HMS Zest

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Zest
HMS Zest
HMS Zest
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston
Kölinlasku 21. heinäkuuta 1942
Laskettu vesille 14. lokakuuta 1943
Palveluskäyttöön 12. heinäkuuta 1944
Palveluskäytöstä romutettu 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 1 860 t (kuiva)
2 570 t (max)
Pituus 110,57 m
Leveys 10,90 m
Syväys 3 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 36 solmua
Miehistöä 179
Aseistus 4 × 4,5" (114 mm) QF Mk IV -tykkiä yksiputkisina CP Mk V -asennuksina
2 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk IV asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk V asennuksena
2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mk III asennuksina
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 2 x kiskoa, joissa 70 syvyyspommia

HMS Zest (viirinumerot R02 (1944-1954) ja F102 (1958-1968)) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Z-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa ja sen jälkeen tyypin 15 nopeaksi sukellusveneentorjuntafregatiksi muutettuna.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Z-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 12. helmikuuta 1942 John I. Thornycroft and Companyltä. Sen köli laskettiin 21. heinäkuuta telakkanumerolla 4034 ja alus laskettiiin vesille 14. lokakuuta 1943. Alus valmistui 20. heinäkuuta 1944.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zest siirtyi heinäkuun 1944 lopulla koeajojen ja varustamisen päätyttyä Scapa Flowhun, jossa se oli elokuun Kotilaivastossa koulutettavana. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi laivueeseensa aloittaen laivastoyksiköiden suojaamisen. Alus torjui 31. joulukuuta sukellusveneitä luoteisen reitin alueelta HMS Orwellin ja HMS Zephyrin kanssa.[1]

Alus suojasi 11. tammikuuta 1945 HMS Opportunen, HMS Cavendishin ja HMS Zodiacin kanssa risteilijä HMS Didoa ja saattuetukialuksia HMS Premieriä sekä HMS Trumpeteria. Osaston tehtävänä oli suojata miinanlaskua ja merenkulun häirintäoperaatiota Norjan rannikolla (operaatiot Spellbinder ja Gratis). Alus palasi 13. tammikuuta osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 3. helmikuuta HMS Onslaughtin, HMS Opportunen, HMS Serapiksen, HMS Zambesin, HMS Zealousin, HMS Zebran ja Kanadan laivaston HMCS Siouxin kanssa risteilijä HMS Bellonaa ja saattuetukialuksia HMS Campaniaa sekä HMS Nairanaa. Osaston tehtävänä oli suojata Venäjälle matkannutta saattuetta JW64. Alus erkani 14. helmikuuta saattueesta HMS Zambesin, HMS Zealousin ja HMCS Siouxin kanssa evakuoimaan Soroyalta 500 siviiliä saaren jouduttua Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Alukset laskivat evakuoidut maihin Murmanskissa.[1]

Se liittyi 17. helmikuuta palaavaan saattueeseen RA64 samojen alusten mukana. Aluksen lähistöllä olleeseen korvetti HMS Bluebelliin osui sukellusveneen U-711 laukaisema akustinen torpedo, mikä upotti kohteensa nopeasti. HMS Zest ja HMS Opportune etsivät merestä eloonjääneitä, mutta kolmesta löydetystä miehistönjäsenestä ainoastaan yksi toipui muiden menehtyessä. Alus erkani 27. helmikuuta saattueesta palaten Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi 20. maaliskuuta HMS Onslowin, HMS Serapiksen, HMCS Haidan ja HMCS Siouxin kanssa risteilijä HMS Bellonaa ja saattuetukialuksia HMS Premieriä, HMS Searcheriä sekä HMS Queeniä. Osaston tehtävänä oli laskea miinoja ja häiritä Norjan rannikkoliikennettä operaatio Cupolassa.[1]

Alus suojasi 18. huhtikuuta HMS Offan, HMS Zealousin, HMS Zephyrin, HMS Zodiacin, Kanadan laivaston hävittäjien HMCS Haidan, HMCS Huronin ja HMCS Iroquoisin ja Norjan laivaston hävittäjän KNM Stordin kanssa risteilijä HMS Bellonaa sekä saattuetukialuksia HMS Premieriä' ja HMS Vindexiä. Osaston tehtävänä oli suojata Venäjälle matkannutta saattuetta JW66 Kuolan niemimaalle. Alus erkani 25. huhtikuuta osallistuttuaan hävittäjäsuojauksen mukana sukellusveneiden etsintään Kuolan niemimaan rannikolta.[1]

Alus liittyi 29. huhtikuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA66. Se erkani 5. toukokuuta HMS Zealousin ja HMS Zodiacin kanssa saattueesta liittyäkseen Kotilaivastoon. Seuraavana päivänä nimetyt alukset sekä HMS Zephyr suojasivat risteilijöitä HMS Birmingham ja HMS Dido matkalla Kööpenhaminaan, jossa ne vastaanottivat Saksan laivaston risteilijöiden Nürnbergin ja Hipperin antautumisen. Alus vapautettiin 13. toukokuuta tehtävistään Kööpenhaminassa ja se aloitti paluumatkan HMS Birminghamin ja HMS Zephyrin kanssa.[1]

Kesäkuusta alkaen alus osallistui laivueen mukana alueiden uudelleen miehitykseen sekä erilaisiin laivasto-operaatioihin. Se osallistui Euroopan sotatoimien päättymisjuhlallisuuksiin Woolwichissa HMS Myngsin ja HMS Zealousin kanssa.[1]

Japanin antauduttua HMS Zest palveli Kotilaivaston 4. Hävittäjälaivueessa vuoteen 1947 lukuunottamatta modernisointia Leithissä 1945. Alus poistettiin heinäkuussa 1947 palveluksesta ja se siirrettiin Sheernessin reserviin, mistä se palasi palvelukseen jo seuraavana vuonna. Alus sijoitettiin torpedokoulutuksen koululaivaksi Portlandiin, kunnes se siirrettiin syyskuussa 1952 Noren paikallislaivueeseen. Alus palveli laivueessa, kunnes se poistettiin palveluksesta helmikuussa 1954 ja alus sijoitettiin Chathamin reserviin.[1]

Tyypin 15 -fregatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Zest valittiin maaliskuussa 1956 muutettavaksi tyypin 15 sukellusveneidentorjuntafregatiksi. Muutostoiden valmistuttua Chathamin telakalla 1958 alus aloitti palveluksensa Londonderryssä 3. Koulutuslaivueessa uudella viirinumerolla F102. Laivueen lakkauttamisen yhteydessä alus siirrettiin 4. Fregattilaivueeseen, kunnes se määrättiin huollettavaksi Maltalle 1961.[1]

Aluksen palattua telakalta se liittyi Kauko-Idän laivaston 24. Saattajalaivueeseen, jossa se palveli palveluksesta poistamiseensa saakka 1968. Se oli Plymouthin reservissä, kunnes se sijoitettiin poistolistalle 1969. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi aluksen romuttamisen Arnott Youngille Dalmuiriin. Hinaaja Bustlerin hinatessa alusta romutettavaksi se karkasi touvista. Touvin uudelleen kiinnityksen jälkeen alus saapui romuttamolle 18. heinäkuuta 1970.[1]

Päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Roger Bertram Nettleton Hicks, DSO 6. kesäkuuta 1944 - 23. lokakuuta 1945[2]
  • Fiddian-Green 1964-1968

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)*English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]