Korean tasavallan historia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korean tasavalta eli Etelä-Korea syntyi toisen maailmansodan jälkeen miehitysvyöhykkeiden jaon seurauksena. Japani oli hallinnut Koreaa siirtomaanaan vuosina 1910–1945, mutta joutui aseleposopimuksessa luopumaan maan hallinnasta.

Korean tasavallan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

38. leveyspiirin eteläpuolisesta Koreasta tuli Yhdysvaltain miehitysvyöhyke ja pohjoispuolesta Neuvostoliiton. Huolimatta Kairon konferenssissa annetuista lupauksista itsenäisestä ja yhtenäisestä Koreasta, miehitysvyöhykkeille perustettiin vuonna 1948 kaksi erillistä hallitusta – etelään Korean tasavalta ja pohjoiseen Korean demokraattinen kansantasavalta.

Korean sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korean sota

25. kesäkuuta 1950 Pohjois-Korea hyökkäsi etelään aloittaen Korean sodan, jossa Pohjois-Korean ja Kiinan joukot taistelivat Korean tasavallan ja Yhdysvaltain johtaman YK-armeijan joukkoja vastaan. Sodan lopputuloksena Pohjois- ja Etelä-Korean rajaksi vakiintui vuoden 1953 aselepolinja, vaikka lopullista rauhansopimusta ei ole vieläkään allekirjoitettu. Teknisesti Pohjois- ja Etelä-Korea ovat yhä sodassa keskenään.

Ensimmäinen ja toinen tasavalta 1953–1961[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen presidentti Syngman Rheen hallinto sai yhä autoritaarisempia piirteitä. Rheen kaaduttua opiskelijavetoisessa huhtikuun vallankumouksessa vuonna 1960 maan politiikassa seurasi lyhytaikainen demokraattisten uudistusten kausi.

Sotilashallinnon aika 1961–1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16. toukokuuta 1961 kenraalimajuri Park Chung Heen johtamat sotilaat kaappasivat vallan. Seuranneella vuoteen 1979 kestäneellä Parkin presidenttikaudella nopeaa vientivetoista talouskasvua säesti vakava poliittinen sorto. Park joutui lopulta murhatuksi vuonna 1979 ja pian tämän jälkeen valtaan nousi uudella sotilaskaappauksella Chun Doo-hwan.

Chunin valtaannousu sai aikaan laajalle levinneitä mielenosoituksia, jotka tukahdutettiin verisesti Gwangjun verilöylyssä vuonna 1980. Tapausta seurasi kuitenkin demokratialiikkeen nousu, ja Chun joutui taipumaan demokraattisiin uudistuksiin ja vapaisiin vaaleihin vuonna 1987.

Demokratisoituminen – kuudes tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chunin seuraajaksi nousi vaaleissa hänen läheinen avustajansa Roh Tae-woo, joka astui virkaansa 1988. Samana vuonna Soul isännöi kesäolympialaisia. Vuonna 1993 maa sai vuosikymmeniin ensimmäisen siviilipresidenttinsä Kim Young-samin noustessa Etelä-Korean johtoon.

Vuonna 1996 Etelä-Koreasta tuli OECD:n jäsen. Vuoden 1997 Aasian talouskriisin aiheuttamasta takaiskusta huolimatta maa nousi nopeasti maailman suurimpien talousmahtien joukkoon. Nykyään Etelä-Korean elintaso on monien Länsi-Euroopan maiden tasolla. Kesäkuussa 2000 osana presidentti Kim Dae Jungin auringonpaistepolitiikkaa Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa pidettiin historiallinen Etelä- ja Pohjois-Korean välinen huippukokous. Samana vuonna Kim voitti Nobelin rauhanpalkinnon työstään demokratian ja ihmisoikeuksien sekä Koreoiden välisen sovittelutyön parissa. Vuonna 2002 presidentiksi valittiin Roh Moo-hyun.