Half-Life

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Half-Life
Half-life-cover.jpg
Kehittäjä Valve Software
Gearbox Software (PlayStation 2)
Julkaisija Sierra Entertainment
Käsikirjoittaja(t) Marc Laidlaw
Säveltäjä(t) Kelly Bailey
Pelimoottori GoldSrc
Julkaisupäivä Microsoft Windows
NA 19. marraskuuta 1998
EU 1998
PlayStation 2
NA 11. marraskuuta 2001
EU 30. marraskuuta 2001
Linux
Steam 25. tammikuuta 2013
OSX
Steam 25. tammikuuta 2013
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus ELSPA: 15+
ESRB: M
Alusta Microsoft Windows, PlayStation 2, OS X, Linux
Jakelualusta CD
Steam-lataus
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Half-Life on Valve Softwaren kehittämä ja Sierra Entertainmentin alun perin vuonna 1998 Windowsille julkaisema Half-Life-ammuntapelisarjan videopeli. Myöhemmin peli käännettiin myös PlayStation 2:lle. Macintoshille ja Sega Dreamcastille suunnitellut versiot saatiin valmiiksi, mutta niitä ei koskaan julkaistu.

Half-Life on yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja menestyneimmistä videopeleistä ja sitä myytiin maailmanlaajuisesti yhteensä noin kahdeksan miljoonaa kappaletta.[1] Valtaisan menestyksensä ohella se voitti vuosien 1998–1999 välisenä aikana yli 50 ”vuoden peli” -palkintoa[2] ja mullisti ensimmäisen persoonan ammuntapeligenren esittelemällä lajityyppiin realistisen peliympäristön, skriptatuilla kohtauksilla toteutetun juonenkuljetuksen sekä kehittynyttä tekoälyä hyödyntävät NPC-hahmot.[3][4] Half-Lifea voidaankin pitää yhtenä videopelaamisen merkkipaaluista.[3][4]

Half-Lifen tarinan päähenkilö on Gordon Freeman -niminen tiedemies, joka työskentelee New Mexicon autiomaassa sijaitsevassa Black Mesan tutkimuslaitoksessa. Pelin alussa Freeman osallistuu kokeeseen, joka kuitenkin epäonnistuu ja avaa ulottuvuuksienvälisen portaalin Maan ja omituisen Xen-ulottuvuuden välille. Freeman pyrkii sulkemaan portaalin ja pakenemaan raunioituneesta Black Mesasta, mutta hänen tehtäväänsä vaikeuttavat Xenistä ilmestyvät vihamieliset muukalaisolennot sekä Yhdysvaltain asevoimien lähettämä Hazardous Environment Combat Unit -erikoisyksikkö, jolle on annettu määräys eliminoida kaikki tutkimuslaitoksen työntekijät.

Pelin suosion seurauksena Gearbox Software kehitti Half-Lifelle kaksi lisäosaa, Opposing Forcen ja Blue Shiftin. Valve Corporation sittemmin julkaisi pelille kauan odotetun jatko-osan nimeltä Half-Life 2. Lisälevyjen ja jatko-osan ohella pelistä on kehitetty lukuisia modeja, mukaan lukien maailman suosituin ammuntapeli Counter-Strike.

Pelin PlayStation 2 -versiossa pystyy pelaamaan myös Half-Life: Decayta, jota pelataan yksin tai kaksin, ja Head to Headia jota pelataan myös kaksin. Head to Headissa taistellaan vastakkain.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaaja kohtaa kaksi vihamielistä muukalaisolentoa, vortigauntia, jaksossa ”Power Up”. Kuva on peräisin pelin Half-Life High Definition Pack -grafiikkapäivityksestä: tämän voi huomata terävämmästä grafiikasta sekä haulikosta, joka on hieman erilainen kuin alkuperäisessä pelissä ja muutettu muistuttamaan reaalimaailman Franchi SPAS-12 -taisteluhaulikkoa kokoon taitettavalla tukilla.

Half-Lifessä juonenkuljetus on toteutettu välivideoiden sijasta pelin grafiikkamoottoria hyödyntävillä ”skriptatuilla kohtauksilla”.[5] Skriptatut kohtaukset vaihtelevat merkittävistä juonenkäänteistä aina pieniin yksityiskohtiin.

Koko peliympäristö on täynnä pieniä skriptattuja kohtauksia; esimerkiksi pelaajan silmien eteen saattaa ilmestyä hirviö kuin tyhjästä. Peliä ei ole myöskään jaettu erillisiin tasoihin, vaan kaikki peliympäristöt on yhdistetty toisiinsa, joskin ympäristön lineaarisen suunnittelun ja skriptattujen tapahtumien ansiosta pelaaja etenee jatkuvasti ”eteenpäin”. Half-Lifen peliympäristön suunnittelun takia pelissä on lyhyitä lataustaukoja, joissa peli lataa seuraavan peliympäristön. Peli on kuitenkin jaettu ”jaksoihin”, joiden alkamisesta ilmoitetaan kuvaruudulle ilmestyvällä tekstillä.

Peli on kuvattu pelaajahahmo Gordon Freemanin näkökulmasta, ja kaikki pelin tapahtumat nähdään Freemanin ”silmien” läpi. Freeman ei puhu kertaakaan koko pelin aikana, ja itse asiassa pelaaja näkee hänestä ainoastaan asetta kannattelevat kädet. Freeman ei toimi pelissä kokonaan yksin, sillä toisinaan hän voi kohdata ystävällisiä vartijoita ja tiedemiehiä: vartijat kykenevät antamaan hänelle tulitukea ja tiedemiehet voivat sallia hänelle pääsyn vartioiduille alueille (kuten myös vartijat voivat) tai antaa hänelle parantavan terveysruiskeen.

Half-Lifea edeltäneiden ensimmäisen persoonan ammuntapelien päähahmoista, kuten Doomguysta tai Duke Nukemista, poiketen Freeman ei ole koulutettu sotilas, vaan pelkkä epätoivoiseen tilanteeseen joutunut tiedemies, jolla ei edes ole minkäänlaista taistelukokemusta, paitsi "Hazard Course", jonka voi käydä läpi ennen oikeata peliä. Hazard Coursessa Freeman saa hieman opetusta SMG:n käyttöön ja sen kranaatteihin, sekä myös sorkkaraudan käyttöön. Freemanin kyky selviytyä tavallisesti vakavista tai jopa kuolettavista iskuista selitetään sillä, että hän on pukeutunut vaarallisiin tieteellisiin kokeisiin suunniteltuun HEV-panssaripukuun.

Half-Lifen asearsenaali koostuu enimmäkseen reaalimaailman aseista, kuten pistoolista, revolverista, konepistoolista, haulikosta, käsikranaateista, raketinheittimestä ja varsijousesta. Pelin loppupuolella pelaaja kuitenkin saa haltuunsa myös muutamia scifi-tyyppisiä aseita.

Useimmilla aseilla on myös toissijainen hyökkäys; esimerkkinä konepistoolin toissijainen hyökkäys laukaisee aseeseen yhdistetystä kranaatinheittimestä tuhovoimaisen kranaatin. Pelin aseista erikoisin ja samalla tunnetuin lienee lähitaisteluun tarkoitettu sorkkarauta, josta sittemmin on muodostunut eräänlainen Gordon Freemanin ”tavaramerkki”.

Half-Lifen NPC-hahmojen tekoäly sai pelikriitikoilta paljon ylistystä ja vaikutti merkittävästi myöhempien ensimmäisen persoonan ammuntapelien tekoälyn kehittymiseen.[6] Pelaajan kohtaamat vihollissotilaat eivät hyökkää edestäpäin, vaan pyrkivät iskemään sivultapäin tai selustaan.

Sotilaat osaavat myös suojautua maaston esteiden taakse, tehdä yhteistyötä ja savustaa pelaajan ulos piilopaikastaan käyttämällä käsikranaatteja. Myös monilla pelin hirviöillä on ilmiselviä käyttäymismalleja; esimerkiksi bullsquidit viihtyvät myrkkyjätealtaissa ja houndeyet liikkuvat laumoissa, useimmiten generaattorien kaltaisten sähkölaitteiden läheisyydessä.

Taistelemisen ohella pelissä on kohtia, joissa pelaajan täytyy ratkaista jonkinlainen ongelma, jotta hän voisi jatkaa etenemistään pelissä. Hyvänä esimerkkinä pelin ongelmanratkaisusta toimii ”Blast Pit” -jakson kohta, jossa pelaaja kohtaa valtavan lonkerohirviön; pelaaja ei voi tappaa hirviötä omilla aseillaan, mutta hän voi tuhota sen laukaisemalla rakettimoottorin, jonka alle hirviö on asettunut. Tavallisen liikkumisen ohella pelaaja pääsee jaksoissa ”Blast Pit”, ”On A Rail” ja ”Apprehension” liikkumaan vanhalla junavaunulla.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Half-Lifen alussa tapahtuvan kokeen epäonnistumisen seurauksena Maahan ilmestyy Xen-ulottuvuudesta peräisin olevia vihamielisiä muukalaisolioita.

Half-Life aloitetaan pitkällä esittelykohtauksella, jossa 27-vuotias tiedemies nimeltä Gordon Freeman matkustaa maanalaisen Black Mesan tutkimuslaitoksen halki modernin junanvaunun kyydissä. Kohtauksen aikana pelaaja näkee tutkimuslaitoksen työntekijöiden työskentelyä ja samalla hänelle esitellään hänen tuleva peliympäristönsä. Kun junavaunu pysähtyy sektori C:n rautatieasemalle, turvamies ilmestyy ja päästää Freemanin ulos junasta.

Junamatkan päätyttyä Freeman saapuu työpaikalleen ja pukeutuu panssaroituun HEV-pukuunsa, minkä jälkeen hän osallistuu koekammio c/33-a:ssa suoritettavaan kokeeseen.[7] Koekammiota tarkkailevat tiedemiehet ilmoittavat hänelle, että Freemanin tehtävän on työntää kristalli vastakappalespektrometriin. Samalla hetkellä kun Freeman työntää kristallin laitteseen, vastakappalespektrometri ylikuormittuu ja kristalli aiheuttaa ”resonanssikaskadina” tunnetun tieteellisen ilmiön. Tiedemiehet eivät kykene sammuttamaan laitetta, minkä seurauksena kristallin läheisyydessä oleva Freeman kaukosiirtyy Xen-nimiseen ulottuvuuteen. Lyhyen hetken ajan Freeman näkee Xenin erilaisia elämänmuotoja, kunnes hän palaa takaisin maapallolle ja menettää tajuntansa.

Kun Freeman herää, resonanssikaskadi on raunioittanut koko tutkimuslaitoksen ja useimmat Freemanin työtovereista ovat kuolleet.[8] Freeman poistuu koekammiosta, minkä jälkeen onnettomuudesta selviytyneet tiedemiehet kehottavat häntä poistumaan laitoksesta ja pyrkimään maanpinnalle. Pian Freeman saa huomata, että resonanssikaskadi on avannut Maan ja Xenin välille portaalin, jonka kautta Xenistä peräisin olevat muukalaisolennot kykenevät ilmestymään laitoksen sisätiloihin. Koska olennot osoittavat vihamielistä käyttäytymistä ja hyökkäävät kohtaamiensa Black Mesan työntekijöiden kimppuun, Freeman joutuu puolustamaan itseään ja kohtaa lisää onnettomuudesta selviytyneitä henkilökunnan jäseniä.[9]

Freemanille kerrotaan, että Yhdysvaltain asevoimat on lähettänyt Hazardous Environment Combat Unit -erikoisyksikön, jonka tehtävänä on taistella muukalaisolentoja vastaan. Pian Freemanille kuitenkin ilmenee, että sotilaille on myös annettu käsky eliminoida kaikki Black Mesan työntekijät, jotta nämä eivät voisi kertoa resonanssikaskadin jälkiseurauksista tai Black Mesan salaisista tutkimuksista.[10] Freeman joutuu taisteluihin sotilaita vastaan, minkä jälkeen yksinäinen tiedemies kertoo hänelle, että vain Black Mesan Lambda -kompleksin tiedemiehet voivat ratkaista onnettomuuden.

Freeman pyrkii Lambda-kompleksiin, mutta hänen tehtäväänsä vaikeuttavat Xenin muukalaiset ja Hazardous Environment Combat Unitin sotilaat. Kun Freeman saapuu ohjussiiloon, hän kohtaa valtavan lonkerohirviön, jonka hän joutuu tappamaan voidakseen jatkaa matkaansa tutkimuslaitoksessa.[11] Lonkerohirviön kuoltua Freemanin täytyy käynnistää Black Mesan hylätty rautatie,[12] minkä jälkeen hän matkustaa tutkimuslaitoksen halki laukaisukeskukseen, jossa hänen täytyy laukaista avaruusraketti – tieteilijöiden mukaan raketin laukaiseminen kykenee ”kumoamaan” resonanssikaskadin vaikutukset.[13]

Kun Freeman pyrkii poistumaan laitoksesta, hän joutuu taisteluun salamyhkäisiä kommandoja vastaan.[14] Vaikka hän onnistuukin tappamaan kommandot, hän joutuu kahden HECU-sotilaan vangiksi. Sotilaat yrittävät tappaa Freemanin paiskaamalla hänet jätemurskaimeen, mutta Freeman onnistuu pakenemaan ja tunkeutuu Black Mesan jätteidenkäsittelylaitokseen.[15] Jätteidenkäsittelylaitoksesta Freeman joutuu sektori E:n bioholvikompleksiin, minne Black Mesan tiedemiehet ovat vanginneet Xenin eläimistöä jo ennen resonanssikaskadia.[16] Freeman pelastaa kolme tiedemiestä, jotka päästävät hänet tutkimuslaitoksesta ulos maanpinnalle, sillä siellä sijaitsee ainoa jäljellä oleva reitti Lambda-kompleksiin.

Black Mesan ulkopuolella Freeman joutuu liikkumaan miinakenttien, kalliokielekkeiden ja raunioituneiden rakennelmien halki.[17] Samalla Freeman huomaa, että tutkimuslaitos on muuttunut sotilaiden ja muukalaisten väliseksi taistelutantereeksi, ja että miestappioiden ja kalustomenetysten kasvaessa Hazardous Environment Combat Unit on saanut käskyn vetäytyä Black Mesasta. Kun Freeman lähestyy Lamdba-kompleksia, hän käyttää sotilaiden hylkäämiä varusteita tilatakseen ilmaiskun, jonka avulla hän kykenee tunkeutumaan Lamdba-kompleksiin johtavaan tunneliin.

Tunnelissa Freeman joutuu liikkumaan Black Mesan kanavajärjestelmän halki,[18] minkä jälkeen saapuu Lamdba-kompleksiin.[19] Lamdba-kompleksissa Freeman joutuu käynnistämään kompleksin generaattorijärjestelmän, minkä jälkeen hän kohtaa tieteilijöitä, jotka kertovat, ettei Freemanin aikaisemmin laukaisema raketti kyennyt sulkemaan Maan ja Xenin välistä portaalia. Heidän mukaansa jonkinlainen Xenissä asuva voimakas muukalaisolento ylläpitää portaalia, joten ainoa keino ratkaista onnettomuus on surmata tämä olento. Tiedemiehet käyttävät Lambda-kompleksin salaista kaukosiirrintä ja siirtävät sen avulla Freemanin Xeniin.

Freeman matkustaa Xenin halki ja samalla kohtaa lukemattomia muukalaisolentoja,[20] mukaan lukien hämähäkkimäisen gonarch-olennon.[21] Freeman onnistuu surmaamaan gonarchin, minkä jälkeen hän päätyy omituiseen tehdaskompleksiin, missä hän huomaa xeniläisten suunnittelevan laajamittaista suurhyökkäystä Maapallolle.[22]

Tehtaassa Freeman joutuu xeniläisten kaukosiirtimen avulla luolaan, missä hän kohtaa Nihilanthin, Xenin muukalaisjohtajan, joka ylläpitää Maan ja Xenin välistä portaalia.[23] Pitkän kaksintaistelun jälkeen Freeman tappaa Nihilanthin ja tapaa salaperäisen, salkkua kantavan ”G-Manin”. G-Man riisuu Freemanin aseista ja ilmaisee kiinnostuksensa tiedemiehen taistelutaitoja kohtaan. Tämän jälkeen G-Man antaa Freemanille kaksi vaihtoehtoa: joko kohdata valtava armeija Xenin olentoja ilman aseita tai vaihtoehtoisesti siirtyä G-Manin "työnantajien" palvelukseen. Koska jälkimmäinen vaihtoehto johtaa Half-Life 2 -pelin tapahtumiin, se on nähtävästi Half-Life -pelien juonijatkumon kannalta ”oikea” lopetus.

Vaikka Half-Lifen tarina katkeaakin cliffhanger-tyylisesti ”kesken”, pelissä epäselväksi jätetty Black Mesan tutkimuslaitoksen lopullinen kohtalo paljastetaan Half-Lifen lisäosassa, Half-Life: Opposing Forcessa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Half-Lifen takana olivat tietokoneohjelmoijat Mike Harrington ja Gabe Newell, jotka olivat entisinä Microsoftin työntekijöinä hankkineet itselleen miljoonaomaisuuden.[24] Vuonna 1996 he perustivat yhdessä pelitalo Valve Softwaren ja alkoivat suunnitella yrityksen ensimmäistä tietokonepeliä.[24] Harrington ja Newell päättivät tehdä siitä ensimmäisen persoonan ammuntapelin, sillä Doomin ja Quaken suosion myötä ammuntapelit kuuluivat yleisimpiin ja suosituimpiin tietokonepeleihin.[24] Kun pelityyppi oli päätetty, Harrington ja Newell ottivat yhteyttä id Softwaren pääohjelmoija John Carmackiin, jolta he pyysivät lupaa käyttää Quake-pelimoottoria.[25]

Carmack ei kuitenkaan suostunut heidän pyyntöihinsä, mutta Harringtonin ystäviin kuulunut tietokoneohjelmoija Michael ”Mike” Abrash kuitenkin onnistui suostuttelemaan Carmackin vaihtamaan mielipiteensä.[25] Quake-pelimoottorin pohjalta Valve kehitti oman GoldSrc-pelimoottorinsa. Pelin julkaisijaksi lupautui Sierra Entertainment, jonka toimitusjohtaja Ken Williams oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut Valven peliprojektista.[26]

Ennen Half-Lifea räiskintäpelit olivat yksinkertaista juoksemista paikasta toiseen ja vihollisten ampumista, joten Valve halusi peliinsä uskottavan juonen ja miljöön. Pelin käsikirjoittajaksi värvättiin palkittu tieteiskirjailija Marc Laidlaw, joka oli tullut tunnetuksi tieteisromaaneista Dad’s Nuke ja The 37th Mandala.

Laidlaw’n käsikirjoittama tarina osittain pohjautui kauhukirjailija Stephen Kingin novelliin The Mist, joka oli julkaistu romaanissa Skeleton Crew.[27] Alun perin pelin nimen olisi kuulunut olla Quiver,[27] mutta Newell nimesi sen uudestaan Half-Lifeksi; nimi on englannin kieltä ja merkitsee ”puoliintumisaikaa”.

Viittauksena pelin nimeen Half-Lifen tunnuksena toimii lambda-kirjain, joka on fysiikassa radioaktiivisen hajoamisen nopeusvakio. Myös Half-Lifen lisäosien nimet ovat viittauksia tieteellisiin termeihin: Opposing Force on ”vastavoima” ja Blue Shift on ”sinisiirtymä”. Tosin Opposing Force vastavoimana tarkoittaa myös arkisemmin sitä, että peliin tutustutaan toisenlaisesta, erikoisjoukkojen sotilaan näkökulmasta. Samoin termi Blue Shift tarkoittaa myös työvuoroa (sinisessä) univormussa ja/tai yövuoroa, jolla viitataankin vartija Barneyn näkökulmasta pelattavaan osuuteen Black Mesan tapahtumissa.

Vuonna 1997 Valve esitteli Half-Lifen suurelle yleisölle E3-messutilaisuudessa Los Angelesissa, missä peli äänestettiin messujen parhaimmaksi peliksi.[26] Alun perin Half-Life oli tarkoitus julkaista yhdessä Quake II:n kanssa vuoden 1997 joulukuussa, mutta Valve oli tyytymätön Half-Lifen pelisuunnitteluun ja päätti viivyttää pelin julkaisua vuodella.[28] Pelin jokainen kartta, hahmomalli ja skriptattu kohtaus suunniteltiin uudestaan, minkä ohella Valven ohjelmoijat parantelivat pelin tekoälyä ja karttasuunnittelua.

Kun työ oli saatu päätökseen, Valve esitteli uudistetun Half-Lifen vuoden 1998 E3-messuilla, missä Half-Life voitti kaksi Game Critics Awards -palkintoa kategorioista ”paras toimintapeli” ja ”paras tietokonepeli”.[28] Half-Life julkaistiin lopulta 19. marraskuuta 1998.

Black Mesan tieteilijöiden äänenä toimi näyttelijä ja sarjakuvataiteilija Harry S. Robins, joka myöhemmin toimi myös Isaac Kleinerin ääninäyttelijänä Half-Life 2:ssa.

Uplink[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Half-Life: Uplink on Half-Lifen yksinpelidemo, joka julkaistiin 12. helmikuuta 1999. Uplink esittelee vihollisia, hahmoja ja aseita valmiista pelistä, mutta se ei varsinaisesti liity valmiin pelin tapahtumiin toisin kuin ensimmäinen demo Half-Life: Day One. Uplink on leikattu pätkä Lambda Core -kehitteillä olleesta osiosta Half-Lifeen, jota ei kuitenkaan otettu mukaan peliin.

Uplink alkaa pienestä salista, jossa on yksi tiedemies ja vartija, tiedemies lähettää Gordon Freemanin kääntämään satelliittiantennia, joka lähettäisi Yhdysvaltain asevoimille viestin Black Mesassa tapahtuneesta kaaoksesta. Tätä ennen Gordonin on taisteltava tiensä kymmenien HECU taistelijoiden ja muiden vihollisten läpi. Kun Gordon on kääntänyt vipua että antenni kääntyy oikeaan suuntaan, sotilaiden pioneeri on parhaillaan hitsaamassa ovea auki. Ennen kuin sotilaat pääsevät antennihuoneeseen, on suositeltavaa paeta alhaalla olevasta luukusta. Tästä jatkuu selviytyminen suureen huoneeseen, jossa suuri Gargantua- niminen Xen-olio tekee tuhojaan, Uplink loppuu tähän huoneeseen ”kesken”.

Uplinkistä julkaistiin joulukuussa 2012 uusittu Source-engine versio. Se on ilmainen ja vaatii Steamin ja siihen asennetun Black Mesa: Source -modin joka on myöskin ilmainen.

Soundtrack[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Half-Lifen ääniraidan kappaleet sävelsi Kelly Bailey. Ääniraidasta ei kuitenkaan ikinä julkaistu virallista versiota.[29]

Suurin osa Half-Lifen musiikkikappaleista ovat ambient-tyylisiä, kuten ”Vague Voices (Black Mesa Inbound)”, jota kuullaan pelin aloittavan esittelykohtauksen aikana. Pelin toimintakohtauksissa kuullaan myös rock-tyylisiä kappaleita, kuten ”Diabolical Adrenaline Guitar (Lambda Core) ja ”Hard Technology Rock”. Osa pelin kappaleista tekee paluun jatko-osassa, Half-Life 2:ssa.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Adrenaline Horror" – 02:09
  • "Vague Voices" (Black Mesa Inbound) – 02:11
  • "Klaxon Beat" –01:00
  • "Space Ocean" (Echoes of a Resonance Cascade) – 01:36
  • "Cavern Ambiance" (Zero Point Energy Field) – 01:39
  • "Apprehensive Short" – 00:23
  • "Bass String Short" – 00:08
  • "Hurricane Strings" (Neutrino Trap) - 01:33
  • "Diabolical Adrenaline Guitar" (Lambda Core) – 01:44
  • "Valve Theme [Long Version]" (Hazardous Environments) – 01:22
  • "Nepal Monastery" – 02:08
  • "Alien Shock" (Biozeminade Fragment) – 00:36
  • "Sirens in the Distance" (Triple Entanglement) – 01:12
  • "Nuclear Mission Jam" (Something Secret Steers Us) – 02:00
  • "Scared Confusion Short" – 00:16
  • "Drums and Riffs" (Tau-9) – 02:03
  • "Hard Technology Rock" – 01:40
  • "Steam in the Pipes" (Negative Pressure) – 01:55
  • "Electric Guitar Ambiance" (Escape Array) – 01:24
  • "Dimensionless Deepness" (Dirac Shore) – 01:24
  • "Military Precision" – 01:20
  • "Jungle Drums" – 01:49
  • "Traveling Through Limbo" (Singularity) – 01:17
  • "Credits / Closing Theme" (Tracking Device) – 01:39
  • "Threatening Short" (Xen Relay) – 00:37
  • "Dark Piano Short" – 00:17
  • "Sharp Fear Short" – 00:08

Modit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Half-Life suunniteltiin alusta asti siten, että sille olisi helppo tehdä modeja. Tämän vuoksi Valve julkaisi peliä varten Valve Hammer Editor -nimisen kenttäeditorin, joka pohjautui Quaken ja Quake II:n Worldcraftiin. Vuonna 1999 ilmestyi Minh "Gooseman" Len suunnittelema Half-Life -modi nimeltä Counter-Strike, josta tuli nopeasti valtaisan suosittu ja on yhä maailman suosituin nettiräiskintäpeli. Vaikka Counter-Strike onkin Half-Lifen modeista kuuluisin ja pelaajamääriltään suurin, muita suosittuja modeja ovat Action Half-Life, Day of Defeat, Deathmatch Classic, Firearms, Natural Selection, Team Fortress Classic sekä Sven Co-op. Tällä hetkellä kunnianhimoisin valmisteilla oleva Half-Life 2 -modi on kuitenkin Black Mesa, jonka tarkoituksena on luoda Source-pelimoottorilla uudelleenrakennettu versio alkuperäisestä Half-Lifesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Game Sales Charts – Best-Selling Video Games of All-Time (englanniksi)
  2. Awards and Honors (englanniksi)
  3. a b Greatest Games of All Time: Half-Life (englanniksi)
  4. a b The Gamasutra Quantum Leap Awards: First-Person Shooters (englanniksi)
  5. Cut the Cutscenes (englanniksi)
  6. Artificial Intelligence in Game Design (englanniksi)
  7. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | ANOMALOUS MATERIALS (englanniksi)
  8. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | UNFORSEEN CONSEQUENCES (englanniksi)
  9. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | OFFICE COMPLEX (englanniksi)
  10. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | "WE'VE GOT HOSTILES!" (englanniksi)
  11. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | BLAST PIT (englanniksi)
  12. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | POWER UP (englanniksi)
  13. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | ON A RAIL (englanniksi)
  14. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | APPREHENSION (englanniksi)
  15. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | RESIDUE PROCESSING (englanniksi)
  16. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | QUESTIONABLE ETHICS (englanniksi)
  17. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | SURFACE TENSION (englanniksi)
  18. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | "FORGET ABOUT FREEMAN!" (englanniksi)
  19. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | LAMDBA CORE (englanniksi)
  20. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | XEN (englanniksi)
  21. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | GONARCH'S LAIR (englanniksi)
  22. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | INTERLOPER (englanniksi)
  23. Necrophiliac's Half-Life Walkthrough Page | NIHILANTH (englanniksi)
  24. a b c Final Hours of Half-Life: The Microsoft Millionaires (englanniksi)
  25. a b Final Hours of Half-Life: The id visit (englanniksi)
  26. a b Final Hours of Half-Life: The Right e-mail, the Right Time (englanniksi)
  27. a b The Valve Difference (englanniksi)
  28. a b Reassembling the Pieces (englanniksi)
  29. Psychotic Leisure Music: Kelly Bailey – Half-Life (1998) (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]