Viininviljely

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Viininviljely tarkoittaa viiniköynnösten kasvattamista viinirypäleiden tuotantoa varten. Rypäleiden pääasiallinen käyttökohde on viinien tuotanto.

Tuotantoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiniä tuotetaan lähinnä sellaisissa maissa, joiden ilmasto soveltuu hyvin viiniköynnöksen viljelyyn. Sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla tämä alue sijoittuu 30. ja 50. leveysasteen välille. Kylmässä ilmastossa talvipakkaset vahingoittavat köynnöksiä ja lyhyt kasvukausi estää viinien kypsymisen, ja kuumassa ilmastossa rypälemehun happopitoisuus jää liian pieneksi, mikä huonontaa makua. Euroopassa alue ulottuu Välimereltä Etelä-Saksaan.[1] Viiniä viljellään jonkin verran myös Ruotsissa asti, missä viinitarhoja on nykyisin pohjoisimmillaan Tukholman korkeudella.[2] Muun maailman eli viinitermein uuden maailman tärkeimmät viinialueet ovat Yhdysvaltojen länsirannikko, Australia, Uusi-Seelanti, Chile, Argentiina ja Etelä-Afrikka.[1]

Viiniköynnös viihtyy köyhässä maaperässä; liian rikkaassa maaperässä se tuottaa liian suuren sadon, minkä seurauksena maku kärsii. Paras maaperä viininviljelyyn on mineraalipitoinen ja hyvin vettä läpäisevä.[1] Köynnös vaatii kasvukautena paljon aurinkoa, minkä takia sään vaihtelu vaikuttaa viinisadon epätasaisuuteen. Ilmasto-olosuhteiden optimoimiseksi Saksassa köynnökset sijoitetaan mahdollisimman aurinkoisille rinteille, mutta Espanjassa joitain lajikkeita viljellään viileillä vuoristoseuduilla.[1]

Vanhan maailman viinintuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italialaisia Chianti-viinitarhoja Galluzzon lähellä.

Vanhan maailman eli Euroopan viinintuotantoa leimaavat perinteisyys ja tiukat säädökset. Eurooppalaiset viinintuottajat ja osuuskunnat ovat usein pieniä, ja viininviljely on Euroopassa enemmän elämäntapa kuin elinkeino. Viljelytapa, käytettävät lajikkeet, maksimisato, alkoholipitoisuus, tammen käyttö ja viinin makeusaste määritellään Euroopassa tarkoilla säännöillä, ja esimerkiksi viljelmien keinokastelu on Euroopassa kiellettyä. Eurooppalaiset viinit ovat maultaan melko tanniinisia, ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat makuun huomattavan paljon.[3]

Ranskalaisen viinin laatuluokat ovat Appellation d’origine contrôlée (AOC tai AC), Vin délimité de Qualité supérieure (VDQS), Vin de pays (alueviini) ja Vins de table (pöytäviini). Ranskan viisi tärkeintä viinialuetta ovat Bordeaux, Burgundi, Rhône, Loire ja Alsace. Pohjoisen Champagnessa tuotetaan samppanjaa.[4]

Italialaiset viinit jaetaan laatuviineihin Denominazione di origine controllata e garantia (DOCG) ja Denominazione di origine controllata (DOC), sekä pöytäviineihin, joista Indicazione geografica tipica (IGT) -viinien etiketeissä on maantieteellinen merkintä. Italian parhaimmat viinit tulevat pohjoisesta Piemonten, Toscanan ja Veneton alueelta.[4]

Espanjassa on käytössä kaksitasoinen VQPRD-luokitus: Denominaciónes de origen calificada (DOCa) ja Denominaciónes de origen (DO). Kolmantena luokituksena on pöytäviiniluokka eli Vino de la Tierra. Pohjois-Espanjan Rioja on Espanjan tärkein viinialue, josta tulee pääosin punaviinejä. Espanjan merkittävin lajike on Tempranillo.[4]

Saksassa tuotetaan pääasiallisesti puolikuivia tai makeita valkoviinejä. Rypälelajikkeista tunnetuin on Riesling, mutta eniten käytetty on Müller-Thurgau. Saksan tunnetuimmat viinialueet ovat Mosel-Saar-Ruwer ja Rheingau.[4]

Uuden maailman viinintuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australialaisia Shiraz-viiniköynnöksiä Etelä-Australian Barossa Valleyssa.

Uuden maailman eli Euroopan ulkopuolisen alueen viinintuotanto on modernimpaa kuin Euroopassa. Viiniviljelykset ovat suuria, keinokastelu on sallittua, uutta tekniikkaa käytetään paljon, ja jalostettuja hiivoja lisätään viiniin vapaammin kuin Euroopassa. Markkinat ohjaavat viinien laatua ja hintatasoa herkästi, minkä seurauksena laatu on tasaisempaa. Uuden maailman viinit ovat eurooppalaisia viinejä hedelmäisempiä, täyteläisempiä ja nopeammin juotaviksi kypsyviä.[3]

Kalifornia tuottaa suurimman osan Yhdysvaltain viineistä. Tärkeimmät rypälelajikkeet ovat Zinfandel, Merlot, Cabernet Sauvignon ja Chardonnay.[5] Australiassa viinejä tuotetaan lähinnä etelässä. Tärkein lajike on Shiraz eli Syrah.[5] Etelä-Afrikan viinialueet sijaitsevat Kapkaupungin läheisyydessä. Maan yleisin vaalea rypäle on Chenin Blanc eli Steen. Punaisista rypäleistä tärkeitä ovat Cabernet Sauvignon, Shiraz ja Pinotage.[5]

Argentiinan tärkein viininviljelyalue on Andien juurella sijaitseva Mendozan maakunta. Siellä tuotetaan eniten punaviiniä, ja sen tärkeimpänä rypäleenä pidetään Malbec-rypälettä.[5] Chilen viinit tuotetaan etupäässä Keskuslaakson alueella. Tärkeimmät rypäleet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot ja valkoisista Chardonnay.[5]

Katso myös: Ruokakulttuuri, linkkejä artikkeleihin eri maiden keittiöistä viineineen

Suurimmat viinintuottajamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman tärkeimmät viininviljelyalueet.
Sija Maa Tuotanto 2011
(milj. l)[6]
1 Ranskan lippu Ranska 4 963
2 Italia 4 258
3 Espanjan lippu Espanja 3 499
4 Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 2 682
5 Argentiinan lippu Argentiina 1 547
6 Australian lippu Australia 1 101
7 Chilen lippu Chile 1 046
8 Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 990
9 Saksan lippu Saksa 961
10 Portugalin lippu Portugali 593
11 Venäjän lippu Venäjä 575
12 Kiina 500
13 Romanian lippu Romania 471
14 Moldovan lippu Moldova 400
15 Brasilian lippu Brasilia 345
16 Itävalta 284
17 Kreikka 260
18 Unkarin lippu Unkari 245
19 Uuden-Seelannin lippu Uusi-Seelanti 235
20 Ukrainan lippu Ukraina 225

Rypälelajikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaaleita ja tummia Muscat-rypäleitä: Muscat Blanc ja Muscat Noir.

Rypälelajike, josta viini tehdään, määrää aromin ja maun peruslaadun. Merkittävimmät tummat rypälelajikkeet ovat Cabernet Sauvignon, Merlot, Syrah (Euroopan ulkopuolella nimellä Shiraz) ja Pinot Noir ja merkittävimmät vaaleat rypälelajikkeet Chardonnay, Sauvignon Blanc ja Riesling.[7] Euroopassa on käytössä yli tuhat erilaista rypälelajiketta, joista useimmat ovat paikallisia. Euroopan viineissä suositaan rypälesekoituksia, joissa saatetaan käyttää kymmeniäkin eri lajikkeita. Euroopan ulkopuolella lajikkeita on korkeintaan muutama kymmenen, ja ne ovat harvoin paikallisia. Viini tehdään siellä yleensä yhdestä tai kahdesta lajikkeesta, ja käytetty rypälelajike merkitään usein etikettiin suurilla kirjaimilla.[3]

Maailman kymmenen viljellyintä rypälelajiketta vuonna 2010 olivat järjestyksessä: Cabernet Sauvignon, Merlot, Airen, Tempranillo, Chardonnay, Syrah, Garnacha Tinta, Sauvignon Blanc, Trebbiano Toscano ja Pinot Noir.[8]

Ranskan Bordeaux’n alueelta peräisin olevaa Cabernet Sauvignonia pidetään tasapainoisen makuisena lajikkeena, ja se on maailman suosituin ja viljellyin punaisten laatuviinien rypälelajike.[7] Merlot-viinit tunnetaan pehmeästä mausta, mikä tekee niistä helposti lähestyttäviä.[9] Syrah-viinit ovat täyteläisiä, tanniinisia ja voimakkaan värisiä, ja niitä tuotetaan erityisesti lämpimillä seuduilla.[10] Hankalasti viljeltävänä tunnettu Pinot Noir viihtyy parhaiten viileillä seuduilla, ja sitä käytetään erityisesti samppanjaan. Pinot Noir tuottaa hedelmäisiä ja hapokkaita viinejä.[11]

Helposti viljeltävä Chardonnay on laatuviineissä eniten viljelty vaalea lajike. Chardonnay-viinit ovat täyteläisiä ja hedelmäisiä.[12] Sauvignon Blanc -viinit ovat kepeitä, aromaattisia ja hapokkaita, ja niitä tuotetaan melko viileillä alueilla, etenkin Loiren seudulla.[13] Saksassa ja muissa viileissä maissa suositusta Rieslingistä saadaan hapokkaita ja mineraalisia viinejä.[14]

Sadonkorjuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viinirypäleiden sadonkorjuuta käsin Sisiliassa.

Viiniköynnös lähtee kasvamaan keväällä. Se kukkii Euroopassa yleensä toukokuun lopulla ja kasvattaa sitten rypäleitä. Kasvukauden aikana köynnösten oksia karsitaan ja usein myös rypäleterttuja harvennetaan. Torjunta-aineita käytetään yleisesti, sillä köynnökset ovat herkkiä taudeille ja tuhohyönteisille. Sadonkorjuu on alueesta ja lajikkeesta riippuen elo–lokakuussa, ja kukinnan ja sadonkorjuun välillä on noin sata päivää. Makeisiin viineihin tarkoitetut rypäleet kerätään myöhään, jotta niiden sokeripitoisuus olisi mahdollisimman suuri. Rypälesadon onnistumiseen vaikuttavat sadonkorjuun aikainen ja sitä ennen oleva sää. Korjuu tehdään tasaisilla mailla usein koneellisesti, mutta vaikeammassa maastossa käsin. Käsinkorjuu mahdollistaa myös rypäleiden valikoimisen korjattaessa.[1]

Korjuun jälkeen viiniköynnökset valmistellaan seuraavaa kasvukautta varten leikkaamalla ne sopivaan muotoon. Niihin jätetään yleensä 6–10 silmua, jotka on leikattu sopivaan kasvusuuntaan. Köynnökset sidotaan usein pitkiin vaijereihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mykkänen, Jouko: Viinikoulu: Opas viinien maailmaan. Perustuu Helsingin sanomissa 2003–2005 julkaistuun samannimiseen sarjaan. Hämeenlinna: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-05-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Mykkänen 2005, s. 10.
  2. Karvonen, Juha: Näin naapurissa 2/2010. Viinilehti.
  3. a b c Mykkänen 2005, s. 14.
  4. a b c d Vanha Eurooppa luottaa perinteeseen Viinimaa. Viitattu 5.8.2013.
  5. a b c d e Kuluttaja on uuden maailman kuningas Viinimaa. Viitattu 5.8.2013.
  6. World Wine Production per Country Wine Institute. Viitattu 17.12.2013. (englanniksi)
  7. a b Mykkänen 2005, s. 39.
  8. Kari Ylänne: Maailman kymmenen viljellyintä rypälelajiketta 8.1.2014. Ruokala.fi. Viitattu 8.1.2014.
  9. Mykkänen 2005, s. 40.
  10. Mykkänen 2005, s. 43.
  11. Mykkänen 2005, s. 44.
  12. Mykkänen 2005, s. 47.
  13. Mykkänen 2005, s. 48.
  14. Mykkänen 2005, s. 51.