Viinintuotanto Saksassa

Viiniviljelmiä Reinin varrella.

Viinintuotanto Saksassa viittaa Saksan alueella tapahtuvaan viinintuotantoon. Ensimmäiset varmat merkit viinintuotannosta Saksassa ovat jo Rooman valtakunnan ajoilta. Tunnetuimpia viinintuotantoalueita Saksassa on Moselin ja sen sivujokien Saarin ja Ruwerin laaksot, etenkin Rheinland-Pfalzin alueella. Vuonna 2005 Saksa oli maailman kahdeksanneksi suurin viinintuottaja ja se tuotti noin 9,3 miljoonaa hehtolitraa viiniä.

Historia

Viinintuotannon tarkkaa aloitusajankohtaa Saksassa ei tiedetä. Viininviljelytekniikka omaksuttiin roomalaisilta ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Sama ajankohta oli myös ensimmäinen viininviljelyn kukoistuskausi. 100-luvulla jaa. viininviljely levisi Moselin laaksoon sekä Lounais-Saksaan.

Frankkien kuningas Kaarle Suuri kruunattiin vuonna 800 myös Rooman keisariksi. Hän oli viinien ystävä ja määräsi parhaat kasvupaikat, edesauttoi laatulajikkeiden valinnassa ja laati viinintuottajien työtä turvaavia lakeja.

Viinintuotannon kulta-aikaa olivat 1300- ja 1400-luvut, jolloin viini oli väestön ensisijainen juoma. Miehet ja naiset saattoivat juoda viiniä päivän aikana useita mittoja yhden mitan (saks. mass) ollessa noin 1,4 litraa. Keskiaikainen viini muistutti vain vähän alkuperäistä germaanista juomaa. Keskiajalla viinin ympärille kehittyi tapakulttuuri kirkollisessa ja maallisessa käytössä. Tärkeitä niin sanottujen viinivuorten omistajia olivat luostarit, lääninherrat ja kaupungit. Myös yliopistoilla saattoi olla viinivuoria. Viinivuoria viljelivät omistajien maaherruuden alaiset maanviljelijät, jotka maksoivat sadosta vähintään kymmenyksen. Viininviljelijöillä oli aina myös karjaa, sillä sen lantaa tarvittiin viljelysten lannoittamiseen ennen keinolannoitteiden käyttöön ottoa. Esimerkiksi työvuoden kierto, viinintekotaito ja viljelytavat ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina. Suurimpia muutoksia on ollut koneiden ja lannoitteiden käyttöönotto. Lisäksi vuodesta 1834 lähtien viinimarkkinoilla on toimittu osuuskuntien kautta.

Viljely

Tärkeimmät vuosityöt ovat viiniköynnösten leikkuu, niiden sitominen, sadonkorjuu ja viinin valmistus. Korjuu alkaa useimmilla alueilla samaan aikaan syyskuussa. Ennen sadonkorjuuta viinivuoret on pidetty suljettuna kolmen viikon ajan, jolloin siellä liikkuminen on mahdollista vain viinivuoren vartijalle. Sadonkorjuun alusta ilmoitetaan perinteisesti kelloja soittamalla tai ampumalla ilmaan. Työ tehdään käsin ja se on maaston kaltevuuden takia raskasta. Nykyisin poimijoita tuodaan tuhansittain ulkomailta. Viiniköynnös kasvaa noin 25–30-vuotiaaksi ja sen jälkeen se on uusittava. Tätä varten maa muokataan ja lannoitetaan kestolannoitteella. Uudet kasvit alkavat tuottaa tehokkaimmin neljässä vuodessa, minkä jälkeen niitä on leikattava ja sidottava vuosittain. Lisäksi kasvit pitää suojata jänisten ja kanien varalta, ja niitä pitää myös kalkita ja suojaruiskuttaa. Yhdestä köynnöksestä saadaan noin 2 litraa viiniä ja köynnöksiä mahtuu hehtaarin alalle noin 5 000.

Rypälelajikkeet

Saksan yleisimmät valkoviinirypäleet ovat Riesling, Müller-Thurgau, Silvaner, Kerner, Bacchus sekä Grauburgunder (tunnetaan Ranskassa nimellä Pinot Gris). Punaisista laaduista tärkeimmät ovat Spätburgunder ja Pinot Noir.

Viinin valmistus

Aiemmin viini survottiin viinipuristimen avulla paljain jaloin, mutta nykyisin tämä tapahtuu erityisellä koneella. Niin sanotun laatuviinin valmistuksessa ei käytetä mitään lisäaineita. Kasvit ovat imeneet viinihiivan maasta ja sokeria niissä on luonnostaan. Valmistettu mehu varastoidaan 1000-litran puu- tai muovitynnyreihin. Käymisen takia oikea lämpötila kellarissa on tärkeä. Viiniä käytetään vähintään viisi viikkoa, mutta tavallisesti sen annetaan käydä jopa useita vuosia.

Viininviljelyalueet

Saksan viininviljelyalueet

Saksassa on kolmetoista viininviljelyaluetta:

1. Ahr
2. Baden
3. Franken
4. Hessische Bergstrasse
5. Mittelrhein
6. Mosel
7. Nahe
8. Pfalz
9. Rheingau
10. Rheinhessen
11. Saale-Unstrut
12. Sachsen
13. Württemberg

Lähteet

• Matti Räsänen ja Outi Tuomi-Nikula: Saksanmaalla - Kansanelämää keskiajalta nykypäivään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-142-9.