The Legend of Zelda (pelisarja)

The Legend of Zelda
Kehittäjä	Nintendo (jotkut osat on kehittänyt Flagship/Capcom)
Julkaisija	Nintendo
Suunnittelija	Shigeru Miyamoto
Lajityyppi	toimintaseikkailu
Ensijulkaisu	The Legend of Zelda
Viimeisin julkaisu	The Legend of Zelda: Echoes of Wisdom
Aiheesta muualla
Kotisivut
MobyGames
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla
Infobox OK

The Legend of Zelda on Nintendon kehittämä ja julkaisema toimintaseikkailua ja korkeaa fantasiaa yhdistelevä toimintaseikkailu-/ toimintaroolipelisarja. Pelisarjan on luonut pelisuunnittelija Shigeru Miyamoto^milloin?. Pelaaminen koostuu toiminnasta, seikkailusta, pulmien ratkonnasta, roolipelaamisesta, ja ajoittaisesta tasohyppelystä, hiiviskelystä ja kisaamisesta.

Pelisarjan päähenkilö on Link, joka on myös ainoa pelattava hahmo. Pelit sijoittuvat yleensä Hyrulen fantasiamaailmaan, jossa Linkin useimmiten pitää pelastaa prinsessa Zelda pelisarjan pääantagonistilta, Ganonilta. Tunnusomainen osa pelisarjaa on myös Triforce, jumalaista alkuperää oleva kolmivoima. Pelisarjassa on esiintynyt edellä mainittujen lisäksi myös muita tapahtumapaikkoja ja antagonisteja. Päähenkilön ruumiillistuma ei ole joka pelissä välttämättä sama, vaikka sama hahmo joskus esiintyy useassa pelissä.

The Legend of Zeldaa pidetään eräänä maailman vaikutuksellisimmista pelisarjoista. Sarjan pelejä oli vuoden 2009 joulukuuhun mennessä myyty yli 59 miljoonaa kappaletta. Pelisarjaa on myös tuotteistettu: lelujen lisäksi siitä on tehty myös piirros-, manga- ja sarjakuvasarjoja sekä keräilykorttisarjoja.

Yleistä

Pelisarjan alkuperäinen logo vuodelta 1986.

Rupee Jalokivet ovat sarjan kuvitteellinen valuutta

Pelaaminen

Zelda-pelit sisältävät ongelmanratkaisua, taistelukohtauksia ja uusien alueiden tutkimista. Pelimekaniikka on säilynyt samantyyppisenä läpi sarjan, ja yleensä uudet pelit tuovat sekä lisäyksiä Linkin liikkuvuuteen että elementtejä pelimaailmaan. Kaava on tehnyt Zelda-peleistä erään Nintendon menestyksekkäimmistä pelisarjoista Marion, Metroidin ja Pokémonin ohella. Tyypillinen pelimekaniikan ominaisuus on se, että Link pystyy muuntamaan itsensä tai maailman ympärillään toisenlaiseksi. The Minish Capissa Link voi kutistaa itsensä peukaloisen kokoiseksi. Majora's Maskissa Linkillä on kyky muuttaa rotuaan. Ocarina of Timessa Link pystyy hyppimään ajassa lapsuutensa ja aikuisuutensa väliä. Oracle of Seasonsissa Link kontrolloi vuodenaikoja ja A Link to the Pastissa Link voi liikkua valon ja pimeyden rinnakkaismaailmojen välillä. Wind Wakerissa Link kykenee esimerkiksi muuttamaan tuulen suuntaa ja vuorokaudenaikaa yön ja päivän välillä. Twilight Princessissa Link saattaa muuttaa muotoaan ihmisestä sudeksi sen jälkeen kun hän saa viholliseltaan muodonmuutoskristallin.

Päätehtävän lisäksi Zelda-pelit sisältävät sivutehtäviä, joiden suorittaminen ei ole pelin läpäisemisen kannalta välttämätöntä. Sivutehtävien läpikäyminen tavallisesti auttaa päätehtävän suorittamisessa, sillä niistä pelaaja saa palkinnoksi uusia esineitä, ominaisuuksia tai taitoja. Uudemmissa Zelda-peleissä esiintyy toistuvasti sivutehtävänä vaihtokauppaketju: ensin Link löytää esineen, jonka hän sitten antaa oikealle henkilölle ja saa tilalle uuden esineen. Ketju jatkuu, kunnes Link lopulta saa itselleen erityisen hyödyllisen esineen, useimmiten voimakkaan aseen. Muita sivuseikkailun aiheita ovat erilaiset kilpailut, kadonneiden esineiden tai ihmisten etsintä tai yksittäiset ongelmanratkaisutehtävät.

Universumi

Pääartikkeli: The Legend of Zeldan universumi

The Legend of Zelda -pelien sankarina toimii Link-niminen poika. Tavallisesti Linkin tehtävä on pelastaa Prinsessa Zelda ja Hyrulen valtakunta ilkeän Ganondorf-velhon juonittelulta. Ensimmäiset Zelda-pelit olivat tarinaltaan suoraviivaisia prinsessan pelastustehtäviä, myöhemmin tarinat ovat mutkistuneet ja monipuolistuneet. Peleissä Link’s Awakening ja Majora’s Mask Prinsessa Zeldalla ei ole tarinan kannalta suurta roolia, mutta Link’s Awakeningissa Zelda mainitaan, kun Link herää Koholint-saarella ja Majora’s Maskissa Zelda nähdään Linkin takautumassa, kun hän on saanut ajan okariina takaisin. Muutamissa peleissä näyttämönä ei toimi Hyrule. Uudemmissa peleissä Linkin päävastuksena on Ganonin sijaan Vaati-niminen velho – tosin yleensä Ganon paljastuu lopulta hahmoksi, joka vetelee Vaatia naruista.

Monissa peleissä tapahtumat sijoittuvat Triforcen ympärille. Triforce on voimakas maaginen pyhä esine, joka koostuu kolmesta osasta: Voimasta, Viisaudesta ja Rohkeudesta. Jakautuneena osat vaikuttavat tätä hallussaan pitävän henkilön ominaisuuksiin. Jos pelin keskushahmoilla on Triforcen osia, on Linkillä usein rohkeuden, Zeldalla viisauden ja Ganonilla voiman osa. Yhdistynyt Triforce toteuttaa haltijansa syvimmät toiveet.

Hyrulen fantasiamaailma sisältää vaihtelevaa maastoa, monenlaisia ilmasto-olosuhteita ja monenlaista elämää erilaisten hirviöiden ja ihmisten kaltaisten olentojen muodossa. Hyrulen ulkoasu vaihtelee pelistä toiseen: Alueiden sijainnit muuttuvat, ja niitä poistuu tai tulee lisää pelien välillä. Kuitenkin Kadonnut metsä, Kuolemanvuori ja Hylian järvi esiintyvät lähes kaikissa peleissä.

Kronologia

The Legend of Zelda -pelisarjan kronologia oli pitkään fanien väittelyn kohteena, kunnes virallinen kronologinen aikajana julkaistiin 21. joulukuuta 2011 kirjassa Hyrule Historia. Nintendon mukaan aikajana jakautuu Ocarina of Timen jälkeen kolmeen vaihtoehtoiseen aikajanaan. Yhdessä aikajanassa Link epäonnistuu Ganonin kukistamisessa, mistä seuraavat A Link to the Past, Oracle of Seasons & Oracle of Ages, Link's Awakening, The Legend of Zelda ja Adventure of Link. Toisessa ja kolmannessa aikajanassa Link onnistuu Ganonin kukistamisessa, mikä haarauttaa aikajanan Linkin lapsuuteen ja aikuisuuteen. Linkin lapsuus jatkuu Majora's Maskissa, jota seuraavat Twilight Princess ja Four Swords Adventures. Linkin aikuisuuden aikajana jatkuu peleissä Wind Waker, Phantom Hourglass ja Spirit Tracks.

Vaikutteet

Zelda-pelien luoja Miyamoto on saanut inspiraatiota pelien luomiseen lapsuudenkokemuksistaan. Maalaisympäristössä varttunut Miyamoto kävi lukuisilla tutkimusretkillä kotinsa lähistöllä sijaitsevassa metsässä. Metsän tunnelma ja luonnon tarjoama jännitys jätti jälkensä Miyamoton työhön. Zelda-peleissä on nähtävissä piirteitä japanilaisesta perinteestä, skandinaavisesta muinaisuskosta ja keskiaikaisesta eurooppalaisesta kulttuurista. Miyamoto nimesi pelisarjan F. Scott Fitzgeraldin Zelda-vaimon mukaan.

Miyamoto on saanut inspiraatiota myös Legenda-nimisestä elokuvasta (1985), jonka pääosassa on Tom Cruise.

Julkaisut

The Legend of Zelda oli ilmestyessään vuonna 1986 poikkeus toimintaseikkailujen joukossa ja sen sisältämät ideat ja pelimekanismit siirtyivät moniin peleihin. Aikanaan erittäin edistyksellisenä pidetty peli sisälsi laajan, tutkittavan maailman, siinä pystyi käyttämään monenlaisia esineitä ja pelin saattoi tallentaa pelikasetissa olevan pariston ansiosta. Läpipeluun jälkeen seuraava peli oli hieman erilainen, mikä houkutteli uudelleenpelaamiseen. Teknisten keksintöjen lisäksi The Legend of Zeldan pelimekaniikka, joka sisälsi esineiden etsintää, ongelmanratkaisua, reaaliaikaista taistelua ja vuorovaikutusta pelimaailman kanssa, houkutteli pelaajia ja muut pelinvalmistajat kopioivat ideoita innokkaasti.

Shigeru Miyamoton nimikirjoituksella varustettu kultainen Nintendo Game Boy Advance SP, Zelda Limited Edition Pak.

Sarjan toinen peli, Zelda II: The Adventure of Link, erosi suuresti ensimmäisestä ja myös myöhemmistä peleistä roolipelimäisten elementtiensä ja sivusta kuvatun toiminnan ansiosta. Tämän johdosta peliä pidetään poikkeuksena Zelda-sarjassa, vaikkakin se oli monien muiden Zelda-pelien tavoin aikanaan myyntimenestys ja keräsi laajan kannattajakunnan. Kahden ensimmäisen Zelda-pelin kultaiset pelikasetit erosivat näyttävästi NES-pelikasettien tavanomaisesta tummanharmaasta sävystä.

Neljän vuoden kuluttua A Link to the Past palautti ruutuun ylhäältä seuratun toiminnan ja sisälsi ensimmäisenä Zelda-pelinä kaksitahoisen maailman, jossa pelaaja saattoi taikapeilin avulla siirtyä rinnakkaistodellisuuksien välillä. Peli julkaistiin myöhemmin myös Game Boy Advancelle. Ensimmäinen Game Boylle julkaistu Zelda-peli oli vuonna 1993 ilmestynyt Link's Awakening, josta päivitetty versio Link's Awakening DX korjasi ohjelmointivirheitä ja sisälsi muutamia lisäyksiä.

Zelda siirtyi kolmiulotteiseen pelinkulkuun Ocarina of Timen myötä. Peli siirsi edellisistä Zeldoista tutut elementit kolmiulotteiseen maailmaan ja käytti uusia ideoita kolmiulotteisen pelin ohjaamiseen. Kohteen lukitseminen kohdisti pelaajan toiminnot tiettyyn viholliseen kameran suunnasta riippumatta ja mahdollisti uudenlaisen miekkailutekniikan sekä muiden aseiden käytön kolmiulotteisessa maailmassa. Ocarina of Time oli menestys sekä kaupallisesti että kriitikoiden silmissä. Peliä on sanottu (monien muiden pelien ohella) maailman parhaaksi videopeliksi, ja se on saanut huippupisteitä useiden pelilehtien arvosteluissa. Ocarina of Time julkaistiin uudelleen The Wind Wakerin Euroopan- ja Yhdysvaltain versioiden erikoispainoksissa.

Vuoden 1989 Zelda Game & Watch, elektroniikkapeli

The Legend of Zelda: Majora's Mask käytti myös Ocarina of Timen kolmiulotteista maisemaa, mutta sen tarina on poikkeus Zelda-pelien joukossa. Majora's Maskin tavallista synkempi maailma sekä kuolemaan, tragediaan ja parantamiseen liittyvät teemat aiheuttivat ristiriitaisia tunteita Zelda-fanien keskuudessa. Peli sisälsi myös useita aikarajattuja tehtäviä, joka muutamaa sivuseikkailua lukuun ottamatta on harvinaista Zelda-peleissä.

Ensimmäiset virallisesti muun kuin Nintendon kehittämät Zelda-pelit olivat samanaikaisesti julkaistut Oracle of Ages ja Oracle of Seasons. Pelit kehitti Capcom, mutta tuottamisesta huolehti Miyamoto edellisten pelien tapaan. Pelejä kritisoitiin ennen julkaisua rahastuksesta ja kahden pelin samanaikaista julkaisua verrattiin Pokémon-peleihin. Oracle of Ages ja Oracle of Seasons liittyvät tarinallisesti yhteen, mutta ovat kumpikin oma kokonaisuutensa.

Seuraavan Zelda-pelin uskottiin olevan teknisesti paranneltu versio edellisistä Nintendo 64-konsolin peleistä. Nintendo yllätti fanit esittelemällä The Wind Wakerin, kolmiulotteisen toimintaseikkailun, joka oli toteutettu sarjakuvamaisella grafiikalla. Ennen pelin julkaisua erikoisen graafisen ilmaisun epäiltiin vaikeuttavan itse pelaamista, mutta julkaisunsa jälkeen peli sai loistavia arvosteluja.

Lisäksi vuonna 1989 Nintendo julkaisi Zelda-nimisen Game & Watch -elektroniikkapelin. Peleistä on myös tehty useita remake-versioita sekä yksi kokoelma. Zelda-pelejä on julkaistu myös edesmenneelle Philips CD-i konsolille. Nämä pelit poikkesivat alkuperäisistä ja niitä ei lasketa pelien kronologiaan. Pelejä julkaistiin yhteensä kolme: Link: The Faces of Evil (1993), Zelda: The Wand of Gamelon (1993) ja Zelda's Adventure (1995). Nintendo ei osallistunut niiden tuottamiseen, ja niitä pidetään fanien keskuudessa lähinnä vitsinä.

Super Smash Bros. Meleessä pelattavina hahmoina ovat Link, nuori Link, Prinsessa Zelda, Ganon ja Sheik. Super Smash Bros. Brawlissa nuori Link on korvattu Toon Linkillä.

Animaatiosarja ja kirjallisuus

Legend of Zeldan animaatiosarjan logo

Vuonna 1989 DiC loi löyhästi ensimmäiseen Zelda-peliin pohjaten animaatiosarjan, joka nähtiin Super Mario Brothers' Super Show’n yhteydessä. Jaksot esitettiin Yhdysvaltain televisiossa vuosina 1989 ja 1990. Animaatio oli laadultaan DiC:n parhaimmistoa, mutta sitä ehdittiin tehdä vain 13 jakson verran, kun Mario ja Captain-N ohjelmat yhdistyivät 1990 luoden ohjelmakokonaisuuden Captain-N and the Adventures of the Super Mario Bros. 3. Sarjan päähahmot (Link, Zelda ja Ganon) esiintyivät neljässä Captain-N-sarjan toisen tuotantokauden jaksossa. Nintendo ei ole eritysen ylpeä tästä animaatiosarjasta, ja se muistetaan parhaiten siinä Linkin tunnuslauseeksi muodostuneesta ivallisesta "Well excuuse me, princess!" -huudahduksesta.^lähde?

Valiant Comics julkaisi viisi Zelda Comics -nimistä sarjakuvalehteä vuonna 1990. Jokaisessa lehdessä oli kaksi kymmensivuista tarinaa ja kahdesta kolmeen lyhyttä tarinaa. Valiant Comicsin toisessa sarjakuvalehdessä, The Nintendo Comic Systemissä, julkaistiin myös kymmensivuisia Zelda-tarinoita. Nintendo julkaisi vuosina 1991 ja 1992 12 seikkailukirjaa nimeltään Adventure Books, joista kaksi oli Zelda-aiheisia. Nintendo Power -lehden numeroissa 32-44 julkaistiin A Link to the Pastiin pohjautuvia sarjakuvia.

Painettujen läpipeluuohjekirjojen lisäksi Zelda-aiheesta on kirjoitettu kaksi romaania, lastenkirja ja Ocarina of Timen tarinan kertova .

2000-luvulla alettiin myös valmistamaan Zelda-sarjan pelien juonta seuraavia japanilaisia sarjakuvia eli mangoja.

Vastaanotto

GameFAQs-sivuston käyttäjät äänestivät heinäkuussa 2006 The Legend of Zeldan kaikkien aikojen parhaaksi pelisarjaksi.

Zelda muissa medioissa

Vuonna 2000 Nintendo julkaisi VHS:llä dokumenttielokuvan Zelda-sarjasta. Dokumenttia parannettiin ja se julkaistiin uudelleen DVD:llä ennen The Wind Wakerin julkaisua. Elokuva on saatavilla vain japaniksi.

Joe Pleiman, bostonilainen ääniteknikko ja säveltäjä julkaisi vuonna 1998 albumin The Rabbit Joint. Levy sisälsi Zelda-aiheisen kappaleen, joka myöhemmin levisi vertaisverkoissa sisältäen virheellisen viittauksen System of a Downiin, jolla ei ollut mitään tekemistä kappaleen kanssa. Kappaleesta on löydettävissä useita videoversioita, joista tunnetuin on Josh Pauldingin käsialaa.

World of Warcraft sisältää Linken-nimisen maahisen (gnome), joka muistuttaa Linkiä. Linken antaa pelaajalle tehtäviä, joiden nimet ovat vanhojen Zelda-pelien lyhyitä dialogeja. Pelaajan löydettyä Triforcea muistuttavan esineen Linken antaa Linkenin bumerangin ja Linkenin mestarien miekan. Pelaaja saa myös valokuvan, jossa Linken seisoo naispuolisen maahisen vieressä, joka muistuttaa Prinsessa Zeldaa. Ensimmäisen Final Fantasy -pelin Elfheim-kylässä on hauta, jossa lukee "May Link Rest in peace". Animaatiosarjaan Simpsonit perustuvassa pelissä The Simpsons Game on Taru sormusten herrasta -elokuvia parodioiva taso, jossa Homerilla on Linkin tunika päällä ja haltiakorvat. Marge on siinä Zeldan näköinen. Tehotyttöjen pormestari pelaa eräässä jaksossa Ocarina of Timeä muistuttavaa videopeliä.

Palkinnot ja ehdokkuudet

Vuosi	Palkinto	Kategoria	Ehdokas/Ehdokkaat	Tulos
2011	Spike Video Game -palkinto	Video Game Hall of Fame		Voitto

Katso myös

• The Legend of Zelda -pelisarjan hahmot
• The Legend of Zeldan universumi

Aiheesta muualla

• Zelda universe (Arkistoitu – Internet Archive), viralliset kotisivut (englanniksi)
• Zelda Wiki (englanniksi)

The Legend of Zelda -pelisarja

Pääsarjan pelit:	The Legend of Zelda The Adventure of Link A Link to the Past Link’s Awakening Ocarina of Time Majora’s Mask Oracle of Ages Oracle of Seasons Four Swords The Wind Waker Four Swords Adventures The Minish Cap Twilight Princess Phantom Hourglass Spirit Tracks Skyward Sword A Link Between Worlds Tri Force Heroes Breath of the Wild Tears of the Kingdom
Spinoff-pelit:	Zelda LCD -pelit Freshly-Picked Tingle’s Rosy Rupeeland Link's Crossbow Training Ripening Tingle’s Balloon Trip of Love Hyrule Warriors
Uudelleenjulkaisut:	BS Zelda BS Zelda: Kodai no Sekiban A Link to the Past/Four Swords Ocarina of Time Master Quest Ocarina of Time 3D The Wind Waker HD Majora's Mask 3D Twilight Princess HD
CD-i-pelit:	Link: The Faces of Evil Zelda: The Wand of Gamelon Zelda’s Adventure
Kokoelmat:	Collector’s Edition
Julkaisemattomat:	The Triforce Trilogy Mystical Seed of Courage
Universumi:	Hahmot Link Prinsessa Zelda Ganon Midna Tingle Hyrule