HMS Carysfort (R25)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston Ca-luokan hävittäjää. Muita saman nimisiä aluksia, katso HMS Carysfort.
HMS Carysfort
HMS Carysfort
HMS Carysfort
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 12. toukokuuta 1943
Laskettu vesille 25. heinäkuuta 1944
Palveluskäyttöön 10. helmikuuta 1945
Palveluskäytöstä helmikuu 1969
myyty romutettavaksi 1970
Tekniset tiedot
Uppouma 1710 t (kuiva)
2520 t (max)
Pituus 111 m
Leveys 10,90 m
Syväys 3,0 m
Koneteho 40000 shp
Nopeus 37 solmua
Miehistöä 186
Aseistus 3 x 4,5"/L45 (114 mm) QF Mk IV -tykkiä yksiputkisina CP Mk V -asennuksina
2 x Bofors 40 mm/L60 -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk IV -asennuksena
4 x Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä yksiputkisina Mk III -asennuksina
2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä kaksiputkisena Mk V asennuksena
10 x 21" (533 mm) torpedoputkea
4 x syvyyspomminheitintä ja 2 x kiskoa, joissa 70 syvyyspommia

HMS Carysfort (viirinumero R25) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Ca-luokan hävittäjä, joka palveli vuosina 1945–1969.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ca-luokka

Alus tilattiin 16. helmikuuta 1942 Cammell Lairdilta Birkenheadistä nimellä HMS Pique osana 11. hätälaivuetta (engl. 11th Emergency Flotilla). Tilaus siirrettiin elokuussa J. Samuel White and Companylle Cowesiin ja aluksen nimi vaihdettiin HMS Carysfortiksi amiraliteetin päätettyä nimetä perustettavan laivueen alukset Ca-alkuisin nimin. Sen köli laskettiin 12. toukokuuta 1943 ja alus laskettiiin vesille 25. heinäkuuta 1944. Alus valmistui 10. helmikuuta 1945.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Carysfort aloitti 10. helmikuuta 1945 vastaanottotestit. Testien päätyttyä ja varustamisen jälkeen alus siirtyi Scapa Flow'hun, jonne se saapui 20. helmikuuta koulutukseen. Koulutuksen päätyttyä 21. maaliskuuta alus liittyi Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueeseen. Laivueen mukana alus suojasi raskaita pinta-aluksia ja valvoi luoteisen reitin (engl. North West Approaches) sekä Pohjanmeren merenkulkua.[1][2]

Alus kuului 4. toukokuuta Kotilaivastosta koottuun osastoon, joka hyökkäsi Narvikin länsipuolen meriliikennettä vastaan. Tämän operaatio Judgementiin kootun osaston muut alukset olivat saattuetukialukset HMS Searcher, HMS Queen ja HMS Trumpeter, risteilijät HMS Norfolk ja HMS Diadem sekä hävittäjät HMS Opportune, HMS Savage, HMS Scourge ja HMS Zambesi. Operaatio Judgementissa upposivat emälaiva 'Black Watch, sukellusvene U-711 sekä yksi troolari. Alus suojasi 6. toukokuuta HMS Searcheria ja HMS Trumpeteria yhdessä HMS Norfolkin, HMS Zambesin, HMS Obedientin, HMS Opportunen ja HMS Orwellin kanssa. Osasto suojasi Skagerrakin läpi Kööpenhaminaan matkanneita HMS Didoa ja HMS Birminghamia sekä niitä suojanneita hävittäjiä (operaatio Cleaver). Kööpenhaminassa osasto vastaanotti Saksan laivaston risteilijöiden Prinz Eugenin ja Nürnbergin antautumisen.[1]

Kesäkuussa 1945 Carysfort avusti Kotilaivaston mukana vapautettujen alueiden uudelleenmiehityksessä, kunnes se määrättiin Devonportin telakalle viimeisteltäväksi. Se oli telakalla 19. kesäkuuta - 12. syyskuuta, jona aikana sen taistelunjohtojärjestelmät viimeisteltiin. Alus määrättiin heinäkuussa Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon ja se aloitti telakalla valmistautumisen siirtoon. Alus aloitti järjestelmätestit Portlandissa, mistä se vapautui 28. syyskuuta. Lokakuussa testejä jatkettiin Maltalla, ja testien päätyttyä sen oli tarkoitus aloittaa matka Itä-Intian laivastoon. Japanin antauduttua alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin Portsmouthissa reserviin.[1][2]

Aluksen ollessa Gibraltarilla se huollettiin 15. elokuuta - 28. marraskuuta 1947 ja Portsmouthissa 8. toukokuuta - 8. syyskuuta 1950. Tammikuussa 1951 alus valittiin modernisoitavaksi. Yarrow shipbuildersilta tilattiin 22. huhtikuuta 1953 aluksen modernisointi ja se siirrettiin 23. tammikuuta 1954 Scotstounissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen 14. joulukuuta 1956.[2]

Alus liitettiin 6. hävittäjälaivueeseen, jonka mukaan se palveli Kotilaivastossa sekä Välimeren laivastossa. Syyskuussa 1959 alus siirrettiin 8. hävittäjälaivueeseen korvaamaan HMS Cheviot. Se aloitti palveluksensa uudessa laivueessa 8. syyskuuta ja alus saapui Kauko-itään 22. marraskuuta. Se kävi joulukuussa 1961 Singaporessa huollettavana. Alus oli 3. joulukuuta 1962 alkaen huollettavana Gibraltarilla, mistä se palasi palvelukseen toukokuussa 1964 liitettynä Välimeren laivaston 27. saattajalaivueeseen. Kuitenkin alus palveli lokakuusta 1967 lokakuuhun 1968 Kauko-idässä Indonesian rauhattomuuksien aikana. Tämän jakson aikana alus kolaroi useaan otteeseen lievästi: 27. marraskuuta 1964 hinaaja Islegarthin kanssa, 8. helmikuuta 1966 Ranskan merivoimien sukellusveneen Morsen kanssa ja 30. lokakuuta 1964 MV Dieverien kanssa.[2]

Alus poistettiin palveluksesta helmikuussa 1969 ja se sijoitettiin reserviin. Se sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin 23. lokakuuta 1970 BISCOlle. Alus saapui hinattuna 13. marraskuuta romutettavaksi John Cashmore Limitedille Newportiin.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Naval-history.net - HMS Carysfort
  2. a b c d e English, John s. 120