Incel

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Tahdonvastainen selibaatti)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Historiaa pitää käsitellä laajemmin, koska on hyvä mainita, että tämä ei alkanut nykyisen kaltaisena misogynistisena liikkeenä. Artikkeli esittää ilmiön yhdysvaltalaisena ja sivuuttaa muut maat. Nettifoorumeista mainittu vain Reddit. Henkinen tasapaino -osio vaatii laajennusta ja monipuolistamista (muutakin kuin Sexpo).

Incel on henkilö, jolla on mielestään kyvyttömyys saada romanttista tai seksuaalista seuraa, vaikka haluaisi saada sitä. Incel tulee englannin sanoista involuntary celibacy eli vastentahtoinen selibaatti.[1] Incel-alakulttuuri on muodostanut oman yhteisön internetiin. Nuorista miehistä pääasiallisesti koostuva yhteisö syyttää tahdonvastaisesta selibaatistaan useimmiten naisia.[2][3][4] Monet inceleistä ovat avoimen naisvihamielisiä ja osa myös uhkailee avoimesti väkivallalla.[4] Empiirisen todistusaineiston mukaan incelit ovat silti keskimäärin väkivallattomampia kuin muut ihmiset ja ylivoimainen enemmistö torjuu täysin väkivallan myös teoriassa.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alana’s Involuntary Celibacy Project[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termiä alettiin käyttää vuonna 1997, kun vain etunimellään tunnettu Alana, kanadalainen nainen, perusti verkkosivuston, jossa kaikenlaiset ihmiset pääsivät purkamaan mieltään seksipartnerin puuttumisesta.[6][7] Yhteisö oli tarkoitettu turvalliseksi keskustelupaikaksi niille, jotka pääsivät kokeilemaan parisuhdemaailmaa "liian myöhään" eli vasta yli 20-vuotiaina.[4]

Alana itse jätti yhteisön 2000-luvun vaihteessa.[4]

Nuoret miehet löytävät incel-käsitteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun vaihteessa käsitteen kaappasivat käyttöönsä nuoret miehet.[4]

2000-luvulla incelistä on muodostunut kokonainen alakulttuuri, jonka jäsenistö muodostuu enimmäkseen valkoisista nuorista miehistä.[8] Alakulttuuria tukevilla sivustoilla keskustelu on usein täynnä itsesääliä ja vihaa muita ihmisiä kohtaan, mihin katsotaan vaikuttaneen myös muiden vihasivustojen ja -puheen yleistyminen ja äärioikeiston ja valkoisen ylivallan nousu.[1][6]

Ideologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Modernilla incel-yhteisöllä on jaettu uhri-identiteetti. Costellon ja Bussin mukaan yhteisö on fatalistinen: he juhlivat epäonnistumistaan ja lannistavat toisiaan tavoittelemasta romanttista menestystä.[5]

Incel-alakulttuurissa keskustellaan erityisesti seksistä ja läheisyydestä, jota jäsenet eivät saa. Jotkut jäsenistä syyttävät ujouttaan, miesvaltaisia työpaikkojaan, negatiivista minäkuvaansa, miehisiä mittojaan tai fyysistä olemustaan siitä, etteivät he pysty solmimaan seksisuhteita.[9] Jotkut jäsenistä syyttävät tästä naisia.

Tyypillistä keskusteluissa on naisviha ja uskomus siitä, että miehillä on oikeus saada seksiä. Jotkut jäsenistä pitävät kaikkia naisia tyhjänpäiväisinä ja kiinnostuneina vain omasta ulkonäöstään. Incel-miesten kirjoituksissa naisia esineellistetään ja halveksitaan, vaikka samanaikaisesti jotkut heistä haluavat seksiä vihaamiensa naisten kanssa.[10]

Keskusteluissa käytetään termiä "Chad" komeista, lihaksikkaista naistenmiehistä, joille on helppoa löytää kumppani. Nämä miehet kohtelevat naisia huonosti, mutta naiset joko pitävät tästä tai jättävät sen huomioimatta miehen ulkonäön vuoksi. Osa Inceleistä pitävät itseään kaikin puolin ”Chadeja” ylivertaisampina.[11] Osa taas kokee olevansa kilttejä ja mukavia, jonka vuoksi he ansaitsevat saada seksiä tai parisuhteen palkkioksi.[12]

Vox-julkaisun mukaan jotkut incelit ovat esittäneet omaa versiotaan seksuaalisesta marxilaisuudesta, jonka mukaan jokaiselle yksilölle olisi jollain tavalla olemassa sekä ulkonäöllisesti että taloudellisesti vastaava kumppani.[13]

Väkivalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistotilaisuus itsensä inceliksi julistaneen Elliot Rodgerin uhreille vuonna 2014. Rodger tappoi kuusi ja haavoitti neljäätoista. Rodger kertoi teon motiiviksi halunneensa rangaista naisia jotka torjuivat hänet.

Empiirisen todistusaineiston mukaan incelit ovat vähemmän väkivaltaisia kuin muu väestö, vaikka tapausten valtava mediahuomio on synnyttänyt vastakkaisia käsityksiä. Lisäksi incel-postauksistakin vain 1,39 % oikeutti väkivaltaa ja incelien ylivoimainen enemmistö torjuu väkivallan täysin. Väkivallattomuuden syy saattavat olla netin virtuaalimaailmat, kuten pornografia, jotka tuottavat seksuaalisen täyttymyksen tunnetta ja vähentävät motivaatiota kilpailuun tosielämän kumppaneista rauhoittaen seksittömiä nuoria miehiä.[5]

Tiedossa on eri puolilla maailmaa incel-ryhmiin kytkeytyviä väkivaltatapauksia. Kanadassa ajoi vuonna 2018 mies väkijoukkoon sillä seurauksellä, että kymmenen ihmistä kuoli. Mies kertoi kuuluvansa incel-liikkeeseen ja teon olleen kosto naisten häneen kohdistuvasta hyljeksinnästä. Kanadalainen 17-vuotias poika puukotti helmikuussa 2020 naisen Torontossa eroottisessa hierontapaikassa. Häntä vastaan on nostettu terrorismisyyte teon taustalla olevan incel-ideologian vuoksi.[2]

Nettifoorumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi maailman suosituimmista online-foorumeista, Reddit, on sulkenut incel-yhteisön alaredditin /r/incels viha- ja väkivaltapuheeseen vedoten. Aliredditillä oli noin 40 000 käyttäjää; tosin tarkkaa tietoa ei ole siitä, olivatko kaikki jäsenet incel-kulttuurin kannattajia vai vain siitä kiinnostuneita seuraajia.[14]

Poliittisesti vasemmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajimman incel-tutkimuksen mukaan incelit ovat lievästi vasemmistolaisia. Erityisen vasemmistolaisia he olivat kysymyksissä, jotka koskevat homoseksuaalisuutta, yritysten voittoja ja sosiaaliturvaa.[15]

Henkinen tasapaino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sexpo vastaanottaa viikoittain viestejä, joissa kerrotaan sosiaalisen ja seksuaalisen yksinäisyyden aiheuttamasta vihasta, ahdistuksesta ja jopa itsetuhoisista ajatuksista.[16] Samoista aiheista keskustellaan myös incel-palstoilla ja onkin ehdotettu että incel-miehet saattaisivat kärsiä masennuksesta ja sosiaalisesta ahdistuksesta; terapiaan ja lääkitykseen turvautumisen sijaan he syyttävät naisia huonovointisuudestaan.[17]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incel-keskustelu saattaa osiltaan olla vain oman pahan olon purkamista, mihin anonyymit sivustot antavat mahdollisuuden, eikä todellisuudessa haluta oikeasti satuttaa ketään toista.[16] Keskustelupalstojen sulkemisesta on asiantuntijoilla eriäviä näkemyksiä. Sulkemisen ajatellaan vain ajavan käyttäjät muualle syvemmälle internettiin, kun toiset taas puoltavat palstojen sulkemista kokonaan, ennen kuin ne tuottavat uusia väkivallantekoja.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Huovinen, Arto: Terroristit, jotka vihaavat naisia Kansan Uutiset. 3.5.2018. Viitattu 20.8.2018.
  2. ↑ a b Jukka Huusko, Terrorisyyte liitettiin naisvihamieliseen incel-alakulttuuriin. Helsingin Sanomat 21.5.202 s. 37 Verkkoversio
  3. ↑ Stone, Lyman: Male Sexlessness Is Rising, But Not for the Reasons Incels Claim 14.5.2018. Institute for Family Studies. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Incel-miehistä puhutaan jatkuvasti, mutta entäs naiset, jotka eivät saa seksiä? Anna kertoo, millaista elämä ilman seksiä ja parisuhdetta on www.eeva.fi. 24.11.2022. Viitattu 9.12.2022.
  5. ↑ a b c William Costello & David M. Buss: Why isn’t There More Incel Violence?. Adaptive Human Behavior and Physiology, 12.7.2023, 16. vsk. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b Kassam, Ashifa: Woman behind 'incel' says angry men hijacked her word 'as a weapon of war' The Guardian. 26.4.2018. Viitattu 10.10.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Zimmer, Ben: How ’Incel’ Got Hijacked Politico. 8.5.2018. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Why are 'incels' so angry? The history of the little-known ideology behind the Toronto attack The Straits Times. 28.4.2018. Viitattu 27.6.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Myers, Fraser: Incels: The Ugly Truth Heinäkuu, 2018. Spiked Online. Viitattu 22.8.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Incels Grinnell College. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  11. ↑ a b Samotin, Perrie ja Dancyger, Lilly: Incels: Breaking Down the Disturbing, Thriving Online Community of Celibate Men Glamour. 26.4.2018. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Pettersson, Maria: Mukava kundi haluaa palkintoseksiä normaalista käytöksestä Nyt-liite. 13.6.2018. Viitattu 20.8.2018.
  13. ↑ Jennings, Rebecca: Incels Categorize Women by Personal Style and Attractiveness Racked. 28.4.2018. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  14. ↑ What Is an Incel? A Term Used by the Toronto Van Attack Suspect, Explained New York Times. 24.4.2018. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Joe Whittaker, William Costello ja Andrew G. Thomas: Predicting Harm Among Incels (Involuntary Celibates): The Roles of Mental Health, Ideological Belief and Social Networking helmikuu 2024. Teksasin yliopisto.
  16. ↑ a b Määttänen, Juuso: Incel-liikkeen mukaan naisia pitää rangaista seksittömyydestä – Huonoin ratkaisu ”inceleille” on kerääntyä yhteen vihaamaan muita, koska apua saa vaikka heti, sanoo seksuaalineuvoja Nyt-liite. 8.5.2018. Viitattu 20.8.2018.
  17. ↑ Samotin, Perrie ja Dancyger, Lilly: Incels: Breaking Down the Disturbing, Thriving Online Community of Celibate Men Glamour. 26.4.2018. Viitattu 20.8.2018. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sippel, Kirsti: “Tuhoutukoot naiset maailmani mukana” – Incel paineen varaventtiilinä, ideologiana ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto, 2020. Tiedosto (PDF).
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Incel&oldid=22207362”