OT-64 SKOT
| OT-64 SKOT | |
|---|---|
 |
|
| Aseen tyyppi | panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo |
| Alkuperämaa |
 Tšekkoslovakia Puola |
| Palvelushistoria | |
| Palvelusvuodet | 1964 - |
| Valtion käytössä |
 Intia Irak Libya Marokko Puola Sudan Syyria Tšekkoslovakia Uganda Unkari |
| Valmistushistoria | |
| Valmistajat |
FCS Tatra n. p. |
| Valmistusvuodet | 1964 - 1990-luvun alku |
| Tekniset tiedot | |
| Paino | 14 500 kg |
| Pituus | 7 440 mm |
| Leveys | 2 550 mm |
| Korkeus | 2 710 mm (vaihtelee malleittain) |
| Miehistö | 2+15 |
| Panssarointi | 10 mm |
| Moottori | Tatra T928-14, ilmajäähdytteinen V8-diesel |
| Voimansiirto | vaihteet 15+3 |
| Polttoaineen määrä | dieselöljy |
| Maavara | 460 mm |
| Toimintasäde | 710 km |
| Huippunopeus | 95 km/h[1][2][3] |
OT-64 SKOT on tšekkoslovakialais-puolalainen panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo. OT tulee tšekinkielisestä nimestä Obrněný Transportér (miehistönkuljetusajoneuvo) ja SKOT puolan kielen sanoista Średni Kołowy Opancerzony Transporter (keskikokoinen panssaroitu pyörillä varustettu miehistönkuljetusajoneuvo).[3] Vaunu suunniteltiin korvaamaan vanhentunut OT-810-puolitelavaunu.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
OT-64 SKOT kehitettiin Puolan ja Tšekkoslovakian yhteistyönä vastineeksi neuvostoliittolaisvalmisteiselle BTR-60:lle, jota käytettiin suunnittelun pohjana. BTR-60:n moottori sijaitsee takana, minkä johdosta miehistön kulkuaukot on jouduttu sijoittamaan vaunun sivuille, mikä altistaa heidät helpommin vihollisen tulelle. Tätä ominaisuutta haluttiin parantaa, ja siksi OT-64 SKOT:in moottori sijoitettiin vaunun keskelle ohjaamon ja miehistön tilan väliin, jolloin kulkuaukot saatiin sijoitettua vaunun peräpäähän.
OT-64 SKOT:in ensimmäinen prototyyppi valmistui 1959. Vuonna 1961 valmistettiin ensimmäinen esisarja, ja Puola ja Tšekkoslovakia sopivat valmistusyhteistyöstä. Ajoneuvojen panssaroidut korit valmistettiin FCS:llä Puolassa ja rungot, alustat ja moottorit tulivat tšekkoslovakialaiselta Tatralta, joka myös vastasi loppukokoonpanosta. Ajoneuvo esiteltiin kummankin maan asevoimille vuonna 1964.[1][2]
Teknisiä tietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moottori, voimansiirto ja alusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoneuvon voimanlähteenä on Julius Mackerlen suunnittelema ilmajäähdytteinen V8-dieselmoottori mallinimeltään T928, joka perustuu Tatra T138 -kuorma-autossa käytettyyn moottoriin. Sen teho on 180 hv ja se on sijoitettu ohjaamon taakse. Vaihteistona on Praga Wilson -automaattivaihteisto, jossa on viisi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Kaikki neljä akselia ovat vetäviä ja niissä on tasauspyörästöjen lukot. Kaksi etummaista akselia ovat ohjaavia. Pyörissä on renkaiden keskustäyttöjärjestelmä, joka mahdollistaa rengaspaineiden säätämisen ajon aikana. Jousituksena on lehtijousitus. Monet osat ovat samoja joita käytettiin Tatra T813 -kuorma-autoissa.[1][2][3]
Kori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaamossa on istumapaikat kuljettajalle ja vaunun komentajalle. Takaosassa on tilaa 15 sotilaalle. Kulku tapahtuu pääasiassa takana olevan kulkuaukon kautta, mutta eri malleissa on vaihtelevia määriä kattoluukkuja. Panssaroinnin paksuus on vahvimmillaan 10 mm ja suunniteltu suojaamaan pienikaliiperisten aseiden ammuksia ja kranaattien sirpaleita vastaan. Miehistötilan sivuissa on ampuma-aukkoja. Ajoneuvon sähköjärjestelmä on 24-volttinen. Ainakin joissain malleissa on edessä vinssi.[1][2][3]
Suorituskyky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajoneuvon huippunopeus on tiellä 95 km/h, mutta sillä kykenee kulkemaan myös vedessä 9 km/h kahden potkurin voimin. Toimintasäde on 710 km. Suurin nousukulma on 23°.[1][3]
Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
OT-64A (SKOT)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšekkoslovakialaiset OT-64A:t on tarkoitettu yksinomaan miehistönkuljetusajoneuvoiksi, joten ne ovat ilman kiinteää aseistusta. Puolalaisissa on jalustat 7,62 mm konekiväärejä varten. Joihinkin yksilöihin on asennettu kaksi 9M14 Maljutka -panssarintorjuntaohjusta. A-malleihin asennettiin torneja joissa oli yksi 14,5 mm KPVT-konekivääri ja kaksi rinnakkain asennettua 7,62 mm konekivääriä. Myöhemmin KPVT korvattiin 12,7 mm NSV-ilmatorjuntakonekiväärillä. A-mallissa miehistönkuljetustilan päällä on viisi kulkuaukkoa.
OT-64B (SKOT-2)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
OT-64B on yksinomaan Puolan armeijan käytössä. Siinä olevaan torniin on kiinnitetty jalusta 7,62- tai 12,7 mm konekiväärille. Edessä ja sivuissa on suojat ampujaa varten, mutta yläpuoli ja tausta on avoin. Mallissa on kolme luukkua miehistötilan yläpuolella.
OT-64C (SKOT-2A)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusmallisessa OT-64C:ssä on pääaseena vaunun etupäähän asennettu 14,5 mm konekivääri. Oikealla puolella on kaksi rinnakkain asennettua 7,62 mm konekivääriä.
Marokon armeijan OT-64C:t on jälkeenpäin varustettu B-mallin tornilla.
Puolassa on käytössä muunnelma SKOT-2AP jonka aseistus on sama, mutta tornia on muutettu siten, että konekiväärillä pystyy ampumaan ylemmäs. Tämän johdosta se soveltuu paremmin ilmatorjuntaan. Joihinkin yksilöihin on lisätty sivuille Maljutkat.
OT-64 -komentovaunut (R2 ja R3)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komentovaunumuunnelmissa on radiolaitteistot ja -mastot.
OT-64 -huoltoajoneuvo (SKOT-WPT)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoltoajoneuvomuunnelman tiedetään olleen käytössä ainakin Puolassa. Varustukseen kuuluu 7,62 mm PKT-konekivääri ja kevyt nosturi huoltotöitä varten.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Selostus muunnelmista (englanniksi)
- Teknisiä tietoja ja kuvia (englanniksi)
- Paljon kuvia (linkit alla) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Teknisiä tietoja (englanniksi)
| ||||||||||||||||||