Vitali Klytško

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vitali Klytško
Vitali Klytško
Vitali Klytško
Tiedot
Oikea nimi Vitali Volodymyrovytš Klytško
Lempinimi Dr. Iron Fist
(Tohtori Rautanyrkki) [1]
Painoluokka raskassarja
Maa Ukrainan lippu Ukraina
Syntymäaika 19. heinäkuuta 1971 (ikä 43)
Syntymäpaikka Belovodsk
Otteluasento oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox
Ammattilaistilastot
Ottelut 46
Voitot 45
Tyrmäysvoitot 41
Tappiot 1
Ratkaisemattomat 0
Ei tuomiota/
mitätöity
0

Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 202 cm pitkä[2] ja painaa noin 115 kg.[2]

Klytško johtaa Vitali Klytškon Ukrainan demokraattinen kehityksen allianssi -puoluetta. Sen lyhenne "UDAR" tarkoittaa iskua tai lyöntiä.

Nyrkkeilyura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvuodet Vitali vietti olympiakultaa voittaneen veljensä varjossa ja tämän esiottelijana. Vitaliin suhtauduttiin naljaillen ja häntä verrattiin Rocky-elokuvien Ivan Dragoon.[2] Ensimmäinen merkittävämpi ottelu Vitalin uralla oli 1998. Tuolloin hän tyrmäsi Julius Francisin.[2]

Klytško Voitti WBO-liiton mestaruuden vuonna 1999 tyrmättyään Herbie Hiden toisessa erässä lähdettyään kamppailuun altavastaajana.[2] Hän puolusti titteliään menestyksekkäästi sen jälkeen kahdesti kunnes kärsi tappion Chris Byrdille. Sitäkin ottelua hän hallitsi, mutta joutui antamaan luovutusvoiton olkapäävamman vuoksi. Illassa Klytškon piti kohdata alun perin 1990-luvulta tunnettu Donovan Ruddock, mutta tämä oli peruuttanut saapumisensa viime hetkellä. Luovutuksen vuoksi Klytškon maine romahti ja häntä kutsuttiin nimellä Quitschko. Klytškon pikkuveli Volodymyr voitti Byrdin heti tämän seuraavassa ottelussa.[2] Vuonna 2002 Klytško sai hieman arvostustaan takaisin voittaessaan hankalat Vaughn Beanin ja Larry Donaldin. Kriitikot moittivat kaikesta huolimatta häntä kömpelöksi ja haukkuivat hänen otteluitaan pitkäveteisiksi.[2]

Vuonna 2003 alkuperäissuunnitelman mukaan Lewisin piti kohdata Klytsko maaliskuussa, ottaa Tysonia vastaan uusintaottelu kesäkuussa ja kohdata vuoden suurottelussa Volodymyr Klytško. Ottelusarja ei toteutunut Volodymyr Klytškon hävittyä Corrie Sandersille. Tämän jälkeen Lewis päätti kohdata WBC-liiton haastaja Kirk Johnsonin, mutta tämä loukkaantui parisen viikkoa ennen ottelua ja Vitali astui Johnsonin tilalle. Asiantuntijat uskoivat altavastaaja Klytškon häviävän pikaisesti tyrmäyksellä, sillä he pitivät Klytškon suojausta avonaisena ja Wladimirin tyrmäystappion jälkeen myös Vitalin kykyjä epäiltiin.[2]

Myöhemmin Vitali Klytško pääsi ottelemaan raskaansarjan kiistattomasta mestaruudesta Lennox Lewisiä vastaan kesäkuussa 2003. Klytško ei välittänyt vastustajansa meriiteistä, vaan vaihtoi röyhkeästi iskuja mestarin kanssa horjuttaen tätä toisessa erässä. Kolmannessa erässä Klytškon silmäkulma repesi auki molempien miesten jakaessa kovia iskuja. Ottelulääkäri keskeytti kamppailun kuudennen erän jälkeen Lewisin iskun halkaistua Klytškon silmäkulman.[2] Klytško johti keskeytyshetkellä ottelua kaikien tuomarien kirjanpidossa. Lewis oli kuitenkin viidennessä ja kuudennessa erässä saanut jo hienoisen hallinnan ottelusta. Välittömästi ottelun jälkeen kehässä pidetyssä haastattelussa Lewis kuitenkin sanoi, että olisi voittanut Klytškon ilman keskeytystäkin vedoten muun muassa hänen veriseen naamaansa. Lewis lopetti uransa ottelun jälkeen ja Klytško voitti hänen avoimeksi jättämänsä mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä Corrie Sandersista toukokuussa 2004. Tämän jälkeen Klytško säilytti mestaruutensa tyrmäämällä Danny Williamsin joulukuussa 2004.

Klytškon oli seuraavaksi määrä otella Hasim Rahmania vastaan huhtikuussa 2005. Hän kuitenkin loukkaantui harjoitellessaan, ja ottelua jouduttiin siirtämään useaan kertaan, kuten Klytškon uralla monesti aiemminkin, vammojen vuoksi. Nyt kyseessä oli ensin selkävamma ja myöhemmin polvivamma. Klytškolle tehtiin polvileikkaus, josta toipumiseen kestäisi niin kauan, että hän päätti luopua nyrkkeilyurastaan. Kuitenkin tammikuussa 2007 Klytško ilmoitti, että palaisi kehään. WBC-liitto nimesi Klytškon kunniamestarikseen ja näin samalla hallitsevan mestarinsa ykköshaastajaksi, jos hän päättäisi jatkaa uraansa. Klytskon piti kohdata Jameel McCline paluuottelussa 22. syyskuuta 2007, mutta Klytško loukkaantui harjoitellessaan, ja ottelu jouduttiin perumaan. Klytško pyysi vielä vuosina 2006 ja 2009 Lewisiä palaamaan kehään.[3][4]

Klytško palasi lähes 4 vuoden ottelutauolta kehään vuoden 2008 lokakuussa. Kamppailussa hän kukisti Nigerialaisen Samuel Peterin nousten samalla WBC liiton hallitsevaksi mestariksi. Peterin kulmaus luovutti ottelun 8 erän jälkeen. Klytško puolusti WBC-liiton mestaruutta vuoden 2009 maaliskuussa. Kamppailussa hän voitti sitä ennen vain kerran urallaan hävinneen kuubalaisen Juan Carlos Gomezin. Klytško voitti ottelun yhdeksännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä Gomezin nojaillessa kehäköysiin.[5] Kamppailun aikana Gomezin kasvot vaurioituivat ja hän kaatui seitsemännessä erässä kanveesiin, pystyen kuitenkin vielä jatkamaan ottelua.

Klytško puolusti mestaruutta 26. syyskuuta 2009 Los Angelesin Staples Centerissä tuolloin vielä voittamatonta Chris Arreolaa vastaan ja voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä kymmenennessä erässä. Kolmannen kerran mestaruutta Klytško puolusti Kevin Johnsonia vastaan. Klytško voitti 12-eräisen ottelun kaikki erät. Klytško puolusti seuraavaksi mestaruuttaan 29. toukokuuta 2010 Albert Sosnowskia vastaan voittaen hänet kymmenessä erässä tyrmäyksellä. Klytško puolusti mestaruuttaan 16. lokakuuta 2010 Shannon Briggsia vastaan ja voitti 12-eräisen ottelun pisteillä. Hän jatkoi mestaruutensa puolustamista 19. maaliskuuta 2011 Odlanier Solisia vastaan voittaen hänet tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Klytško jatkoi voittoisaa mestaruuden puolustamista Tomas Adamekia vastaan 10. syyskuuta 2011, voittaen hänet teknisellä tyrmäyksellä kahdeksannessa erässä. Klytško kohtasi Dereck Chisoran 19. helmikuuta 2012, voittaen 12-eräisen ottelun tuomariäänin.[6] Ammattilaisurallaan Klytško on nyrkkeillyt 46 ottelua. Otteluista hän on voittanut 44, joista 40 tyrmäyksellä, ja hävinnyt yhden. Hän ei ole kertaakaan urallaan joutunut luvunlaskuun.

Joulukuussa 2013 Klytško luopui WBC-liiton mestaruudesta ja ilmoitti keskittyvänsä politiikkaan. World Boxing Council myönsi Klytškolle tittelin "champion emeritus", minkä myötä hänellä on oikeus haastaa tuleva mestari suoraan. Klytško kuitenkin pitää paluuta nyrkkeilyyn hyvin epätodennäköisenä.[7]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Klytško luopui ensimmäistä kertaa nyrkkeilyurastaan vuonna 2005, hän päätti pyrkiä Kiovan kaupunginjohtajaksi. Hän sijoittui vuoden 2006 kaupunginjohtajan vaaleissa toiseksi 25% äänimäärällä häviten Leonid Tšernovetskylle.[8] Samanaikaisesti Klytško kampanjoi puolueensa PORA-ROP:n nimissä Kiovan kunnallisvaaleissa saavuttaen 14 paikkaa kunnanvaltuustossa. Vuonna 2008, Klytško pyrki jälleen kaupunginjohtajaksi 18% äänimäärällä. Hän myös johti perustamansa Vitaliy Klychko Blocin (sittemmin UDAR) kunnallisvaaleihin saavuttaen 10,61% äänimäärän ja 15 paikkaa.[9]selvennä

Klytško oli ehdolla kansanedustajaksi Ukrainan parlamenttivaaleissa vuonna 2012. Klytško pääsi parlamenttiin, [10] kun UDAR-puolue nousi vaaleissa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, Alueiden puolueen ja Isänmaan unionin jälkeen.

25. lokakuuta Klytško ilmoitti asettuvansa ehdolle Ukrainan presidentinvaaleissa vuonna 2015.[10] Erinäisten tapahtumien johdosta presidentinvaaleja aikaistettiin vuodella ja 29. maaliskuuta 2014 Klytško ilmoitti ettei aiokaan asettua itse ehdolle, vaan tukee liikemies Petro Porošenkon kampanjaa ja pyrkii itse Kiovan pormestariksi.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]