HMS Searcher (D40)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisessa maailmansodassa palvelleesta Attacker-luokan saattuetukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMS Searcher.
HMS Searcher
HMS Searcher
HMS Searcher
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Seattle Tacoma Shipbuilding Corporation, Virginia
Kölinlasku 20. helmikuuta 1942
Laskettu vesille 20. kesäkuuta 1942
Palveluskäyttöön 7. huhtikuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu Yhdysvaltain laivastolle 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 14 400 t (kuormattu)
Pituus 149,81 m
Leveys 32 m
Syväys 7,9 m
Koneteho 8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus 18 solmua (33 km/h)
Miehistöä 646
Aseistus 2 × 4" (102 mm) tykkiä
4 × kaksiputkista 40 mm ilmatorjuntatykkiä
20 × 20 mm yksiputkista ilmatorjuntatykkiä
20 lentokonetta

HMS Searcher (viirinumero D40) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Attacker-luokan saattuetukialus toisessa maailmansodassa.

Aluksen valmisti Seattle Tacoma Shipbuilding Corporation Virginiassa kauppalaivana. Aluksen kölilaskettiin 20. helmikuuta 1942 ja se laskettiin vesille 20. heinäkuuta. Yhdysvaltain laivasto lunasti 27. heinäkuuta aluksen muutettuna saattuetukialukseksi nimellä USS AVG-22. Willamette Iron and Steel Works Portlandissa Oregonissa viimeisteli aluksen, joka siirrettiin 7. huhtikuuta 1943 Tacomassa päivää ennen valmistumistaan Kuninkaalliselle laivastolle nimellä HMS Searcher. Alus varustettiin hyökkäystukilaivaksi, jonka tehtävänä oli maihinnousujen tukeminen.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Searcher oli maaliskuussa 1943 Portlandissa valmistajan koeajoissa, mistä se siirrettiin huhtikuussa Tacomaan. Alus otettiin 7. huhtikuuta 1943 valmistajan telakalla Tacomassa Kuninkaallisen laivaston palvelukseen nimellä HMS Searcher. Se valmistui seuraavana päivänä, jonka jälkeen alus valmistautui merikokeisiin. Alus siirtyi 28. huhtikuuta Puget Soundiin hyväksyntätesteihin. Sille asennettiin seuraavana päivänä magneettisuuden poistaja ja sitä seuraavana päivänä koeajot alkoivat.[1]

Aluksella todettiin 1. toukokuuta konehuoneessa ongelmia, jotka vaativat välitöntä huomiota. Alus palasi vielä samana päivänä telakalta. Se siirrettiin seuraavana päivänä varustettavaksi Esquimaltiin, jossa se siirretiin telakalle. Alus jatkoi 7. toukokuuta koeajoja, joihin sisältyi aseiden testaus. Aluksella todettiin 10. toukokuuta neljän tuuman ilmatorjuntatykeillä ammuttaessa vuoto, minkä vuoksi se siirrettiin 12. toukokuuta telakalle.[1]

HMS Searcher siirtyi 13. toukokuuta telakalta palattuaan Panamaan. Alus siirtyi 24. toukokuuta edelleen Karibian merelle liittyäkseen saattueeseen HX saattueeseen Atlantin ylitystä varten. Matkan aikana alus kärsi 27. toukokuuta myrskyssä pahoja vaurioita, minkä vuoksi matkan määränpääksi vaihdettiin Norfolk Virginiassa. Alus saapui 1. kesäkuuta Norfolkiin, jossa se siirrettiin telakalle korjattavaksi. Telakalta valmistuttuaan alus matkasi New Yorkiin, josta se jatkoi 30. kesäkuuta matkaansa Liverpooliin saattueen HX246:n mukana.[1]

Alus erkani 14. heinäkuuta saattueesta saavuttuaan Liverpooliin. Alus siirrettiin telakalle viimeisteltäväksi palvelukseen Kuninkaallisessa laivastossa. Se määrättiin lokakuussa läntisen reitin alaisuuteen ja se otti kannelleen Laivaston ilmavoimien 882 ja 898 laivueiden Wild catit sekä henkilöstön. Se aloitti 6. lokakuuta kouluttautumisen Clydessä, josta se määrättiin suojaamaan saapuvaa saattueita ON207 ja HX262.[1]

HMS Searcher matkasi marraskuussa Argentiaan Newfoundlandiin, jossa se aloitti palveluksensa 12. marraskuuta. Alus aloitti joulukuussa Atlantin saattueiden suojaamisen. Se suojasi 20. joulukuuta Yhdysvaltalaisen tankkerisaattueen UC8 Atlantin ylitystä. Aluksella todettiin 29. joulukuuta konevika, minkä vuoksi Yhdysvaltain laivaston hävittäjä USS Hopping suojasi aluksen matkan New Yorkiin korjattavaksi.[1]

1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Searcher siirrettiin 5. tammikuuta 1944 telakalle korjattavaksi. Alus jatkoi 7. helmikuuta telakalta palattuaan Atlantin saattueiden suojaamista. Alus aloitti 10. helmikuuta matkan Liverpooliin, jonne se saapui 22. helmikuuta koulutettavaksi. Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi 18. maaliskuuta Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 30. maaliskuuta saattuetta JW58 saattuetukialusten HMS Emperorin, HMS Pursuerin ja HMS Fencerin sekä Kotilaivastosta muodostetun osaston kanssa. Osaston lentokoneet hyökkäsivät 3. huhtikuuta Norjan rannikolla altavuonossa piileskelleen Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin kimppuun operaatio Tungstenissa. Operaatiosta vapauduttuaan alus palasi osaston mukana Scapa Flowhun valmistautumaan iskuihin Norjan rannikkoliikennettä vastaan.[1]

Alus oli 9. huhtikuuta suojaamassa Kuolan niemimaalta palaavaa saattuetta RA58, mistä se palasi 14. huhtikuuta Scapa Flowhun. Alus liittyi 21. huhtikuuta osastoon, jonka tehtävänä oli uusia isku Tirpitziä vastaan. Operaatio kuitenkin viivästyi huonon sään vuoksi, kunnes se peruutettiin 25. huhtikuuta. Aluksen lentokoneet iskivät 26. huhtikuuta Bodön ja Rörvikin alueen meriliikennettä vastaan (operaatiot Ridge Able ja Ridge Baker), jolloin Bodön alueella upotettiin kolme alusta ennen operaation peruuttamista huonon sään vuoksi.[1]

HMS Searcher osallistui 6. toukokuuta lentotukialus HMS Furiousin, risteilijä HMS Berwickin ja hävittäjien HMS Savagen, HMS Wizardin, HMS Wakefulin, HMCS Algonquinin, ORP Piorunin ja ORP Blyskawican kanssa iskuun Norjan rannikolle operaatio Croquetissa, jolloin upotettiin SS Almor sekä vaurioitettiin SS Saarburgia ja kolmea pienempää alusta. Aluksen lentokoneet iskivät 8. toukokuuta HMS Strikerin ja HMS Emperorin koneiden tukemana Kristiansundin edustalla olleeseen saattueeseen sekä maakohteisiin operaatio Hoopsissa. Osaston palattua Scapa Flowhun HMS Searcher matkasi Rosythiin huollettavaksi ennen siirtoa läntisen reitin alaisuuteen.[1]

Aluksen palattua telakalta se siirtyi 31. toukokuuta Clydeen saattuetehtäviin. Alus suojasi 11. kesäkuuta saattuetta OS80/KMS54 ja 22. kesäkuuta saattuetta SL161/MKS52 matkalla Liverpooliin. Se erkani saattueesta 1. heinäkuuta palaten Clydeen. Alus määrättiin heinäkuussa Gibraltarille Force H:hon tukemaan suunniteltua maihinnousua Etelä-Ranskaan (operaatio Dragoon ex-Anvil).[1]

Aluksen 898 laivue yhdistettiin 5. heinäkuuta 882 laivueen kanssa. Alus lähti 15. heinäkuuta Maltalle liittyäkseen HMS Attackeriin, HMS Emperoriin, HMS Khediveen, HMS Hunteriin, HMS Pursueriin, USS Tulagiin ja USS Kasaan Bayhin, joista muodostettiin Task Force 88 (TF88) Yhdysvaltain laivaston alaisuuteen. HMS Searcher liittyi 25. heinäkuuta Maltalla TF88:aan ja edelleen Task Group 88.1:een (TG88.1), johon kuuluivat saattuetukialukset HMS Attacker, HMS Emperor, HMS Khedive, HMS Pursuer ja HMS Pursuer, risteilijät HMS Royalist ja HMS Delhi, hävittäjät HMS Troubridge, HMS Tuscan, HMS Tyrian, HMS Teazer, HMS Tumult, HMS Wheatland ja Kreikan laivaston hävittäjä Navarinon.[1]

Alus osallistui maihinnousun valmistaviin harjoituksiin, kunnes se lähti 12. elokuuta Maltalta osaston alusten mukana. Aluksen koneet suojasivat 15. elokuuta alkaen laivasto-osastoa, toimivat tykistöntulenjohtajina ja rynnäköivät maamaaleihin maihinnousun aikana, kunnes alus lähti TG88.1 alusten mukana Maddalenaan täydennettäväksi.[1]

HMS Searcher palasi sillanpäähän 21. elokuuta, jolloin sen lentokoneet iskivät vetäytyvien saksalaisjoukkojen kimppuun Rhonen laaksossa. Alus purjehti 24. elokuuta osaston mukana Maddalenaan täydennettäväksi, jossa ollessaan TG88.1 hajoitettiin 27. elokuuta. Alus vapautui samalla operaatiosta, jolloin se aloitti matkan Maltalle.[1]

Alus siirtyi 30. elokuuta Aleksandriaan, jossa se liitettiin Aegeanmerelle sijoitettuihin laivastovoimiin tukemaan alueen saarten takaisin valtausta. Sen lentokoneet iskivät 9. syyskuuta yhdessä HMS Hunterin, HMS Khediven ja HMS Pursuerin koneiden kanssa saksalaisten meriliikennettä vastaan sekä tukivat saarten takaisin valtausta operaatiossa Outing I.[1]

HMS Searcherin koneet suojasivat 15. lokakuuta Kitheran kanavan miinanraivausta, kunnes alus matkasi 17. lokakuuta Aegeanmerelle jatkamaan operaatioita. Alus palasi 21. lokakuuta Aleksandriaan, jolloin se vapautui palveluksesta Välimerellä.[1]

Alus aloitti 1. marraskuuta matkan Gibraltarille, josta se jatkoi matkaansa 8. marraskuuta edelleen Belfastiin. Aluksen koneet ja lentohenkilöstö siirrettiin 12. marraskuuta maihin Belfastissa, mistä alus jatkoi seuraavana päivänä matkaansa Greeniin telakalle. Alus siirrettiin 15. marraskuuta telakalle huollettavaksi.[1]

1945[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Searcherin palasi palvelukseen 29. tammikuuta 1945 ja samana päivänä alukselle siirtyi 882 laivueen kalusto ja henkilöstö. Alus oli helmikuun koulutettavana Clyden harjoitusalueella, joka päättyi 4. maaliskuuta aluksen aloittaessa laivastopalveluksen. Samana päivänä alukselle laskeutui kaksi 746 laivueen Fairey Fireflytä.[1]

Alus määrättiin suunniteltuihin lentokonemiinoituksiin ja meriliikenteen häirintään operaatio Cupolaan. Se teki 20. maaliskuuta viimeisen miinoituslentonsa ja iskunsa Norjan rannikolle saattuetukialusten HMS Premierin ja HMS Queenin kanssa suojanaan risteilijä HMS Bellona ja hävittäjät HMS Onslow, HMS Zest, HMS Serapis, HMCS Haida, HMCS Iroquois. Alus iski 26. maaliskuuta Trondheimin alueen meriliikenteeseen HMS Queenin kanssa operaatio Prefixissä. Operaatio oli tulokseton, koska alueella ei havaittu meriliikennettä.[1]

Saattuetukialukset HMS Searcher, HMS Puncher, HMS Queen ja HMS Trumpeter määrättiin operaatio Newmarketiin, jossa oli tarkoitus iskeä sukellusvenetukikohtaan Kilbotnissa lähellä Narvikia. Osasto lähti merelle suunnitelman mukaisesti, mutta operaatio peruutettiin 6. huhtikuuta huonon sään vuoksi. Osasto palasi Scapa Flowhun.[1]

Alus iski toukokuun alussa Narvikin länsipuolisen merialueen liikennettä vastaan sekä 4. toukokuuta Kilbotnin sukellusvenetukikohtaan HMS Queenin ja HMS Trumpeterin kanssa operaatio Judgementissa. Saattuetukialusten suojana olivat risteilijät HMS Diadem ja HMS Norfolk sekä hävittäjät HMS Carysfort, HMS Opportune, HMS Savage, HMS Scourge ja HMS Zambesi, joihin vielä liittyi myöhemmin HMS Obedient ja HMS Orwell. Iskussa upotettiin sukellusvene U-711, joka oli sodan viimeinen lentokoneiden upottama saksalainen sukellusvene.[1]

Alus matkasi 6. toukokuuta Kööpenhaminaan Kotilaivaston osaston mukana, jossa vastaanotettiin Saksan laivaston antautuminen 9. toukokuuta. Alus lähti 10. toukokuuta paluumatkalle Scapa Flowhun, jossa se määrättiin huollettavaksi ennen siirtoaan Itä-Intian laivastoon. Se siirrettiin 15. toukokuuta Clydessä telakalle.[1]

HMS Searcher määrättiin kesäkuussa telakalla ollessaan Itä-Intian laivaston 21. lentotukialusviirikköön Trincomaleehen. Alukselle kuormattiin heinäkuussa sen palattua telakalta 24 Grumman Wildcat hävittäjää kuljetettavaksi Itä-Intian laivastolle. Alus aloitti matkan Trincomaleehen.[1]

Alus saapui elokuussa Cochiniin, jossa sen kuljettamat lentokoneet siirrettiin maihin. Alus jatkoi matkaansa Colombon kautta Trincomaleehen. Alus ei kerennyt osallistua sotatoimiin ja se lähti 19. syyskuuta kotimatkalle. Alus saapui 9. lokakuuta Clydeen, jossa sen lentokoneet siirrettiin maihin ja alus poistettiin palveluksesta. Aluksen varastojen tyhjentämisen sekä brittiläisten laitteiden poistamisen jälkeen alus aloitti 14. marraskuuta matkansa Yhdysvaltoihin minimimiehistöllä.[1]

HMS Searcher palautettiin 29. marraskuuta Norfolkin laivastotukikohdassa Yhdysvaltain laivastolle, joka sijoitti sen poistolistalle 7. helmikuuta 1946. Alus myytiin 1952 kreikkalaiselle laivayhtiölle J & AT Vatisille, joka nimesi sen SS Captain Theoksi. Alus myytiin 1966 kiinalaiselle laivanvarustajalle Tung Chao Yungille, joka nimesi sen SS Oriental Bankeriksi. Se romutettiin 21. huhtikuuta 1976 Kaohsiungissa Taiwanissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Poolman Kenneth: Allied Escort Carriers of World War Two in action. Avon: Blandford Press, 1988. ISBN 0-7137-1221-X.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Brown, David (ed.): The British Pacific and East Indies Fleets - "The Forgotten Fleets" 50th Anniversary. Liverpool, Englanti: Brodie Publisher Ltd, 1995. ISBN 1-874447-28-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]