FS Jeanne d’Arc (1930)
| Jeanne d'Arc | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | St. Nazaire |
| Kölinlasku | syyskuu 1928 |
| Laskettu vesille | 14. helmikuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1964 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 6 500 t |
| Pituus | 170 m |
| Leveys | 17,70 m |
| Syväys | 6,50 m |
| Koneteho | 32 000 hv |
| Nopeus | 25 solmua |
| Miehistöä | 28 upseeria, 120 aliupseeria ja 424 miestä sekä 156 kadettia |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 x 155 mm tykkiä kaksoistorneissa 4 x 75 mm tykkiä 11 x 37 mm ilmatorjuntatykkiä 12 x 13 mm ilmatorjuntakonekivääriä 2 x torpedoputkea 2 x CAMS-tiedustelulentokonetta |
Jeanne d’Arc oli Ranskan laivaston 1920-luvun lopulla valmistunut kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus tilattiin St. Nazairesta, missä köli laskettiin syyskuussa 1928. Alus laskettiin vesille 14. helmikuuta 1930 ja otettiin palvelukseen lokakuussa 1931.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jeanne d’Arc lähti 1931 neitsytmatkalleen päällikkönään André Marquis. Alus kävi Brasiliassa ja Argentiinassa, joissa Ranska toivoi vaikutusmahdollisuuksiensa kasvavan. Se kiersi Kaphornin ja läpäisi Panaman kanavan palaten Atlantille. Sen jälkeen se vieraili Länsi-Intiassa ja Marokossa ennen paluuta Ranskaan. Seuraavana vuonna alus kierteli Mustanmeren rannikkoa ja jälleen 1937-1938. Kaiken kaikkiaan alus teki ennen maailmansotaa kahdeksan pitkää koulutuspurjehdusta.[1]
Toisessa maailmansodassa alus aloitti Länsi-Atlantin osastossa ja esti muun muassa saksalaisten kauppa-alusten lähdön puolueettomista satamista. Toukokuussa 1940 alus lähti Brestistä Émile Bertinin ja lentotukialus Béarnin kanssa Kanadaan kuljettaen Ranskan pankin kultavarantoja. Osasto saapui turvallisesti Halifaxiin. Alus jatkoi sitten matkaansa Karibialle Martiniquelle, missä se viipyi aina heinäkuuhun 1943. Karibialle sijoitettuna alus suojasi saattueita sekä partioi alueellaan. Se lähti 31. heinäkuuta 1943 Port de Francesta Philadelphiaan telakalle, mikä kuitenkin peruutettiin. Alus jatkoi matkaansa Casablancaan, jonne se saapui 9. syyskuuta.[2]
Yhdysvaltain laivaston korjausaluksen USS Vulcanin 300 insinööriä aseistivat aluksen Algerissa 17. -19. syyskuuta. Aseistettuna alus kuljetti joukkoja Ajaccioon liittyen Korsikan valtaukseen, kunnes se palasi 20. tammikuuta 1944 Casablancaan telakalle. Alus palasi palvelukseen toukokuussa, jolloin se palasi kuljetustehtäviin. Alus osallistui sivustan tulitukiosastossa lokakuusta 1944 15. maaliskuuta 1945 asti tulittaen saksalaisten asemia Ligurian rannikolla.[3]
Sodan päätyttyä alus palasi huollon jälkeen heinäkuussa 1946 koululaivaksi, ja siinä tehtävässä se teki kaikkiaan 27 koulutuspurjehdusta ympäri maailmaa. Alus poistettiin palveluksesta 1964.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lentotukialukset | |
|---|---|
| Taistelulaivat ja -risteilijät | |
| Raskaat risteilijät | |
| Kevyet risteilijät |
Duguay-Trouin•FS Jeanne d'Arc•FS Émile Bertin•La Galissonnière • FS De Grasse |
| Miinalaivat | |
| Contre-torpilleus | |
| Hävittäjät | |
| Sukellusveneet |
Requin•Sirène•Ariane•Circé•Redoutable•Saphir•FS Surcouf•Argonaute•Diane•Orion•Minerve•Aurore |
| Vesilentokoneiden emälaivat |
| X peruutettu |