Kuninkuusravit 1975

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuninkuusravit 1975
Paikkakunta Seinäjoki
Ravirata Seinäjoen ravirata
Ajankohta 2.–3. elokuuta 1975
Ravikuningas Eri-Teräs
Ravikuningatar Tarja-Tuulikki
Yleisömäärä 30 000
← Lahti 1974 Jyväskylä 1976 →

Kuninkuusravit 1975 järjestettiin Seinäjoen raviradalla 2.–3. elokuuta 1975. Kyseessä olivat 44. Kuninkuusravit ja viidennet Seinäjoella pidetyt. Aikaisemmin Seinäjoella oli kilpailtu vuosina 1933, 1943, 1951 ja 1965. Ravinkuninkuuden voitti Antti Hannulan ohjastama Eri-Teräs ja kuningatartittelin Einö Könösen Tarja-Tuulikki.[1]

Vuoden 1975 Kuninkuusravit muistetaan jälkikäteen erityisesti Vieterin voittoputken katkaiseesta Eri-Teräksestä. Vieteri oli voittanut kaksi edellistä kuninkuustitteliä ja voitti vielä kolmesti peräkkäin vuosina 1976-1978, mutta sai Seinäjoella tyytyä kakkossijaan.[2] Vuotta aikaisemmin Eri-Teräs oli kukistanut Vieterin jo 3 000 metrin kilpailussa ja oli nyt parempi myös kokonaiskilpailussa. Vieterin valmentaja Kaarlo Partanen totesi itsevarmaan tyyliinsä tittelin olevan vain lainassa ja ajavansa ensi vuonna nopeammin. Antti Hannula oli saanut Eri-Teräksen ohjastettavakseen vasta aikaisemmin samana kesänä, kun lääkäri oli kieltänyt omistaja Hannes Myrbergiä ajamasta.[3][4][5] Kuninkuustittelin ratkettua Myrbergillä ei tarinan mukaan ollut kotonaan tarpeeksi vaaseja onnittelukukkasille, vaan hänen kerrotaan laittaneen niitä 48-numeroisiin kumisaappaisiinsa.[2]

Ravikuningattareksi kruunattiin Tarja-Tuulikki, joka sijoittui jokaisella matkalla toiseksi, mutta oli kokonaisajassa paras. Tamma voitti kuningatarkilpailun kolmannella yrittämällään oltuaan aikaisemmin molemmilla kerroilla kokonaiskilpailun toinen.[5] Hallitseva ravikuningatar Riuskan-Tyttö jäi Seinäjoella kokonaiskilpailun seitsemänneksi.[1]

Suomen Hippos myönsi vuoden 1975 Kuninkuusravit Seinäjoelle marraskuussa 1973.[6] Kuninkuuskilpailuun oli ilmoitettu 13 oriita ja kuningatarkilpailuun 16 tammaa. 2 000 ja 1 609 metrin kilpailut juostiin kummassakin sarjassa kahtena lähtönä, joiden jälkeen kymmenen yhteisajaltaan nopeinta oriita ja tammaa pääsi mukaan 3 000 metrin matkalle.[1]

Kuninkuuskilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keulapaikalla juossut Eri-Teräs voitti avausmatkan ensimmäisen osalähdön selvästi ennen Vokkeria. Kärkisijoille ennustettu Hiluri menetti mahdollisuutensa tultuaan hylätyksi liioista laukoista, vaikka ohjastaja Kari Rosimo oli tuomariston kanssa eri mieltä niiden pituudesta.[3] Toisen osalähdön ylivoimainen voittaja oli kuninkuuskilpailun suuri ennakkosuosikki Vieteri, mutta kirittäjän puuttuessa sen aika jäi heikoksi. Kaarlo Partanen kertoi hevosen olevan laumaeläin, joka ei osaa juosta kellon mukaan.[1]

Ensimmäisessä mailin lähdössä Vokker laukkasi heti lähtökiihdytyksessä ja hylättiin. Lähdön voitti Hiluri, jonka ohjastajaksi oli vaihtunut Aarne Nyman. Toisessa lähdössä Vieteri laukkasi alkumatkasta, mutta onnistui nousemaan voittoon ennen Eri-Terästä, joka puolestaan laukkasi loppusuoralla. Myös kolmanneksi sijoittunut Veli-Matti ehti laukkaamaan.[1][4]

Päätösmatkalle lähdettäessä Eri-Teräs johti kokonaiskilpailua 1,8 sekunnin erolla ennen Vieteriä. Kaksikko teki jo ensimmäisellä kierroksella eroa pääjoukkoon ja kamppaili voitosta kaukana muiden edellä. Eri-Teräksen ohjastaja Antti Hannula ei tyytynyt loppusuoralla varmistelemaan johtoasemaa, vaan kiritti hevosensa ohi Vieterin ja voitti myös 3 000 metrin kilpailun.[1]

Hevonen Ohjastaja Omistaja
Alo-Valo Veikko Suikki Veikko Suikki, Ruokolahti
Eri-Teräs Antti Hannula Hannes Myrberg, Karjalohja
Ero-Ponsi Aulis Tyyskä Kaarlo Kines, Viitasaari
Etuvei Erkki Tuomela Erkki Tuomela, Liperi
Harppu Osmo Korhonen Osmo Korhonen, Valtimo
Hiluri Kari Rosimo / Aarne Nyman Erkki Sääluoto, Karjalohja
Kuva-Lohko Karl Häggman Karl Häggman, Purmo
Totti Tuomo Mäkelä Kirsti Kosonen, Outokumpu
Turo Pauli Takala Pauli Takala, Kuortane
Veli-Matti Harry Laaksonen Harry Laaksonen, Porvoo
Vetori Olavi Vanhatalo Olavi Vanhatalo, Eräjärvi
Vieteri Kaarlo Partanen Kaarlo Partanen, Kausala
Vokker Antero Vesterinen Antero Vesterinen, Laukaa
Sijoitus Hevonen 2 000 m 1 609 m 3 000 m Kokonaisaika Ero
1. Eri-Teräs 1. 2. 1. 9.31,6 +0,0
2. Vieteri 1. 1. 2. 9.33,6 +2,0
3. Veli-Matti 3. 3. 3. 9.38,4 +6,8
4. Ero-Ponsi 3. 3. 4. 9.41,2 +9,6
5. Kuva-Lohko 4. 2. 6. 9.41,4 +9,8
6. Alo-Valo 4. 6. 5. 9.46,9 +15,3
7. Harppu 2. 4. 7. 9.47,0 +15,4
8. Etuvei 6. 4. 8. 9.55,4 +23,8
9. Vetori 5. 5. 9. 9.57,8 +26,2
10. Totti 5. 5. 10. 9.59,4 +27,8
Vokker 2. hyl.
Turo hyl. 7.
Hiluri hyl. 1.

Kuningatarkilpailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningatarkilpailun avausmatkan ensimmäisen lähdön paras oli yllättäen Nätti, kun suosikki Tarja-Tuulikki laukkasi lähtökiihdytyksessä.[3] Voitto meni kuitenkin tiukille, sillä tulojärjestys ratkesi vasta maalikamerakuvassa. Toisen 2 000 metrin lähdön voitti Lenita.[1] Nättiä ajanut Maija Leinonen on yksi neljästä Kuninkuusravien päälähdöissä ohjastaneesta naisesta.[7]

Sunnuntaina juostut mailin lähdöt menivät suuryllätäjille, kun Arin-Hilun ja Vilven voittajakertoimet totalisaattoripelissä olivat yli 20. Kumpikin paransi myös ennätystään useita sekunteja. Kuningatarkilpailun ennakkosuosikki Tarja-Tuulikki sijoittui omassa lähdössään jälleen toiseksi. Lauantaina voittanut Nätti laukkasi jo lähtökiihdytyksessä jääden seitsemänneksi, eikä sen kokonaisaika riittänyt loppukilpailuun. Lenita oli samassa lähdössä kolmas.[1][5]

Ennen päätösmatkaa kokonaiskilpailun kärjessä oli Tarja-Tuulikki, joka johti Pikku-Iloa 0,1 ja Lenitaa 0,4 sekunnilla. Vilve ja Posti-Neito vetivät kaksi kierrosta reipasta vauhtia, mutta lopulta 3 000 metrin voittoon kiri Sirutar ennen Tarja-Tuulikkia. Ravikuningattaren titteli meni jokaisella matkalla toiseksi sijoittuneelle Tarja-Tuulikille. Kokonaisajassa tamma teki kuningatarkilpailun uuden ennätyksen.[1]

Hevonen Ohjastaja Omistaja
Arima Eero Kuittinen Velj. Kuittinen, Juuka
Arin-Hilu Pekka Roiha Heimo Mäkäläinen, Parikkala
Erilla Asser Mäkilä Asser Mäkilä, Kokemäki
Katinka Harald Bäck Harald Bäck, Valkeala
Lenita Axel Kämpe Axel Kämpe, Pohja
Miska Paavo Vanhala Paavo Vanhala, Orimattila
Nätti Maija Leinonen Valtion hevosjalostuslaitos, Ypäjä
Pikku-Ilo Veli Lönn Veli Lönn, Valkeala
Ponnetar Mikko Perttunen Mikko Perttunen, Pelkosenniemi
Posti-Neiti Maunu Hämäläinen Katri Pesonen, Joensuu
Railo Pertti Ikävalko Pertti Ikävalko, Rautjärvi
Riuskan-Tyttö Martti Törnvall Martti Törnvall, Kalajoki
Sirutar Aulis Harmoinen Vilho Harmoinen, Kiuruvesi
Tarja-Tuulikki Eino Könönen Eino Könönen, Kuopio
Tytön-Huivi Jussi Kitinoja Oiva Kitinoja, Ilmajoki
Vilve Antti Patrakka Antti Patrakka, Perniö
Sijoitus Hevonen 2 000 m 1 609 m 3 000 m Kokonaisaika Ero
1. Tarja-Tuulikki 2. 2. 2. 9.43,6 +0,0
2. Sirotar 3. 6. 1. 9.44,7 +1,1
3. Lenita 1. 3. 4. 9.45,8 +2,2
4. Arin-Hilu 3. 1. 3. 9.46,1 +2,5
5. Pikku-Ilo 2. 2. 5. 9.46,7 +3,1
6. Katinka 4. 5. 6. 9.48,4 +4,8
7. Riuskan-Tyttö 4. 4. 7. 9.50,6 +7,0
8. Posti-Neiti 5. 3. 8. 9.51,7 +8,1
9. Vilve 7. 1. 10. 9.53,5 +9,9
10. Tytön-Huivi 5. 5. 9. 9.54,4 +10,8
Nätti 1. 7.
Arima 6. 4.
Erilla 8. 7.
Ponnetar 6. 8.
Railo 8. 6.
Miska 7. 8.
  1. a b c d e f g h i Aalto, Jouni (toim.): Kaikkien aikojen Kuninkuusravit, s. 180–181. Espoo: Suomen Hevosurheilulehti, 2006. ISBN 951-95441-9-4
  2. a b Toivonen, Ville: Vieterin kaatajat Eri-Teräs ja Myrberg – Hansu jätti suuret jäljet 29.7.2021. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 29.3.2022.
  3. a b c Puttonen, Perttu: Eri-Teräs repi etumatkan kuninkuusajossa. Helsingin Sanomat, 3.8.1975, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.3.2022.
  4. a b Puttonen, Perttu: Tarja-Tuulikki kakkossijalta vihdoin ravikuningattareksi. Helsingin Sanomat, 4.8.1975, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.3.2022.
  5. a b c Puttonen, Perttu: Omistajan iloa: Eri-Teräs kuin lentokone. Helsingin Sanomat, 4.8.1975, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.3.2022.
  6. Kuninkuusravit Seinäjoella 1975. Helsingin Sanomat, 11.11.1973, s. 23. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 29.3.2022.
  7. Lehtonen, Emilia: Kunkkarihevoset pian selvillä – miten käy Varsovan? 21.7.2021. Hevosurheilu. Viitattu 29.3.2022.