Mireille Mathieu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mireille Mathieu
Mireille Mathieu 21 04 2011.jpg
Mireille Mathieu vuonna 2011
Syntynyt 22. heinäkuuta 1946 (ikä 68)
Avignon, Ranska
Taiteilijanimet Mimi, Mireille Mathieu
Kotipaikka Avignon
Aktiivisena 1962–
Tyylilajit chanson, pop
Laulukieli ranska, saksa, espanja
Ammatit laulaja

Mireille Mathieu, (s. 22. heinäkuuta 1946 Avignon), on ranskalainen laulaja.

Mathieu oli ollut jo pikkutytöstä lähtien Edith Piafin ihailija ja halusi tulla Piafin tavoin kuuluisaksi laulajaksi. Marraskuussa 1965 Mireille osallistui Ranskan television Télé-Dimanche -ohjelmassa Jeu de la Chance -laulukilpailuun Piafin kappaleella Jézébel, ja katsojat äänestivät hänet ylivoimaiseen voittoon. Hän jatkoi ohjelmassa seitsemän perättäistä viikkoa. Tuolloin myös manageri Johnny Stark näki Mireillen ohjelmassa ja ehdotti heti tälle yhteistyötä. Laulajan uran lisäksi Mireille on ollut Mariannen rintakuvan mallina vuonna 1978.

Hänen äänilevyjään on myyty noin 150 miljoonaa kappaletta (näistä yksistään Saksassa yli 40 miljoonaa). Mireille Mathieu on esittänyt 1200 laulua yhdellätoista eri kielellä. Vuonna 1984 hän sai Saksan liittotasavallan ansioristin ja vuonna 1999 hänelle annettiin Ranskan kunnialegioonan ritarin arvo. Hän on ollut vieraana mm. kuningatar Elisabet II:n luona, Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin ja paavi Johannes Paavali II:n luona. Mathieu on esiintynyt useita kertoja myös Suomessa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mathieu syntyi köyhän 14-lapsisen perheen vanhimpana. Hänen isänsä oli kivenhakkaaja, joka oli nuorena haaveillut laulajan urasta. Tytär Mireille peri isältään paitsi tuon unelman, myös lauluäänen. Hän lauloi ensimmäisen kerran julkisesti nelivuotiaana kotikirkossaan jouluyön messussa. Lopetettuaan koulunkäynnin 13-vuotiaana hän meni töihin kirjekuoritehtaaseen ja alkoi ottaa laulutunteja.

Laulajan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiokilpailusta tähteyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1965 Mathieu esiintyi televisiolähetyksessä ”Télé Dimanche”, jonka "Jeu de la chance" -laulukilpailussa hän esitti Edith Piafin laulun ”Jézébel” ja voitti. Voittoa seurasi ensimmäinen esiintyminen Pariisin Olympia-teatterissa.[1] Seuraavana Mathieu solmi levytyssopimuksen Barclayn kanssa. Seuraavana keväänä julkaistu ensimmäinen single ”Mon crédo” myi 1,7 miljoonaa kappaletta. Ensimäisen ulkomaanesiintymisensä Mathieu teki Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1966, jolloin hän esiintyi myös Ed Sullivan Show'ssa.[1]

Toukokuussa 1967 Mathieu teki ensimmäisen pitkän kiertueen, joka suuntautui Venäjälle. Saman vuoden marraskuussa hän vieraili kuningatar Elisabet II:n luona..[2] Vuosikymmenen loppuvuosien aikana Mathieu esiintyi noin 20 TV-ohjelmassa USA:ssa ja Englannissa mm. Tom Jonesin kanssa ja teki sopimuksen saksalaisen Ariola-levy-yhtiön kanssa lähinnä Saksan ja myöhemmin myös koko maailman markkinoita varten. Christian Bruhnin tuottama ja säveltämä ”Hinter den Kulissen von Paris” oli Mathieun ensimmäinen suuri hitti Saksassa, vuonna 1969 laulu oli 17 viikkoa Top 50 -listalla.[1]

Mathieu Hampurissa 1971

Vuonna 1970 Mathieu teki ensimmäisen maailmankiertueensa, joita kertyi vuoteen 1982 mennessä kuusi. Seuraavana vuonna hän sai Francis Lain elokuvaan Love Story säveltämän kappaleen ”Une histoire d’amour” myötä suurta julkisuutta myös Japanissa. Mathieu solmi vuonna 1972 Ranskassa sopimuksen uuden levy-yhtiön Philipsin kanssa. Seuraavana vuonna hänen suuri hittinsä ”La Paloma ade” julkaistiin, ja se pysyi 27 viikkoa Top 50 -listalla. Parin vuoden kuluttua julkaistiin maailmanlaajuisesti Ennio Morriconen elokuvamusiikkia sisältävä albumi. Vuonna 1976 Mathieu esiintyi Moskovan Bolšoi-teatterissa. Hän oli ensimmäinen kevyen viihdemusiikin esittäjä Bolšoin lavalla.[1]

Mathieu oli Ranskassa tasavaltaa symboloivan Marianne-rintakuvan mallina vuodesta 1978 aina vuoteen 1985, jonka jälkeen Catherine Deneuve sai kyseisen kunnian. Vuonna 1979 julkaistiin maailmanlaajuisesti Paul Ankan säveltämä albumi, ranskaksi ”Toi et moi” ja englanniksi ”You and I”.

1980- ja 1990-luvut ja kansainvälinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1980 Mathieulla oli lukuisia show-esiintymisiä ympäri Eurooppaa, mm. Ranskassa, Saksassa, Monacossa, Itävallassa, Marokossa ja DDR:ssä. Mathieu levytti vuonna 1981 ranskankielisen version Abban hitistä ”The winner takes it all”, jonka taustalla lauloivat ranskaksi Abban Frida, Björn ja Benny. ”Bravo tu as gagné” -laulun äänitys tehtiin Tukholmassa Polar Studiossa.

Mathieun kuudes maailmankiertue toteutettiin vuonna 1982. Kiertueella hän esiintyi 83 konsertissa ja ensimmäisen kerran myös Suomessa, Helsingin Kulttuuritalolla. Seuraavan kerran Mireille Mathieu esiintyi Pohjoismaiden kiertueella vuonna 1985-1986 ”Les grandes chansons françaises” -levyn erinomaisen menestyksen jälkeen. Tuolloin hän lauloi Suomessa Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Seuraavana vuonna Mathieu levytti kappaleen nimeltä ”Together we’re strong” näyttelijä Patrick Duffyn kanssa.[2]

Vuonna 1984 Mathieulle myönnettiin Saksan Liittotasavallan ensimmäisen luokan ansioristi, ja seuraavana vuonna hän voitti Ranskassa ”Les victoires de la musique” -palkinnon suosituimman naisartistin sarjassa. 1986 järjestettiin Mireille Mathieun 20-vuotistaiteilijajuhla Ranskassa, ja kuukauden ajan hänellä oli konsertteja Pariisissa ensimmäistä kertaa 13 vuoteen.[1] Samana vuonna Mathieulle myönnettiin Saksassa uran kunniaksi Goldene Stimmgabel -palkinto. Samana vuonna hän lauloi dueton ”Don’t talk to me of love” Barry Manilowin kanssa. Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 1986 Mathieu esiintyi New Yorkissa Vapaudenpatsaan 100-vuotisjuhlissa, jossa oli mukana presidentit Reagan ja Mitterrand[1].

Vuonna 1988 ilmestyi yli 500-sivuinen elämäkerta ”Oui je crois” Ranskassa. Samana vuonna solmittiin uusi sopimus uuden levy-yhtiön Carrèren kanssa. Mireille Mathieun manageri Johnny Stark kuoli huhtikuussa 1989.Vuonna 1990 järjestettiin konserttisarja Pariisissa Palais des Congrès’ssa Mireille Mathieun 25-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi. Vuosien 1990 ja 1991 aikana julkaistiin kaksi espanjankielistä albumia, jotka molemmat myivät kultaa Espanjan lisäksi myös monessa latinalaisamerikkalaisessa maassa. Tammikuussa 1992 Mathieu juoksi synnyinkaupungissaan Avignonissa olympiatulen kanssa (Albertvillen talviolympialaiset). Samana vuonna julkaistiin elämäkerta saksaksi nimellä ”Ja, ich glaube”. Tasan 30 vuotta Edith Piafin kuoleman jälkeen, vuonna 1993 Mathieu julkaisi maailmanlaajuisesti albumin, joka sisälsi yksinomaan Edith Piafin lauluja. Saksassa ilmestyi myös Piafin laulusta "Sous le ciel de Paris" saksankielinen versio "Unter dem Himmel von Paris".

Vuonna 1994 Ranskassa esitettiin TV-ohjelma ”C’est votre vie”, jossa käytiin läpi hänen koko uransa. Samana vuonna hän esiintyi jälleen Turussa ja lauloi tuolloin yhden laulun myös suomeksi: "Anteeksi suo" oli Katri Helenan tunnetuksi tekemä suomenkielinen versio Mathieun omasta kappaleesta "Pardonne-moi ce caprice d'enfant".[3] Seuraavana vuonna hänellä oli useita esiintymisiä Kanadassa[1]. Samana vuonna järjestettiin 30-vuotistaiteilijajuhla Ranskassa. Mathieun albumi ”Vous lui direz” julkaistiin Ranskassa.[1] Seuraavana vuonna ilmestyi Saksassa albumi ”In meinem Traum”. Marraskuussa 1996 järjestettiin konsertti Los Angelesin Universal Amphitheaterissa 6000 katsojan edessä.[4]

Mathieu esiintyi loppuvuodesta 1997 mm. Suomessa, San Remossa ja Moskovassa. Turussa hän esitti suomeksi kaksi laulua: "Anteeksi suo" ja "Hymni rakkaudelle". Samana vuonna hän esiintyi Vatikaanissa paavi Johannes Paavali II:n joulukonsertissa, jossa oli mukana myös Monacon ruhtinasperhe. Maaliskuussa 1998 Saksan ARD-kanavalla esitettiin erikoisohjelma ”Meine Welt ist die Musik”. Ranskassa solmittiin uusi sopimus levy-yhtiö EMI Capitolsin kanssa. Samana vuonna ilmestyi uusi kokoelma-albumi ”Son grand numéro”, jossa oli kaksi uutta laulua. Joulukuussa 1999 Ranskan presidentti Jacques Chirac myönsi Mathieulle Ranskan kunnialegioonan ritarin arvon.[2]

2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dmitri Medvedev ja Mireille Mathieu

Vuonna 2002 ilmestyi Mathieun uusi albumi ”De tes mains” Ranskassa. Hän esiintyi seitsemännen kerran Olympiassa ja teki kiertueen Euroopassa.[2] Seuraavana vuonna hän konsertoi Moskovassa ja Pietarissa.[2]

Ranskan France 2 -kanavalla 5. kesäkuuta 2004 Normandian maihinnousun 60-vuotisjuhlan kunniaksi lähetetyssä ohjelmassa Mathieu esitti kuuluisan vastarintaliikkeen hymnin ”Le Chant des partisans”. France 2 -kanavalla esitettiin elokuussa 2004 ohjelma Pariisin vapautuksen 60-vuotisjuhlan kunniaksi, ohjelmassa Mathieu esitti vastarintaliikkeestä kertovan kappaleensa ”Paris en colère”.[5] Toukokuussa 2005 Mireille Mathieu esiintyi presidentti Vladimir Putinin kutsusta Moskovassa Punaisella torilla, missä Mireille lauloi ainoana länsimaisena artistina toisen maailmansodan päättymisen 60-vuotisjuhlassa. Samana vuonna ilmestyi 38. ranskankielinen albumi ”Mireille Mathieu”. 40-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi kahdeksas esiintyminen Olympiassa sekä kiertue Ranskassa. Seuraavan vuoden kesällä Mathieu osallistui Avignonissa kuuluisan Saint-Bénézet’n sillan yhteyteen avatun näyttelytilan avajaisiin. Pysyvä näyttely keskittyy tunnettuun ”Sur le pont d’Avignon” (Avignonin sillalla) -lastenlauluun. Marraskuussa 2006 julkaistiin ensimmäinen DVD ”Mireille Mathieu à l´Olympia” Ranskassa Abilène Discin tuottamana. Kyseessä on tallenne vuoden 2005 Olympian konserteista.

Mathieu vuonna 2006

Tammikuussa 2007 Saksassa Mireille Mathieulle myönnettiin ”Krone der Volksmusik” -palkinto vuoden 2006 parhaan ulkomaisen artistin kategoriassa. Ranskassa julkaistu DVD ”Mireille Mathieu à l´Olympia” (2005) myi kultaa. Toukokuussa 2007 Mathieu esitti Ranskan kansallishymnin Marseljeesin 40 000 katsojan edessä Ranskan vastavalitun presidentin Nicolas Sarkozyn kunniaksi. Mathieu tutustui Sarkozyyn henkilökohtaisesti jo vuosia aiemmin tämän vielä toimiessa Mireillen asuinkaupungin Neuilly-sur-Seinen kaupunginjohtajana.[6] .[7] Vuoden 2007 aikana julkaistiin Saksassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen uusi saksankielinen albumi ”In meinem Herzen”, ja Pietarin Jääpalatsissa konsertti 12 000 katsojan edessä.

Mireille Mathieu 2008

Mathieulle myönnettiin Saksassa vuonna 2008 BZ-kulttuuripalkinto. Saman vuoden marraskuussa järjestettiin Moskovassa Kremlin palatsissa konsertti 6500:lle katsojalle. Myös Venajän presidentti Vladimir Putin ja Libyan silloinen diktaattori Muammar Gaddafi osallistuivat konserttiin. Marraskuussa 2008 Mireille Mathieu konsertoi myös BKZ-konserttisalissa Pietarissa. Syyskuussa 2009 Mireille Mathieu esiintyi 750 muusikon kanssa suuren kansainvälisen "Spasskin torni" -sotilasmusiikkitapahtuman yhteydessä Moskovan Punaisella torilla Kremlin Katedraaliaukiolla. Taustalla soittivat mm. Pohjan ja Lapin Sotilassoittokunnat. Samana vuonna ilmestyi uusi albumi ”Nah bei Dir” saksaksi, jolla ensimmäistä kertaa myös kaksi Mireillen säveltämää laulua. Alkuvuodesta 2010 Mathieu esiintyi Musikantenstadlissa Saksassa, ja lauloi muun muassa Andy Borgin kanssa kappaleen "Es geht mir gut, merci Cheri".

Tunnustukset ja palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia (ilman kokoelmia)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

En direct de l'Olympia (1966) Made in France (1967)
Le merveilleux petit monde de Mireille Mathieu chante Noël (1968) Sweet Souvenirs of Mireille Mathieu (1968)
La première étoile (1969) Mireille Mireille (1969)
Olympia (1969) Mireille...Mireille (tai nimellä: Merveilleuse Mireille) (1970)
Merci Mireille (1970) Bonjour Mireille (1971) (ranskaksi)
Bonjour Mireille (1971) (saksaksi) Mireille Mathieu chante Francis Lai (1971)
Meine Träume (1972) Mireille Mathieu (tai nimellä: J'étais si jeune) (1972)
Olympia (tai nimellä: Mireille Mathieu à l'Olympia) (1973) C'est l'amour et la vie que je te dois (tai nimellä: L'amour et la vie) (1973)
MM (1973) Mireille Mathieu chante Ennio Morricone (1974)
Und der Wind wird ewig singen (1974) Le vent de la nuit (1974)
Wünsch Dir was - Eine musikalische Weltreise mit Mireille Mathieu (1975) Mireille Mathieu "Apprends-moi" (1975)
Rendezvous mit Mireille (1975) Et tu seras poète (1976)
Herzlichst Mireille (1976) Und wieder wird es Weihnachtszeit (1976)
La vie en rose (1977, Japani) Sentimentalement Votre (1977)
Die schönsten deutschen Volkslieder (1977) Das neue Schlageralbum (1977)
Der Rhein und das Lied von der Elbe (1977) Fidèlement Votre (1978)
Alle Kinder dieser Erde (1978) J'ai peur d'aimer un souvenir (1978, Japani)
Mireille Mathieu sings Paul Anka - You and I (1979) Mireille Mathieu chante Paul Anka - Toi et moi (1979)
So ein schöner Abend (1979) Romantiquement Votre - Un enfant viendra (1979)
Un peu... beaucoup... passionnément (1980) Gefühle (1980)
Bravo tu as gagné (1981, Japani) Je vous aime... (1981)
Die Liebe einer Frau (1981) Ein neuer Morgen (1982)
Trois milliards de gens sur terre (1982) Je veux l'aimer (1983)
Nur für dich (1983) Les contes de Cri Cri (mukana myös Placido Domingo) (1984)
Los cuentos de Cri Cri (mukana myös Placido Domingo) (1984) The tales of Cri Cri (mukana myös Placido Domingo) (1984)
Chanter (1984) La demoiselle d'Orléans - Made in France (1985)
Les grandes chansons françaises (1985) Welterfolge aus Paris (1985)
Après toi (1986) In Liebe Mireille (1986)
Tour de l'Europe – nelikielinen albumi (ranska, saksa, englanti, italia) (1987) Rencontres de femmes (1987)
Embrujo (1989) L'Américain (1989)
Ce soir je t'ai perdu (1990) Una mujer (1991)
Mireille Mathieu (1991) Mireille Mathieu chante Piaf (1993)
Unter dem Himmel von Paris (1993) Vous lui direz... (1995)
In meinem Traum (1996) Alles nur ein Spiel (1999)
De tes mains (2002) Mireille Mathieu (2005)
In meinem Herzen (2007) Nah bei Dir (2009)[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Mireille Mathieu rfimusic.com. Viitattu 22.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e Mireille Mathieu about Europopmusic.eu. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
  3. Anteeksi suo New.music.yahoo.com. Viitattu 24.5.2011.
  4. Mireille Mathieu Makes the Amphitheatre Intimate Los Angeles Times.com. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
  5. http://www.amazon.com/Mireille-Mathieu/e/B000APZQPE Mireille Mathieu at Amazon.com
  6. A medal for Mireille Madaboutparis.com. Viitattu 24.5.2011. (englanniksi)
  7. Mireille Mathieu promue officier de la Légion d'honneur par Nicolas Sarkozy Lepost.fr. Viitattu 13.1.2012. (ranskaksi)
  8. http://www.mireillemathieu.com/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]