Keitele (järvi)
| Keitele | |
|---|---|
 Kuusisaaresta kuvattu auringonlasku Keiteleellä |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Keski-Suomi, Pohjois-Savo |
| Kunnat | Konnevesi, Vesanto, Viitasaari ja Äänekoski |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Keiteleen eteläosan alue (14.41) , Keiteleen keskiosan alue (14.42) ja Keiteleen pohjoisosan alue (14.43) |
| Lasku-uomat | Äänekoski, Myllykoski, Paatelan kanava, Neiturin kanava |
| Taajamat | Äänekoski, Suolahti, Sumiainen, Konginkangas, Viitasaari |
| Järvinumero | 14.421.1.001, 14.431.1.001 ja 14.411.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 99,5 m [1] |
| Pituus | 70 km [1] |
| Leveys | 40 km [1] |
| Rantaviiva | 1 461,703 km [2] |
| Pinta-ala | 498,41 km² [2] |
| Tilavuus | 3,429 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 6,88 m [2][a] |
| Suurin syvyys | 66 m [2] |
| Valuma-alue | 6 265,31 km² [3] |
| Keskiylivirtaama | 83,3 m³/s [4] |
| Keskivirtaama | 48,6 m³/s [4] |
| Keskialivirtaama | 11,6 m³/s [4] |
| Saaria | 1025 [2] |
| Jurvansalo, Luotolansaari, Pängätsalo, Vanha Kirkkosaari | |
 Keitele |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Keitele on Kymijoen vesistöön kuuluva järvi, joka sijaitsee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntien alueilla. Sen pinta-ala on noin puolet Päijänteen pinta-alasta, joten se on Suomen yhdeksänneksi suurin järvi [5]. Keitele on kirkasvetinen ja kalaisa järvi. Keitele valittiin vuonna 2011 Keski-Suomen maakuntajärveksi.[6][7][8][9]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keitele on noin 70 kilometriä pitkä ja noin 40 kilometriä leveä järvi, jonka pinta-ala on 498 neliökilometriä. Järven rannalla sijaitsevat Äänekosken ja Viitasaaren kaupungit sekä Konneveden ja Vesannon kunnat. Sen sijaan Rautalammin reitin alueella oleva Keiteleen kunta ei sijaitse lainkaan Keiteleen rannalla vaan noin 10 kilometriä itään päin ja sen kirkonkylä sijaitsee Nilakan rannalla. Järven rantaviiva on mutkitteleva niin, että siinä esiintyy paljon niemiä ja lahtia. Saaria on yli 1 000, joista 14 on yli neliökilometrin suuruisia. Järven syvin kohta löytyy Ylä-Keiteleeltä. Järven vesi on kirkas ja järven ekologinen tila on hyvä, Ylä-Keitele on tilaltaan peräti erinomainen. Järven tila on kuitenkin hitaasti heikentymässä.[2][9]
Järvenosat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartoissa ja vesistöviranomaisten tiedoissa käytetään yleisesti Ala-Keiteleen ja Ylä-Keiteleen nimityksiä. Niiden lisäksi Keiteleen keskialtaasta käytetään ainakin vesistöaluenimityksenä Keski-Keiteleen nimeä. Näitä nimityksiä käytetään myös tässä artikkelissa. Ylä- ja Keski-Keitele kohtaavat toisensa Jurvansalon eri puolilla sijaitsevissa Hännilänsalmen sillan ja Miekkasalmen sillan alla. Keski- ja Ala-Keitele kohtaavat vuorostaan Matilanvirran sillan kohdalla.[6][8][10][11]
Ala-Keitele
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-Keitele on 22 kilometriä pitkä, 22 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 8 842 hehtaaria eli noin 88 neliökilometriä. Sen yleisilme on kapeaselkäinen järvenosa, jonka vesialuetta niemet ja saaret pirstoavat, ja jossa on pitkiä ja kapeita lahtia. Äänekosken keskustaajama sijaitsee sen lounaispäässä ja Mämmensalmen taakse Niinimäen niemen länsipuolelle jää Kypärälahti ja Kivisalmen taakse Myllyselkä. Myllyselän rantaan ulottuu Kevätlahden kylä ja Mämmensalmen rannassa sijaitsee Mämmenkylä. Valtatie 4 ylittää Kivisalmen lähes katkaisten sen kokonaan. Kaupungin edustalla aukeaa Ääneselkä, josta Keiteleen vedet virtaavat Äänejärven ja Äänekosken voimalan läpi Kuhnamoon. Sen kaakkoispuolelle työntyy Suolahti Suolahden taajamaan asti ja Paatelanlahti Paatelan kanavalle. Ääneselkä vaihtuu Risusaaren pohjoispuolella Mämmenselkään ja saaristoisen Autionselän jälkeen saarettomaan Ukonselkään ja Härkinselkään. Ukonselän etelärannassa sijaitsee Syvälahden kylä. Ukonselältä on suuren saaren Kytänsalon ympäri yhteys seitsemän kilometriä pitkään Pyyrinlahteen. Lahden länsirannalla sijaitsee Liimattalan kylä ja pohjukassa Konginkankaan taajama. Härkinselän itäpuolella sijaitsee suuri saari Pynnönsaari, jonka itäpuolella aukeaa saaristoinen järvenosa. Sen keskellä sijaitsee Kuroselkä ja perällä sekä Kannaslahti että Sumiainen, joka on lähes itsenäinen järvimäinen Keiteleen osa. Sumiaisen vedenpinta on samalla tasolla kuin Ala-Keiteleellä ja se purkautuu Kannaslahteen kapean salmen eli Kuokanjoen kautta. Vesialueiden välissä kulkee kannas, jonka pohjoispuolella sijaitsee Sumiainen ja eteläpuolella Mäkelänkylä. Sumiaisista alkaa koilliseen työntyvä 12 kilometriä pitkä Matilanniemi, joka muodostaa länsirannasta työntyvän niemen väliin kapean salmen. Salmen pohjoispuolella aukeaa vielä Matilanselkä, joka kapenee Matilanniemen vuoksi kapeaksi Matilanvirraksi. Kapeikon ylittää Konginkankaan ja Sumiaisten välisen seututien 637 silta.[2][6][10]
Ala-Keiteleen rantaviivan pituus on 357,9 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 119,5 kilometriä eli 33 %. Järvenosassa on 271 saarta, joiden pinta-ala on 1 017 hehtaaria eli noin 10 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Kytänsalo ja Pynnönsaari ovat yli neliökilometrin suuruisia saaria. Lisäksi yli hehtaarin suuruisia saaria on vielä 54, yli aarin kokoisia saaria on 177 ja alle aarin kokoisia luotoja on 38. Valtatie 4 ylittää Keiteleen Kivisalmessa, jossa Iso Kivisaari on yhdistetty etelärantaan penkereellä ja pohjoispuolella penkereeseen on jätetty lyhyt silta-aukko. Kytänsaloon on rakennettu Siltasalmen ylittävä pengertie ja silta. Myös eteläosassa Jänissaariin ja Matilanvirrassa Heposaareen on tieyhteys. Kytänsalossa on pysyvää asutusta ja peltoa tai niittyä esiintyy vain Kytänsalossa ja Pynnönsaaressa.[2][6][10]
Ala-Keiteleen järvenpohja on varsin epätasainen ja runsaan saariston joukossa on saarten välisiä syvänteitä, jossa syvyydet voivat vaihdella merkittävästi. Järvenosan tilavuudeksi on määritetty 542,55 miljoonaa kuutiometriä eli noin 0,54 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 6,1 metriä. Äänekosken edustalla on järvessä vain pienialaisia syvänteitä, jossa on karttoihin merkitty 20 metrin syvyyskäyriä [12]. Autionselällä yltävät syvänteet lähelle 30 metriä [13]. Varsinainen syvänveden alue sijaitsee Ukonselällä. Syvännealue ulottuu Syvälahdelta Siltasalmen suuhun ja lounaassa Autionselän reunalle. Siihen on merkitty laajoja 30 metrin ja 40 metrin syvänteitä. Syvin lukema on 48 metriä. Pynnönsaaren kaakkoispuolella löytyy kaksi syvännealuetta, jossa on vettä yli 30 metriä ja paikoin jopa 45 metriä syvää.[2][6][10][14]
Keski-Keitele
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Keitele on 56 kilometriä pitkä, 28 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 33 025 hehtaaria eli noin 330 neliökilometriä. Matilanvirran yläpuolella aukeaa ensin Kertonselkä, jonka kaakkoon työntyvä kapeneva lahti on yli 10 kilometriä pitkä. Järvenselän länsirannat kuuluvat Raivionniemelle ja Riihiniemelle. Keski-Keitele jatkuu niiden taakse muodostaen Räihänselän, jonka pohjukassa sijaitsee Konginkangas. Raivionniemen pohjoispuolella sijaitsee suuria saaria kuten Iitsalo, Patasalo, Sorvasalo ja Hautsalo. Saaret jakavat Keski-Keiteleen keskiosan kahdeksi järvenseläksi. Saarten länsipuolella sijaitsee Koivuselkä ja koillispuolella suuri Karttuselkä. Selältä työntyy luoteeseen Arinaselkä, jonka pohjukassa sijaitsee Niinilahden kylä. Karttuselkää rajaa itäpuolella pitkät niemet, jotka ovat etelästä pohjoiseen työntyvä Listonniemi ja luoteesta kaakkoon työntyvä Niininiemi. Niemenkärkien välistä lähes kolmikilometristä aukkoa kaventaa suuri Pyhänsalon saari. Saaren ja Listonniemen väliin on rakennettu laivaliikennettä varten Listonsalmen kanava. Pyhänsalon itäpuolella aukeaa Harinkaanselkä. Harinkaanselän kohdalla on Keski-Keiteleessä luode-kaakko- suuntainen järvenosa, jonka itärannassa sijaitsee Harinkaan kylä. Järvenosan yli kulkee Keski-Suomen ja Pohjois-Savon maakuntaraja ja Harinkaanselällä Pajusaaressa kohtaavat Viitasaaren, Vesannon ja Äänekosken kuntarajat. Sen kaakkoista osaa kutsutaan Lavianseläksi ja se on yli 20 kilometriä pitkä ja noin viisi kilometriä leveä. Selän pohjoisosissa on muutama saari, joista 10 kilometrinen Pängätsalo on suurin. Eteläosassa sijaitsee lounaisrannan tuntumassa Kolarinsaari. Se kuuluu Konneveteen samoin kuin osa Lavianselästä ja Karttuselän Pyhälahdesta. Viereisen Konneveden välissä kulkee 10 kilometriä pitkä kannas, Neiturintaipale, jossa sijaitsee Närhilän, Laviankylän, Teminkylän ja Aholankylän kulmakunnat. Lavianselästä pääsee laivalla kannaksen poikki Neiturin kanavaa myöten Konneveteen. Kannasta on hyödynnetty, kun on rakennettu Konniveden kautta kulkevalta kantatieltä 69 alkava seututie 659. Seututie seuraa kannasta kohti pohjoista, käyden Haaralassa, Suovanlahdella, Kimingissä ja Kymönkoskella ennen kääntymistään Viitasaareen. Keski-Keiteleen länsirannikkoa seuraa valtatie 4 Viitasaarelle asti.[2][7][15]
Harinkaanselkä jatkuu luoteeseen Kokonselkänä. Se on 13 kilometriä pitkä ja alle 5 kilometriä leveä. Kokonselän luoteisosassa sijaitsee Ilmolahden kylä ja Kokonselän itäpuolella on pitkä Suovanniemi. Niemen päättyessä sen eteen aukeaa Kokonselästä jatkava Suovanselkä. Sen kaakkoiskulmasta jatkaa kapeana alkava Suovanlahti, jonka yli on rakennettu pengertie lyhyellä sillalla. Lahden rannoilla sijaitsevat Suovanlahden, Silokylän ja Haaralan kulmakunnat. Suovanselän luoteispuolella on saaristo, jonka takana sijaitsee Viitasaaren kirkonkylä. Järvenosien rannassa kulkeva valtatie 4 seuraa lyhyesti Keski-Keiteleen rantoja. Viitasaaren pohjoispuolella sijaitsee Kymönselkä ja Vermatsaaren takana Muikunlahti. Kymönselän rannalle ulottuu Kymönjärvestä alkava Kymönkosken kylä.[2][7][15]
Keski-Keiteleen rantaviivan pituus on 876,4 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 389 kilometriä. Siinä on 631 saarta, joiden pinta-ala on 6 171,47 hehtaaria eli noin 15,8 prosenttia järvenosan kokonaispinta-alasta. Saarista yhdeksän, eli Patasalo, Iitsalo, Sorvasalo, Hautsalo, Pyhänsalo, Kolarinsaari, Pängätsalo, Vanha Kirkkosaari ja Vermatsaari, ovat yli neliökilometrin suuruisia. Niiden lisäksi on 106 yli hehtaarin suuruista saarta, 437 yli aarin kokoista ja vielä 79 on alle aarin kokoista saarta. Mantereelta johtaa tiet Patasaloon, Iitsaloon, Kolarinsaareen ja Vermatsaareen.[2][7][15]
Keski-Keitele on lähes kokonaan luodattu. Sen tilavuudeksi on määritetty 2 181,55 miljoonaa kuutiometriä eli noin 2,18 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 6,6 metriä. Kertoinselällä on varsin matalaa ja Räihänselkä on matala lahti, jossa yksi pieni lähes 30-metrinen syvänne. Iitsalon luoteispuolella pohja painuu jo 40 metriin. Karttuselkä ja Harikaanselkä ovat edellisiä järvenosia matalampia ja pohjaltaan paikoitellen tasaisempia alueita. Lavianselkää ei ole käytetyssä lähteessä luodattu [16].[17][18][19] Kokonselän pohja on jo varsin tasainen ja sen keskellä sijaitsee yli 20 metriä syvä syvänne, joka on useita kilometrejä pitkä [20]. Kokonselän pohjoisosien pohja muuttuu taas epätasaiseksi [21]. Suovanselän ulapalla on pohja lähes 20 metriä syvä ja tasainen, mutta rannikon läheisyydessä esiintyy syvyysvaihteluita. Suovanselän ja Kymönselän välissä sijaitsee kapea syvännejakso, jossa on melkein 30 metriä syvää.[22] Kymönselällä ja Muikunlahdessa on varsin matalaa, vaikka Vermatsaaren länsipuolella sijaitsee pieni 25-metrinen syvänne.[23]
Ylä-Keitele
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ylä-Keitele on 23 kilometriä pitkä, 10 kilometriä leveä, ja sen pinta-ala on 7 974 hehtaaria eli noin 80 neliökilometriä. Keski-Keiteleeltä pääsee Ylä-Keiteleelle ohittamalla Jurvansalo sen länsi- tai itäpuolelta. Saaren lounaispuolella sijaitsee kuusi kilometriä pitkä Hännilänsalmi, jonka valtatie 4 ylittää. Saaren koillispuolella on Jurvansalossa, Haapasaaressa ja mantereella sijaitsee Viitasaaren keskustaajama. Saarien välissä sijaitsevat Hakkarilansalmi sekä Miekkasalmi ja Haapasalmi, jonka valtatie 4 ja kylätie (yhdystie 16909) ylittävät. Kapeat salmet erottavat Jurvansalon Viitasaaresta ja niiden luoteispuolelle aukeaa laaja ja pääosin saareton Pihkurinselkä. Järvenselän takana sijaitsevat Siilinsalo ja Luotolansaari, joiden välistä kulkee leveä salmi takana sijaitsevaan pienempään Paanalanselkään. Paanalanselkä on niemien ja sen lounaispuolella sijaitsee pieni Paanalanniemen kylä. Selkä saarien rikkoma ja sen pohjoisinta osaa kutsutaan Vehkoseläksi, missä sijaitsee Keiteleenpohjan kylä ja Lökkö. Luotolansaari sijaitsee aivan länsirannikon tuntumassa niin, että väliin mahtuvat kapeat Koskiselkä ja Nuutinsalmi. Tänne laskee myös Kymijoen vesistöalueen pääuomaan kuuluva ja Muuruejärvestä alkava lyhyt Keihärinkoski.[2][8][11]
Ylä-Keiteleessä rantaviivan pituus on 227,4 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituuden osuus siitä on 97,7 kilometriä. Siinä on 123 saarta, joiden yhteinen pinta-ala on 1 884 hehtaaria eli noin 19 prosenttia järvenosan kokonaispinta-alasta. Luotolansaaren ja Siilinsalon pinta-alat ylittävät neliökilometrin reilusti. Lisäksi siinä on vielä 30 muuta yli hehtaarin kokoista saarta. Niitä ovat Jurvansaari, Vehkosaari, Sadinsaari, Honkasaari, Vuohisaari ja Pihkurinsaari. Sitten on vielä 78 yli aarin ja 13 alle aarin kokoiset pikkusaaret. Sekä Luotolansaareen että pieneen Ruuponsaareen johtaa tiet.[2][8][11]
Ylä-Keiteleen tilavuudeksi on määritetty 704,78 miljoonaa kuutiometriä eli noin 0,70 kuutiokilometriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 8,8 metriä. Hännilansalmesta Ylä-Keiteleelle johtavassa salmessa kulkee keskellä Jurvansalon mittainen syvännejakso, jonka syvyydet vaihtelevat 25–66 metriä. Syvännejakso jatkaa kiertäen vielä Solisniemenkin.[24] Järven syvin kohta, 66 metriä, löytyy siten tästä syvänteestä. Luotolansaaren ja Siilinsaaren välissä on syvänne, joka jatkuu kaakkoon päin alle 30 metriä syvänä.[2][25]
Vesiliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keiteleen ja 21 metriä alempana sijaitsevan Päijänteen välillä on viisi kanavasulkua: Paatela [26], Kapeenkoski, Kuusa, Kuhankoski sekä Vaajakoski. Tämä 45 kilometriä pitkä reitti kulkee Mämmenkosken [27] ja Äänekosken kautta [28] Kuhnamoon ja edelleen Vatianjärven, Saraveden ja Leppäveden kautta Päijänteeseen. Keiteleen ja 4,1 metriä alempana olevan Konneveden välillä on 980 metriä pitkä Neiturin kanava itsepalvelukanava.[29] Nykyään Keiteleellä on tehty laivoilla ajoittaista turistiliikennettä.[30] Pienveneliikennettä haittaa matalat alikulkukorkeudet. Kummassakin koskessa on padot, Mämmenkoskessa säännöstelypato ja Äänekoskessa voimalaitospato, jonka kautta juoksutus on lähinnä tapahtunut.[28][31]
Hydrologiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Ala-Keiteleen Äänekosken kohdalta mitatut virtaamat vuosilta 1934–1970 |
|---|
Ala-Keiteleen virtaamatietoja on mitattu vuosien 1934–1970 aikana Äänekosken kohdalta, jossa yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 6 305 neliökilometriä. Keskivirtaamaksi (MQ) on saatu 48,6 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaamaksi (MHQ) 83,3 m³/s ja keskialivirtaamaksi (MNQ) 11,6 m³/s. Mittausjakson suurin virtaama (HQ) 145,7 m³/s mitattiin 7.7.1944, ja pienin virtaama (NQ) 0,20 m³/s seuraavana vuonna 24.4.1943. Toisessa lähteessä keskiylivirtaamaksi (MHQ) annetaan 90,63 m³/s ja keskialivirtaamaksi (MNQ) 17,04 m³/s, kun mittausajanjakso on 1934–2022 [32]. Viereisessä kuvaajassa esitetään edellä mainitun mittausjakson ajalta kuukausittaiset virtaamien keskiarvot.[4]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keitele on hyvin kirkasvetinen järvi, ja sen ranta on monin paikoin luonnonhiekkainen. Keitele on vedenlaatuluokitukseltaan erinomainen.[33]
Viitasaaren kirkonkylän pohjoispuolella on erillinen Ylä-Keiteleen järviallas. Se muodostaa 3 641 hehtaarin kokoisen Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan suojelualueen (FI0900119, 3 641 ha). Ylä-Keiteleen Pihkurinselkä on karu, valtakunnallisesti merkittävä selkävesi, jonka rannat ovat suurelta osin rakentamattomia. Suojelualue käsittää noin seitsemän kilometriä mannerrantaa ja useita kookkaita saaria, pieniä saaria sekä luotoja. Sadinsaari, Marjosaari, Kalliosaaret ja Ukonniemen kärki sijaitsevat erillään muusta alueesta. Rannat ovat vaihtelevia ja maisemallisesti edustavia. Alueen kasvillisuus on pääasiallisesti karua ja lajistollisesti vähäistä. Leimallisia ovat rantoja kiertävät rantakalliot sekä lahtien luhdat ja rantaniityt. Alueen pohjoisosassa suojelualueeseen kuuluu useita maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan tärkeitä niemenkärkiä. Maisemallisesti edustavia niistä ovat esimerkiksi Vehkoosaaren eteläkärjet, Palkonniemi ja Luodeniemi. Jurvansaaren kärjessä on tulvavaikutteista koivikkoa, jossa on siellä täällä lahoa lehtipuuta pökkelöinä ja maahan kaatuneina.[33][34]
Keski-Keiteleellä Listonniemen ympäristössä on ryhmä suojelualueita, jotka on ryhmitetty Listonniemen (FI0900035, 1 606 ha) suojelualueeseen. Siihen kuuluvat esimerkiksi Naakkelinmäki, Ahkiosaari, Pekankallio, Hietasaari, Iso Lehmisaari, Kuusisaari, Narrinsaari ja Pekansaari.[33][35]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonnonhistoriaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikön reunan peräännyttyä Keiteleen seuduille asti, jäi järviallas Itämeren vedenpinnan alle. Vettä on ollut noin 60 metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Maankohoaminen nosti Keiteleen seudut hitaasti vedenpinnalle. Maan kohotessa Keiteleen vedenpinta laski ja järvi alkoi saada muotoaan kunnes se kuroutui noin 9 500 vuotta sitten irti Ancylusjärvestä, joka on ollut eräs Itämeren vaihe. Kuroutumisen alkuaikana järven valuma-alue käsitti koko Järvi-Suomen. Etelästä siihen laski Muinais-Päijänteen vedet ja idästä Muinais-Saimaan vedet. Keiteleen laskujoki sijaitsi nykyisessä Kärnänkoskessa ja se laski Koliman ja Kalajoen kautta Pohjanlahteen.[36]
Koska Kärnänkoski sijaitsi Keiteleen pohjoispuolella, alkoi järven vedenpinta kohoamaan johtuen kallioperän epätasaisesta maankohoamisesta. Silloin järvialtaan etelärannat kohosivat hitaammin kuin sen pohjoisrannat. Samaa tapahtui myös Kolimalla ja lopulta järvet yhtyivät toisiinsa muodostaen suuremman järven noin 8 500 vuotta sitten. Vedenpinnan nousu jatkui tämänkin jälkeen hieman nopeutuneena ja se saavuttu suurimman korkeutensa noin 7 000 vuotta sitten. Ylä-Keiteleen korkein järvenranta on sijainnut 15 metriä ja Ala-Keiteleen ranta 8 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammalla. Keiteleen vedenpinta kääntyi laskuun, kun Päijänteen kohonnut vedenpinta murtautui Heinolan harjun läpi ja alkoi laskea vetensä Suomenlahteen. Samalla Keiteleen aikaisempi lasku-uoma tyrehtyi ja Keitele alkoi laskea vetensä Päijänteen suuntaan. Keiteleen vedenpinta laski nopeasti ja samalla Keiteleen valuma-alueen koko pienentyi merkittävästi.[36]
Matkustajalaivaliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivaliikenne oli ollut Keski-Suomessa tärkeä liikennemuoto 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla se taantui. Keiteleellä laivat Viitasaari ja Ylä-Keitele kuljettivat vuonna 1925 yli 27 000 matkustajaa mutta vuonna 1938 enää 9 600 matkustajaa. Sota ja auto- ja polttoainepula antoi laivaliikenteelle jatkoajan – vuonna 1944 laivat kuljettivat Keiteleellä yli 45 000 ja vuonna 1945 lähes 50 000 matkustajaa. Luvut olivat Keiteleen laivaliikenteen ennätyksiä. Autoistumisen päästyä taas vauhtiin laivaliikenteen kannattavuus heikkeni. Vuonna 1948 kuljetettiin enää vajaat 15 000 matkustajaa ja Viitasaaren Höyrylaiva Osakeyhtiö lopetti toimintansa. Nykyään Keiteleellä on vain ajoittain turistiliikennettä.[30]
Kanavaliikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskisuomalaiset ovat vaatineet jo ennen 1850-lukua Keiteleen yhdistämistä kanavilla Päijänteeseen, jossa toimi tuolloin vilkas vientikauppaan liittyvä laivaliikenne. Kaikki anomukset kuitenkin hylättiin ja vuonna 1898 valmistunut Jyväskylän Suolahteen yhdistänyt rautatie hiljensi vaatimukset pitkäksi aikaa. Puuteollisuuden kasvaminen aiheutti alueellista puupulaa. Nyt oli metsäteollisuuden vuoro vaatia kanavaa Keiteleelle, sillä puutavaran kuljettaminen rautateitse oli kalliimpaa kuin sen uittaminen. Kanavan yleissuunnitelma laadittiin vuonna 1962 ja sitä täydennettiin vuonna 1981. Tie- ja vesirakennushallitus aloitti rakentamisen valmistelut ja anoi sille rahoitusta vuosien 1986 ja 1988 budjettikäsittelyssä. Tässä yhteydessä keksittiin tasapainottaa Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa. Rakentamishankkeen sopimuksia allekirjoitettiin vuonna 1989 ja urakasta päätettiin seuraavana vuonna. Kanavalla alkoi laivaliikenne vuonna 1993.[31]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keitele sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Viitasaaren reitin valuma-alueella (14.4). Suurena järvenä ulottuu kolmen toisen jakovaiheen alueelle: Keiteleen eteläosan alueelle (14.41), Keiteleen keskiosan alueelle (14.42) ja Keiteleen pohjoisosan alueelle (14.43). Järvi sijaitsee toisessa jakovaiheessa vastaavasti Ala-Keiteleen lähialueessa (14.411), Keski-Keiteleen lähialueessa (14.421) ja Ylä-Keiteleen lähialueessa (14.431). Keiteleen vedenpinnan korkeus on 99,5 metriä mpy.[2][6][7][8][9]
Tulouomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keitele on tyypiltään reittijärvi eli siinä on merkittävä läpivirtaus, jonka ansiosta vesi vaihtuu suhteellisen nopeasti [36]. Keitele muodostaa yhdessä Päijänteen kanssa osan pääuomasta eli pääreitistä. Keitele on myös vesistöalueensa latvajärviä, joten sen sivu-uomat tuovat vettä runsaasti läpivirtaukseen verrattuna. Keiteleeseen laskevista sivu-uomista on vesimäärältään suurin Kymönkoskella Kymönkosken kautta tuleva Koliman alueen (14.47) vesistöreitti, jonka latva-alueet alkavat Alvajärven valuma-alueelta (14.48) ja Saanijärven valuma-alueelta (14.49). Sitäkin suurempi virtaama saadaan Keiteleeseen Keihärinkoskesta, joka tuo Viitasaaren reitin valuma-alueen pääuoman latvavedet.[9]
| lasku-uoman nimi |
järven kohta |
etäisyys mereen (km) |
pituus (km) |
virtaama (MQ) (m³/s) |
valuma- alue (km²) |
lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Ruunajoki | Ala-Keitele | 379 | 12 | 36 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Myllypuro | Ala-Keitele | 382 | 8 | 13 | 3,3,3,6,–,5 | |
| uoma Suojärvestä | Ala-Keitele | 382 | 5 | 12 | 3,3,3,6,–,2 | |
| uoma Hakalammesta | Ala-Keitele | 377 | 9 | 23 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Isojoki | Ala-Keitele | 390 | 26 | 101 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Kurojoki | Ala-Keitele | 390 | 15 | 40 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Ilojoki | Sumiainen | 395 | 10 | 24 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Myllyjoki | Sumiainen | 397 | 5 | 8 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Kolunjoki | Sumiainen | 398 | 6 | 11 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Pakojoki | Kertonselkä | 400 | 7 | 13 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Lekopuro | Keski-Keitele | 410 | 4 | 11 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Masonjoki | Keski-Keitele | 410 | 12 | 41 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Pyhäjoki | Keski-Keitele | 403 | 15 | 52 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Hakojoki | Keski-Keitele | 408 | 14 | 36 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Kajamanjoki | Keski-Keitele | 408 | 6 | 11 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Savipuro | Keski-Keitele | 419 | 8 | 17 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Niinijoki | Keski-Keitele | 419 | 12 | 24 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Tiihaanjoki | Keski-Keitele | 416 | 6 | 13 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Enojoki | Lavianselkä | 421 | 14 | 49 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Myllypuro | Keski-Keitele | 426 | 9 | 23 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Myllyjoki | Keski-Keitele | 430 | 21 | 104 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Vesijoki | Keski-Keitele | 431 | 15 | 43 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Ihantjoki | Keski-Keitele | 435 | 8 | 16 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Kymönkoski | Kymönselkä | 439 | 15 | 1 625 | 3,3,3,–,[37],2 | |
| Myllyjoki | Kymönselkä | 441 | 13 | 25 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Jurvanjoki | Keski-Keitele | 431 | 11 | 15 | 3,3,3,6,–,5 | |
| Täysiänjoki | Ylä-Keitele | 443 | 11 | 27 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Myllypuro | Ylä-Keitele | 446 | 4 | 11 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Lökönjoki | Ylä-Keitele | 453 | 25 | 100 | 3,3,3,6,–,2 | |
| Keihärinkoski | Ylä-Keitele | 449 | 107 | 27 | 2 186 | 3,3,3,6,[38],2 |
Lähteet: 1 = tieto luettu joen omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet [3], 3 = Karttapaikka-verkkopalvelu [1], 4 = Paikkatietoikkuna-verkkopalvelu [39], 5 = VALUE-verkkopalvelu [40], 6 =mittaamiseen käytetty Paikkatietoikkunaa ja Karttapaikkaa yhdessä
Lähialueen järviä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ala-Keiteleen lähialueella on 34 yli hehtaarin järveä tai lampea. Ne ovat varsin pieniä järviä, jotka laskevat suoraan Keiteleeseen. Sellaisia ovat Jouhtinen (32 ha), Syvärinen (21 ha) ja Jouhtjärvi (19 ha). Keiteleen lasku-uomassa sijaitseva Äänejärvi (23 ha) luetaan myös mukaan lähijärviin. Kurojoen valuma-alueelta (14.418) voidaan lisäksi mainita suurin järvi Iso-Jurvo (226 ha), sekä vielä Pietinen (52 ha) ja Pieni-Jurvo (36 ha). Kalajärven valuma-alueella (14.415) sijaitseva Kalajärvi (112 ha) on Ala-Keiteleen lähialueen toiseksi suurin järvi.[10]
Keski-Keiteleen lähialueella on 75 yli hehtaarin järveä tai lampea. Niistä suurimpia ovat Iso-Selkiäinen (98 ha), Kiminkijärvi (96 ha), Pirttijärvi (89 ha), Jouhtijärvi (78 ha), Kevatoinen (77 ha), Iso-Säynäinen (46 ha), Jurvanjärvi (39 ha), Sorvajärvi (30 ha), Kajamanlampi (26 ha) ja Suojärvi (23 ha). Näiden lisäksi Iisjoen valuma-alueella (14.422) sijaitsevat esimerkiksi Iisjärvi (431 ha), Kotanen (25 ha) ja Kaijanjärvi (24 ha), Hakojoen valuma-alueella (14.423) Iso-Korppinen (59 ha) ja Hakojärvi (57 ha), ja Iso-Jouhtenon valuma-alueella (14.425) vielä Hiekkajärvi (34 ha) ja Iso-Jouhteno (25 ha). Pyhäjoen valuma-alueella (14.429) sijaitsee vain Pyhäjärvi (138 ha) ja Vesijoen valuma-alueella (14.428) Iso Vesijärvi (535 ha) ja Pieni Vesijärvi (154 ha). Mutta Suotajärven valuma-alueella (14.427) on useita järviä: Suotajärvi (351 ha), Mäntyjärvi (152 ha), Lahnanen (120 ha), Aukkua (46 ha), Hangaslampi (44 ha), Ruokonen (34 ha), Keskimmäinen Töyrijärvi (35 ha) ja Ylimmäinen Töyrijärvi (25 ha). Kymönkosken laajan valuma-alueen järviä ei luetella tässä yhteydessä.[15]
Ylä-Keiteleen lähialueella on 8 yli hehtaarin järveä tai lampea. Niistä Iso Rajaslampi (24 ha) on suurin. Ylä-Keiteleeseen laskevissä pienissä valuma-alueissa sijaitsee muutama järvi lisää. Niitä ovat esimerkiksi Muuruejärven alueeseen (14.432) kuuluva Muuruejärvi (2 534 ha), Sulkavanlammen valuma-alueen (14.433) Hakojärvi (29 ha), Komujoen valuma-alueen (14.437) Komujärvi (187 ha), Valkeisjärvi (61 ha) ja Ristinen (28 ha), sekä Löytänän valuma-alueen (14.438) Löytänä (647 ha), Iso-Korpinen (187 ha) ja Kalliojärvi (48 ha).[11]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Keiteleen keskisyvyys on laskettu Suomen ympäristökeskuksen antamista Keiteleen tilavuuden ja pinta-alan tiedoista ja tulos on pyöristetty senttimetrien tarkkuuteen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Keitele (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b c d Hyvärinen, Veli & Gürer, Ibrahim: Virtaama-aineiston tilastoanalyysi, s. s.103–104. (Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 15) Helsinki: Vesihallitus, 1976. ISBN 951-46-2038-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Suurimmat järvet Järviwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2023
- ↑ a b c d e f Ala-Keitele (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ a b c d e Keski-Keitele (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ a b c d e Ylä-Keitele (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ a b c d Keitele (yhd.) (14.421.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2023.
- ↑ a b c d e Ala-Keiteleen lähialue (14.411) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.5.2023.
- ↑ a b c d Ylä-Keiteleen lähialue (14.431) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.5.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3221 06 Äänekoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1984. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3222 04 Liimattala. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3222 07 Pynnönsaari. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ a b c d Keski-Keiteleen lähialue (14.421) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.5.2023.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3224 02 Närhilä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3222 08 Iitsalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3222 09 Kalaniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3222 12 Listonniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 10 Suovanlahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 07 Ilmolahti. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 08 Viitasaari. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 09 Kymönkoski. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 05 Soliskylä. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3311 06 Taimoniemi. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 30.5.2023)
- ↑ Facta2001, WSOY 1981, 11. osa, palsta 639
- ↑ a b Ehdotus Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmaksi vuosille 2015-2021 (Arkistoitu – Internet Archive) (pdf)
- ↑ a b Erkki Laitinen et al.: Keski-Suomen teillä : Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 34–35 ja 152–153. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. ISBN 951-726-374-0
- ↑ a b Hurskainen, Tarmo: Suomen kanavat: Päijänne-Keitele kanavareitti kanaler.arnholm.nu. 2005. Arkistoitu 22.11.2021. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ Kymijoen vesistö - Ala-Keitele (virtaamatietoja) vesi.fi. Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 29.5.2023.
- ↑ a b c Maakuntakaavan luonnonsuojelu- ja suojelualueiden kuvaukset (PDF) 2017. Keski-Suomen liitto. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Ylä-Keitele (Natura-alue FI0900119) ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: Suomen ympäristöhallinto. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Keiteleen Listonniemi (Natura-alue FI0900035) ymparisto.fi. 23.2.2023. Helsinki: Suomen ympäristöhallinto. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ a b c Pajunen, Hannu: Järvisedimentit kuiva-aineen ja hiilen varastona, s. 106–109. (Tutkimusraportti 160) Espoo: Geologinen tutkimuskeskus, 2004. ISBN 951-690-894-2 ISSN 0781-4240 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.5.2023).
- ↑ Virtaamatiedot: Keski-Suomi, Kärnäjärvi, Kellankoski (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 30.5.2023
- ↑ Virtaamatiedot: Keski-Suomi, Muuruejärven luusua (vuosilta 1981–2010), vesi.fi, Viitattu: 30.5.2023
- ↑ Keitele Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 30.5.2023.
- ↑ Keiteeleen valuma-alueen pinta-alamääritys, VALUE - Valuma-alueen rajaamistyökalu KM10, Suomen ympäristökeskus, viitattu 30.5.2023
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keitele Wikimedia Commonsissa
