RMS Queen Mary

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RMS Queen Mary
RMS Queen Mary
RMS Queen Mary
Lippuvaltio Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Kotipaikka Liverpool
Omistaja Cunard Line
Tilattu 2. elokuuta 1929
Kölinlasku 1. joulukuuta 1930
Vesillelasku 26. syyskuuta 1934[1]
Neitsytmatka 27. toukokuuta 1936
Kohtalo Poistettiin käytöstä 11. joulukuuta, 1967 Toimii ravintolana
Tekniset tiedot
Kansien määrä 12
Pituus 297,2 [1] m
Leveys 36,1 [1] m
Uppouma 81 961[1] t
Koneisto 4x Parson höyryturbiini
Nopeus maksiminopeus 32.6 solmua (60 km/h) km/h
Matkustajia 2139
Miehistö 1101


RMS Queen Mary oli Cunard Linen valtamerilaiva. Se liikennöi vuosina 19361967 pohjoisella Atlantilla. Sen rakensi John Brown and Company Clydebankissä Skotlannissa. Laiva nimettiin Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsijan Yrjö V:n puolison kuningatar Maryn mukaan.[1]

RMS Queen Marya alettiin rakentaa 1930-luvun alkupuolella, ja neitsytmatkansa alus teki toukokuussa 1936. Alus oli toisessa maailmansodassa joukkojenkuljetusaluksena, minkä jälkeen se palasi matkustajaliikenteeseen vuonna 1947. Varsinainen matkustajaliikenne loppui lokakuussa 1967. Aluksen uudeksi omistajaksi tuli Long Beachin kaupunki Kaliforniassa, jossa RMS Queen Mary toimii nykyisin hotelli-, museo- ja ravintolalaivana.[2] Queen Marylla on kuvattu kaksiosainen Riivatut talot-jakso. Se on myös esittänyt S.S. Poseidonia vuoden 1972 S.S Poseidonin seikkailussa, alkuperäistä Titanicia vuoden 1979 minisarjassa SOS Titanic ja uudelleenrakennettua Titanic 2:ta samannimisessä suoraan DVD:lle julkaistussa vuoden 2010 elokuvassa.[3]

Aluksen nimi ja rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiva nimettiin kuningas Yrjö V puolison kuningatar Maryn mukaan. Laivan tuleva nimi haluttiin pitää mahdollisimman pitkään salassa, ja vesillelaskuun saakka laiva tunnettiin yksinkertaisesti nimellä "Cunardin runko nro. 534". Tarinan mukaan Cunard suunnitteli laivan nimeksi annettavan "Victoria", koska perinteisesti yhtiön laivojen nimet päättyivät 'ia'. Kun yhtiön edustajat pyysivät Yrjö V lupaa nimetäkseen laivan Ison-Britannian "suurimman kuningattaren" mukaan, vihjasi kuninkaan vaimo oman nimensä käyttämisestä. Ja tarinan mukaan, delegaatiolla ei ollut muuta vaihtoehto kuin ilmoittaa, että laivan nro. 534 nimeksi tultaisiin antamaan RMS Queen Mary. Yrityksen edustajat kuitenkin kiistivät tämän tarinan ja sen todenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa, koska perinteisesti hallitsijoiden nimiä on annettu vain Kuninkaallisen laivaston taistelulaivoille. On todennäköisempää, että nimeen Queen Mary päädyttiin kompromissina. Cunard oli nimittäin hieman aiemmin sulautunut White Star Line -varustamoon, jonka laivat perinteisesti oli nimetty 'ic'-päätteisiksi.[4]

RMS Queen Maryn radiohytti

Laivan rakentaminen alkoi joulukuussa 1930 Skotlannissa Clyde-joen varrella sijaitsevalla John Brown & Company -yhtiön telakalla. Työt pysähtyivät joulukuussa 1931 suuren laman seurauksena. Cunard vetosi Britannian hallitukseen saadakseen lainan pystyäkseen rakentamaan laivan valmiiksi. Hallitus myönsi lainan ei vain Queen Maryn valmiiksi saattamiseen, vaan myös sisaraluksen rakentamiseen. Sisaralus, laiva numero 552 nimettiin myöhemmin RMS Queen Elizabethiksi. Yksi lainan ehdoista oli, että Cunard sulautuu taloudellisissa vaikeuksissa olevaan White Star Line -varustamoon, joka tuolloin oli Cunardin pääkilpailija Britanniassa. Sulautuminen toteutettiin huhtikuussa 1934, minkä jälkeen työt Queen Maryn rakentamiseksi jatkuivat välittömästi ja laiva laskettiin vesille 26. syyskuuta 1934.

RMS Queen Mary hotellina

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo aiemmin oli rakennettu Queen Mary -niminen höyryturbiinilaiva. Cunard pääsi laivan rakentajan kanssa sopimukseen siitä, että tälle laivalle annettaisiin uusi nimi TS Queen Mary II ja niinpä uudelle laivalle voitiin antaa nimi RMS Queen Mary.

RMS Queen Maryn paino laivan lähtiessä neitsytmatkalleen Southamptonista Englannista 27. toukokuuta 1936 oli 80774 tonnia. Laivan kilpailijan SS Normandien alkuperäinen paino oli ollut 79280 tonnia, mutta sitä oli muokattu talvella 1935 niin että se säilytti asemansa suurimpana valtamerilaivana.[5]

Queen Mary osoittautui kuitenkin nopeimmaksi laivaksi. Elokuussa 1936 se voitti nopeimmasta Atlantin ylityksestä jaettavan Blue Riband-palkinnon. Laivan keskinopeus oli 30,14 solmua (55,82 km/h) matkalla länteen ja 30,63 solmua (57,39 km/h) itään päin kuljettaessa. Palkinnon aiempi haltija oli 'Normandie', joka voitti palkinnon jälleen vuonna 1937. Kuitenkin vuonna 1939 Queen Mary jälleen vei palkinnon nimiinsä kulkemalla matkan länteen päin 30,99 solmun (57,39 km/h) nopeudella ja itään päin nopeudella 31,69 solmua (58,69 km/h). Nämä ennätykset pysyivät voimassa vuoteen 1952 asti.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maxtone-Graham. John: The Only Way to Cros. McMillan USA, 1989. 978-0020960102. (englanniksi)
  • Tuoteryhmä: Vuosisatamme kroniikka. Jyväskylä ja Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951202893X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f RMS Queen Mary ocean-liners.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  2. Ghosts of the Queen Mary in Long Beach legendsofamerica.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  3. THE QUEEN MARY ON FILM jimusnr.com. Viitattu 15.7.2015. (englanniksi)
  4. Maxmtone-Graham 1978. s. 288 - 289.
  5. Kronikka 1989 s. 471.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta RMS Queen Mary.