Approksimatiivi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Approksimatiivi on paikallissija, joka ilmaisee lähellä olemista tai lähelle tulemista. Approksimatiivi ei ole yleinen postpositiosija, vaan yksi itämerensuomalaisten kielten erikoisuuksia kuten komitatiivi ja terminatiivi. Livvin kielessä postpositionaalisina sijoina esiintyvät myös muuten tavalliset elatiivi ja ablatiivi.[1]

Rodionova antaa esimerkkejä livvistä:

  • Tulin minä hänellüö. ”Tulin minä hänen luokseen.” (Рягоев: 1969, 150.)
  • astuw mučoilluo ”menee vaimon luokse” [2]

Suomeksikin voidaan murteellisesti sanoa:

  • Tuu mulluo. ”Tule minun luokseni.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aleksandra Rodionova: Livvin postpositiosijoista, teoksessa Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan, Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston tutkimusraportti V, Toim. Olga Haurinen ja Helena Sulkala, Humanistinen tiedekunta, Suomen kielen, informaatiotutkimuksen ja logopedian laitos, Oulun yliopisto, 2006. Raportin verkkoversio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rodionova, s. 37.
  2. Rodionova s. 38–39.