Tatra (auto)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tatra, a. s.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1850
Perustaja Ignác Šustala
Kotipaikka Tšekki Kopřivnice, Tšekki
Tuotteet kuorma-autot
Omistaja Black River, s.r.o. (51 %);
Tatra Holdings, s.r.o. (40,62 %)[1]
Kotisivu www.tatra.cz
Tatra T815 TERRN°1 -maansiirtoauto näyttelyssä Brnossa vuonna 2008.

Tatra, a. s. on tšekkiläinen kuorma-autonvalmistaja. Sen tehtaat sijaitsevat maan itäosassa Määrin-Sleesian alueella Kopřivnicen kaupungissa.[2]

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu maansiirtoajoneuvot, raskaat maastokuorma-autot sekä raskaat ajoneuvot joilla ajetaan osan aikaa maastossa.[2] Mallisarjoja on kaikkiaan kuusi.

  • T163 JAMAL - maansiirtokäyttöön suunniteltu siviilimalli nokallisella ohjaamolla[3]
  • T810 - armeijan käyttöön suunniteltu maastokuorma-automallisto, jossa on joko panssaroitu tai panssaroimaton nokaton ohjaamo[4]
  • T815:een pohjautuvat mallisarjat:
    • TERRN°1 - siviilimalli nokattomalla ohjaamolla; käytetään alustana muun muassa betoni-, säiliö- ja nosturiautosovelluksissa.[5]
    • ARMAX - armeijan käyttöön suunniteltu maastokuorma-automallisto nokattomalla ohjaamolla[6]
    • FORCE - armeijan käyttöön suunniteltu raskas vetoauto nokattomalla ohjaamolla[7]
    • T815-7 - panssaroidulla, nokattomalla ohjaamolla varustettu armeijan käyttöön suunniteltu mallisto[8]

Tatroille on tunnusomaista poikkeukselliset tekniset ratkaisut. Kantavana rakenteena on erittäin vääntöjäykkä keskusputkirunko, johon voimansiirtolinja on yhdistetty. Akselit on varustettu heilurimallisella erillisjousituksella. Voimanlähteenä on useimmissa malleissa ilmajäähdytteinen V8-moottori.

T810 eroaa rakenteeltaan muista Tatra-malleista, sillä siinä on kantavana rakenteena perinteinen tikapuurunko ja alla jäykät akselit. Monet komponentit on ostettu ulkoa, ja esimerkiksi ohjaamo sekä moottori ovat Renault'n valmistamia.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1850–1919[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Nesselsdorfer Wagenbau
Ignác Šustala, 1822–1891.

Ignác Šustala perusti Itävalta-Unkarin Kopřivnicessa (saks. Nesselsdorf) hevosajoneuvoja valmistavan yrityksen vuonna 1850. Hänen liikekumppaneikseen liittyivät pian Adolf Raška ja Karel Mosler. Yrityksen tuotteet saavuttivat ajan kuluessa mainetta korkean laatunsa johdosta. Vuonna 1858 yrityksestä tuli osakeyhtiö ja sen nimeksi merkittiin Schustala & Co. Toiminta laajeni vähitellen ja yritys perusti toimipisteitä ympäri Eurooppaa.[9]

Schustala & Co. laajensi raideliikennekalustoon 1880-luvulla. Vuonna 1890 pääjohtajaksi nimitettiin Hugo Fischer von Röslerstamm[10] ja Ignác Šustala kuoli seuraavana vuonna. Vuonna 1897 yrityksestä tehtiin pörssiyhtiö ja Šustalan suku menetti siinä äänivaltansa.[9] Pääkonttori siirrettiin Wieniin[11] ja yhtiön uudeksi nimeksi tuli Nesselsdorfer-Wagenbau-Fabriks Gesellschaft - Wien.[9]

NW Präsident, 1898.

Vuonna 1897 yritys hankki haltuunsa kolmen hevosvoiman moottorilla varustetun Benz Victoria -auton. Fischer tutki auton rakenteen perusteellisesti Edmund Rumplerin, Karl Sagen ja nuoren Hans Ledwinkan kanssa. Tämän pohjalta suunniteltiin yrityksen ensimmäinen auto, NW Präsident, joka valmistui seuraavana vuonna.[12] Samoihin aikoihin valmistui myös yrityksen ensimmäinen kuorma-auto, jossa oli voimanlähteinä kaksi Benzin moottoria ja 2,5 tonnia kantavuutta.[13]

Yrityksen ensimmäinen täysin itse suunnittelema auto, NW A, valmistui vuonna 1900.[12] Vuonna 1906[14] valmistui NW S, jonka nelisylinterinen rivimoottori oli erittäin edistyksellinen sylinterinkannen yläpuolisine nokka-akseleineen ja puolipallon muotoisine palotiloineen. Seuraavat mallit, NW T ja NW U, pohjautuivat samaan rakenteeseen.[12]

Ensimmäisen maailmansodan aikana yhtiö toimitti satoja TL-2- ja TL-4-mallisia kuorma-autoja Itävalta-Unkarin armeijalle.[15]

Tšekkoslovakian itsenäistyttyä vuonna 1918 yrityksen nimi käännettiin tšekiksi muotoon Kopřivnická Vozovka[16] ja pääkonttori siirrettiin Prahaan.[11] Samoihin aikoihin autojen jarruja testattiin Tatravuoristossa. Auton suorituskyvystä vaikuttuneet paikalliset asukkaat pitivät sitä juuri sopivana Tatravuorten olosuhteisiin. Tämän innoittamana Kopřivnická Vozovkan autojen merkiksi tuli Tatra.[16]

1920–1938[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöautotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra T11.

Vuonna 1923 Tatra esitteli Hans Ledwinkan suunnitteleman, menestyksekkään T11-pikkuauton jossa kantavana rakenteena käytettiin ensimmäistä kertaa keskusputkirunkoa. Ratkaisu tuli ajan myötä käyttöön kaikkiin muihinkin Tatra-malleihin.[16] 1920- ja 1930-luvuilla Tatran autoissa käytettiin monia teknisesti edistyksellisiä ratkaisuja: Yrityksessä panostettiin erityisesti ilmajäähdytyksen ja bokserimoottorien kehitykseen. Vuonna 1925 esitellyssä T17:ssa oli erillisjousitus jokaisella pyörällä[16] ja seuraavana vuonna markkinoille tullut T30-malli oli tiettävästi ensimmäinen nelisylinterisellä bokserimoottorilla varustettu auto. T17:n seuraajamallissa, T70:ssä käytettiin ensimmäistä kertaa maailmassa kaksipiirisiä, hydraulitoimisia jarruja.[17] Malliston lippulaiva oli V12-moottorilla varustettu T80.[18]

Kuorma-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra T26:n vetävä teli.

Samalla myös kuorma-autojen valmistusta kehitettiin. T11:n seuraajan, T12:n pohjalta tehtiin kevyt kuorma-automuunnelma T13.[19] Ensimmäinen vetävällä etuakselilla varustettu malli oli Tšekkoslovakian asevoimien käyttöön suunniteltu T25 vuodelta 1925. Auton kantavuus oli 4 000 kg ja tykinvetäjäksi suunnitellun auton vetokyky oli erittäin hyvä.[20] Armeijan aloitteesta suunniteltiin myös kevyt, kolmiakselinen vetävällä telillä varustettu T26, jonka kantavuus oli 1 500 kg. Auto esiteltiin joulukuussa 1930.[21]

Omistusjärjestelyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yritys siirtyi paroni Hans von Ringhofferin omistukseen vuonna 1923. Nimi Koprivnická Vozovka korvattiin nimellä Závody Tatra vuonna 1927.[18] Yritys yhdistettiin Prahan Smichóvissa sijainneeseen CKD-rautatiekalustotehtaaseen vuonna 1936, jolloin uuden yhtiön nimeksi tuli Ringhoffer-Tatra.[22]

Ensimmäiset virtaviivaiset autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1927 yrityksen uudeksi pääsuunnittelijaksi nimitettiin Erich Übelacker, joka toimi tekniseksi johtajaksi korotetun Hans Ledwinkan alaisuudessa.[23] Vuonna 1931 rakennettiin takamoottorisen pikkuauton prototyyppi mallinimeltään V 570. Seuraavana vuonna aerodynamiikan pioneeri, unkarilainen Pál Járay suunnitteli Tatralle virtaviivaisen pikkuauton korin, joka ei kuitenkaan toteutunut. Seuraavan V 570 -prototyypin muotoilussa hyödynnettiin Járayn oppeja. Projektin toteutuksesta vastasivat Übelacker ja Hans Ledwinkan poika Erich Ledwinka. Tatran johdossa kuitenkin arveltiin virtaviivaisen muotoilun myyvän paremmin isommassa kokoluokassa, joten projekti hyllytettiin.[24]

Tatra T77.

Vuonna 1934 Tatra esitteli kohua aiheuttaneen, erittäin sulavalinjaisen T77-mallin. Mallissa oli erikoisuutena muun muassa katon takaosaa hallitseva, suuri selkäevä. Mallista kehitettiin pian parannettu tyyppi T77A, johon oli lisätty etupyörien mukaisesti kääntyvä, keskelle keulaa sijoitettu ylimääräinen etuvalo.[25] Tätä seurasi perusteellisesti uusittu T87.[26] Saman rakenteen pohjalta suunniteltiin pienempi T97, jossa käytettyjä teknisiä ratkaisuja Ferdinand Porschen väitetään kopioineen suunnitellessaan KdF-Wagenia kansallissosialistisen Saksan toimeksiannosta. Saksa otti vuonna 1938 haltuunsa Tšekkoslovakian sudeettialueet, minkä jälkeen T97:n valmistus määrättiin lopetettavaksi.[27]

Valmistus muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Austro-Tatran valmistama Tatra T57B.

Eri Tatra-malleja myytiin ilman koreja itsenäisille korinvalmistajille, muun muassa Sodomkalle,[17] Hrcek-Neugebauerille ja Bohemialle, jotka rakensivat niiden päälle itse suunnittelemiaan koreja asiakastarpeen mukaan. Joissain tapauksissa autot toimitettiin osina yrityksille, jotka kokosivat niitä ulkomailla välttääkseen tuontitulleja. Tällaisia valmistajia olivat muun muassa unkarilainen Unitás[16] ja itävaltalainen Austro-Tatra, joista jälkimmäinen valmisti autot loppujen lopulta kokonaan itse.[28] Saksalainen Neue Röhrwerke AG hankki suositun pikkuautomallin T57:n lisenssivalmistusoikeudet ja valmisti niitä vuodesta 1932 lähtien nimellä Röhr Junior. Tuotanto päättyi vuonna 1935 yrityksen jouduttua talousvaikeuksiin. Tämän jälkeen Stoewer-Werke AG otti lisenssin haltuunsa ja osti joukon puolivalmiita Junior-malleja, jotka koottiin valmiiksi ja myytiin nimellä Greif Junior.[29]. Tatran Ison-Britannian maahantuojana toiminut Douglas Fitzmaurice teetti T75:n alustalle linjakkaan korin, joka esiteltiin vuonna 1933 Lontoon Olympia Motor Show’ssa. Sarjavalmistusta ei kuitenkaan aloitettu.[22] Ranskalaisen Lorraine-Dietrich valmisti T28-kuorma-autoja lisenssillä yhteensä 332 kappaletta vuosina 1937-1938.[30]

T77:n esittelyn jälkeen Tatra solmi mallin lisenssivalmistussopimukset Stoewerin ja Lorraine-Dietrichin kanssa. Keskusteluja käytiin myös valmistuksesta Britanniassa, mutta muut valmistajat eivät kuitenkaan valmistaneet yhtään yksilöä.[25]

1938–1998[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra T603

Toisen maailmansodan jälkeen valtaan noussut Kommunistinen puolue kansallisti Tatran vuonna 1946. Kaikkien Tatran entisten mallien tuotanto lopetettiin ja tehdas alkoi valmistaa Tatraplan-mallia. Vuonna 1951 Tatraplanin tuotanto siirrettiin Škodan tehtaille ja Tatra keskittyi kuorma-autojen, bussien ja rautatiekaluston tuotantoon.

Noin kolme vuotta myöhemmin, 1950-luvun puolivälissä, Tatra sai taas luvan ryhtyä valmistamaan luksusautoa, Tatra T603:a. Sitä valmistettiin vuoteen 1975 asti, ja sitä pidettiin kommunististen valtioiden hienoimpana autona. Jopa Kuuban johtajalla Fidel Castrolla oli valkoinen ilmastoitu Tatra T603.

Vuonna 1968 Tatra T603:lle saatiin seuraaja, Tatra T613. Sen muotoili italialainen muotoiluyritys Vignale. Se oli modernimpi ja muotoilultaan kulmikkaampi kuin edeltäjänsä. Sitä valmistettiin vuoteen 1996 saakka erilaisina versioina noin 11 000 kappaletta. Vuodesta 1996 Tatra valmisti T700-mallia, joka pohjautui hyvin pitkälti edeltäjäänsä, mutta sen myynti oli huonoa ja Tatran henkilöautotuotanto loppui vuonna 1998 ja Tatra keskittyi taas ainoastaan kuorma-autojen valmistamiseen.

Kuorma-autot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tatra T111VVN

Toisen maailmansodan ajan Tatra valmisti kuorma-autoja armeijan käyttöön. Vuonna 1942 esiteltiin kuuluisa T111-malli. Se oli kuusipyörävetoinen (6x6) ja varustettu massiivisella ja luotettavalla 14,8-litraisella V12-moottorilla. Sitä valmistettiin yli 30 000 kappaletta vuosien 1942-1961 aikana. Sillä tehtiin pitkiä matkoja mm. Kiinassa, Mongoliassa ja Afrikassa.

Vuonna 1946 Tatra ajautui kommunistien käsiin ja tehtaan tuotanto keskitettiin kuorma-autojen valmistukseen. Vuonna 1955 esiteltiin erikoisesti muotoiltu T805-malli, joka oli varustettu 2,5-litraisella ilmajäähdytteisellä V8-bensiinimoottorilla ja jota sai sekä umpi- että lavamallisena.

Vuonna 1965 Tatra esitteli ehkä tunnetuimman kuorma-automallinsa, Tatra T813:n. Se oli suuri ja kulmikkaasti muotoiltu ja se oli varustettu massiivisella 17,6-litraisella ilmajäähdytteisellä V12-dieselmoottorilla.

Vuonna 1982 esiteltiin T815, jota on valmistettu lukemattomina eri versioina ja joka on edelleen tuotannossa. Tatra T815-mallin erikoisversioilla on voitettu mm. Dakar-ralli kuusi kertaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tatra, a. s.: Shareholders (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ a b Tatra, a. s. - Company Profile Tatra, a. s.. Arkistoitu 24.3.2010. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Tatra, a. s. - JAMAL Tatra, a. s.. Arkistoitu 15.1.2010. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b Tatra, a. s. - T 810 Tatra, a. s.. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Tatra, a. s. - TERRN°1 Tatra, a. s.. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Tatra, a. s. - ARMAX Tatra, a. s.. Arkistoitu 15.1.2010. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Tatra, a. s. - FORCE Tatra, a. s.. Arkistoitu 15.1.2010. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Tatra, a. s. - T 815-7 Tatra, a. s.. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  9. ↑ a b c City of Kopřivnice / Universal Production Ltd, 2006; Regionální muzeum Kopřivnice, o. p. s.: Ignác Šustala
  10. ↑ The Tatra Pages - Origins of Nesselsdorfer/Tatra autohistories.com. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  11. ↑ a b Nesselsdorfer (TATRA) - Die älteste Automobilfabrik der Monarchie austrotatra.at. Viitattu 12.3.2010. (saksaksi)
  12. ↑ a b c The Tatra Pages - Nesselsdorfer automibile history autohistories.com. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  13. ↑ História Tatry Kopřivnice Referáty-seminárky.sk. Viitattu 12.3.2010. (slovakiksi)
  14. ↑ Historie automobilů Tatra - Technické parametry vozu NW typ S 4 www.volny.cz/tatra.oldtimer. Viitattu 12.3.2010. (tšekiksi)
  15. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles, s. 5–6. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5.
  16. ↑ a b c d e The Tatra Pages - Automobile history chapter 1 autohistories.com. Viitattu 12.3.2010. (englanniksi)
  17. ↑ a b International Streamlined Tatra Site - Cars & History: Origins of Tatra (1850-1930) tatra.demon.nl. Arkistoitu 18.4.2010. Viitattu 20.3.2010. (englanniksi)
  18. ↑ a b The Tatra Pages - Automobile history chapter 2 autohistories.com. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles, s. 5–6. Tatra T13. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5.
  20. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles, s. 54–59. Tatra T25. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5.
  21. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles, s. 12–15. Tatra T26/30. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5.
  22. ↑ a b The Tatra Pages - Automobile history chapter 3 autohistories.com. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  23. ↑ AutoCentrum.pl: Erich Übelacker - Zapomniany talent AutoCentrum.pl:. Viitattu 21.3.2010. (puolaksi)[vanhentunut linkki]
  24. ↑ International Streamlined Tatra Site - Cars & History: Start of the Aerodynamic Era (1931-1933) tatra.demon.nl. Arkistoitu 17.5.2010. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  25. ↑ a b Tatra Register Nederland - Model T77(A) (1934) Tatra Register Nederland. Viitattu 21.3.2010. (hollanniksi)
  26. ↑ International Streamlined Tatra Site - Cars & History: Tatra T87 (1936-1950) tatra.demon.nl. Arkistoitu 3.10.2009. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  27. ↑ International Streamlined Tatra Site - Cars & History: Tatra T97 (1936-1939) tatra.demon.nl. Arkistoitu 24.7.2010. Viitattu 21.3.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Juli 1936 - die Geburtsstunde von AUSTRO-TATRA austrotatra.at. Viitattu 21.3.2010. (saksaksi)
  29. ↑ Coxhead, Peter (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Röhr”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 184. 3. osa: Henkilöautomerkit N–Å. Suomentanut Pesonen, Kalle. Turku: Tekninen Kustannusliike Oy, 1988. ISBN 951-9364-33-1.
  30. ↑ Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra - Tatra Military Vehicles, s. 31–32. Tatra T28. Nevojice: Jakab, 2007. ISBN 978-80-87161-00-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tatra (auto).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tatra_(auto)&oldid=20955873”