Bradley Wiggins

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Bradley Wiggins
Bradley Wiggins
Maa: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten ratapyöräily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Ateena 2004 henkilökohtainen takaa-ajo
Kultaa Kultaa Peking 2008 henkilökohtainen takaa-ajo
Kultaa Kultaa Peking 2008 joukkuetakaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Ateena 2004 joukkuetakaa-ajo
Pronssia Pronssia Sydney 2000 joukkuetakaa-ajo
Pronssia Pronssia Ateena 2004 madison
ratapyöräilyn MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Stuttgart 2003 henkilökohtainen takaa-ajo
Kultaa Kultaa Mallorca 2007 henkilökohtainen takaa-ajo
Kultaa Kultaa Mallorca 2007 joukkuetakaa-ajo
Kultaa Kultaa Manchester 2008 henkilökohtainen takaa-ajo
Kultaa Kultaa Manchester 2008 madison
Kultaa Kultaa Manchester 2008 joukkuetakaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Manchester 2000 joukkuetakaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 2001 joukkuetakaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Stuttgart 2003 joukkuetakaa-ajo
Pronssia Pronssia Kööpenhamina 2002 joukkuetakaa-ajo
Miesten maantiepyöräily
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Lontoo 2012 aika-ajo
maantiepyöräilyn MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Ponferrada 2014 aika-ajo
Hopeaa Hopeaa Kööpenhamina 2011 aika-ajo
Hopeaa Hopeaa Firenze 2013 aika-ajo

Bradley Wiggins, OBE (s. 28. huhtikuuta 1980 Gent, Belgia) on englantilainen rata- ja maantiepyöräilijä. Hän on olympiavoittaja, maailmanmestari ja Ranskan ympäriajon voittaja. Hän edustaa Sky-tallia.

Ammattipyöräilijä Gary Wigginsin poika Bradley Wiggins syntyi Belgiassa, mutta varttui Lontoossa. Isänsä jälkiä seuraten hän aloitti pyöräilyn nuorena, Lontoon Herne Hill -velodromilla 12-vuotiaana. [1]

Ratapyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiggins kuului Ison-Britannian pronssia voittaneeseen joukkueeseen vuoden 2000 Sydneyn olympialaisten joukkuetakaa-ajossa. Neljä vuotta myöhemmin Ateenan olympialaisissa hän voitti kultaa neljän kilometrin henkilökohtaisessa takaa-ajossa, hopeaa joukkuetakaa-ajossa sekä pronssia Rob Haylesin kanssa Madisonissa. Pekingin olympialaisissa vuonna 2008 hän saavutti toistamiseen kultaa neljän kilometrin henkilökohtaisessa takaa-ajossa. Joukkuetakaa-ajossa hän kirkasti neljän vuoden takaisen hopeansa kullaksi.

Ratapyöräilyn MM-kisoissa Wiggins on voittanut kultaa henkilökohtaisessa takaa-ajossa vuosina 2003, 2007 ja 2008. Joukkuetakaa-ajossa hän on saavuttanut Britannian joukkueessa kultaa vuosina 2007 ja 2008, hopeaa vuosina 2000, 2001 ja 2003 sekä pronssia vuonna 2002. Madison-ajon maailmanmestaruuden hän voitti Mark Cavendishin kanssa 2008.

Maantiepyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wiggins aloitti ammattilaisuransa vuonna 2002. Hän voitti pitkään etupäässä aika-ajokilpailuja, muun muassa Dauphiné Libérén prologin ja Dunkerquen neljän päivän ajon aika-ajoetapin 2007 sekä De Pannen kolmen päivän ajon aika-ajo-osuuden ja Ison-Britannian aika-ajomestaruuden 2009 ja 2010. Italian ympäriajossa 2010 hän voitti Amsterdamissa ajetun 8,4 kilometrin avausetapin.

Ranskan ympäriajossa 2009 Wiggins sijoittui neljänneksi. Vuonna 2011 hän voitti Criterium du Dauphinén kokonaiskilpailun ja kotimaansa maantiejon mestaruuden sekä sijoittui kolmanneksi Espanjan ympäriajossa. Maantieaika-ajon MM-kilpailussa hän sai hopeaa. Vuonna 2012 hän voitti Pariisi–Nizza-ajon kokonaiskilpailun ja aika-ajoetapin, Tour de Romandien kokonaiskilpailun ja kaksi etappia sekä Criterium du Dauphinén kokonaiskilpailun ja aika-ajoetapin. Heinäkuussa hän voitti ensimmäisenä brittinä Ranskan ympäriajon kokonaiskilpailun[2]. Hän sijoittui prologissa toiseksi ja nousi kokonaiskilpailun johtoon seitsemännen etapin jälkeen. Hän voitti aika-ajona käydyt 9. ja 19. etapin. Hän voitti kokonaiskilpailussa toiseksi sijoittuneen maanmiehensä ja tallitoverinsa Chris Froomen kolmella minuutilla 21 sekunnilla[2]. Lontoon olympialaisissa hän voitti aika-ajon ennen Saksan Tony Martinia.[3]

Vuonna 2013 Wiggins voitti Britannian ympäriajon. Aika-ajon MM-kilpailussa hän sai hopeaa. Vuonna 2014 hän voitti aika-ajon maailmanmestaruuden.

Saavutuksia maantiepyöräilyssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2003
Tour de l'Avenir, etapin 1 (aika-ajo) voitto
2005
Circuit de Lorraine, etapin 2 (aika-ajo) voitto
Tour de l'Avenir, etapin 8 voitto
MM-kilpailut, aika-ajossa seitsemäs
2007
Dunkerquen neljän päivän ajo, etapin 1 (aika-ajo) voitto
Dauphiné Libéré, prologin voitto
Tour du Poitou-Charentes et de la Vienne, etapin 4 (aika-ajo) voitto
Duo Normand (pariaika-ajokilpailu), voitto (parina Michiel Elijzen)
MM-kilpailut, aika-ajossa kymmenes
2009
De Pannen kolmen päivän ajo, etapin 3b (aika-ajo) voitto
Italian ympäriajo, etapilla 21 (aika-ajo) toinen
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailussa neljäs, etapilla 1 (aika-ajo) kolmas
Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus
Herald Sun Tour, kokonaiskilpailun ja etapin 5 (aika-ajo) voitto
2010
Italian ympäriajo, etapin 1 (aika-ajo) voitto
Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus
2011
Pariisi–Nizza-ajo, kokonaiskilpailussa kolmas
Bayern-Rundfahrt, 4. etapin (aika-ajo) voitto
Criterium du Dauphiné, kokonaiskilpailun voitto
Maantieajon Ison-Britannian mestaruus
Espanjan ympäriajo, kokonaiskilpailussa kolmas, etapilla 10 (aika-ajo) kolmas
MM-kilpailut, aika-ajossa hopeaa
2012
Volta ao Algarve, 5. etapin (aika-ajo) voitto
Pariisi–Nizza, kokonais- ja pistekilpailun sekä etapin 8 (aika-ajo) voitto
Tour de Romandie, kokonaiskilpailun sekä 1. ja 5. (aika-ajo) etapin voitto
Criterium du Dauphiné, kokonaiskilpailun ja 4. etapin (aika-ajo) voitto
Ranskan ympäriajo, kokonaiskilpailun sekä etappien 9 ja 19 (aika-ajoja) voitto, prologissa toinen, etapeilla 7 ja 17 kolmas. Kilpailua johtavan keltainen paita 7. etapin jälkeen
Aika-ajon olympiavoitto
2013
Katalonian ympäriajo, kokonaiskilpailussa viides
Italian ympäriajo, 8. etapilla (aika-ajo) toinen
Puolan ympäriajo, 7. etapin (aika-ajo) voitto
Britannian ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 3. etapin (aika-ajo) voitto
MM-kilpailut, aika-ajossa hopeaa
2014
Kalifornian ympäriajo, kokonaiskilpailun ja 2. etapin (aika-ajo) voitto
Aika-ajon Ison-Britannian mestaruus
Britannian ympäriajo, kokonaiskilpailussa kolmas, 8 (a) -etapin (aika-ajo) voitto
MM-kilpailut, aika-ajon kultaa


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Looking down from Herne Hill, I can see the future is bright Guardian 8.4.2007
  2. a b Ranskan ympäriajossa tehtiin brittihistoriaa - Wiggins ykkönen yle.fi. 22.7.2012. Viitattu 22.7.2012.
  3. Tour-voittaja räjäytti pankin - Britannian kultatilastoon täytettä 1.8.2012. Yle Urheilu. Viitattu 1.8.2012.