapainoksen (1999), toisen tuplakokoelman Reppu 2 (2003) sekä sinkkuboksin Singlet 1978–1991 (2003), ei uutta materiaalia ilmestynyt. Yhtye ei myöskään keikkaillut kuin harvakseen, joten monet luulivat Eppu Normaalin jo lopettaneen.

Yhtyeen jäsenet tekivät tauon aikana erilaisia sivuprojekteja. Ruusukallio, Torvinen ja Aku Syrjä muodostivat hetken ajaksi Screaming Thunders -yhtyeen Sami Hintsasen kanssa. Screaming Thunders keikkailee edelleen, mutta hyvin harvoin. Pantse Syrjä sävelsi tauon aikana Yö-yhtyeelle kappaleen "Mysteeri".

Eppu Normaali Ratinan stadionilla.

Spekulaatiot yhtyeen lopettamisesta todistettiin tyhjiksi huhtikuussa 2004, kun kauppojen hyllyille ilmestyi single ”Suolaista sadetta”. Kappale esiintyi myös elokuvassa Vares – yksityisetsivä. Samana vuonna Eppu Normaali esiintyi loppuunmyydyllä Tampereen Ratinan Stadionilla 30 000 ihmiselle elokuussa 2004. Lopulta lokakuussa ilmestyi uusi studioalbumi Sadan vuoden päästäkin, joka nousi nopeasti listojen kärkeen. Levyltä myös julkaistiin kolme singleä lisää, ”Ei sankariainesta”, ”Sadan vuoden päästäkin” ja ”Olin vain tuuli”. ”Ei sankariainesta” -single julkaistiin myös Dual Disc -versiona, jonka toiselta puolella on normaali CD-single ja toisella puolella kolmen live-kappaleen DVD Oulun keikalta 2004. Kappaleesta Suolaista sadetta julkaistiin yhtyeen historian ensimmäinen musiikkivideo.

Uuden albumin suosio rohkaisi yhtyeen keikkailemaan. Vuoden 2005 alkukeväällä yhtye kiersi Suomea Sankariainesta -kiertueellaan. Saman vuoden kesällä pidettiin myös yhtyeen historian ensimmäinen akustinen konsertti Vesilinjalla. Kahdeksas ihme -albumin täytettyä 20 vuotta, julkaisi yhtye levystä juhlapainoksen ja järjesti minikiertueen, jolla kuultiin albumin kappaleet akustisina.

Vuonna 2006 Eppu Normaalin perustamisesta oli kulunut 30 vuotta. Sen kunniaksi yhtyeen jäsenet julkaisivat alastonkalenterin.

Yhtye ilmoitti ryhtyvänsä levyttämään uutta albumia syksyllä 2006. Tältä albumilta saatiin maistiaisia kesäkuun 27. päivä 2007, kun yhtye julkaisi Jokainen hetki historian -singlen. Singlen kappale kuultiin ensimmäistä kertaa keikalla, kun Eppu Normaali soitti kesän 2007 ainoan keikkansa Tuurin Miljoonarockissa. Eppu Normaalin toistaiseksi viimeisin albumi, Syvään päähän, ilmestyi 5. syyskuuta. Levyn kappaleesta, ”Tahdon sut”, julkaistiin yhtyeen historian toinen musiikkivideo. Yhtye lähti vielä lokakuussa 2007 kiertueelle.[34]

Vuonna 2008 Eppu Normaalin jäsenet olivat haastateltavina Jouko Aaltosen ohjaamassa dokumenttielokuvassa Punk – tauti joka ei tapa.

Marraskuussa 2009 Eppu Normaali julkaisi Jackpot-boksin, jossa on 101 yhtyeen kappaletta koko sen uran ajalta. Mukana on myös ennen julkaisematon kolmen kappaleen potpuri.[35] Yhtye palkittiin Suomi-palkinnolla vuonna 2009.

Loppuvuodesta 2010 Eput kiersivät Kummelin kanssa Suomea yhteisellä Suuri joululahja -kiertueella.

Vuonna 2011 Eppu Normaali nauhoitti vanhoja kappaleitaan uudelleen akustisina versioina. 23. marraskuuta kauppojen hyllyille ilmestyi Mutala-niminen akustinen tuplalevy, joka julkaistiin myös vinyylipainoksena. Levy meni avausviikollaan Suomen virallisen albumilistan kärkeen ja pysyi siellä viikon verran. Yhtye juhlisti levyn julkaisua soittamalla keikan internetissä.

Eppu Normaali teki lokakuussa 2012 akustisen Mutala-konserttisalikiertueen. Kyseessä oli sikäli poikkeuksellinen kiertue, että edellisen kerran yhtye esiintyi konserttisaleissa vuonna 1990.[36]

Yhtyeestä tehtiin sen 40-vuotisen uran kunniaksi dokumenttielokuva, jonka ohjasi Saku Pollari. Elokuvan nimi on "Eput" ja ensi-ilta on 2.12.2016. Juhlavuotena heistä tehtiin myös uusi kirja ja valokuvanäyttely.[37] Elokuussa 2016 Eppu Normaali esiintyi Ratinan Stadionilla 30 000 ihmiselle juhlavuotensa kunniaksi. Konsertissa vierailivat Mikko Saarela, Safka Pekkonen, Iiro Rantala sekä Santtu-Matias Rouvalin johtama Tampere Filharmonia.[38][39] Yhtye valmistelee myös uutta studioalbumia.lähde?

Ylöjärven kaupunki pystyttää Eppu Normaali -patsaan kaupungin alueelle vuoden 2017 aikana.[40] Kaupunginjohtajan mukaan lopullista päätöstä asiasta ei ole tehty.[41]

Oulun Kuusisaaressa 26.8.2017 soitetun konsertin jälkeen Martti Syrjä ilmoitti Eppu Normaalin jäävän määrittelemättömän mittaiselle tauolle.lähde?

Yhtyeen musiikki

Eppu Normaalin sävellykset ovat usein hyvin kitarapainotteisia, poikkeuksena albumi Tie vie, jonka joissain kappaleissa ei ollut kitaroita ollenkaan. Yhtyeen levyillä on hyvin harvoin kitaroiden, basson ja rumpujen lisäksi muita soittimia. Poikkeuksia tosin löytyy: Cocktail Bar -albumilla kuullaan muun muassa syntetisaattoria ja torvia. Muutamassa yhtyeen kappaleessa kuullaan myös hillitysti viulua, kuten singlellä ”Lensin matalalla 2” ja jo alkuaikojen kappaleessa ”Pidetään ikävää”. Myös pianoa tai jopa haitaria on kuulunut Eppu Normaalin musiikissa.

Yhtye soitti aluksi hyvin punk-henkistä musiikkia. Sanoitukset olivat kantaaottavia ja räävittömiä, kitarat taas säriseviä ja nopeita. Ajan kuluessa yhtyeen musiikki muuttui lähemmäs pop- ja rock-musiikkia, viimeistään Martti Syrjän korvatessa Mikko Saarelan sanoittajana. Saarelan sanoitukset olivat lähinnä nokkelia ja kantaaottavia sanaleikkejä. Martti Syrjän tekstit ovat tunnelmaltaan melankolisempia, vähemmän kantaaottavia ja enemmän suomalaista sielunkuvaa avartavia. Yhteistä kummallekin sanoittajalle on riimittely.

Musiikilliset vaikutteet

Eppu Normaalin vaikuttajina olivat alun alkaen Ramonesin ja Sex Pistolsien kaltaiset punk-yhtyeet. Mikko Saarela mainitsee myös Jouko Aaltosen Punk – tauti joka ei tapa -dokumentissa yhtyeen vaikutteiksi Tamperelaisen rock/punk -yhtyeen nimeltään Virtanen. Albumilla Maximum Jee & Jee, yhtye hylkäsi punkin ja alkoi tehdä kevyempää musiikkia. 1980-luvun keskivaiheilla julkaistuilla, Eppu Normaalin myydyimmillä levyillä voi huomata selkeitä vaikutteita Dire Straitsin musiikista. Eppu Normaalia onkin sanottu "Suomen Dire Straitsiksi". Eppu Normaali on vaikuttanut useisiin suomalaisiin yhtyeisiin, etenkin sanoituksellisesti, muun muassa Kotiteollisuuteen ja Egotrippiin. Oman jälkensä yhtyeen sanoituksiin ovat jättäneet myös Martti Syrjän vanhemmat, Kirsi Kunnas ja Jaakko Syrjä ovat molemmat kirjailijoita.

Kokoonpano

Kokoonpano on pysynyt alkuperäisenä lukuun ottamatta basistia, joka on vaihtunut vuosina 1979 ja 1989. Mikko Saarelan lähdettyä yhtyeestä 1979 sanoitusvastuu pysyi hänellä, vaikka basistiksi vaihtui Mikko Nevalainen.[42] Myöhemmin kuitenkin yhtye, Pantse erityisesti, koki etätyöskentelyn Helsingissä asuvan Saarelan kanssa vaikeaksi ja Martti ryhtyi pääsanoittajaksi 1982.

Alkuperäinen kokoonpano (1976–1979)

Yhtyeen keulakuva, laulaja Martti Syrjä

Kokoonpano 1979–1989

  • Martti Syrjä (laulu)
  • Mikko Syrjä (kitara ja laulu)
  • Juha Torvinen (kitara)
  • Mikko Nevalainen (basso)
  • Aku Syrjä (rummut)

Nykyinen kokoonpano (vuodesta 1989)

  • Martti Syrjä (laulu)
  • Mikko Syrjä (kitara ja laulu)
  • Juha Torvinen (kitara)
  • Sami Ruusukallio (basso ja laulu)
  • Aku Syrjä (rummut)

Diskografia

Studioalbumit

Livealbumit

  • Elävänä Euroopassa (1980)
  • Onko vielä pitkä matka jonnekin? (1994)
  • Klubiotteella Pe 14.11.2008 Yökerho Ansa, Laihia (2008)
  • Klubiotteella La 15.11.2008 Rytmikorjaamo, Seinäjoki (2008)
  • Klubiotteella To 20.11.2008 Kellari, Joensuu (2008)
  • Klubiotteella Pe 21.11.2008 Revontuli, Hankasalmi (2008)
  • Klubiotteella La 22.11.2008 Seurahovi, Porvoo (2008)
  • Klubiotteella Su 23.11.2008 Amarillo, Kotka (2008)
  • Klubiotteella Pe 28.11.2008 Club&Bar Wilhelm, Mikkeli (2008)
  • Klubiotteella La 24.1.2009 House of rock, Kouvola (2009)
  • Klubiotteella Ti 3.2.2009 Henry's pub, Kuopio (2009)
  • Klubiotteella Ke 4.2.2009 45 Special, Oulu (2009)
  • Klubiotteella To 5.2.2009 Tivoli, Rovaniemi (2009)
  • Klubiotteella Pe 6.2.2009 Umpitunneli, Tornio (2009)
  • Klubiotteella La 7.2.2009 Taiga, Ylläs (2009)
  • Klubiotteella Ke 11.2.2009 Bar Kino, Pori (2009)
  • Klubiotteella To 12.2.2009 Hotel Kaarle, Kokkola (2009)
  • Klubiotteella Pe 20.2.2009 Iisoppi, Nokia (2009)
  • Klubiotteella La 21.2.2009 Kantri, Kankaanpää (2009)
  • Klubiotteella Ke 11.03.2009 The 100 Club, Lontoo (2009)
  • Ratina (2016)

Kokoelmat

Erikoispainokset

Muilla levyillä

  • Kylmää joulua! (1978) - "Heinillä härkien kaukalon"
  • Hilse LP (1979) - "Cock in my pocket"
  • Pokorock 1979 (1979) - "Surf city" ja "Jee jee"
  • The Shape of Finns to Come (1980) - Englanninkieliset "John Fogerty", "Rooting of beer", "Njet njet" ja "Boredom's the word"
  • Tuuliajolla (eli ballaadeja Saimaalta) (1981) - "Hunninkolla", "Lainelautaileva lehmänmaha rock'n'roll", "Ringo ja Aku" ja "Njet njet" (CD:llä myös "Alaston mies, alaston nainen")
  • Soundi-EP (Pokoflex, 1982) - "Tie vie" (eri sovitus kuin albumilla)
  • Sporttihitit-promo (1990) - "Urheiluhullu"
  • Hyvää ja kaunista. Radiomafia live vol.1 (2000) - "Urheiluhullu (live)"
  • Da Da (Kuulat sekaisin) (2008) - "Huummetta"

VHS:t

  • Video, taivas ja tähdet (1985) (Tampereen Työväen Teatterissa syyskuussa 1985 äänitetty ja kuvattu konsertti)
  • Saimaa-ilmiö (Aki ja Mika Kaurismäki, 1981) (Dokumenttielokuva Tuuliajolla-kiertueesta Saimaalla kesällä 1981)

Singlet

7"

12"

CD

Promot

  • Eppu Normaali demokasetti: Njet Njet, Boredom's The Word, Rooting Of Beer, John Fogerty, Surf City, CAS", 1980
  • En saa mielestä sinua / Paha taika, 12", 1986
  • Urheiluhullu / Ota viesti vastaan (Pave Maijanen), 7", 1990
  • Hipit rautaa / Hipit rautaa (Radio Edit) / Hipit rautaa (Woodstock Jam -versio), CD, 1994
  • Jokainen hetki historian (Promo-single), CD, 2007
  • Tahdon sut (Promo-single), CD, 2007
  • Syvään päähän (Promo-single), CD, 2008
  • Hiljaa huomiseen, 2011

DVD:t

Blu-ray:t

Karaoke-DVD:t

  • Suomirokkia kotikaraoke: Eppu karaoke - 16 Eppu Normaalin hittiä karaokeversioina (2007)
    Murheellisten laulujen maa | Tahroja paperilla | Vuonna '85 | Baarikärpänen | Poliisi pamputtaa taas | Kivenä kengässä | Kitara, taivas ja tähdet | Pidetään ikävää | Vihreän joen rannalla | Puhtoinen lähiöni | Elämän tarkoitus | Akun tehdas | Urheiluhullu | Suomi-ilmiö | Näin kulutan aikaa | Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
  • Suomirokkia kotikaraoke: Eppu karaoke 2 (2008)
    Voi kuinka me sinua kaivataan | Afrikka, sarvikuonojen maa | Taivaassa perseet tervataan | Lensin matalalla 2 | Tähdenlennon tiellä | Linnunradan laidalla | Joka päivä ja joka ikinen yö | Njet njet | En saa mielestä sinua | Tie vie | Ei säästä perheen koiraakaan | Balladi kaiken turhuudesta | Tien päällä taas | Pimeyden tango | Kaikki häipyy, on vain nyt | Hipit rautaa

Palkinnot ja saavutukset

Platinalevyt

Kultalevyt

Muita palkintoja

Äänestyksissä

Radiomafian top 500-äänestyksessä Eppu Normaali oli menestynein suomalaisartisti 10 kappaleellaan:

  • Murheellisten laulujen maa (86)
  • Kitara, taivas ja tähdet (194)
  • Tahroja paperilla (219)
  • Vuonna 85 (230)
  • Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (247)
  • Joka päivä ja joka ikinen yö (285)
  • Pimeyden Tango (345)
  • Näin kulutan aikaa (425)
  • Balladi kaiken turhuudesta (460)
  • Elämän tarkoitus (460)

Radiomafian sata parasta biisiä-äänestyksessä Tahroja paperilla oli sijalla 65.

Kirjallisuutta

  • Saarela, Mikko & Syrjä, Martti & Syrjä, Mikko: Minun Suomeni: Eppu Normaali -yhtyeen sanoituksia vuosilta 1975–1980. Tampere: Jee-jee music, 1981. ISBN 951-99342-9-4.
  • Tuuliajolla: suuri rock and roll -risteily (J.K. Juntunen, Soundi-kirja 13, 1981) (Juice Leskinen Slamin, Eppu Normaalin ja Hassisen Koneen Tuuliajolla-kiertueesta Saimaalla kesällä 1981) ISBN 951-99331-7-4
  • Repullinen nuotteja (1998) (Nuottikirja, nuotinnokset Sami Ruusukallio) ISMN-M-7006309-40-8
  • Luoto, Santtu: Tiimalasin santaa: Eppu Normaalin tarina. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24344-2.
  • Repullinen nuotteja 2 (2005) (Nuottikirja, nuotinnokset Sami Ruusukallio) ISMN-M-706334-31-8
  • Mika Saastamoinen: Parasta Lapsille Suomipunk 1977–1984. Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32379-3.
  • Eppu Normaali: Kaikki sanat. Helsinki: Siltala, 2017. ISBN 9789522344984.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Eppu Normaalin kulta- ja platinalevyt ifpi. Viitattu 7. huhtikuuta 2007.
  2. ↑ Eppu Normaali myi platinaa 23.9.2007. Viihdeuutinen.net. Viitattu 27.12.2007.
  3. ↑ Myydyimmät kotimaiset äänitteet ifpi. Viitattu 7.4.2007.
  4. ↑ Eppu Normaalin TOP-10 kappaleet Spotifyssä Spotify. Viitattu 13. elokuuta 2014.
  5. ↑ a b Luoto, Santtu: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 95. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  6. ↑ Luoto, Santtu: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 46. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  7. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 47. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  8. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 50. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  9. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 54. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  10. ↑ a b Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 66. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  11. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 86. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  12. ↑ a b Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 93. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  13. ↑ Santtu Luoto: Maximum Jee & Jee-juhlaboxin kansilehti, s. 4. Poko, 1999. -.
  14. ↑ Kontiainen, Vesa: Aitoa suomirokkia: Poko Rekordsin historia. Like, 2004. ISBN 952-471-400-0.
  15. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 116. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  16. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 118. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  17. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 126. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  18. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 130. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  19. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 128. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  20. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 134. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  21. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 250. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  22. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 138. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  23. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 144. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  24. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 146. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  25. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 162-163. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  26. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 169. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  27. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 173. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  28. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 174. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  29. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 184. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  30. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 195. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  31. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 214. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  32. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 219. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  33. ↑ Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina, s. 233. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24344-2.
  34. ↑ Eppu Normaali - Uutisarkisto Eppu Normaali. Viitattu 27.12.2007.
  35. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Eppu+Normaalille+101+kappaleen+boksi/1135250340353
  36. ↑ Iskelma.fi: Eppu Normaali konserttisalikiertueelle - katso paikkakunnat
  37. ↑ Eppu Normaalilla yllätys juhlavuoden kunniaksi: Bändistä dokumenttielokuva www.iltalehti.fi. Viitattu 18.5.2016. fi-FI
  38. ↑ Aaltonen, Mikko: Konserttiarvio: Suomirockin mammutti murahti Ratinassa – Eput paiskivat lavalla töitä kuin viimeistä päivää Helsingin Sanomat. 7.8.2016. Viitattu 11.9.2016.
  39. ↑ Arvio: Eppujen maratonkeikka ei ollut mitään pöhöttynyttä pappailua, vaan kunnon rokkimoukarointia Aamulehti. 7.8.2016. Viitattu 11.9.2016.
  40. ↑ Ylöjärvelle kohoavan Eppu Normaali-patsaan paikka avoin: "Haluamme kuulla Eppujen toiveita" - Aamulehti Aamulehti. 28.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
  41. ↑ Eppu Normaalille kaavaillaan patsasta Ylöjärvelle Yle uutiset. 27.10.2016. Viitattu 30.10.2016.
  42. ↑ http://pomus.net/001784

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eppu Normaali.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eppu_Normaali&oldid=16911259”