Syrah

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kypsiä Syrah-rypäleitä köynnöksessä.

Syrah eli shiraz on viinin valmistukseen käytettävä rypälelajike, joka on kotoisin Pohjois-Rhônen alueelta Ranskasta. Euroopassa rypäleestä käytetään nimeä syrah, Australiassa ja Etelä-Afrikassa nimeä shiraz.[1] Sen tunnuspiirteenä on syvän sinipunainen väri ja mausteisuus.

Shiraz on alkuperältään vanha rypäle, jota nautittiin jo antiikin Rooman aikoihin. Syrah on peräisin Ranskasta, Pohjois-Rhônen laaksosta, vaikka aikoinaan se nimensä perusteella yhdistettiin Iranin Šīrāzin kaupunkiin, josta viininviljelyn uskotaan alkaneen 7000 vuotta sitten. Syrahiin liittyy myös tarina erakoituneesta Guy De Sterimbergistä, joka kuulemma toi lajikkeen Rhônen laaksoon ristiretkeltä. Roomalaisten uskottiin tuoneen rypäleen Syrakusasta, mutta 1990-luvulla ranskalaiset tutkimukset ovat vahvistaneet rypäleen kehittyneen kahden rhônelaisen lajikkeen risteytyksenä.

Syrahia viljellään suhteellisen kapealla ilmastovyöhykkeellä, 45. ja 55. leveyspiirin välisellä alueella. Lajike vaatii menestyäkseen lämpimän ilmaston mutta kuivan ja karun maaperän.

Viiniköynnös tuottaa isoja, syvänsinisiä rypäleitä, joista saadaan täyteläistä, tanniinipitoista, pitkää kypsytystä kestävää viiniä. Syrah tuottaa maaperän ja ilmasto-olosuhteiden mukaan aromeiltaan hyvinkin erilaisia viinejä. Syrahin tunnusomaisena piirteenä pidetään hyvin syvää sinipunaista värisävyä, mausteisuutta ja marjaisuutta, mutta myös suklaan, kahvin ja pippurin maut ovat tavanomaisia. Kuumassa ilmastossa Syrah synnyttää jopa hillomaisen marjaisia aromeja.[1]

Australiassa ja Etelä-Afrikassa tuotetaan paljon sekoittamatonta, yksinomaan syrahista tehtyä viiniä ja makeita jälkiruokaviinejä. Australiassa syrah on yleisin käytetty punainen rypäle. Erittäin tunnettu ja arvostettu australialainen Penfolds Grange -viini tehdään yksinomaan syrah-rypäleestä. Rhônen kuuluisilla Hermitage- ja Côte-Rôtie-viinialueilla Syrahiin voidaan sekoittaa muun muassa Grenache- tai Viognier-rypäleitä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Karmavuo, Risto & Lihtonen, Juha: Viinin ystävän kirja, s. 28. Pieksämäki: Teos, 2005. ISBN 951-851-056-3.