Kuninkuusravit 1999 järjestettiin Porin raviradalla 31. heinäkuuta – 1. elokuuta 1999. Kyseessä olivat järjestyksessään 68. Kuninkuusravit ja viidennet Porissa pidetyt. Aikaisemmin Porissa oli kilpailtu vuosina 1950, 1966, 1972 ja 1980. Ravikuninkuuden voitti Kaarlo Ahokkaan ohjastama Viesker ja kuningatartittelin Heikki Parviaisen ohjastama I.P. Sukkula. Vieskerille kuninkuus oli jo neljäs perättäinen ja I.P. Sukkula puolestaan oli voittanut kuningatarkisan aikaisemmin vuonna 1996.[1]
Vuoden 1999 Kuninkuusravit myönnettiin Porille marraskuussa 1996.[2] Yleisöä oli noin 47 000 katsojaa, joka oli Kuninkuusravien uusi ennätys.[3]
Kolme edellistä ravinkuninkuutta voittanut Viesker hallitsi lauantaina juostua avustamatkaa helposti keulapaikalta. Toiseksi sijoittui Matukka ja kolmanneksi lähes koko matkan ulkoratoja kiertänyt El Vihuri.[4] Mailin kilpailussa Viesker juoksi jälleen johtopaikalla Matukan kestäessä toiseksi sen rinnalta. Kolmanneksi kiri Rick, kun El Vihuri pudotti yhden kengistään ja kadotti samalla ravinsa.[1]
Viesker koki ainoan tappionsa päätösmatkalla, josta muodostui El Vihurin näytös. El Vihuri juoksi koko matkan Vieskerin rinnalla ja painui ohitse loppukaarteessa. Viesker kuitenkin johti El Vihuria ennen päätösmatkaa 5,4 sekunnilla, joten kokonaiskilpailun voitto ei ollut uhattuna. El Vihuri teki voittojuoksussaan 3 100 metrin uuden Suomen ennätyksen 25,4 rikkomalla Vekselin vuonna 1984 Joensuun kuninkuusraveissa ravaaman ennätyksen.[1] Vieskerin tappio puolestaan katkaisi oriin 16 kilpailun voittoputken.[5]
Lauantain avausmatkan voitti I.P. Sukkula, vaikka juoksi lähes koko matkan kärjen rinnalla kolmannella radalla. Johtavan rinnalla ravannut Venta ohitti keulapaikalla juosseen Voimariinan, mutta joutui I.P. Sukkulan lisäksi viime metreillä päästämään ohitseen myös takaa kirineet Palma II:n, Messin ja V.H. Suvittaren.[4]
Maililla takarivin uloimmalta radalta lähtenyt I.P. Sukkula joutui jälleen kiertämään ulkoratoja ja sijoittui neljänneksi V.H. Suvittaren, Messin ja Ujan jälkeen. Päätösmatkalla I.P Sukkula siirtyi kärkeen kilpailun puolivälissä ja sai rinnalleen kokonaiskilpailun toisena olleen Messin. Varsinaista taistelua kuningatartittelistä ei kuitenkaan nähty, sillä I.P. Sukkula karkasi loppukaarteessa ja voitti noin 30 metrillä. Kokonaiskilpailun toinen oli Messi ja kolmas Palma II.[6]