HMCS Iroquois

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMCS Iroquois
HMCS Iroquois
HMCS Iroquois
Canadian Blue Ensign 1957-1965.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong
Kölinlasku 19. syyskuuta 1940
Laskettu vesille 23. syyskuuta 1941
Palveluskäyttöön 30. marraskuuta 1942
Palveluskäytöstä 24. lokakuuta 1962
Tekniset tiedot
Uppouma 1880 t (kuiva)
2560 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,13 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus 6 4,7" tykkiä kaksiputkisina CP Mk XIX asennuksina
2 4" QF Mk XVI tykkiä kaksiputkisena asennuksena
4 kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä neliputkisena Mk VII asennuksena
4 21" (533 mm) torpedoputkea Mk IX
2 syvyyspomminheittäjää ja 1 kisko

HMCS Iroquois (viirinumerot G89 ja vuodesta 1950 217) oli Kanadan laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

Alus tilattiin 5. huhtikuuta 1940 Vickers Armstrongilta Newcastlesta yhdessä kolmen muun Kanadan laivaston aluksen kanssa. Aluksen nimenä piti olla alunperin HMCS Athabaskan, jolla nimellä sen köli laskettiin vasta 19. syyskuuta ilmahyökkäysten aiheuttamien viiveiden vuoksi, lisääntyneiden alusten korjaustarpeiden vuoksi. Alus laskettiin vesille 23. syyskuuta 1941 nimettynä HMCS Iroquoisiksi. Alukselle oli jo rakentamisen aikana asennettu merivalvonta- ja tulenjohtotutkat. Alus otettiin palvelukseen marraskuussa 1942 jo ennen valmistumista 10. joulukuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMCS Iroquois otettiin 30. marraskuuta 1942 palvelukseen Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 12. joulukuuta telakalta hyväksyntäkokeisiin, joissa havaitut puutteet korjattiin tammikuun loppuun 1943 mennessä. Alus lähti 30. tammikuuta Scapa Flowhun.[1]

Alus kärsi helmikuussa ollessaan koulutuksessa myrskyssä vaurioita, mitkä vaativat korjaamista. Se siirrettiin valmistajan telakalle korjattavaksi, ja samalla aluksen rakenteita vahvistettiin. Alus määrättiin maaliskuussa Kanadaan, jossa sen tutkisivat Kanadan laivaston insinöörit ja telakoiden edustajat. Alus kärsi uudelleen vaurioita huonossa säässä matkalla Halifaxiin, minkä vuoksi se siirrettiin telakalle korjattavaksi ja tutkittavaksi.[1]

Alus lähti huhtikuussa paluumatkalle Britteinsaarille, kun se oli määrätty palvelukseen Plymouthin alaisuuteen. Se kärsi 24. huhtikuuta sää jälleen aiheutti aluksella vaurioita ja se siirrettiin Devonportin telakalle korjattavaksi, mistä se palasi toukokuun lopulla aloittaen Gibraltarille matkaavien saattueiden suojaamisen.[1]

Kesäkuussa alus osallistui Biskajanlahdella operaatio Musketryyn, jonka tarkoituksena oli estää Saksan laivaston sukellusveneiden toiminta Ranskan tukikohdista. Alus suojasi 9. kesäkuuta HMS Douglasin ja fregatti HMS Moyolan kanssa joukkojenkuljetussaattuetta Gibraltarin salmessa. Saattue joutui 11. kesäkuuta 300 mailia Vigosta Saksan ilmavoimien Hs293 radio-ohjattavaa pommia käyttäneen Heinkel He177 pommittajan maaliksi, mitkä osuivat SS Californiaan ja SS Duchess of Yorkiin (41°18′N, 41°24′W) voimakkaasta ilmatorjunnasta huolimatta. Kumpikin osuman saaneista aluksista upposi, mutta saattueen kolmas alus MV Port Rapier selvisi hyökkäyksestä. HMCS Iroquois osallistui 628 joukkojenkuljetusaluksilta mereen joutuneen miehen pelastamiseen.[1]

HMCS Iroquois jatkoi seuraavana päivänä matkaansa Casablancaan MV Port Fairyn kanssa, joka vaurioitui uusissa ilmahyökkäyksissä. Alus pelasti 15. kesäkuuta merestä yhden saksalaisen upseerin ja viisi miestä, jotka olivat ainoat eloonjääneet Yhdysvaltain ilmavoimien Liberatorin kolme päivää aiemmin upottamasta sukellusveneestä U-506.[1]

Alus lähti 19. heinäkuuta Plymouthista merelle tukeakseen sukellusveneidentorjuntaa yhdessä ORP Orkanin ja HMCS Athabaskanin kanssa. Palattuaan se liitettiin Kotilaivastoon Scapa Flowssa suojaamaan raskaita aluksia. Alus törmäsi troolari HMS Kingston Berylin kanssa Irlannin merellä matkatessaan Scapa Flowhun. Vauriot korjattiin Troonissa Ayrshiressä kaupallisella telakalla, jonne alus siirrettiin 2. elokuuta.[1]

Palvelukseen palattuaan 25. elokuuta alus jatkoi matkaansa Scapa Flowhun, jonne se saapui seuraavana päivänä. Se määrättiin koulutukseen ennen Jäämeren saattueiden suojaamisen aloittamista. Koulutus vei koko syyskuun.[1]

Alus kuljetti 1. lokakuuta HMS Onslaughtin ja HMCS Huronin kanssa täydennyksiä ja postia Pohjois-Venäjällä oleville sotalaivoille, jotka oli sijoitettu kesäksi alueelle operaatio Holderissa. Alus palasi 11. lokakuuta osaston mukana Scapa Flowhun. Se saattoi 14. lokakuuta HMS Januksen, HMS Vigilantin, HMS Hardyn, HMCS Haidan ja USS Corryn kanssa taistelulaiva HMS Ansonia, joka suojasi Huippuvuorille kuljetettua täydennystä Kotilaivaston operaatiossa FQ. Operaatiosta vapauduttuaan 16. lokakuuta alus suojasi viittä miinanraivaajaa ja kuutta moottorivenettä, jotka olivat matkalla Neuvostoliiton Pohjoiseen laivastoon Kotilaivaston operaatiossa FR. Alus erkani 23. lokakuuta osastosta palaten suojueen mukana Scapa Flowhun.[1]

HMCS Iroquois suojasi 18. marraskuuta Kuolaan matkannutta saattuetta JW54A, josta se erkani 24. marraskuuta muun suojueen mukana saavuttuaan määränpäähän. Alus liittyi 26. marraskuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA54B, josta se erkani 5. joulukuuta palaten suojueen mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 22. joulukuuta saattuetta JW55, josta se erkani 29. joulukuuta Kuolaan saavuttuaan suojueen mukana. Se liittyi 31. joulukuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA55B. Saattue joutui 3. tammikuuta 1944 sukellusveneen maaliksi. HMCS Iroquois' erkani 7. tammikuuta saattueesta palaten suojanneiden alusten mukana Scapa Flowhun.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMCS Iroquois siirrettiin 10. tammikuuta HMCS Haidan kanssa Plymouthiin alaisuuteen Kanaalin alueelle. Alukset aloittivat 13. tammikuuta palveluksensa Plymouthissa. Alus oli 19. tammikuuta partiomatkalla Ranskan rannikolla häiritsemässä rannikkosaattueita operaatio Tunnelissa. Seuraavana päivänä se palasi Plymouthiin.[1]

Alus määrättiin helmikuussa palaamaan Kanadaan huollettavaksi. Se oli operaatio Tunnelin partiomatkalla 2.-3. helmikuuta, jolloin se sai Plymouthiin palattuaan tiedon paluusta Kotilaivastoon. Seuraavana päivänä alus lähti HMCS Haidan ja HMCS Athabaskanin kanssa Scapa Flowhun, jonne alukset saapuivat 5. helmikuuta.[1]

Alus saattoi 10. helmikuuta HMCS Haidan ja HMCS Athabaskanin kanssa taistelulaiva HMS Ansonia ja Ranskan laivaston taistelulaiva Richelieutä, risteilijöitä HMS Belfastia ja HMS Nigeriaa iskettäessä Norjan rannikon liikenteeseen operaatio Post Hornissa. Alus palasi 12. helmikuuta osaston mukana Scapa Flowhun tuloksettoman operaation päätyttyä.[1]

Seuraavana päivänä alus vapautettiin Kotilaivastosta, minkä jälkeen se palasi Plymouthiin. Saavuttuaan määränpäähänsä alus liittyi 15. helmikuuta 10. hävittäjälaivueeseen. Alus joutui 18. helmikuuta sukellusveneen laukaisemien torpedojen maaliksi, mikä kuitenkin saatiin väistettyä. Alus aloitti tuloksettoman vastahyökkäyksen kaikuluotainta apuna käyttäen. Seuraavana päivänä se palasi Plymouthiin, jossa se poistettiin palveluksesta aloittaen HMCS Huronin kanssa matkansa Kanadaan. Alukset saapuivat 26. helmikuuta Halifaxiin, jossa HMCS Iroquois siirrettiin telakalle.[1]

Telakalla aluksen kolmijalkainen masto korvattiin verkkorakenteisella, johon asennettiin Britteinsaarilla uusi tutkavarustus. Kesäkuussa aluksen koejojen päätyttyä se aloitti matkansa Liverpooliin, jossa senttimetri alueen tutka asennettaisiin. Alus saapui 8. kesäkuuta telakalle Liverpooliin, josta se palasi palvelukseen 30. kesäkuuta siirtyen Scapa Flowhun.[1]

Alus aloitti 17. heinäkuuta koeajojen päätyttyä koulutuksen Scapa Flowssa Kotilaivaston mukana ennen operatiivisen toiminnan aloittamista. Se lähti 30. heinäkuuta Plymouthiin liittyäkseen 10. Hävittäjälaivueeseen, jonka mukana alus aloitti partioinnin Biskajanlahdella ja Kanaalissa.[1]

Alus oli 5. elokuuta partiomatkalla risteilijä HMS Bellonan' ja hävittäjien HMS Tartarin, HMS Ashantin sekä HMCS Haidan kanssa Biskajanlahdella muodostaen Force 26:n. Osasto kohtasi seuraavana päivänä akselivaltojen evakuointisaattueen lähellä Ile d'Yeuxia. Seuranneessa taistelussa aluksella tapahtui Y-tornissa putkiräjähdys, joka surmasi kaksi ja haavoitti kahdeksaa miehistönjäsentä. Alus kuitenkin kykeni osallistumaan tuloksettomaan taisteluun toisen Belleislen ja Quiberonin lahden välillä kkohdatun saattueen kanssa. Tämän jälkeen osasto sai määräyksen palata Plymouthiin.[1]

HMCS Iroquois saattoi 14. elokuuta HMS Ursan kanssa risteilijä HMS Mauritiusta partiomatkalla Bretagnen rannikolla muodostaen Force 27:n. Seuraavana päivänä osasto hyökkäsi kohtaamansa saattueen kimppuun Sables d'Olonnen edustalla, jolloin Saksan laivaston miinanraivaaja M385 jouduttiin uppoamisen estämiseksi ajamaan rantaan ja lisäksi Sperrbrecher A157, torpedovene T24, miinanraivaaja M275 ja rannikkoalus vaurioituivat. Osasto palasi taistelun päätyttyä Plymouthiin.[1]

Alus kohtasi 23. elokuuta saman osaston kanssa partiomatkalla Audeirnen edustalla rannikkosaattueen, jolloin upotettiin partioveneet V702, V717, V720, V729 ja V730. Se määrättiin 30. elokuuta HMCS Haidan kanssa suojaamaan Algerista saapuvan Ranskan laivaston risteilijä Jeanne d'Arcin Cherbourgiin. Seuraavana päivänä alukset kohtasivat toisensa ranskalaisaluksen kuljettaessa Ranskan tilapäishallituksen edustajia Cherbourgiin, jonne osasto saapui 5. syyskuuta.[1]

HMCS Iroquois suojasi 8. syyskuuta pääministeri Winston Churchilliä Quebecin kokoukseen kuljettanutta RMS Queen Maryä. Alus vapautui tehtävästä Azorien lähistöllä palaten Plymouthiin, jossa se aloitti kattiloiden puhdistuksen. Huollon päätyttyä alus palasi laivueeseensa. Lokakuussa se siirrettiin Kotilaivastoon Scapa Flowhun, mistä se palasi marraskuussa Plymouthiin.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Iroquois liittyi maaliskuussa 1945 laivueensa mukana Kotilaivastoon. Se suojasi 19. maaliskuuta HMS Onslowin, HMS Serapiksen, HMS Zestin ja HMCS Haidan kanssa saattuetukialuksia HMS Premieriä, HMS Searcheriä ja HMS Queeniä sekä risteilijä HMS Bellonaa, jotka muodostivat Norjan rannikon miinoittamisoperaatio Cupolan Force 1:n. Alus palasi 21. maaliskuuta osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 24. maaliskuuta HMS Onslowin, HMS Serapiksen, HMS Carysfortin, HMS Zealousin ja HMCS Haidan kanssa saattuetukialuksia HMS Searcheriä, HMS Nairanaa, HMS Queeniä ja HMS Puncheria, jotka muodostivat Norjan rannikkoliikenteen häirintäoperaatio Prefix I:n Force 2:n. Koska vihollisen meriliikennettä ei tavattu saattuetukialusten lentokoneet iskivät 26. maaliskuuta maakohteisiin. Lentokoneet iskivät 28. maaliskuuta meriliikenteeseen operaatio Prefix II:ssa, jolloin syntyneessä ilmataistelussa tuhottiin kaksi Bf109 hävittäjää yhden HMS Puncherin Barracudan tuhoutuessa. Seuraavana päivänä alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

HMCS Iroquois saattoi 3. huhtikuuta HMS Zealousin ja HMS Zestin kanssa risteilijä HMS Didoa iskettäessä Norjan rannikkoliikenteeseen. Osasto nimettiin operaatio Fox Chasen Force 3:ksi. Seuraavana päivänä alus hyökkäsi Norjan rannikolla tavatun saattueen kimppuun. Alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 15. huhtikuuta Kuolaan matkannutta saattuetta JW66, josta se erkani 25. huhtikuuta saavuttaessa Kuolan niemimaalle. Alus liittyi 29. huhtikuuta suojueen mukana palaavaan saattueeseen RA66, josta se erkani 8. toukokuuta saattueen saavuttua Clydeen. Alus palasi Scapa Flowhun Kotilaivaston alusten mukana.[1]

Alus liittyi 12. toukokuuta HMS Devonshiren, HMS Ariadnen ja HMS Apollon, HMS Savagen, HMS Scourgen ja KNM Arendalin muodostamaan osastoon matkalle Osloon. HMS Apollon mukana matkusti Norjan kruununprinssi Olavi. Seuraavana päivänä alus saapui osaston mukana Osloon, mistä se jatkoi edelleen Kööpenhaminaan HMS Devonshiren ja HMS Savagen kanssa vapauttaakseen HMS Birminghamin, HMS Zestin ja HMS Zephyrin saksalaisten antautumisen valvonnasta. Se saapui 14. toukokuuta osaston mukana Kööpenhaminaan.[1]

Alus lähti 24. toukokuuta Kööpenhaminasta Wilhelmshaveniin HMS Didon, HMS Devonshiren ja HMS Savagen kanssa saattaen Saksan laivaston risteilijöitä Prinz Eugenia ja Nürnbergiä, jotka olivat antautuneet 22. toukokuuta. Osasto saapui 26. toukokuuta Wilhelmshaveniin, josta HMCS Iroquois lähti 30. toukokuuta Greenockiin liittyäkseen HMCS Haidaan ja HMCS Huroniin.[1]

Kanadana laivaston hävittäjät lähtivät 4. kesäkuuta Greenockista Halifaxiin, jonne alukset saapuivat 10. kesäkuuta. Alus oli heinäkuun huollettavana, jolloin sille oli tarkoitus tehdä Tyynenmeren palveluksen vaatimat muutokset. Elokuussa Japanin antauduttua alus määrättiin siirrettäväksi reserviin.[1]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMCS Iroquoisin huolto jäi reserviin siirrettäessä kesken ja se palvelikin varastolaivana ennen palveluksesta poistoaan 22. helmikuuta 1946. Ennen palvelukseen palauttamista kesäkuussa 1949 alus huollettiin ja se sijoitettiin kadettien koululaivaksi, missä tehtävässä se oli syyskuiseen reserviin palauttamiseensa saakka.[1]

Alus päätettiin muuttaa sukellusveneidentorjuntakykyiseksisaattajaksi, mikä työ valmistui lokakuussa 1951, jolloin alus palasi palvelukseen. Koulutusjakson päätyttyä alus liitettiin Kansainyhteisön sitoumuksena Yhdistyneiden kansakuntien mandaatilla Korean vesillä palvelevaan laivasto-osastoon. Se suoritti kaksi palveluskierrosta alueella, joista jälkimmäinen päättyi maaliskuussa 1955. Lukuunottamatta huollossa viettämiään aikoja alus pysyi palveluksessa ja se osallistui lukuisiin Naton harjoituksiin ennen palveluksesta poistoaan lokakuussa 1962 Halifaxissa. Alus säilyi reservissä, kunnes se sijoitettiin poistolistalle ja alus myytiin 1966 Bilbaoon Espanjaan romutettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMCS Iroquois.

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]