Martti Korhonen
| Martti Korhonen | |
|---|---|
 Martti Korhonen vuonna 2014. |
|
| Alue- ja kuntaministeri | |
|
Lipposen II hallitus
15.4.1999–16.4.2003 |
|
| Seuraaja | Hannes Manninen |
| Kansanedustaja | |
|
1991–2015
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. helmikuuta 1953 Oulu |
| Ammatti | autonasentaja |
| Tiedot | |
| Puolue | vasemmistoliitto |
Martti Allan Korhonen (s. 27. helmikuuta 1953 Oulu) on suomalainen vasemmistoliittoa edustava poliitikko ja valtiopäiväneuvos. Hän on toiminut puolueensa puheenjohtajana vuosina 2006–2009, kansanedustajana vuosina 1991–2015 ja Lipposen II hallituksen alue- ja kuntaministerinä vuosina 1999–2003. Hän on ollut myös Oulun kaupunginvaltuutettu.[1]
Tausta ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korhonen on koulutukseltaan autonasentaja. Hän työskenteli ammatissa 1971–1985 ja pääluottamusmiehenä 1986–1991. Kunnallisvaaleissa 1984 Korhonen nousi Oulun kaupunginvaltuustoon SKDL:n listalta. Hän oli myös kansandemokraattien (Liike 88) valitsijamies presidentinvaaleissa 1988. Korhonen kuului KTV:n liittovaltuustoon vuosina 1986–1991.[1]
Korhonen nousi kansanedustajaksi ensimmäisen kerran vuoden 1991 eduskuntavaaleissa. Hän toimi vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajana kesästä 1997 kevääseen 1999 ja uudelleen keväästä 2003 toukokuuhun 2006, jolloin hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi.[1] Korhonen voitti johtajakilvan toisella kierroksella Paavo Arhinmäen äänin 273–150.[2] Kesäkuun 2007 puoluekokouksessa Korhonen valittiin vuoteen 2010 kestävälle jatkokaudelle. Vuosina 1995–1998 Korhonen oli puolueensa varapuheenjohtaja ja 1998 hän hävisi taiston puheenjohtajuudesta niukasti Suvi-Anne Siimekselle[3].
Korhonen toimi alue- ja kuntaministerinä Lipposen II hallituksessa vuosina 1999–2003. Hän on ollut liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja huhtikuusta 2007. Vuonna 2000 Korhonen jäi pois kaupunginvaltuustosta, mutta hän palasi kunnallispolitiikkaan vaaleissa 2008 ja keräsi Oulun suurimman äänisaaliin[4].
10. kesäkuuta 2009 Korhonen ilmoitti eroavansa vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävistä.[5] Päätöstä edelsi puolueen tappio europarlamenttivaaleissa, joiden lopputuloksena se menetti ainoan paikkansa Euroopan parlamentissa. Vuonna 2013 Korhonen hyökkäsi vahvasti Talvivaaran kaivosta vastaan ja vaati Pekka Perän eroa.[6]
Eduskunnassa Korhonen oli muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja ja puhemiesneuvoston ja eduskunnan pankkivaltuuston jäsen.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Korhonen on asunut lapsuudestaan lähtien Oulun Koskelankylässä. Hän on harrastanut muun muassa musiikkia, ralliautoilua ja purjehdusta.[3] Korhosen ensimmäinen vaimo Riitta Korhonen (o.s. Tuukkanen, avioliitto 1972) kuoli syöpään kesällä 2006[7]. Heillä on kaksi aikuista poikaa. Korhonen vihittiin toiseen avioliittoonsa Oulun apulaiskaupunginjohtajaksi valitun Piia Rantalan kanssa 2. helmikuuta 2012.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Martti Korhonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Vasemmistoliiton johtoon Martti Korhonen. Ilta-sanomat. 14.5.2006. Arkistoitu 4.9.2012. Viitattu 5.5.2012.
- ↑ a b Martti Korhonen on Koskelankylän oma ministeri Turun Sanomat. 26.2.2003. Viitattu 26.2.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Valitut ehdokkaat Oulu 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 26.2.2010.
- ↑ Martti Korhonen eroaa Vasemmistoliiton johdosta 10.6.2009. Yleisradio. Viitattu 10.6.2009.
- ↑ Vasemmiston Korhonen: Eroa Perä 10.11.2013. MTV3. Viitattu 10.11.2013.
- ↑ Korhosen yhdeksän vuoden tuska muuttui kaipuuksi Turun Sanomat. 10.9.2006. Viitattu 26.2.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Taas häät vasemmistoliitossa Kansan Uutiset. 3.2.2012.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Martti Korhosen esittelysivu eduskunnan sivuilla
- Martti Korhosen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
| Edeltäjä: Suvi-Anne Siimes |
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2006–2009 |
Seuraaja: Paavo Arhinmäki |
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
