Tatra T27
| Tatra T27, T27A, T27B ja T27/91 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Tšekkoslovakia Saksa |
| Valmistaja |
Závody Tatra a.s. / Ringhoffer Tatra a.s./ Tatra n.p., Kopřivnice |
| Valmistusvuodet | 1930–1947 |
| Tuotantomäärä | 7 620 kappaletta |
| Suunnittelija | Hans Ledwinka |
| Mitat ja massat | |
| Kantavuus | 2 500–3 000 kg[2] |
| Omamassa | 4 000–4 500 kg[1] |
| Pituus | 6 300 mm |
| Leveys | 2 100 mm |
| Korkeus | 2 400 mm (lavakatteen kanssa 2 680 mm)[2] |
| Akseliväli |
3 800 mm; linja-autoversiossa 3 850 mm |
| Maavara | 280 mm[1] |
| Moottori, voimansiirto ja alusta | |
| Vetotapa | 4×2 |
| Vaihteisto | 4+1 |
| Jarrut | ATE Lockheed – hydraulisesti toimivat rumpujarrut |
Tatra T27 oli tšekkoslovakialaisen Tatran 1930–1947 valmistama kaksiakselinen kuorma-auto. Eri muunnelmien kantavuudet vaihtelivat välillä 2 500–3 000 kg.[2] Alustoille rakennettiin myös linja-autoja ja paloautoja.[1]
Muunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuorma-automallista oli kolme kehitysversiota: T27, T27A ja T27B. Linja-autoversio oli T27/91.[1]
Ensimmäisen T27-mallin ohjaamo oli erittäin kantikas ja kaksiosainen tuulilasi oli pystysuora. Tunnusomainen piirre mallissa oli ohjaamon ja konepellin välillä ollut pahkuramainen lisäosa, jonka sisällä oli polttoainetankki.[1]
A-mallin ohjaamoa oli pyöristetty ja tuulilasia kallistettu taaksepäin. Moottori oli aikaisempaa tehokkaampi ja taka-akselin jousitusta oli muutettu.[1]
B-mallissa taka-akselille tuli paripyörät. Autoa sai nyt myös puukaasu- tai kaasukäyttöisenä.[1]
Malli T28 perustui pitkälti T27:n rakenteeseen. T28:aan oli lisätty toinen taka-akseli.[1]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottorimallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T27-malleissa käytettiin kaikkiaan neljää eri moottorimallia, joista T27 ja T27A olivat bensiinimoottoreita. Tämän lisäksi valmistettiin hiili- ja puukaasumoottoria T27H ja autossa testattiin myös dieselmoottoria T64A. Kaikki moottorit olivat tyypeiltään nestejäähdytteisiä, nelitahtisia, nelisylinterisiä rivimoottoreita.[1]
| Moottorimallit[1] | T27 | T27A | T27H | T64A |
|---|---|---|---|---|
| Käyttövoima | Bensiini | Bensiini | Hiili- ja puukaasu | Dieselöljy |
| Sylinterin halkaisija / iskunpituus, mm | 95 / 150 | 100 / 150 | 105 / 150 | 105 / 140 |
| Moottorin iskutilavuus, cm³ | 4 253 | 4 713 | 5 196 | 4 849 |
| Kaasutin | Zenith 36 T | Zenith 36 T tai Solex 35 BFV | Solex 22 HR | |
| Suurin teho, kW / 1/min | 38,2 (myöh. 41,9) / 2100 | 46,4 / 2100 | 37,5 / 2100 | 44,2 / 2100 |
| Polttoaineenkulutus, l/100 km | 25–28 | 25–28 | 75 kg puuta | 26–28 |
Viimeiset yksilöt oli varustettu ilmajäähdytteisillä, nelisylinterisillä moottoreilla.[1]
Voimansiirto ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottorin takana oli kuiva, yksilevyinenkytkin, joka välitti voiman nelinopeuksisen vaihteiston kautta voimansiirtoakselille, joka kulki auton kantavana rakenteena toimineen keskusputkirungon sisällä. Taka-akselilla oli alkuvaiheessa heilurityyppinen erillisjousitus ja vinottaiset lehtijouset; tämä ratkaisu kuitenkin korvattiin A-mallissa poikittaisella lehtijousella, joka oli kiinnitetty keskeltä vetopyörästön päälle ja päistään jarrukilpiin.[1]
Etuakselilla oli päällekkäinen kolmiotuenta ja jousituksena poikittain asennettu, puolielliptinen lehtijousi.[1]
Jarruina oli jokaisella pyörällä ATE Lockheed -rumpujarrut, jotka toimivat hydraulisesti.[1]
Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auton kuljetuskapasiteetti oli alun perin 2,5 tonnia, mutta Tšekkoslovakian asevoimien tarpeisiin kapasiteettia kasvatettiin kolmeen tonniin runkoputkea vahvistamalla. Täydellä kuormalla perävaunu perässä autolla kykeni nousemaan 13 % mäkiä. Ilman perävaunua mutta täydellä kuormalla suurin nousukulma oli 19 %. Huippunopeus kuormattuna oli 50 km/h.[2]
Tšekkoslovakian armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T27-malleista huomattava osa meni asevoimille. T27A-linja-autoja toimitettiin vuosina 1932–1933 vain viisi kappaletta. Kuorma-autoja myytiin huomattavasti enemmän: vuosina 1937–1938 yhteensä 1 512 kappaletta. Tämän jälkeen tehdas sai vielä jatkotilaukset 116 ja 33 kappaleesta, joista syyskuuhun 1938 mennessä ehdittiin toimittaa 85 kappaletta. Tämän lisäksi 34 kappaletta toimitettiin Tatran Smíchovin toimipisteestä. Puuttuvat 30 kuorma-autoa jäivät toimittamatta, sillä Tšekkoslovakian sudeettialueet, joilla Tatran tehdas Kopřivnicessa sijaitsi, siirtyivät Münchenin sopimuksen nojalla Saksan hallintaan 19. lokakuuta.[2]
Armeijalla oli parhaimmillaan yli 1 600 T27:ää, ja se oli toiseksi yleisin kuorma-automalli Praga RV:n jälkeen. Huolimatta lyhyeksi jääneestä käyttöajastaan T27 ehti niittää mainetta luotettavuutensa ja suorituskykynsä tähden. Auton heikko kohta oli matalalle ulottuva ja siten vaurioherkkä moottorin öljypohja.[2]
Wehrmacht[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksalaisten miehitettyä Tatran tuotantolaitokset Kopřivnicessa lokakuussa 1938, he ottivat haltuunsa tehtaalla korjauksessa olleet kolme Tšekkoslovakian armeijan T27:ää. Wehrmachtille toimitettiin tämän lisäksi 67 kuorma-autoa vuoden 1939 loppuun mennessä. Nämä oli osin tehty materiaaleista, jotka oli varattu Tšekkoslovakian armeijan keskeytynyttä tilausta varten.[2]
Useimmat saksalaisten käyttämät kuorma-autot olivat parannettua mallia T27B, jonka valmistukseen oli siirrytty liukuvasti vuoden 1938 aikana. T27B-mallin merkittävin ulkoinen ero oli taka-akselin paripyörät. Wehrmachtin ja Luftwaffen lisäksi autoja tehtiin Waffen-SS:lle, jolle toimitettiin vähintään 700 T27B-mallia vuonna 1940. Osa näistä päätyi Organisation Todtille ja muille kansallissosialistisen Saksan vastaaville järjestöille. Puukaasuttimilla varustettuja malleja käytettiin linjojen takana erilaisissa vähemmän vaativissa olosuhteissa.[2]
Muut armeijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1940-luvun alussa T27B-malleja myytiin runsaasti Romanian armeijalle.[2]
Vuonna 1942 Saksa toimitti Suomen puolustusvoimille seitsemän T27B:tä ja seuraavana vuonna 44 kappaletta lisää.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Tatra Portal - Web site about Tatra cars and trucks - Tatra 27 Tatra portal. Viitattu 28.3.2010. (slovakiksi)
- ↑ a b c d e f g h i Radomír Zavadil: Vojenské automobily Tatra v letech 1918 až 1945 - Tatra Military Vehicles from 1918 to 1945; vol. 3, s. 7–11. Nevojice: Jakab, 2008. ISBN 978-80-87161-03-6.
- ↑ Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1919–1959, s. 101. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-54-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||