George Charles de Hevesy syntymänimeltään György Hevesy (tunnetaan myös nimellä Georg Karl von Hevesy) (1. elokuuta 1885, Budapest – 5. heinäkuuta 1966, Freiburg) oli unkarilainen fysikaalinen kemisti. Hänelle myönnettiin Nobelin kemianpalkinto vuonna 1943 keksimästään tavasta käyttää radioaktiivisia isotooppeja kemiallisten reaktioiden mm. eläinten aineenvaihdunnan tutkimisessa merkkinä reaktiosta.
Vuonna 1923 de Hevesy löysi Hafniumin yhdessä Dirk Costerin kanssa.
Kun Saksa miehitti toisessa maailman sodassa Tanskan, de Hevesy liuotti Max von Lauen ja James Franckin kultaiset Nobel-mitalit kuningasveteen estääkseen niitä joutumasta natsien varastamiksi. Hän piilotti liuoksen hyllyyn laboratorioonsa kööpenhaminalaiseen Niels Bohr-instituuttiin. Sodan jälkeen palatessaan laboratorioonsa hän huomasi liuoksen vahingoittumattomaksi ja saosti kullan liuoksesta. Nobel-säätiö valmisti uudet palkinnot uudelleen alkuperäisestä kullasta.
De Hevesy meni naimisiin Pia Riisin kanssa vuonna 1924. He saivat pojan ja kolme tytärtä.
Aiheesta muualla[muokkaa]
| 1901–1925 |
1901: van 't Hoff 1902: Fischer 1903: Arrhenius 1904: Ramsay 1905: von Bayer 1906: Moissan 1907: Buchner 1908: Rutherford 1909: Ostwald 1910: Wallach 1911: Curie 1912: Grignard, Sabatier 1913: Werner 1914: Richards 1915: Willstätter 1918: Haber 1920: Nernst 1921: Soddy 1922: Aston 1923: Pregl 1925: Zsigmondy
|
| 1926–1950 |
1926: Svedberg 1927: Wieland 1928: Windaus 1929: Harden, von Euler-Chelpin 1930: Fischer 1931: Bosch, Bergius 1932: Langmuir 1934: Urey 1935: F. Joliot-Curie, I. Joliot-Curie 1936: Debye 1937: Haworth, Karrer 1938: Kuhn 1939: Butenandt, Ružička 1943: de Hevesy 1944: Hahn 1945: Virtanen 1946: Sumner, Northrop, Stanley 1947: Robinson 1948: Tiselius 1949: Giauque 1950: Alder, Diels
|
| 1951–1975 |
1951: McMillan, Seaborg 1952: Martin, Synge 1953: Staudinger 1954: Pauling 1955: du Vigneaud 1956: Hinshelwood, Semjonov 1957: Todd 1958: Sanger 1959: Heyrovský 1960: Libby 1961: Calvin 1962: Perutz, Kendrew 1963: Ziegler, Natta 1964: Hodgkin 1965: Woodward 1966: Mulliken 1967: Eigen, Norrish, Porter 1968: Onsager 1969: Barton, Hassel 1970: Leloir 1971: Herzberg 1972: Anfinsen, Moore, Stein 1973: E. O. Fischer, Wilkinson 1974: Flory 1975: Cornforth, Prelog
|
| 1976–2000 |
1976: Lipscomb 1977: Prigogine 1978: Mitchell 1979: Brown, Wittig 1980: Berg, Gilbert, Sanger 1981: Fukui, Hoffmann 1982: Klug 1983: Taube 1984: Merrifield 1985: Hauptman, Karle 1986: Herschbach, Lee, Polanyi 1987: Cram, Lehn, Pedersen 1988: Deisenhofer, Huber, Michel 1989: Altman, Cech 1990: Corey 1991: Ernst 1992: Marcus 1993: Mullis, Smith 1994: Olah 1995: Crutzen, Molina, Rowland 1996: Curl, Kroto, Smalley 1997: Boyer, Walker, Skou 1998: Kohn, Pople 1999: Zewail 2000: Heeger, MacDiarmid, Shirakawa
|
| 2001– |
2001: Knowles, Noyori, Sharpless 2002: Fenn, Tanaka, Wüthrich 2003: Agre, MacKinnon 2004: Ciechanover, Hershko, Rose 2005: Grubbs, Schrock, Chauvin 2006: Kornberg 2007: Ertl 2008: Shimomura, Chalfie, Tsien 2009: Ramakrishnan, Steitz, Yonath 2010: Heck, Suzuki, Negishi 2011: Shechtman 2012: Lefkowitz, Kobilka
|
Unkari
Saksa
Nobelin kemianpalkinto (1943)
