Approksimatiivi

Approksimatiivi on joidenkin kielten kieliopeissa paikallissija, joka ilmaisee lähellä olemista tai lähelle tulemista.

Approksimatiivi itämerensuomalaisissa kielissä

Livvinkarjalassa ja vepsässä esiintyy muutamien muiden postpositioista syntyneiden sijojen ohella myös approksimatiiviksi nimitettyjä muotoja. Ne ovat syntyneet suomen luo-postpositiota vastaavien postpositioiden kieliopillistumisesta, esim. livvin hänellüö ’hänen luokseen’, mučoilluo ’vaimon luokse’, vepsän iknalon ’ikkunan luona’, poigazenno Miškanno ’poikansa Miškan luona’. Vepsän approksimatiivi on staattinen olosija, mutta useissa vepsän murteissa se on sulautunut yhteen ’jonkin luokse tai läheisyyteen menemistä’ ilmaisevan tulosijan, propinkvatiivin kanssa.^[1]^[2]

Approksimatiivi permiläisissä kielissä

Permiläisissä kielissä (komi ja udmurtti), muutamia udmurtin murteita lukuun ottamatta, esiintyy approksimatiivisija, jonka pääte on -lań (komipermjakissa -vań). Se ilmaisee liikettä jonkin suuntaan tai jonkin lähistölle (esim. komi: śikt-lań ’kylään päin, kylän tienoille’). Komissa -lań-suffiksi pystyy yhdistymään myös toisten sijapäätteiden kanssa ja muodostamaan moniosaisia sijapäätteitä, jotka uusimmissa komin kieliopeissa voidaan kuvata omiksi sijoikseen, esim. śikt-lań-śań (”approksimatiivi-egressiivi”) ’kylän suunnalta, kylän tienoilta päin’, Vizin-lań-yś (”approksimatiivi-elatiivi”) ’Vizingan suunnalta’, mi-lań-ö (”approksimatiivi-illatiivi”) ’meidän suunnallemme’.^[3]^[4]

Approksimatiivi itähantissa

Itähantin paikallissijoihin kuuluu -nɐm- tai -ənɐm-päätteinen approksimatiivi, joka ilmaisee liikettä jotakin kohti, mutta toisin kuin datiivi-latiivi, se kohdistuu enemmänkin liikkeen suuntaan kuin kohteeseen. Sillä voidaan ilmaista myös ’sanomista’ merkitsevien verbien yhteydessä vastaanottajaa tai kuulijaa.^[5]

Lähteet

↑ Rodionova, Aleksandra: ”Livvin postpositiosijoista”, Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan: vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti V. Oulun yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio.
↑ Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 87. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.
↑ Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 87–88. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.
↑ Gerson Klumpp: ”Permic: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 471–486. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.
↑ Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[1] Rodionova, Aleksandra: ”Livvin postpositiosijoista”, Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan: vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti V. Oulun yliopisto, 2006. Teoksen verkkoversio.

[2] Riho Grünthal: Vepsän kielioppi, s. 87. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 2015. ISBN 978-952-5667-73-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.

[3] Raija Bartens: Permiläisten kielten rakenne ja kehitys, s. 87–88. Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2000. ISBN 978-952-5150-55-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.

[4] Gerson Klumpp: ”Permic: General introduction”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 471–486. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 17.5.2025.

[5] Zsófia Schön, Katalin Gugán: ”East Khanty”, The Oxford Guide to the Uralic Languages, s. 608–635. Oxford University Press, 24.3.2022. ISBN 978-0-19-876766-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 6.6.2025. (englanniksi)

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]