Röhr
Röhr oli saksalainen vuosina 1928–1935 valmistettu automerkki. Sitä valmisti Ober-Ramstadtissa aluksi Röhr Automobilwerke AG vuosina 1928–1930 ja sen jälkeen toimintaa jatkoi Neuen Röhrwerke AG vuosina 1930–1935.[1]
Röhr Automobilwerke AG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisessä maailmansodassa hävittäjälentäjänä toiminut Hans Gustav Röhr sai ajatuksen kevyen kotelorungon soveltamisesta ajoneuvoissa. Hän perusti Röhr Automobilwerke AG:n 30. lokakuuta 1926 rahoittajiltaan saamansa 500 000 valtakunnan markan turvin. Samana vuonna[2] valmistusta varten hankittiin Falconin vanha autotehdas Ober-Ramstadtissa.[1][2]
Röhr 8[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanha Falconin tehdas ei soveltunut suursarjatuotannolle, joten Röhrin palveluksessa toiminut Joseph Dauben suunnitteli lyhyessä ajassa kahdeksansylinterisen Röhr 8 -mallin, jota valmistettaisiin pieniä määriä.[2] Moottorin iskutilavuus oli 2 262 cm³ ja teho 50 hevosvoimaa.[1] Tuotanto alkoi vuonna 1927 ja 1928 Berliinin autonäyttelyssä esiteltiin muunnelma Typ R.[2] Autoa pidettiin sensaatiomaisena; siinä oli erittäin alhainen painopiste[1] ja joka pyörän erillisjousitus. Koko maailmassa oli tuolloin vain kaksi tai kolme valmistajaa jotka käyttivät erillisjousitusta. Monille ajatus autosta ilman "oikeita" akseleita oli käsittämätön, ja kilpailevat autotehtaat mustamaalasivat Röhriä väittäen sen käyttävän asiakkaita koekaniineinaan. Vähitellen auto alkoi saada arvostusta alan piireissä. Esittelynsä jälkeen Röhrin uutisoitiin saaneen 2 200 tilausta, mutta luku lienee liioiteltu. Kysyntä kuitenkin kasvoi, ja seuraavana vuonna tehdas työllisti jo 800 henkilöä.[2]
Lama ja konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1930 esiteltiin 2,5-litraisella V8-moottorilla varustettu Röhr 8 Typ RA. Samana vuonna yritys kuitenkin kaatui 1930-luvun laman seurauksena. Tähän mennessä Röhr-autoja oli ehditty valmistaa yhteensä 1 200 kappaletta ja tuotantovauhti oli ollut parhaimmillaan kahdeksan autoa päivässä.[2] H.G. Röhr,[1][2] Dauben sekä yhtiön merkittävimmät suunnittelijat Otto Winkelmann, Walter Kurtze ja Laurenz Niessen siirtyivät vuonna 1931 Adlerin ja sittemmin Mercedes-Benzin palvelukseen.[2]
Neuen Röhrwerke AG[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryhmä pääomasijoittajia kuitenkin aloitti yrityksen toiminnan uudelleen nimellä Neue Röhrwerke AG ja aloittivat RA-mallin valmistuksen vuonna 1931.[1][2]
Röhr 8 Typ F[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1932 yritys esitteli suuremman Typ F -mallin. Sen voimanlähteenä oli Porschen suunnittelutoimiston luoma kahdeksansylinterinen 3,3-litrainen alun perin Wandererille suunniteltu moottori, joka oli kuitenkin jäänyt tarpeettomaksi Wandererin liityttyä Auto Unioniin.[2] Auton korit valmisti Darmstadtilainen Autenrieth.[2]
Röhr Junior[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neue Röhrwerke oli kiinnostunut myös pienemmän keskiluokan autojen valmistuksesta.[2] Vuonna 1932 solmittiin sopimus Tatran lisenssivalmistuksesta[1][2] Deutschen Licenz Tatra Automobile Betriebsgesellschaft mbH:n kanssa. Paremmin nimillä Delta tai Detra tunnettu yritys oli aiemmin koonnut Tatroja Saksan markkinoita varten. Frankfurtissa sijainnut kokoonpanolinja siirrettiin Ober-Ramstadtiin. Tatra T75:een perustunut Röhr Junior esiteltiin Berliinin autonäyttelyssä helmikuussa 1933. Auto erosi jonkin verran alkuperäisestä; nelisylinterisen bokserimoottorin iskutilavuutta oli pienennetty[2] 1 689 kuutiosta[3] 1 486 kuutioon.[1] Sen teho, 30 hevosvoimaa, oli kuitenkin yhtä suuri kuin alkuperäisessä moottorissa. Kori suunniteltiin kokonaan uudestaan. Sedan-mallien korit valmisti Heilbronnilainen Dreuz, kun taas Autenrieth tuotti cabriolet-korit.[2] Röhrin omien mallien tapaan autossa oli joka pyörän erillisjousitus.[1][2]
Röhr 8 Typ FK Olympier[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juniorin tuotannon päästyä täyteen käyntiin kesällä 1933 se syrjäytti RA- ja F-mallit, joiden valmistus lopetettiin heikon menekin vuoksi. Ylempään kokoluokkaan tarvittiin uusi malli. Yrityksessä ei ollut edelleen pääsuunnittelijaa, joten se kääntyi jälleen Porschen suunnittelutoimiston puoleen. Uuden mallin pohjana käytettiin F-mallia, johon tuli Porschen kehittämä vääntösauvajousitus. Kahdeksansylinterisen moottorin tehoksi saatiin yli sata hevosvoimaa Zollerin valmistaman ahtimen avulla.[2] Roots-ahtimella varustettuna tehoa oli 140 hevosvoimaa.[1] Auto, Röhr 8 Typ FK Olympier, esiteltiin Berliinin autonäyttelyssä 1934, ja sitä pidetään eräänä näyttelyn sensaatioista. Siitä huolimatta mallista ei tullut kaupallista menestystä, sillä niitä myytiin lopulta ainoastaan neljä kappaletta.[2]
Toinen konkurssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka isompien autojen myynti ei sujunut, pienempi Junior sen sijaan kävi hyvin kaupaksi. Tehdas olisi tarvinnut nyt pikaisia investointeja tuotannon tehostamiseksi. Yrityksen omistaneen sveitsiläisen holding-yhtiön takana oli juutalaisia sijoittajia. Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa juutalainen pääoma oli vaarassa joutua kansallistetuksi. Tämän johdosta omistajat eivät halunneet sijoittaa tehtaaseen. Yritys joutui ahtaalle velkojien paineessa ja haettiin konkurssiin joulukuussa 1934. Tuotantoa kuitenkin jatkettiin jonkin aikaa tämän jälkeen, ja viimeinen Röhr Junior valmistui 9. maaliskuuta 1935.[2] Tuotannon päätyttyä stettiniläinen Stoewer otti Tatran lisenssin haltuunsa[2] ja osti joukon puolivalmiita Röhr Junior -autoja. Aihioista valmistettuja[1] autoja myytiin nimellä Greif Junior.[1][2] Valmistus jatkui vuoteen 1939 asti.[2]
Vientimarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Brittiläinen Hampton toi Englantiin Röhrin 2,25-litraisia moottoreita sekä alustoja ja varusteli ne omalla korillaan. Näitä autoja myytiin nimellä Hampton R. Eräiden tietojen mukaan moottoreita olisi toimitettu 100 ja alustoja 50, mutta todennäköisempänä pidetään että määrä oli alle kymmenen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Coxhead, Peter (toim.) & Neubauer, Hans-Otto (kirj.): ”Röhr”, Maailman moottoriajoneuvot, s. 184. 3. osa: Henkilöautomerkit N–Å. Suomentanut Pesonen, Kalle. Turku: Tekninen Kustannusliike Oy, 1988. ISBN 951-9364-33-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Röhr- Revolutionäre Autos aus Ober-Ramstadt Internationalen Röhr-Auto IG. Arkistoitu 25.9.2013. Viitattu 30.12.2011. (saksaksi)
- ↑ Tatra portal – Web site about Tatra cars and trucks – Tatra 75 Tatra portal. Viitattu 8.1.2012. (slovakiksi)