Meänkieli

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 20. tammikuuta 2020 kello 14.03 käyttäjän Ižoralain6565 (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
meänkieli
Tiedot
Alue  Ruotsi
Virallinen kieli Haaparanta, Kiiruna, Jällivaara, Pajala, Ylitornio
Puhujia noin 60 000
Kirjaimisto latinalainen
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmä suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
suomalais-saamelaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 fiu
ISO 639-3 fit

Meänkieli (suom. meidän kielemme), joka tunnetaan myös nimellä tornionlaaksonsuomi[1], on Norrbottenin läänissä, Ruotsissa puhuttava itämerensuomalainen kieli tai suomen kielen murre.[2]

Siitä, onko meänkieli kieli vai suomen kielen murre, on kiistelty.[3] Kiista johtuu siitä, mitä pidetään kielen määritelmänä.[3] Puhtaan kielitieteellisesti ajateltuna Tornionlaakson murre katsotaan Suomessa puhuttuna yhdeksi suomen murteeksi, mutta Ruotsin alueella puhuttuna sitä pidetään erillisenä kielenä sen sosiaalis-kulttuurillisen merkityksen vuoksi.[3] Eräät meänkieltä tutkineet kielitieteilijät, kuten apulaisprofessori Johanna Vaattovaara hyväksyvät tämänkin määritelmän.[3] Sekä meänkielellä että suomella on Ruotsissa virallisen vähemmistökielen asema.[3] Meänkieli ei kuitenkaan eroa suomen yleiskielestä oleellisesti enemmän kuin suomen muut murteet.[3] Oleellisin rakenteellinen ero meänkielen ja suomen yleiskielen välillä on se, että sijamuotoja on kaksi vähemmän, sillä komitatiivi (kuten suom. koirineen) ja instruktiivi (kuten suom. koirin ja kissoin) puuttuvat meänkielestä. Meänkielessä on runsaasti ruotsin ja saamen kielestä tulleita lainasanoja.[4]

Meänkieltä puhui Ruotsissa vuonna 2009 yhteensä noin 30 000 ja Suomessa Tornionlaakson murretta noin 30 000 henkeä.[5] Viime aikoina monet nuoret ovat alkaneet opiskella meänkieltä.[6] Tornionlaaksolaisten yhdistys STR-T puolestaan arvioi puhujamääräksi noin 75 000 ihmistä.[3]

Historia

Meänkieli kehittyi sen jälkeen, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Rajaa ei tuolloin vedetty suomen ja ruotsin väliselle kielirajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsille. Vuoteen 1809 saakka Tornionlaakson itä- ja länsipuoli muodostivat yhtenäisen murrealueen. Rajanvedon jälkeen joen itäpuolen asukkaiden kieli kehittyi suomen yleiskielen suuntaan. Joen länsipuolelle nämä vaikutteet eivät ulottuneet, mutta sen sijaan ruotsin kielen vaikutus alkoi siellä tuntua yhä voimakkaampana.

Suomen kieli (tai meänkielen esimuoto) alkoi Norrbottenin läänissä taantua 1880-luvulta alkaen. Ruotsin valtio alkoi vaatia että kaikkien kansalaisten olisi käytettävä ruotsin kieltä. Vaatimusta perusteltiin sotilaallisilla syillä. Sotatilanteessa ei katsottu voitavan täysin luottaa niihin raja-alueen asukkaisiin, jotka puhuvat naapurimaan kieltä. Aikakauden rotuteorioiden perusteella länsipohjalaisten ja saamelaisten katsottiin myös kuuluvan alempaan ei-germaaniseen rotuun. Tämä asenne loi suomen tai meänkielen käytölle voimakkaan kielteisen leiman. Alueen kouluissa alettiin käyttää opetuskielenä ainoastaan ruotsia ja lapsia kiellettiin rangaistuksen uhalla puhumasta suomea.[3]lähde? Kielto koski jopa välitunteja.

Ennen 1970-lukua Norrbottenin läänin suomalaisilla ei kuitenkaan vielä ollut omaa kirjakieltä eikä juuri kukaan pitänyt puhumaansa kieltä muuna kuin suomen murteena. Vuodesta 1981 STR-T-yhdistys alkoi ajaa kielten puhujien asemaa.[3] Kirjailija Bengt Pohjanen on voimaperäisesti pyrkinyt kehittämään meänkielen kirjakieltä ja kielioppia. Ensimmäinen meänkielellä kirjoitettu romaani oli Pohjasen Lyykeri, joka julkaistiin vuonna 1985. Ensimmäinen meänkielinen näytelmä oli myös Pohjasen kirjoittama Kuutot vuodelta 1987. Markuksen evankeliumi julkaistiin meänkielellä samana vuonna, ja loput evankeliumikäännökset valmistuivat vuonna 2000. Kieliopin perusteet, Meänkielen kramatiikki julkaistiin vuonna 1996, kirjoittajina Matti Kenttä ja Pohjanen.[7] Meänkielen kirjallinen muoto noudattaa lähinnä Pajalassa ja Ylitornion kunnassa puhuttua murretta.

Ruotsin tornionlaaksolaisten valtakunnallisen liiton ehdotuksesta Ruotsin valtiopäivät päätti 2. joulukuuta 1999 tunnustaa Tornionlaakson suomalais-saamelaisten kielten puhujat kansalliseksi vähemmistöksi. 1. huhtikuuta 2000 tuli voimaan laki, jonka mukaan viidessä Norrbottenin läänin kunnassa (Haaparanta, Kiiruna, Jällivaara, Pajala ja Ylitornio) saa käyttää sekä suomea että meänkieltä viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen sekä on oikeus saada opetusta ja hoitoa näillä kielimuodoilla. Meänkielen aseman virallistamisesta huolimatta sen käyttö etenkin nuorten keskuudessa on jatkuvasti vähentynyt. Erityisesti nuorempien kielenkäyttäjien asenteet meänkielen opetukseen ovat skeptiset, ja he ovat kiinnostuneita saamaan suomen yleiskielen opetusta meänkielen sijaan.[8]

Nykytilanne

Meänkieltä on haluttu pitää erillisenä kielenä lähinnä poliittisista syistä.[9] Meänkieltä itsenäisenä kielenä pitävät perustelevat näkemystään yleensä korostaen kielen sosiologista merkitystä ja sen itsenäistä asemaa alueen kieliekologiassa. Meänkieltä suomen murteena pitävät perustavat näkemyksensä kielitieteen komparatiivisiin menetelmiin ja perinteiseen näkemykseen kielestä lingvistisenä järjestelmänä.[10] Meänkielellä on oma kirjakieli, joka on erilainen kuin suomen kirjakieli. Suomalaisella voi olla vaikeuksia ymmärtää meänkielen puhekieltä, mutta kirjakielen ymmärtäminen on helpompaalähde?.

Meänkieltä opetetaan Ruotsissa Luulajan teknillisessä yliopistossa, Uumajan yliopistossa ja Tukholman yliopistossa. Lokakuun 2010 alusta alkaen on meänkieltä voinut lukea myös Romanian Babeș-Bolyain yliopistossalähde?. Kieltä on voinut opiskella kouluissa ilman lähtötaitoja vuodesta 2015. Lisäksi Pohjois-Ruotsissa järjestetään esimerkiksi meänkielisiä leirejä.

STR-T-yhdistyksen tavoitteena on muun muassa, että Ruotsin valtio asettaisi totuus- ja sovintokomission selvittämään meänkielisen vähemmistön asemaa ja kohtelua. Yhdistys on jättänyt eduskunnalle ehdotuksen, joka sisältää organisaation ja budjetin. STR-T:n mielestä Ruotsin valtion pitäisi myös tutkia, ovatko tornionlaaksolaiset Pohjois-Ruotsin toinen alkuperäiskansa saamelaisten rinnalla. Lisäksi yhdistys katsoo, että yhteiskunnan tuen kielelle pitäisi olla kouriintuntuvampaa: opettajia ja oppimateriaaleja tarvitaan lisää, ja saamen kielikeskuksen tapainen instituutio pitäisi luoda myös meänkielelle.[3]

Meänkielelle on tehty musiikkisanoituksiakin. Yksi tunnetuimmista meänkielisistä yhtyeistä on reggae-musiikkia esittävä The Meänland.[3]

Erityispiirteitä

Meänkielestä puuttuvat sijamuodot komitatiivi ja instruktiivi. Lainasanoja ruotsista on runsaammin kuin suomen länsimurteissa. Suomen murteista poiketen on meänkieleen omaksuttu lainasanavastineita lukuisille uusille käsitteille, joille suomessa on vakiintunut omakielinen vastine. Suomen murteissa vielä esiintyvät ruotsin lainat ovat yleisesti vanhempaa perua. Meänkielessä on myös saamelaisia lainasanoja. Meänkielessä on tietyissä sanoissa äänne y, kun suomessa käytetään äännettä u, esimerkiksi kylttyyri (suom. 'kulttuuri') ja resyrssi (suom. 'resurssi').[11] Myöskin äänne h esiintyy runsaana meänkielessä muun muassa seuraavissa tapauksissa:

1. passiivissa: sanothaan, tulthaan

2. joka sanassa missä annetaan suunta eli illatiivi muoto: talhoin, puohjiin

3. kolmas infinitiivi muodoissa : kalasthaan, hakkaamhaan

4. adjektiivit missä on illatiivi muoto: punasheen, rumhaan

5. kaikki sanat jotka loppuvat -s:llä: kirves:kirvheen

6. kaikissa, jotka loppuvat e-lä genetiivi muodossa on h: lae:latheen, sae:satheen

7. kaikissa monikon perfektin ja pluskvamperfektin muodoissa: net on ostanheet, met olima myyhneet

Äännettä h voidaan myös käyttää esimerkkejä epäsäännöllisemmin.lähde?[12]


1. Meänkielessä kirjain v on monessa tapauksessa muuttunut kirjaimeen f

  • färi = väri
  • fankila = vankila
  • fati = vati
  • fiuletti = violetti
  • fuori = vuori[13]

2. Meänkielessä astevaihtelu toimii eri tavalla kuin suomessa. Esimerkiksi

  • "maito" - "maion".
  • "käsi" - "käen"
  • "sota" - "soan"[14][15]

3. "o"-kirjain on usein "u"

  • puliisi = poliisi
  • muterni = moderni[16]i
  • pulitikki = politiikka
  • pulitiikkeri = poliitikko
  • vukaali = vokaali

4. "d"-kirjain on kokee usein kadon tai vaihtunut kirjaimeen "t"

  • Tehä = tehdä
  • Tynamiitti = dynamiitti
  • syyä = syödä
  • meän = meidän
  • heän = heidän
  • teän = heidän

5. Kaksoiskonsonantit

  • Mettä = metsä
  • kattoa = katsoa
  • jokka = jotka
  • savvu = savu[17]


6. Verbien taivutus -mma/mmä, menemmä, suomeksi menemme

-tta/ttä, tuletta, suomeksi tulette

-pi, ostaapi, suomeksi ostaa ( pi pääte voi olla epäsäännöllisesti sanoissa )[18][19]

Meänkielen sanoja, joita ei käytetä suomen yleiskielessä

  • följy = seura, mukana olo
  • hantuuki = pyyhe
  • kahveli = haarukka
  • kartano = piha
  • kietku = ruuantähde, erit. liha
  • kläppi = lapsi
  • knapsu = naisellinen mies
  • källi = hassu (tarkoittaa myös ulostetta)
  • pranttu = kasvimaa
  • saikata = värkätä
  • tyär = tytär/tyttö
  • porista = puhua
  • äpyli = omena
  • muuruutti = porkkana
  • potati = peruna
  • ko = kun, kuin
  • sturaani = tosi ruma olento
  • sole mikhään = hällä väliä
  • fiskaaminen = kalastaminen
  • klaarata = pärjätä
  • son = se on
  • sole = se ei ole
  • kobbo = kukkula

Kaksi kielimuotoa

On olemassa "virallinen" ja "epävirallinen" meänkieli, epävirallisesta löytyy enemmän lainasanoja ja sanan lyhennyksiä. Virallisessa meänkielessä on vähemmän lainasanoja ja on helpompi ymmärtää suomalaisille. Virallista käytetään mediassa ja epävirallista käytetään puheessa. Koska virallinen meänkieli on paljon vahvempi monet myös puhuu sillä.lähde?

Epäviralinen meänkieli: Lastibiili furtraa ööversyniä. Kamppi on ollu svoori ja hoorti mutta kyllä se siittä jyysnaintuu ja ornaintuu.

Virallinen meänkieli: Lastibiili vaatii tarkistusta. Taistelu on ollu vaikea ja kova, mutta kyllä se siittä kirkastuu ja järjestyy.lähde?

Meänkielistä mediaa

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ https://ilmainensanakirja.fi/suomi-ruotsi/me%C3%A4nkieli+tornionlaaksonsuomi
  2. ↑ Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä - Kielikello www.kielikello.fi. Viitattu 21.9.2019.
  3. ↑ a b c d e f g h i j k Maailman ainoa meänkielinen reggaebändi syntyi kieliahdistuksesta – Laulaja Adam Huuva: "Muutin Suomeen paranemaan kielisorron traumoista" Yle Uutiset. Viitattu 23.9.2019.
  4. ↑ Tutki lånord-samiska | Meänkielen sanakirja meankielensanakirja.com. Viitattu 6.12.2019.
  5. ↑ http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=fit
  6. ↑ On "cool" osata meänkieltä – Ruotsin Tornionlaakson kielet kuuluvat myös nuorten puheessa Yle Uutiset. Viitattu 21.9.2019.
  7. ↑ Märsynaho/Tornion kirjasto 1997
  8. ↑ http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:su:diva-59052 Anna Niva. 2011."Meänkieli i den yngre generationen : En undersökning av meänkielis ställning bland unga personer i fem norrbottniska kommuner". Stockholms universitet.
  9. ↑ Meänkieli kielitieteen ontologiassa. Finto.fi
  10. ↑ Birger Winsa: Defining an Ecological Niche: The Use of ‘Dialect’ or ‘Language'
  11. ↑ Meänkielen sanakirja meankielensanakirja.com. Viitattu 25.9.2019.
  12. ↑ Kaarina Honkanen: Tutkija listaa meänkielen h-kirjaimen paikan vaihtelua Sveriges Radio. 11.8.2015. Viitattu 29.9.2019.
  13. ↑ Tulokset tälle f | Meänkielen sanakirja meankielensanakirja.com. Viitattu 6.12.2019.
  14. ↑ Wp/fit/Meänkieli - Wikimedia Incubator incubator.wikimedia.org. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  15. ↑ Matti Kenttä: Meänkielen kramatiikki. Kaamos, 1996. ISBN 978-91-87410-19-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.12.2019).
  16. ↑ Suomi-Meänkieli Sanakirja, Glosbe Glosbe. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Meänkielen sanakirja meankielensanakirja.com. Viitattu 6.12.2019.
  18. ↑ Wp/fit/Meänkieli - Wikimedia Incubator incubator.wikimedia.org. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  19. ↑ Meänkielen kramatiikki. {{{Julkaisija}}}. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.12.2019).

Kirjallisuutta

  • Kirjallisuutta meänkielellä:
    • Älä sie, vaimo, tähhään tuki, Juhaneksen evanjeeliymmi. Kaamos 1994 ISBN 91-87410-14-10
    • Bengt Pohjanen: Tule Leevi följhyyn: Markkyksen evankeliumi tornionlaaksoksi. Kaamos, 1988. ISBN 91-8741001-X.
    • Tulkaa tekki fölhjyyn. Evankeeljumit meänkielelä. Kaamos 2000 ISBN 91-8944-05-8
  • Vaattovaara, Johanna: Meän tapa puhua: Tornionlaakso pellolaisnuorten subjektiivisena paikkana ja murrealueena. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-100-1.

Aiheesta muualla

 

Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meänkieli&oldid=18675260”