Urheiluvuosi 2014
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 – 2014 – 2015 • 2016 • 2017 • 2018 • 2019 • 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 |
| Vuodet |
| 2011 • 2012 • 2013 – 2014 – 2015 • 2016 • 2017 |
Urheiluvuosi 2014 käsittelee vuoden 2014 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Talviolympialaiset 6.–23.2. Sotšissa, Venäjällä. Mukana oli 88 maata ja 2 749 urheilijaa. Isäntämaa Venäjä voitti alun perin 13 kultamitalia mutta osa voitoista kyseenalaistettiin myöhemmin venäläisten systemaattisen dopingin käytön tultua julki. Norja voitti 11 kultamitalia ja Kanada kymmenen.[1]
- Talviparalympialaiset 7.–16.3. Sotšissa, Venäjällä. Mukana oli 45 maata ja 550 urheilijaa. Isäntämaa Venäjä voitti 30 kultamitalia.[2]
Aerobic[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- FIG-liiton maailmanmestaruuskilpailut 27.–29.6. Cancúnissa, Meksikossa. Henkilökohtaisten lajien mestarit olivat meksikolainen Iván Veloz ja itävaltalainen Lubov Gazov.[3]
- FISAF-liiton maailmanmestaruuskilpailut 21.–26.10. Prahassa, Tšekissä. Miesten mestari oli australialainen Cameron Brown ja naisten saman maan Allira Bull.[3]
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä eri alppihiihtolajissa. Itävaltalaiset voittivat kolme kultamitalia. Ainoa kaksinkertainen kultamitalisti oli Slovenian Tina Maze, joka voitti kultaa suurpujottelussa ja syöksylaskussa, jälkimmäisessä yhdessä Sveitsin Dominique Gisinin kanssa.[4]
- Maailmancupin 2013–2014 kokonaiskilpailun voittajat olivat itävaltalaiset Marcel Hirscher ja Anna Fenninger.[5]
Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 48. Super Bowl 2.2. East Rutherfordissa. Seattle Seahawks voitti Denver Broncosin 43–8. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Seahawksin Malcolm Smith.[6]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 30.5.–7.6. Itävallassa. Loppuottelussa Saksa voitti Itävallan 30–27 ja pronssiottelussa Ranska voitti Suomen 35–21.[7]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 6.–19.9. Granadassa, Espanjassa. Henkilökohtaisten lajien kaksinkertaisia maailmanmestareita olivat eteläkorealainen pistooliampuja Jin Jong-oh, turkkilainen pistooliampuja Yusuf Dikeç, puolalainen kivääriampuja Łukasz Czapla ja saksalainen kivääriampuja Beate Gauß.[8]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä lajissa, minkä lisäksi ohjelmaan kuului sekajoukkueiden viesti. Valko-Venäjän Darja Domratšava voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia mutta mitalitilaston ykkönen oli myöskin kolme kultaa voittanut Norja. Ranskan Martin Fourcade voitti henkilökohtaisissa kilpailuissa kaksi kultaa ja yhden hopean.[9]
- Maailmancupin 2013–2014 kokonaiskilpailun voittajat olivat Ranskan Martin Fourcade ja Suomen Kaisa Mäkäräinen.[10].
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruuskausi alkoi tammikuussa Monte Carlo -rallilla ja päättyi 14.–16.11. ajettuun Walesin ralliin. Osakilpailuja oli kolmetoista. Volkswagenilla ajanut ranskalainen Sébastien Ogier varmisti jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa toisen maailmanmestaruutensa. Hänen kartanlukijanaan oli Julien Ingrassia. Seuraavatkin kärkisijat menivät Volkswagen-kuljettajille: Suomen Jari-Matti Latvala oli toinen ja Norjan Andreas Mikkelsen kolmas. Volkswagen Motorsport voitti ylivoimaisesti tallien maailmanmestaruuden.[11]
- Formula 1:n maailmanmestaruuskausi alkoi maaliskuussa Australian GP:llä ja päättyi 23.11. ajettuun Abu Dhabin GP:hen. Osakilpailuja oli yhdeksäntoista. Mercedeksellä ajanut britti Lewis Hamilton voitti toisen maailmanmestaruutensa 67 pisteen erolla tallitoveriinsa, saksalaiseen Nico Rosbergiin. Hamilton voitti 11 osakilpailua, Rosberg viisi ja MM-sarjassa kolmanneksi sijoittunut australialainen Red Bull -kuljettaja Daniel Ricciardo kolme. Mercedes voitti tallien maailmanmestaruuden 296 pisteen erolla Red Bulliin.[12]
- Toni Vilander ja Gianmaria Bruni voittivat FIA WEC -sarjan maailmanmestaruuden GTE Pro -luokassa.[13]
Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- MLB:n mestaruuden voitti San Francisco Giants, joka oli 21.–29.10. pelatussa World Seriesissä Kansas City Royalsia parempi otteluvoitoin 4–3. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin San Franciscon Madison Bumgarner.[14]
Curling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa Kanada voitti miesten loppuottelussa Ison-Britannian 9–3 ja naisten loppuottelussa Ruotsin 6–3. Miesten pronssiottelussa Ruotsi voitti Kiinan jatkopään jälkeen 6–4. Naisten pronssiottelussa Iso-Britannia voitti Sveitsin 6–5.[15]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 15.–23.3. Saint Johnissa, Kanadassa. Kultaa voitti Sveitsi, hopeaa sai Kanada ja pronssille sijoittui Venäjä.[16]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.3.–6.4. Pekingissä, Kiinassa. Kultaa voitti Norja, hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Sveitsi.[17]
- Sekaparien maailmanmestaruuskilpailut 23.–30.4. Dumfriesissa, Skotlannissa. Kultaa voittivat Sveitsin Reto Gribi ja Michelle Gribi, hopeaa sai Ruotsi ja pronssille sijoittui Espanja.[18]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 22.–29.11. Champéryssa, Sveitsissä. Miesten mestaruuden voitti Ruotsi ja naisten mestaruuden Sveitsi.[18]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnaus 10.–13.4. Augustassa. Yhdysvaltain Bubba Watson voitti kolmen lyönnin erolla ruotsalaiseen Jonas Blixtiin ja maanmieheensä Jordan Spiethiin.[19]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 12.–15.6. Pinehurstissa. Saksan Martin Kaymer voitti kahdeksan lyönnin erolla isäntämaan Eric Comptoniin ja Rickie Fowleriin.[20]
- Britannian avoin turnaus 17.–20.7. Hoylakessa. Pohjois-Irlannin Rory McIlroy voitti kahden lyönnin erolla Yhdysvaltain Rickie Fowleriin ja Espanjan Sergio Garcíaan.[21]
- PGA Championship 7.–10.8. Louisvillessa. Rory McIlroy voitti yhden lyönnin erolla yhdysvaltalaiseen Phil Mickelsoniin.[22]
- Ryder Cup 26.–28.9. Gleneaglesissa, Skotlannissa. Eurooppa voitti Yhdysvallat pistein 16,5–11,5.[23]
Hiihtosuunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–14.3. Tjumenissa, Venäjällä. Kisojen yhdeksässä lajissa Venäjä voitti kolme kultaa. Kaksinkertaisia mestareita olivat Venäjän Vladimir Bartšukov ja Suomen Mervi Pesu.[24]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eurooppa-liigan loppuottelu 14.5. Torinossa, Italiassa. Espanjalainen Sevilla voitti portugalilaisen Benfican maalittoman ottelun päätteeksi rangaistuspotkukilpailussa 4–2.[25]
- Naisten Mestarien liigan loppuottelu 22.5. Lissabonissa, Portugalissa. Saksalainen VfL Wolfsburg voitti ruotsalaisen Tyresö FF:n 4–3. Wolfsburgin Martina Müller teki tasoitusmaalin 2–2 ja voittomaalin 4–3. Mestaruus oli Wolfsburgille toinen perättäinen.[26]
- Miesten Mestarien liigan loppuottelu 24.5. Lissabonissa, Portugalissa. Espanjalainen Real Madrid voitti kymmenennen mestaruutensa. Loppuottelussa se voitti paikallisvastustajansa Atlético Madridin jatkoajalla 4–1.[27]
- Maailmanmestaruuskilpailut 12.6.–13.7. Brasiliassa. Maailmanmestaruuden voitti Saksa Mario Götzen tehtyä Argentiinaa vastaan loppuottelun ainoan maalin jatkoajalla. Pronssiottelussa Alankomaat voitti Brasilian 3–0. Välierissä isäntämaa Brasilia hävisi Saksalle 7–1 ja Saksan Miroslav Klose nousi MM-kisojen kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi 16 maalilla. Saksalle maailmanmestaruus oli neljäs. Argentiinan Lionel Messi valittiin kisojen parhaaksi pelaajaksi. Kolumbialainen James Rodríguez oli kisojen paras maalintekijä kuudella maalilla.[28]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hallimaailmanmestaruuskilpailut 25.2.–2.3. Nîmesissä, Ranskassa. Tähtäinjousen mestaruudet voittivat australialainen Ryan Track ja meksikolainen Aida Román sekä taljajousen mestaruudet italialainen Sergio Pagni ja ranskalainen Sophie Dodemont. Joukkuemestaruuksista Ukraina voitti kaksi sekä Yhdysvallat ja Meksiko yhden.[29]
- Maastoammunnan maailmanmestaruuskilpailut 18.–24.8. Zagrebissa, Kroatiassa. Tähtäinjousen mestaruudet voittivat yhdysvaltalainen Brady Ellison ja saksalainen Lisa Unruh, taljajousen mestaruudet yhdysvaltalainen Jesse Broadwater ja slovenialainen Toja Černe sekä vaistojousen mestaruudet ruotsalaiset Erik Jonsson ja Lina Björklund.[30]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 21.–26.7. Etšmiadzinissa, Armeniassa. Venäjä voitti kymmenestä kultamitalista neljä.[29]
Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 25.–31.8. Tšeljabinskissa, Venäjällä. Ohjelmassa oli seitsemän painoluokkaa ja joukkuekilpailu sekä miehille että naisille. Japani voitti viisi kultamitalia ja Ranska kolme Raskaimpien sarjojen mestarit olivat Ranskan Teddy Riner ja Kuuban Idalys Ortíz.[31]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 24.–27.4. Montpellier'ssa, Ranskassa. Järjestäjämaa Ranska voitti 16 kultamitalista seitsemän.[31]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui kaksitoista maata ja naisten turnaukseen kahdeksan. Miesten turnauksen voitti Kanada, jolle Ruotsi hävisi loppuottelun 3–0. Pronssiottelussa Suomi voitti Yhdysvallat 5–0. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin kuudensissa olympialaisissaan pelannut Suomen Teemu Selänne. Tähdistökentälliseen valittiin Selänteen lisäksi hyökkääjiksi Suomen Mikael Granlund ja pistepörssin voittanut Yhdysvaltain Phil Kessel, puolustajiksi pistepörssissä toisena ollut Ruotsin Erik Karlsson ja Kanadan Drew Doughty sekä maalivahdiksi Ruotsin Henrik Lundqvist. Naisten loppuottelussa Kanada voitti Yhdysvallat Marie-Philip Poulinin jatkoaikamaalilla 3–2. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Ruotsin 4–3. Suomi hävisi puolivälierissä Ruotsille 4–2. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Sveitsin maalivahti Florence Schelling.[32]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 9.–25.5. Valko-Venäjällä. Venäjä voitti loppuottelussa Suomen 5–2. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Tšekin 3–0. Kuudestatoista joukkueesta Italia ja Kazakstan putosivat B-sarjaan. Piste- ja maalintekijäpörssin voitti Venäjän Viktor Tihonov. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Suomen maalivahti Pekka Rinne.[33]
- NHL:n loppuotteluissa Los Angeles Kings voitti New York Rangersin otteluvoitoin 4–1. Voitoistaan kolme Kings saavutti jatkoajalla. Mestaruus oli Kingsin historian toinen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Justin Williams.[34]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 26.1.–2.2. Irkutskissa, Venäjällä. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin 3–2 ja pronssiottelussa Kazakstan Suomen 5–3.[35]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 18.–22.2. Lappeenrannassa, Suomessa. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin 3–1 ja pronssiottelussa Suomi Norjan 3–2.[36]
Karate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 5.–9.11. Bremenissä, Saksassa. Egypti ja Japani voittivat 16 mestaruudesta kumpikin kolme.[37]
Kaukalopikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat neljässä lajissa. Venäjän Viktor An voitti kolme kultamitalia ja Etelä-Korean Park Seung-hi kaksi.[38]
Keilailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 4.–14.12. Abu Dhabissa, Yhdistyneissä Arabiemiraateissa. Etelä-Korea voitti kuudesta mestaruudesta neljä, joista Choi Bo-keum oli voittamassa kolmea.[39]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 4.–15.6. Berliinissä, Saksassa. Latvian Diana Zavjalova voitti kaksi henkilökohtaista mestaruutta.[40]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 30.8.–14.9. Espanjassa. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat, joka voitti loppuottelussa Serbian 129–92. Pronssia sai Ranska. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Kyrie Irving.[41]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 27.9.–5.10. Turkissa. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat, joka voitti loppuottelussa Espanjan 77–64. Pronssille sijoittui Australia. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Maya Moore.[42]
- San Antonio Spurs voitti NBA:n loppuotteluissa Miami Heatin otteluvoitoin 4–1. Mestaruus oli seuralle viides, ja kaikkia niitä olivat olleet voittamassa päävalmentaja Gregg Popovich ja pelaajista Tim Duncan. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Oklahoma City Thunderin Kevin Durant ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi Spursin Kawhi Leonard.[43]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–26.1. Tanskassa. Loppuottelussa Ranska voitti Tanskan 41–32. Pronssille sijoittui Espanja.[44]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–21.12. Unkarissa ja Kroatiassa. Loppuottelussa Norja voitti Espanjan 28–25. Pronssille sijoittui Ruotsi.[45]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 31.8.–21.9. Puolassa. Kisoihin osallistui 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti isäntämaa Puola, hopealle sijoittui Brasilia ja pronssia sai Saksa. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Puolan Mariusz Wlazły.[46]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 23.9.–12.10. Italiassa. Mukana oli 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Yhdysvallat, hopealle sijoittui Kiina ja pronssia sai Brasilia. Turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Kimberly Hill.[47]
Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidessä lumilautalajissa, joista paripujottelu ja slopestyle olivat ensi kertaa olympialaisten ohjelmassa. Yhdysvallat voitti kolme kultamitalia. Venäläinen Vic Wild voitti paripujottelun ja parisuurpujottelun.[48]
- Lumilautailun maailmancupissa pariratalajien kokonaiskilpailun voittivat itävaltalainen Lukas Mathies ja sveitsiläinen Patrizia Kummer sekä freestylelajien kokonaiskilpailun ruotsalainen Måns Hedberg ja tšekkiläinen Šárka Pančochová.[49]
Maahockey[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 31.5.–15.6. Haagissa, Alankomaissa. Maailmanmestaruuden voitti Australia, joka voitti loppuottelussa Alankomaat 6–1. Pronssiottelussa Argentiina voitti Englannin 2–0.[50]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 31.5.–14.6. Haagissa, Alankomaissa. Loppuottelussa Alankomaat voitti Australian 2–0. Pronssiottelussa Argentiina voitti Yhdysvallat 2–1.[50]
Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 6.–10.8. Moskovassa, Venäjällä. Kanadalaiskanooteissa venäläiset Ivan Štyl ja Aleksei Korovaškov voittivat kolme kultamitalia sekä saksalainen Sebastian Brendel kaksi henkilökohtaista kultamitalia.[51]
- Ratamelonnan Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–13.7. Brandenburgissa, Saksassa.[52]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat espanjalaiset Marc Márquez (MotoGP), Esteve Rabat (Moto2) ja Marc Márquezin veli Álex Márquez (Moto3).[53]
- Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat Italian Antonio Cairoli (MXGP), Ranskan Jordi Tixier (MX2) ja Italian Chiara Fontanesi (naiset).[54]
- Trialin maailmanmestaruuden voitti kahdeksannen peräkkäisen kerran Espanjan Toni Bou. Myös hallitrialissa hän voitti kahdeksannen maailmanmestaruutensa.[55][56][57]
- Enduron maailmanmestarit olivat Ranskan Christophe Nambotin (Enduro 1), saman maan Pierre Alexandre Renet (Enduro 2) ja Australian Matthew Phillips (Enduro 3).[55]
- Speedwayn maailmanmestaruuden voitti yhdysvaltalainen Greg Hancock, jääspeedwayn maailmanmestaruuden venäläinen Daniil Ivanov ja maaradan maailmanmestaruuden saksalainen Erik Riss.[55]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ammattinyrkkeilyn raskaassa sarjassa kanadalainen Bermane Stiverne nousi WBC-liiton maailmanmestariksi 10.5. Los Angelesissa voittamalla kuudennessa erässä teknisellä tyrmäyksellä yhdysvaltalaisen Chris Arreolan. Mestaruus oli jäänyt avoimeksi ukrainalaisen Vitali Klytškon luovuttua tittelistä. WBA-, IBF- ja WBO-liittojen raskaan sarjan maailmanmestari, Vitali Klytškon pikkuveli Volodymyr Klytško puolusti titteleitään menestyksekkäästi voittamalla 26.4. Oberhausenissa viidennen erän teknisellä tyrmäyksellä australialaisen Alex Leapalin ja 15.11. Hampurissa viidennen erän tyrmäyksellä bulgarialaisen Kubrat Pulevin.[58][59]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 13.–25.11. Jejussa, Etelä-Koreassa. Ohjelmassa oli kymmenen painoluokkaa. Venäjä voitti kolme kultamitalia ja Yhdysvallat kaksi.[60]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 31.5.–7.6. Bukarestissa, Romaniassa. Venäjä oli mitalitilaston ykkönen kahdella kultamitalilla.[60]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 8.–14.9. Taškentissa, Uzbekistanissa. Miesten kreikkalais-roomalaisessa painissa, miesten vapaapainissa ja naisten vapaapainissa kilpailtiin kussakin kahdeksassa painoluokassa. Venäjä voitti kuusi kultamitalia, joista viisi miesten vapaapainissa, ja Japani neljä kultamitalia, jotka kaikki naisten vapaapainissa. Kaikkiaan mitaleille ylsi 30 maata. Raskaimpien sarjojen mestarit olivat kreikkalais-roomalaisessa painissa Kuuban Mijaín López sekä vapaapainissa Turkin Taha Akgül ja Yhdysvaltain Adeline Gray.[61]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–6.4. Vantaalla, Suomessa. Venäjä voitti 24 kultamitalista yhdeksän.[62]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 8.–16.11. Almatyssa, Kazakstanissa. Miehet kilpailivat kahdeksassa painoluokassa ja naiset seitsemässä. Kiina voitti viisi kultamitalia.[63]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 3.–13.4. Tel Avivissa, Israelissa. Venäjä voitti kuusi kultamitalia.[64]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat viidellä henkilökohtaisella matkalla ja joukkuetakaa-ajossa. Alankomaat voitti kahdeksan kultaa, ja se sai yhdessä lajissa nelois- sekä kolmessa lajissa kolmoisvoiton. Naisten 1 500 metrillä kultaa voittanut alankomaalainen Jorien ter Mors sijoittui neljänneksi saman pituisella matkalla kaukalopikaluistelussa.[65]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 18.–19.1. Naganossa, Japanissa. Miesten maailmanmestaruuden voitti Alankomaiden Michel Mulder ja naisten mestaruuden Kiinan Yu Jing.[66]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 22.–23.3. Heerenveenissä, Alankomaissa. Miesten maailmanmestaruuden voitti Alankomaiden Koen Verweij ja naisten saman maan Ireen Wüst.[66]
- Yleisluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–12.1. Hamarissa, Norjassa. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Jan Blokhuijsen ja naisten saman maan Ireen Wüst.[66]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa sekä miehet että naiset kilpailivat kuudessa eri maastohiihtolajissa. Mäkihypyssä miehillä oli kolme lajia ja naiset kilpailivat ensi kertaa olympialaisissa. Yhdistetyssä miehet kilpailivat kolmessa lajissa. Norja voitti seitsemän kultamitalia sekä Saksa ja Puola kolme. Norjalainen maastohiihtäjä Marit Bjørgen voitti kolme kultamitalia sekä sveitsiläinen Dario Cologna, puolalainen mäkihyppääjä Kamil Stoch ja norjalainen yhdistetyn hiihtäjä Jørgen Graabak kaksi.[67]
- Lentomäen maailmanmestaruuskilpailut 13.–16.3. Harrachovissa, Tšekissä. Henkilökohtaisen kilpailun mitalistit olivat Saksan Severin Freund, Norjan Anders Bardal ja Slovenian Peter Prevc. Kovan tuulen vuoksi peruttiin henkilökohtaisen kilpailun kaksi viimeistä kierrosta ja koko joukkuekilpailu.[68]
- Tour de Ski 28.12.2013–5.1.2014 Saksassa, Sveitsissä ja Italiassa. Miesten kilpailun voitti Norjan Martin Johnsrud Sundby ja naisten kilpailun Norjan Therese Johaug.[69]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2013–6.1.2014 Saksassa ja Itävallassa. Kokonaiskilpailun voitti Itävallan Thomas Diethart 18,3 pisteen erolla maanmieheensä Thomas Morgensterniin. Diethart voitti kaksi osakilpailua sekä kokonaiskilpailussa kolmanneksi sijoittunut Sveitsin Simon Ammann ja Suomen Anssi Koivuranta yhden.[70]
- Maastohiihdon maailmancupin 2013–2014 kokonaiskilpailun voittivat norjalaiset Martin Johnsrud Sundby ja Therese Johaug.[71]
- Mäkihypyn maailmancupin 2013–2014 miesten kokonaiskilpailun voitti Puolan Kamil Stoch ja naisten Japanin Sara Takanashi.[72]
- Yhdistetyn maailmancupin 2013–2014 kokonaiskilpailun voitti Saksan Eric Frenzel.[73]
Purjehdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympialuokkien maailmanmestaruuskilpailut 12.–21.9. Santanderissa, Espanjassa.[74]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajo 9.5.–1.6. Kilpailu alkoi Pohjois-Irlannin Belfastista. Voittaja oli Kolumbian Nairo Quintana 2.58 minuutin erolla maanmieheensä Rigoberto Urániin ja 4.04 minuutin erolla Italian Fabio Aruun.[75]
- Ranskan ympäriajo 5.–27.7. Kilpailu alkoi Englannin Leedsistä. Kilpailun voitti italialainen Vincenzo Nibali 7.37 minuutin erolla Ranskan Jean-Christophe Péraudiin ja 8.15 minuutin erolla Ranskan Thibaut Pinot'hon.[76]
- Espanjan ympäriajo 23.8.–14.9. Kilpailun voitti isäntämaan Alberto Contador 1.10 minuutin erolla britti Chris Froomeen ja 1.50 minuutin erolla Alejandro Valverdeen.[77]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 21.–28.9. Ponferradassa, Espanjassa. Maantieajon mestaruuden voittivat Puolan Michał Kwiatkowski ja Ranskan Pauline Ferrand-Prévot sekä aika-ajon mestaruudet britti Bradley Wiggins ja Saksan Lisa Brennauer.[78]
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 26.2.–2.3. Calissa, Kolumbiassa. Ranskan François Pervis ja Saksan Kristina Vogel voittivat kolme kultamitalia.[79]
Pöytätennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joukkueiden maailmanmestaruuskilpailut 28.4.–5.5. Tokiossa, Japanissa. Kiina voitti sekä miesten että naisten mestaruuden.[80]
- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailut 24.–28.9. Lissabonissa, Portugalissa. Portugali voitti miesten ja Saksa naisten mestaruuden.[81]
Ratsastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 23.8.–7.9. Ranskassa. Kaksinkertaisia maailmanmestareita ovat brittiläinen kouluratsastaja Charlotte Dujardin, saksalainen kenttäratsastaja Sandra Auffarth, alankomaalainen esteratsastaja Jeroen Dubbeldam ja yhdysvaltalainen reiningratsastaja Shawn Flarida.[82]
Raviurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Prix d’Amérique 26.1. Pariisissa. Voiton vei ruotsalainen, Örjan Kihlströmin ohjastama Maharajah.[83]
- Elitloppet 23.–25.5. Tukholmassa. Voiton vei ranskalainen, ruotsalaisen Björn Goopin ohjastama Timoko.[83]
Rullakiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 1.–7.6. Pardubicessa, Tšekissä. Loppuottelussa Suomi voitti Kanadan 6–2 ja pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Ruotsin 12–5.[84]
Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salibandyn miesten maailmanmestaruuskilpailut 5.–14.12. Göteborgissa, Ruotsissa. Loppuottelussa Ruotsi voitti Suomen 3–2. Pronssiottelussa Tšekki voitti Sveitsin 4–3.[85]
Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 24.–31.8. Amsterdamissa, Alankomaissa. Uusi-Seelanti voitti kuusi kultamitalia.[86]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 5.–12.7. Italiassa. Sveitsi voitti kolme kultamitalia, joita kaikkia oli voittamassa Judith Wyder.[87]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–16.4. Palmelassa, Portugalissa. Sveitsin Judith Wyder voitti kolme kultamitalia, joista kaksi henkilökohtaisilta matkoilta. Hänen maanmiehensä Daniel Hubmann voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia.[88]
- Maailmancupin kokonaiskilpailun voittivat Sveitsin Daniel Hubmann ja Ruotsin Tove Alexandersson.[89]
- Tiomila 3.–4.5. Eksjössä, Ruotsissa. Miesten viestin voitti suomalainen Kalevan Rasti ja naisten viestin tanskalainen OK Pan Århus.[90]
- Jukolan viesti 14.–15.6. Kuopiossa, Suomessa. Miesten Jukolan voitti Kalevan Rasti kolmannen peräkkäisen kerran ja naisten Venlojen viestin OK Pan Århus toisen peräkkäisen kerran.[91]
Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sotšin olympialaisissa kilpailtiin viidessä eri lajissa. Venäjä saavutti kolme kultamitalia, kun Adelina Sotnikova voitti naisten kilpailun ja Tatjana Volosožar / Maksim Trankov pariluistelun ja voitto tuli myös joukkuekilpailussa. Japanin Yuzuru Hanyū voitti miesten kilpailun ja yhdysvaltalaispari Meryl Davis / Charlie White jäätanssin.[92]
- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 24.–30.3. Saitamassa, Japanissa. Maailmanmestaruuden voittivat isäntämaan Yuzuru Hanyū ja Mao Asada, pariluistelussa Saksan Aljona Savchenko / Robin Szolkowy sekä jäätanssissa Italian Anna Cappellini / Luca Lanotte.[93]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–19.1. Budapestissa, Unkarissa. Mestareita olivat Espanjan Javier Fernández, Venäjän Julija Lipnitskaja, Venäjän Tatjana Volosožar / Maksim Trankov sekä Italian Anna Cappellini / Luca Lanotte.[93]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 4.–5.4. Courmayeurissa, Italiassa. Suomalaisjoukkueista Marigold IceUnity voitti kultaa ja Rockettes saavutti pronssia. Hopealle sijoittui kanadalainen Nexxice.[93]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avoin turnaus 13.–26.1. Melbournessa. Miesten kaksinpelin loppuottelussa sveitsiläinen Stanislas Wawrinka voitti espanjalaisen Rafael Nadalin 3–1 ja naisten kaksinpelin loppuottelussa kiinalainen Li Na slovakialaisen Dominika Cibulkováin 2–0.[94]
- Ranskan avoin turnaus 25.5.–8.6. Pariisissa. Kaksinpelien loppuotteluissa Rafael Nadal voitti serbialaisen Novak Đokovićin 3–1 ja venäläinen Marija Šarapova romanialaisen Simona Halepin 2–1. Nadalille mestaruus on ennätyksellisesti yhdeksäs.[95]
- Wimbledonin turnaus 23.6.–6.7. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Novak Đoković voitti sveitsiläisen Roger Federerin 3–2 ja naisten kaksinpelin loppuottelussa tšekkiläinen Petra Kvitová kanadalaisen Eugenie Bouchardin 2–0.[96]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 25.8.–8.9. New Yorkissa. Miesten kaksinpelissä kroatialainen Marin Čilić voitti loppuottelussa japanilaisen Kei Nishikorin 3–0. Yhdysvaltalainen Serena Williams voitti naisten kaksinpelin loppuottelussa tanskalaisen Caroline Wozniackin 2–0.[97]
- Davis Cupin loppuottelu 21.–23.11. Lillessä, Ranskassa. Sveitsi voitti Ranskan 3–1 ja voitti cupin ensimmäisen kerran.[98]
Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havaijin Ironman-kilpailu 12.10. Miesten kilpailun voitti saksalainen Sebastian Kienle ja naisten kilpailun australialainen Mirinda Carfrae.[99]
Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailut 3.–7.12. Dohassa, Qatarissa. Mitalitilaston ykkönen oli seitsemän kultamitalia voittanut Brasilia. Unkarin Katinka Hosszú voitti henkilökohtaisilla matkoilla neljä kultamitalia ja yhteensä kahdeksan mitalia. Neljään henkilökohtaiseen kultaan ylsivät myös Etelä-Afrikan Chad le Clos ja Espanjan Mireia Belmonte. Ruotsin Sarah Sjöström voitti kolme kultaa ja sai yhden hopean.[100]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailut 13.–24.8. Berliinissä, Saksassa. Iso-Britannia voitti 11 kultamitalia, joista yhdeksän ratauintilajeista. Ranskan Florent Manaudou voitti neljä kultamitalia, joista kolme henkilökohtaisilla matkoilla. Myös Unkarin Katinka Hosszú voitti kolme henkilökohtaista kultamitalia.[101]
Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Telinevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 3.–12.10. Nanningissa, Kiinassa. Yhdysvaltain Simone Biles voitti kultaa moniottelussa, kahdella telineellä ja joukkuekilpailussa.[102]
- Telinevoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–25.5. Sofiassa, Bulgariassa. Venäjä voitti kuusi kultamitalia.[103]
- Trampoliinivoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 7.–9.11. Daytona Beachissa, Yhdysvalloissa. Kiina voitti kahdeksasta kultamitalista viisi.[104]
- Trampoliinivoimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 7.–13.4. Guimarãesissa, Portugalissa.[104]
- Rytmisen voimistelun maailmanmestaruuskilpailut 21.–28.9. İzmirissä, Turkissa. Venäjän Jana Kudrjavtseva voitti viisi kultamitalia.[105]
- Rytmisen voimistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–15.6. Bakussa, Azerbaidžanissa.[106]
- Joukkuevoimistelun maailmanmestaruuskilpailut 24.–25.5. Moskovassa, Venäjällä. Mestaruuden voitti venäläisjoukkue Madonna.[107]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailut 7.–9.3. Sopotissa, Puolassa. Yhdysvallat oli kahdeksalla kultamitalillaan mitalitilaston ykkönen.[108]
- Puolimaratonin maailmanmestaruuskilpailut 29.3. Kööpenhaminassa, Tanskassa. Miesten kilpailun voitti Kenian Geoffrey Kipsang ja naisten saman maan Gladys Cherono. Miesten joukkuekilpailun voitti Eritrea ja naisten Kenia.[109]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 12.–17.8. Zürichissä, Sveitsissä. Iso-Britannia oli 12 kultamitalillaan mitalitilaston ykkönen. Alankomaalainen pikajuoksija Dafne Schippers ja brittiläinen kestävyysjuoksija Mohamed Farah voittivat kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Ranskan Yohann Diniz teki 50 kilometrin kävelyssä maailmanennätyksen 3.32.33.[110]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 36. Suomen Urheilumuseo, 2015. ISBN 978-952-6644-06-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tikander 2015, s. 30, 45
- ↑ Tikander 2015, s. 45
- ↑ a b Tikander 2015, s. 185
- ↑ Tikander 2015, s. 35
- ↑ Tikander 2015, s. 185–186
- ↑ Tikander 2015, s. 60, 186
- ↑ Tikander 2015, s. 111, 186–187
- ↑ Tikander 2015, s. 189–191
- ↑ Tikander 2015, s. 37–38
- ↑ Tikander 2015, s. 188
- ↑ Tikander 2015, s. 165, 247–248
- ↑ Tikander 2015, s. 173, 247
- ↑ Team Presentation - LM GTE Pro: AF Corse's #51 and #71 Ferrari 488 lemans.org. Arkistoitu 1.8.2017. Viitattu 4.6.2017.
- ↑ Tikander 2015, s. 195–196
- ↑ Tikander 2015, s. 42, 70–71
- ↑ Tikander 2015, s. 85, 199
- ↑ Tikander 2015, s. 91, 199
- ↑ a b Tikander 2015, s. 199
- ↑ Tikander 2015, s. 93, 203
- ↑ Tikander 2015, s. 115, 203
- ↑ Tikander 2015, s. 128, 203
- ↑ Tikander 2015, s. 135, 203
- ↑ Tikander 2015, s. 157, 205
- ↑ Tikander 2015, s. 210
- ↑ Tikander 2015, s. 102, 214
- ↑ Tyresö FF – VfL Wolfsburg Ladies 3–4 22.5.2014. BBC. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2015, s. 107, 214
- ↑ Tikander 2015, s. 125–126, 213–214
- ↑ a b Tikander 2015, s. 217
- ↑ Tikander 2015, s. 216–217
- ↑ a b Tikander 2015, s. 219
- ↑ Tikander 2015, s. 31, 42–44
- ↑ Tikander 2015, s. 220–221
- ↑ Tikander 2015, s. 114, 222
- ↑ Tikander 2015, s. 59, 225
- ↑ Tikander 2015, s. 72, 226
- ↑ Tikander 2015, s. 227
- ↑ Tikander 2015, s. 39–40
- ↑ Tikander 2015, s. 181, 228–229
- ↑ Tikander 2015, s. 229
- ↑ Tikander 2015, s. 152, 231–232
- ↑ Tikander 2015, s. 159, 232
- ↑ Tikander 2015, s. 115, 232
- ↑ Tikander 2015, s. 56, 234
- ↑ Tikander 2015, s. 235
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball XVIII World Championship 2014 in Poland 31.08 - 21.09 - Winner Poland todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball XVII World Championship 2014 in Italy 23.09-12.10 - Winner United States todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2015, s. 37, 61
- ↑ Tikander 2015, s. 240–241
- ↑ a b Tikander 2015, s. 115, 242
- ↑ Tikander 2015, s. 243
- ↑ Tikander 2015, s. 243–244
- ↑ Tikander 2015, s. 169, 249
- ↑ Tikander 2015, s. 249–250
- ↑ a b c Tikander 2015, s. 250
- ↑ Interview: Eight Time World Trials Champion Toni Bou Cycle News. 8.9.2014. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Toni Bou Seals Eighth Indoor Title In Italy Trials Central. 15.3.2014. Viitattu 15.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2015, s. 100–101, 171
- ↑ Wladimir Klitschko dominates in knockout of Alex Leapai USA Today. 26.4.2014. Viitattu 18.3.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Tikander 2015, s. 254
- ↑ Tikander 2015, s. 255
- ↑ Tikander 2015, s. 88, 90, 256
- ↑ Tikander 2015, s. 257
- ↑ Tikander 2015, s. 257–258
- ↑ Tikander 2015, s. 38–40
- ↑ a b c Tikander 2015, s. 261
- ↑ Tikander 2015, s. 33–35, 64
- ↑ Tikander 2015, s. 80, 82, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 49, 206
- ↑ Tikander 2015, s. 47–48, 50, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 81, 205
- ↑ Tikander 2015, s. 83–84, 207
- ↑ Tikander 2015, s. 80, 208
- ↑ Tikander 2015, s. 264
- ↑ Tikander 2015, s. 100, 110, 269
- ↑ Tikander 2015, s. 122, 130, 269
- ↑ Tikander 2015, s. 153, 269–270
- ↑ Tikander 2015, s. 156–157, 268
- ↑ Tikander 2015, s. 266–267
- ↑ Tikander 2015, s. 99, 270
- ↑ Tikander 2015, s. 270
- ↑ Tikander 2015, s. 150, 271–272
- ↑ a b Tikander 2015, s. 274
- ↑ Tikander 2015, s. 111, 225
- ↑ Tikander 2015, s. 181, 276
- ↑ Tikander 2015, s. 279–280
- ↑ Tikander 2015, s. 122, 124–126, 285
- ↑ Tikander 2015, s. 92–93, 285
- ↑ Tikander 2015, s. 285
- ↑ Tikander 2015, s. 99, 286
- ↑ Tikander 2015, s. 114–115, 286
- ↑ Tikander 2015, s. 40
- ↑ a b c Tikander 2015, s. 290
- ↑ Tikander 2015, s. 56, 292
- ↑ Tikander 2015, s. 111–112, 292
- ↑ Tikander 2015, s. 123–124, 292–293
- ↑ Tikander 2015, s. 150, 293
- ↑ Tikander 2015, s. 173–174, 293
- ↑ Tikander 2015, s. 161, 295
- ↑ Tikander 2015, s. 179, 297
- ↑ Tikander 2015, s. 297–298, 300–301
- ↑ Tikander 2015, s. 161, 308
- ↑ Tikander 2015, s. 308–309
- ↑ a b Tikander 2015, s. 310
- ↑ Tikander 2015, s. 309
- ↑ Tikander 2015, s. 309–310
- ↑ Tikander 2015, s. 310
- ↑ Tikander 2015, s. 311–312
- ↑ Tikander 2015, s. 311
- ↑ Tikander 2015, s. 137, 312–313
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2014 Wikimedia Commonsissa
