Ford Mustang (1964)

Ford Mustang (1. sukupolvi)
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat  Meksiko  Venezuela
Valmistaja	Ford
Valmistusvuodet	1964–1973
Korimalli	2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet
Luokka	poniauto
Seuraaja	Ford Mustang 2. sukupolvi
Teknisesti samankaltaisia	Ford Falcon
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	takaveto
Infobox OK

Pääartikkeli: Ford Mustang

Ensimmäisen sukupolven Mustang on amerikkalaisen Fordin maaliskuusta 1964 vuoteen 1973 valmistama malli. Mustangin esittely loi Yhdysvaltain henkilöautomarkkinoille täysin uuden poniauto-luokan. Auton ominaispiirteisiin kuuluivat pitkä keula ja lyhyt perä, ja tämä design sai pian seuraajia muiden valmistajien malleista.

Mustang tuli markkinoille hardtop- ja convertible-versioina, fastback tuli myyntiin elokuussa 1965. Koska alkuperäinen Mustang perustui alustaltaan Ford Falcon -mallin tekniikkaan, se luokiteltiin aluksi kompaktiluokan autoksi.

Jokaisen uudistuksensa yhteydessä Mustang kasvatti sekä kokoaan että tehoaan. Mallivuodelle 1971 auton ulkoasu muuttui edeltäjiinsä verrattuna täysin uudenlaiseksi. Mustangin alkuvuosien huiman kysynnän tasaantuessa, ja hevosvoimasodan mentyä ohitse jopa hieman laskiessa, Fordilla oli oltu jo hyvissä ajoin liikkeellä uuden mallin suunnittelun suhteen. Uusi pienempi, ja lähempänä mallin alkuperäistä ideaa ollut toinen sukupolvi tuotiin markkinoille mallivuodelle 1974. Tämä oli Fordille lievää parempi onnenpotku, sillä loppuvuodesta 1973 alkanut öljykriisi romahdutti vähääkään muskeliautoa muistuttaneiden autojen markkinat lopullisesti.

Historia

Mustangin historia alkoi jo vuonna 1962, kun Fordin varapääjohtaja, markkinoinnista vastaava Lee Iacocca päätti että Ford tarvitsee uuden, edullisen urheiluautomallin. 1950-luvun puolivälissä lanseerattu Ford Thunderbird oli kasvanut kaksipaikkaisesta alustaan seuraavalla vuosikymmenellä suureksi nelipaikkaiseksi loistoautoksi, ja ainoa yhdysvaltalainen urheiluauto, Chevrolet Corvette oli yli 4 000 dollarin hinnaltaan useimpien autonostajien ulottumattomissa, ja kysyntään vastasivat edulliset englantilaiset urheiluautomallit. Fordilla siis nähtiin olevan markkinarako, kun sodan jälkeiset suuret ikäluokat ostaisivat ensimmäisen autonsa.

Fordin muotoiluosaston johtaja Gene Bordinant luonnosteli uuden mallin suuntaviivat ja muotoilijat John Najjar ja Jim Sipple aloittivat alustavan suunnittelun kaksipaikkaiseksi urheiluautoksi suunnittelija Roy Lunnin johdolla, muotoilija Phil Clarkin mallipiirrosten pohjalta; auton mallinimeksi harkittiin muun muassa Cheetahia, Pumaa, Thunderbird II:ta, Cougaria, Coltia, Special Falconia, Torinoa ja Mustangia, mutta tiettävästi ilmailua harrastava John Najjar sai auton nimetyksi toisen maailmansodan kuuluisan hävittäjän mukaan Mustangiksi.

Mustang I (1962)

Alustavien suunnitelmien pohjalta rakennettiin nopeasti, 22 viikossa, Trautman-Barnesin erikoisautojen rakennuspajalla Los Angelesissa putkirunkoinen alumiinilevykorinen, keskimoottorinen, kaksipaikkainen urheiluauto, joka teki ensiesiintymisensä Yhdysvaltojen Grand Prix -ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa lokakuussa 1962. Autossa oli Cardinal-konseptiautoa varten alun perin kehitetty, epätavallinen 90-hevosvoimainen tehoinen 91-kuutiotuumainen V4-moottori, jossa oli yksikurkkuinen Solex-kaasutin. Myöhemmin tämä V4-moottori oli pienin muutoksin käytössä Fordin eurooppalaisissa malleissa ja Saabin 95/96-malleissa. Mustang I painoi vain noin 600 kiloa ja saavutti 120 mailin (193 km/h) huippunopeuden.

Vaikka auto saikin innostuneen vastaanoton, Lee Iacocca kuitenkin totesi, ettei kyseessä ollut hänen haluamansa volyymiauto.

Mustang II (1963)

Ykkösmallin näin jäätyä pelkäksi uuden mallinimen lanseeraajaksi, muotoiluosasto tuotti vuoden 1962 kesän ja syksyn aikana useita täysikokoisia savimalleja kiilamaista I-mallia selvästi perinteisemmästä etumoottorisesta pikkucoupésta.

Mallit, joissa näkyi selviä piirteitä muun muassa Thunderbirdistä, eivät kuitenkaan tyydyttäneet Iacoccaa, ja hän julisti yhtiön sisäisen suunnittelukilpailun, jonka voittivat Fordin Lincoln-Mercury-divisioonan suunnittelijat David Ash ja Joseph Oros. Auton suunnittelu jatkui 1963 Ford Falconin alustalle, ja tuotantomalli alkoi hiljalleen muotoutua, nokan muodon ollessa pisimpään hakusessa; Mustang II:n ajokelpoista prototyyppiä myös esiteltiin automessuilla ja U.S. Grand Prix -ajoissa Watkins Glenissä, New Yorkissa, lokakuussa 1963.

Mustangin tuotantomallin pitämiseksi mahdollisimman edullisena, sen tuli mahdollisimman pitkälle perustua johonkin jo tuotannossa olevaan malliin, joksi valittiin Fordin pienin silloinen automalli Falcon – ensimmäiset Mustangit valmistettiinkin Michiganin Dearbornissa sijainneessa Falcon-tehtaassa.

1964–1966

Ford Mustang 1964–1966
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat  Meksiko  Venezuela
Valmistaja	Ford
Valmistusvuodet	1964–1966
Korimalli	2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet
Muotoilija	Joe Oros David Ash Gale Haldeman Charlie Phaneuf (fastback) Philip T. Clark (Mustang I -konsepti) John Najjar (Mustang I -konsepti)
Teknisesti samankaltaisia	Ford Falcon
Tekniset tiedot
Moottori	2,8 l Thriftpower R6 3,3 l Thriftpower R6 4,3 l Windsor V8 4,7 l Windsor V8 289 cu in Windsor Hi Perf V8
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	3-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen manuaali 2-vaihteinen automaatti
Mitat
Massa	1 109 kg (perus)
Pituus	4 613 mm
Akseliväli	2 743 mm
Leveys	1 732 mm
Korkeus	1 300 mm
Infobox OK

Tuotantoon tullut Mustang oli saatavana kaksiovisena, nelipaikkaisena, itsekantavakorisena hardtop-coupéna ja convertible-avomallina. Auton akseliväli oli 275 senttimetriä ja kokonaispituus 461 senttimetriä. Sen etu- ja taka-akselisto oli suoraan peräisin Falconista ja joitain pisteosia oli Falconin lisäksi Ford Fairlanesta.

Korimuotoilu oli kuitenkin täysin omansa; ohjaamo oli työnnetty tavallista taemmaksi, minkä ansiosta autossa oli pitkä nokka ja lyhyt perä, ja kori oli normaalia perheautoa matalampi. Korin kyljissä oli takalokasuojiin päättyvät valeilmanotto-syvennykset muistuttamassa ykkösmallista, jäähdyttimen säleikkö oli koristeltu suurella laukkaavaa hevosta kuvaavalla merkillä ja takavalot oli jaettu kolmeen pystyosaan.

Moottorivaihtoehtoina oli kuusisylinterinen 2,8-litrainen, jonka vaatimattomat 101 hevosvoimaa olivat kuitenkin kaukana auton urheilullisesta ulkomuodosta. Toinen kuusisylinterinenmoottori oli 116-hevosvoimainen 3,3-litrainen. V8-moottorivaihtoehdot olivat kaksikurkkuisella kaasuttimella varustettu 164-hevosvoimainen 4,3-litrainen, 210 hevosvoiman 4,7-litrainen tai sama nelikurkkuisena 225-hevosvoimaisena. Kesäkuussa tarjolle tuli niin sanottu K-code eli 4,7-litrainen (271 hv) moottori nelikurkkuisin kaasuttimin. K-code-moottoristen autojen etulokasuojiin kiinnitettiin ”High Performance” -mallia ilmaisevat merkit.

Vaihteistona oli kaikissa malleissa vakiona kolmivaihteinen manuaalivaihteisto, optiona nelivaihteinen manuaalivaihteisto (ainoa vaihtoehto K-codessa) sekä kaksivaihteinen Cruise-O-Matic-automaattivaihteisto.

Jarruiksi voi valita tehostamattomien sijaan tehostetut rumpujarrut; kummankin vaihtoehdon jarrutusteho tosin häipyi muutaman täysjarrutuksen jälkeen. Sen sijaan Mustangin nelimäntäisillä satuloilla varustetut levyjarrut olivat tehokkaat. Sähköä autoon toimitti vanhanaikainen tasavirtalaturi, joka vaihtui jo syksyllä vaihtovirtalaturiksi.

Mustangin myyntifilosofia oli edullinen perusmalli, johon saattoi vaihtaa ja lisätä osia. Auton houkuttelevat mainokset saivat aikaan suoranaisen ostoryntäyksen, ja amerikkalaisen nelipaikkaisen auton lyhettetty versio täytti kaikki mies- ja naisasiakkaiden odotukset. Vaikka ajo-ominaisuudet eivät olleet Mustangin parasta antia, se hankki hyvän imagon, joka takasi erinomaisen myynnin. Mittavasta lisävarusteluettelosta johtuen valmistuslinjoilta tuskin tuli ulos montakaan täysin identtistä Mustangia. Useimmista aikalaisistaan poiketen Mustangissa oli vakiona erilliset etuistuimet, yhtenäisen ”sohvan” tosin sai lisävarusteena. Istuimet ja muu verhoilu olivat vinyyliä (keinonahkaa), autossa oli myös vakiona kokolattiamatto. Myös erikoispölykapselit olivat vakiovaruste.

Turvavarusteeksi oli mahdollista tilata etuistuimille lantioturvavyöt. Ohjauspyörä oli ”urheilullisesti” alumiinikeskiöinen, mutta aikansa tapaan ohut- ja suurikehäinen. Alkuajan vaakasuora mittaristo taas ei poikennut mitenkään tavanomaisen perheauton mittaristosta. Vaihteenvalitsin sijaitsi lattialla. Auton pituus/leveys/korkeus oli 461 × 173 × 130 senttimetriä ja se painoi mallista riippuen 1 170–1 360 kiloa.

Markkinointi

Suomalaisittain mielenkiintoista on, että Ford Mustang esiteltiin yleisölle Suomessa Jyväskylässä Are Oy:n autonäyttelyssä 12. huhtikuuta 1964. Tämä oli siis ennen kuin Yhdysvalloissa, jossa se esiteltiin 13. huhtikuuta alkaneessa New Yorkin autonäyttelyssä.

Samaan aikaan kun lopullista tuotantomallia hiottiin valmistuskuntoon, Fordin markkinointiosasto suunnitteli uutuuden myyntikampanjaa. Vuosittaiseksi myyntitavoitteeksi oli otettu varovainen 100 000 kappaletta ja lähtömyyntihinta oli 2 320,96 dollaria eli noin puolet Chevrolet Corvetten hinnasta.

Vaikka uutuuden mallinimi olikin peräisin lentokoneelta, mainonnassa sille haluttiin aivan muu assosiaatio. 1960-luku oli muun ohessa television kulta-aikaa ja aikansa suosituin tv-ohjelmatyyppi oli lännensarjat (Bonanza, Wagontrain, Rawhide, The Virginian jne.). Ei siis ihme että autokin haluttiin yhdistää villin lännen avoimiin preerioihin ja tehdä siitä vapauden symboli.

Mustangin pitämiseksi otsikoissa markkinointiosasto suunnitteli useita pr-temppuja, esimerkiksi Henry Ford II:n veljenpoika ajoi lounaalle Detroitin keskustaan mustalla esituotanto-Mustangilla ja Newsweek uutisoi tapauksen.

Huhtikuun 16. päivä sanomalehdissä julkaistiin ilmoitus, jonka mukaan ”illan jännittävin tv-ohjelma tulee olemaan mainos kello 21.00” ja illalla 29 miljoonaa katsojaa näki uuden automallin yhtaikaisen paljastuksen ABC-, NBC-, ja CBS-kanavilla.

Mustangia rekisteröitiin kalenterivuonna 1965 kaikkiaan 518 252 kappaletta. Seuraavan vuoden malleissa oli muun muassa uusi krominen jäähdytinseleikkö, joka korvasi aiemman kennomaisen säleikön, ja kojetaulu uusittiin. Vuosi 1966 oli kaikkien aikojen menestyksekkäin Mustangille, sillä sen tuotantolinjoilta valmistui vuoden aikana 607 568 autoa. Seuraavana vuonna kilpailu poniauto-luokassa kiristyi, sillä Plymouth Barracudan ja Dodge Chargerin myötä Mustang sai uusia vakavasti otettavia kilpailijoita. Mercury vastasi haasteeseen tuomalla markkinoille Cougar-mallinsa. Pontiac esitteli Firebirdinsä, ja Chevrolet lisäsi mallistoonsa urheilullisen Corvair Monza Spyderin. Vuoden 1967 Mustangin tuotanto putosi jonkin verran ja linjalta valmistui 472 121 autoa.

1965 Mustang AWD -prototyyppi

Vuonna 1965 Ferguson Research Ltd. osti kolme porrasperä-Mustangia ja muutti ne nelivetoisiksi. Projektin tarkoituksena oli edistää Ferguson Formula 4WD -järjestelmän tunnettuuta ja myyntiä. Vastaavaa järjestelmää oli käytetty F1-luokan Ferguson P99 -kilpa-autossa ja se tulisi käyttöön Jensen FF:ssä, jota pidetään yleisesti ensimmäisenä sarjavalmisteisena nelivetoisena henkilöautona. Kuten Jensen FF:ssä, myös AWD-Mustangissa järjestelmän ominaisuuksiin kuului lukkiutumaton jarrujärjestelmä, kauan ennen kuin siitä tuli autoilun arkipäivää.

Tekniset tiedot 1964-1966

Malli Moottorin nimi	170 Six (std) Mustang Six	200 Six (std)	260 V8 (opt)	289 V8 (opt)	289 V8 (opt) Challenger V8	289 V8 (opt) Challenger Special V8	289 High-Performance V8 (opt) Challenger High Performance V8 (1965) Cobra V8 (1966)
Valmistusaika	1964	1965–66	1964		1965–66		6/1964–66
Kaasutin	1-kurkk.		2-kurkk.	4-kurkk.	2-kurkk.	4-kurkk.
Puristussuhde	8,7:1	9,2:1	8,8:1	9,0:1	9,3:1	10,0:1	10,5:1
Ominaisuudet	hydrauliset nostimet						kovat nostimet, kaksoispakoputkisto
Teho	101 hv	120 hv	164 hv	210 hv	200 hv	225 hv	271 hv
Vaihteisto std	3-Speed Manual		Synchro-Smooth Drive		Syncro-Smooth Drive
Vaihteisto opt.	4-Speed Manual			4-Speed Manual
	Cruise-O-Matic
3-Speed Manual = 3-portainen manuaali, jossa 1. vaihde synkronoimaton Syncro-Smooth Drive = 3-portainen manuaali, jonka kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu Cruise-O-Matic = Fordin valmistama 3-portainen automaatti

• 
  Hardtop
• 
  Fastback
• 
  Convertible
• 
  1966 Ford T-5- emblemmi (Saksa).
• 
  Keulan eri ilmeet.
• 
  1965 Ferguson AWD -prototyyppi.

1967–1968

Ford Mustang 1967–1968
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat  Meksiko  Venezuela
Valmistaja	Ford
Valmistusvuodet	1966–1968
Korimalli	2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen cabriolet
Luokka	poniauto
Muotoilija	Ross Humphries
Tekniset tiedot
Moottori	3,3 l Thriftpower 4,3 l Windsor V8 4,7 l Windsor V8 289 cu in Windsor Hi Perf V8 4,9 l Windsor V8 6,4 l FE V8 7,0 l Cobra Jet V8 (Shelby GT 500-KR)
Polttoaine	bensiini
Vetotapa	takaveto
Vaihteisto	3-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen manuaali 2-vaihteinen automaatti
Mitat
Massa	1 251 kg (perus)
Pituus	4 663 mm
Akseliväli	2 743 mm
Leveys	1 801 mm
Korkeus	1 311 mm
Infobox OK

Mustang sai ensimmäisen kasvojenkohotuksensa mallivuodelle 1967. Mallin saaman hyvän vastaanoton siivittämänä Fordin designerit olivat piitäneet uudistuvasta mallista hieman aiempaa suurempikokoisen. Vaikka Lee Iacocca myöhemmin arvosteli Mustangin paisuttamista, muutokset tehtiin hänen hyväksyminään. Kasvaneen pituuden, leveyden ja korkeuden myötä myös auton matkustamo ja tavaratila olivat aiempaa suuremmat. Ulkopuolen visuaalisiin muutoksiin kuuluivat koverat takavalot, kyljen valeilmanottoaukkojen uudet muodot, kromiset kylkikoristeet (1968), kulmikas taustapeili sekä vuosittaiset koristekapselien ja tankin korkin ulkonäkömuutokset. Teknisellä puolella suurin uudistus oli isolohkoisten V8-moottorien lisääminen valikoimaan. 289 high-performance -optiomoottorin yläpuolelle oli tuotu uudempi, Ford Thunderbird -mallistosta peräisin ollut, nelikurkkuisella kaasuttimella varustettu, 335-hevosvoimainen, 390-kuutiotuumainen FE-perheen moottori. Car and Driver kellotti vuoden 1968 390 GT -mallille 14,8 sekunnin varttimailiajan ja 94,6 mailin (152,24 km/h) loppunopeuden. Joulukuussa 1967 Ford polkaisi käyntiin Cobra Jet -ohjelmansa, valmistamalla Super Stock -drag-racing-luokkaan 50 Wimbledon White -valkoista fastback-Mustangia. Huhtikuun 1. päivänä vuonna 1968 335-hevosvoimainen 428 Cobra Jet tuli tehdasoptioksi Mustang GT coupé-, fastback- ja convertible-malleihin. Tällä optiolla varustetut autot olivat helposti tunnistettavissa konepeiton mustasta raidoituksesta ja toimivasta skuupista, joka ohjasi ajoviiman ilmansuodattimelle alipainetoimisen läppäventtiilin kautta.

Mallivuodelle 1967 Mustangin sisutus muuttui täydellisesti. Vakiovarustus tarjosi seitsemän täysvinyyliverhousta. Lisäksi autoon oli valittavissa Interior Decor Option -paketti, johon kuului seitsemän yleillistä täysvinyyliverhoilua, kattokonsoli jossa karttavalot (hardtop ja fastback), ovivalot, kojelaudan paneli harjattua alumiinia sekä sähkökello. V8-moottorien kanssa mittaristoon sai optiona kierroslukumittarin. Vuoden 1967 uutuuksiin kuului muun muassa Tilt-Away-ohjauspyörä, joka kääntyi sivuun kun auton ovi avattiin. Ohjauspyörän kallistus oli säädettävissä yhdeksään eri asentoon. Valinnaisen SelectAire-ilmastointilaitteen suuttimet oli integroitu kojetaulun muotoihin. Valinnaisen keskikonsolin pystyi varustamaan uudella Stereo-Sonic-kasettisoitin/AM-radiolla. Keskikonsolissa olivat myös Convenience Control Panel -option merkkivalot, jotka muistuttivat kytkemään turvavyön, vapauttamaan seisontajarrun sekä varoittivat polttoaineen loppumisesta ja avoimesta ovesta. Mikäli autoon ei valittu keskikonsolia, tämän option valot sijaitsivat mittaristossa. Fastback-malliin oli mahdollista valita Sport Deck -optio, joka tarjosi alas taittuvan takaistuimen selkänojan. Convertibleen oli valittavissa lasinen, alastaittuva takaikkuna.

Vuodelle 1968 umpimallien etuistuimen reunapaikkojen vakiovarusteeksi tuli kolmipisteturvavyö, vuonna 1967 olkavyö oli vielä valinnaisvaruste. Muita vuoden 1968 uusia turvallisuusvarusteita olivat energiaa absorboivat ohjauspyörä ja rattiakseli sekä äärivalot ja sivuheijastimet edessä ja takana. Sisätaustapeili oli nyt liimattu tuulilasiin. Ulkoisesti näkyvin muutos oli ”FORD”-kirjaimien poistuminen keulapelliltä, kylkiin sai valinnaisena näyttävän C-raidoituksen. Teknisenä uutuutena vuonna 1968 oli nelikurkkuisella kaasuttimella vaustetun, 302-kuutiotuumaisen (4,9 l) V8-moottorin lisääminen valikoimaan.

Visuaalisesti Shelby-malleihin perustuva California Special Mustang, tai GT/CS-erikoismalli oli myynnissä ainoastaan Yhdysvaltain läntisissä osavaltioissa. Sen sisarmalli High Country Special oli myynnissä Coloradon Denverissä. Kun GT/CS oli saatavana ainoastaan coupé-korisena, High Country Special oli tarjolla fastback- ja convertible-muodossa mallivuosina 1966 ja 1967 ja coupéna 1968.

Vuoden 1968 Ford Mustang GT Fastback nousi ikoniksi sen jälkeen, kun se oli esiintynyt Steve McQueenin tähdittämässä elokuvassa Bullitt.

Tekniset tiedot 1967–1968

Malli Moottorin nimi	200 Six (std)		289 V8 (opt) Challenger V8		289 Premium Fuel V8 (opt) Challenger Special V8	302 (five liter) V8 (opt) Challenger Special V8	289 High Perf V8 (opt) Cobra V8	390 V8 (opt) Thunderbird V8	302 Hi Perf V8*	390 V8 (opt) Thunderbird Special V8
Valmistusaika	1967	1968	1967	1968	1967	1968	1967	1968		1967	1968
Kaasutin	1-kurkk.		2-kurkk.		4-kurkk.			2-kurkk.	4-kurkk.
Puristussuhde	9,2:1	8,8:1	9,3:1	8,7:1	9,8:1	10,0:1		10,5:1	11,0:1	10,5:1
Ominaisuudet	hydrauliset nostimet				kovat nostimet, kaksoispakop.	hydr. nostimet	kovat nostimet, kaksoispakop.	hydr.nostimet kaksoispakop.	kovat nostimet kaksoispakop.	hydr. nostimet	hydr.nostimet kaksoispakop.
Teho (Brake hp)	120 hv @ 4400 r/min	115 hv	200 hv @ 4400 r/min	195 hv	225 hv @ 4800 r/min	230 hv	271 hv @ 6000 r/min	280 hv	306 hv	320 hv @ 4800 r/min	325 hv
Vääntö	190 lbs-ft (257 Nm) @ 2400 r/min		282 lbs-ft (382 Nm) @ 2400 r/min		305 lbs-ft (413 Nm) @ 3200 r/min		312 lbs-ft (423 Nm) @ 3400 r/min			427 lbs-ft (579 Nm) @ 3200 r/min
Vaihteisto std	Synchro-Smooth Drive						-		4-spd Manual	lisämaksusta HD 3-speed	-
Vaihteisto opt.	-		4-Speed Manual				-			4-Speed Manual
	SelectShift Cruise-O-Matic Drive								-	SelectShift Cruise-O-Matic
* = Ainoastaan erikoistilauksesta Synchro-Smooth Drive = 3-portainen manuaali, jonka kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift Cruise-O-Matic Drive = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus

• 
  1968 Fastback
• 
  Convertible
• 
  1967 Shelby
• 
  1968 Shelby
• 
  Mustang GT/CS
• 
  Keulan eri ilmeet.

1969–1970

Ford Mustang 1969 – 1970
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat Dearborn, Michigan San Jose, Kalifornia Edison, New Jersey  Meksiko, Mexico City  Venezuela, Valencia
Valmistusvuodet	7/1968 – 6/1970
Korimalli	2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen convertible
Muotoilija	Gale Halderman (1966)
Tekniset tiedot
Moottori	200 cu in (3,3 l) Thriftpower 250 cu in (4,1 l) Thriftpower 302 cu in (4,9 l) Windsor V8 302 cu in (4,9 L) Boss V8 351 cu in (5,8 l) Windsor V8 351 cu in (5,8 l) Cleveland V8 390 cu in (6,4 l) FE V8 428 cu in (7,0 l) Cobra Jet & Super Cobra Jet V8 429 cu in (7,0 l) Boss V8
Vaihteisto	3-portainen manuaali 4-portainen manuaali 3-portainen automaatti
Mitat
Massa	3122 lb (1416 kg) (perus)
Pituus	187.5 in (4762 mm)
Akseliväli	108 in (2743 mm)
Leveys	71.7 in (1821 mm)
Korkeus	50.5 in (1283 mm)
Infobox OK

Mallivuoden 1969 kasvojenkohotus antoi Mustangille lisää kokoa. Akseliväli pysyi edelleen alkuperäisessä 108 tuumassa, mutta edeltäjäänsä verrattuna auto sai pituutta liki neljä- ja leveyttä puoli tuumaa. Myös auton paino nousi merkittävästi Vuoden 1969 malli on helposti tunnistettavissa maskiaukon molemmin puolin sijoitetuista tuplavaloista. Maskin keskellä aitauksessa laukkaava poni oli vaihtunut maskin kuljettajan puoleiselle sivulle sijoitettuun "pony and tribar" -logoon. Uusi kupera kylkipellitys lisäsi entisestään aiempaa matalamman korin pullistelevaa imagoa. Fastback-koriversio sai uuden nimen Sportsroof.

Mallivuodelle 1969 esiteltiin Mach 1 -versio, jossa yhdisteltiin kisakoneen ja GT-auton tyylillisiä ominaisuuksia. Auton kyljissä ja peräpeilissä oli heijastava teippiraidoitus, auki ponnahtava, pop-open-tankin korkki, kaksoispakoputkisto, mattamusta konepeitto valescoopilla ja NASCAR-tyyppinen konepeiton pinnikiinnitys. Korostetuin kirjaimin varustetut Goodyear Polyglas -renkaat oli istuttettu kisatyyppisille teräsvanteille. Valinnaisvarusteena oli saatavana toimiva "shaker"-scooppi. Nimitys tulee siitä että konepeiton reiän läpi tuotu scooppi, joka oli kiinni ilmansuodattimessa, värisi moottorin käydessä. Muita valinnaisvarusteita olivat takapään spoileri ja takaikkunan ritilä. Mach 1:n sisustus oli hyvää GT-luokkaa: teak-sävytetty kojetaulu ja puujäljitelmä-ohjauspyörä, korkeaselkänojaiset istuimet, paksumpi äänieristys, korin väriset kisataustapeilit auton molemmin puolin. Mach 1 löysi ystävänsä ja versiota myytiin sen ensimmäisenä vuotena 72 458 kappaletta.

Voimaversio Boss 302 luotiin vastaamaan Trans Am -sääntöihin. Boss 429 luotiin Ford 385 -sarjaan perustuvan Boss 429 -moottorin luokittelemiseksi NASCAR-sarjaan. Kuluttajamarkkinoille valmistettiin 1628 kappaletta Boss 302:aa ja 859 kappaletta Boss 429:ää, joten ne ovat melko harvinaisia malleja.

Vuoden 1969 uutuuksiin kuului myös GT-auton ja personal luxury -auton ominaisuuksia yhdistellyt Grande-versio. Siihen kuuluivat pehmeämpi jousitus, erikoispaksu äänieristys, istuimien tekstiili-vinyyliverhous, teak-sävytetty kojetaulu ja mittaristo, puujäljitelmä-ohjauspyörä ym. Tämäkin versio sai pajon ystäviä, Grande-versiota myytiin mallivuoden 1969 aikana 22 182 kappaletta.

Vuoden 1969 lukuisiin erikoismalleihin lukeutui myös lähinnä kuriositeetiksi jäänyt Mustang E, jota valmistettiin ainoastaan 50 kappaletta. Mallin voimalinjana oli 250-kuutiotuumainen rivikuutonen, vakioautomaatti korkean stall speedin momentinmuuntimella ja hyvin harva, 2.33:1 perävälitys. Näillä eväillä pyrittiin alhaiseen polttoaineenkulutukseen ja siksi Mustang E:hen ei ollut mahdollista saada esim. ilmastointilaitetta.

Mustang GT pudotettiin pois valikoimasta kesken mallivuotta 1969, koska uusi Mach 1 oli syönyt sen markkinat lähes täydellisesti. Kyseisenä vuonna myytiin ainoastaan 5396 GT-mallia.

Uusi, 155 hv:n 250 Thriftpower -rivikuutonen täytti aukon aiemman 200 Thriftpower-rivikuutosen ja V8-moottoripaletin välissä.

Vuodelle 1969 jatkettiin pääosin samoilla V8-moottoreilla, jotka kuuluivat tarjontaan jo vuotta aiemmin. Jonkin verran muutoksia oli kuitenkin tehty; 302 Windsor antoi nyt tehoa 220 hv eli aiempaa vähemmän, 390 FE -moottorin teho oli noussut 320 hv:aan ja vasta aivan hiljan markkinoille tuodulle 428 Cobra Jet -moottorille, Ram-Air -järjestelmällä tai ilman, ilmoitettiin 335 hv:n teho. Ford pyrki pitämään Mustangin markkinaosuuden hallussaan tiukasti kilpailluilla markkinoilla, jotka odottivat autoilta jatkuvaa uudistumista. Tähän tarkoitukseen Mustangin moottoripalettiin lisättiin uusi 351 Windsor (351W) V8, joka oli mahdollista valita joko 250- tai 290 hv:n versiona.

428 Cobra Jet -moottori jatkoi muutoksitta mallivuodet 1969 ja 1970. Tehdas ilmoitti sen tehoksi 335 hv, vaikka todellinen lukema oli lähellä 410:aa hevosvoimaa. Mikäli Cobra Jet Mustang tilattiin V tai W -koodin taka-akselilla (3.90 tai 4.30 lukkoperä), tämä poiki muutoksia myös moottoripuolelle, joiden tarkoituksena oli parantaa luotettavuutta stripillä. Parannuksiin kuuluivat öljynjäähdytin (jonka takia ilmastointia ei voitu valita), vahvempi kampiakseli ja kiertokanget sekä parannettu tasapainotus. Näillä muutoksilla toteutettu moottori sai nimen Super Cobra Jet.

Vuonna 1969 Shelby Mustangin valmistus siirtyi Fordin käsiin. Tästä huolimatta malli poikkesi ulkonäöltään vakio-Mustangista huomattavasti. Oman ilmeen mallille antoi lasikuituinen keulan jatkopala, joka kasvatti auton pituutta kolmella tuumalla, sen ympäri kiertävä puskuri ja keulapeiton viisi ilmanottoaukkoa. Tarjolla oli kaksi mallia, 290-hevosvoimaisella 351 Windsor (351W) -moottorilla varustettu GT-350 ja 428 Cobra Jet -moottorilla varustettu GT-500. Molemmat mallit olivat tarjolla sportsroof- ja convertible -versiona. Kaikki 1969–1970 Shelby Mustangit valmistettiin vuonna 1969. Mallin myynti ei vetänyt entiseen tapaan ja 789 myymätöntä vuoden 1969 autoa saivat uuden valmistenumeron ja ne myytiin mallivuoden 1970 autoina. Vuodelle 1970 autot saivat lisäksi keulan modifioidun ilmanohjaimen ja konepellin mustat raidat.

Vuodelle 1970 Mustang sai uuden, vähemmän aggressiivisen ulkonäön. Maski muuttui selkeän yksiosaiseksi ja tuplavalot jäivät pois. Kyljet muuttuivat aiempaa sileämmiksi ja takapyöränaukon valeilmanottoaukot oli siivottu pois. Takapaneli oli muuttunut koverasta tasaiseksi. Sisätilat pysyivät pääosin muuttumattomina.

Mallivuodelle 1970 351W V8 -moottorioptio korvattiin uudella 351 Cleveland (351C) V8:lla, joko kaksi- tai nelikurkkuisella kaasuttimella varustettuna. Jotkin vuoden 1969 puolella valmistuneet autot saivat vielä keulalleen 351W-moottorin. 351C 4V (koodi M) moottorin puristussuhde oli 11.0:1 ja se tuotti tehoa 300 hv (bhp) @ 5400 r/min. Uuteen tehomoottoriin oli yhdistetty ominaisuuksia Ford 385 -sarjan- ja Boss 302 -moottoreista, lisäksi sen ominaispiirteitä olivat ohutvalulohko ja sylinterikannen poly-angle-palotila ja canted -venttiilit. Termit tarkoittavat toisiinsa nähden kulmittain asennettuja venttiilautasia ja pyörein muodoin toteutettua monikulmiota.

Loppuvuodesta 1969 Ford valmisti Kansasin Ford-dealereille 96 kappaletta Mustang Twister Special -erikoismalleja. Twister Specialit olivat erikoisdekaaleilla varustettuja, Grabber Orange -värisiä Mach 1 -malleja. Ford valmisti myös joitain Sidewinder-erikoismallin autoja, jotka valmistettiin Dearbornissa, rahdattiin Omahaan ja myytiin Iowan ja Nebraskan osavaltioissa. Näiden väreinä olivat Grabber Green, Grabber Blue, Calypso Coral ja Yellow. Autojen teippiraidat kulkivat tavaratilassa ja ne asennettiin paikalleen dealereiden toimesta.

Tekniset tiedot 1969 – 1970

Malli	200 Six		250 Six	302 V8	302 "Boss" V8	351 V8			390 V8	428 Cobra V8	428 Cobra Jet Ram-Air V8	429 "Boss V8
Valmistusaika	1969	1970	1969-1970	1969	1970	1969-1970		1970	1969	1969-1970		1970
Kaasutin	1-kurkk.			2-kurkk.	4-kurkk.	2-kurkk.	4-kurkk.
Puristussuhde	8.8:1		9.0:1	9.5:1	10.5:1	9.5:1	10.7:1	11.0:1	10.5:1	10.6:1		10.5:1
Ominaisuudet	hydrauliset nostimet											kovat nostimet
Teho	115 hv	120 hv	155 hv	220 hv	290 hv	250 hv	290 hv	300 hv	320 hv	335 hv		375 hv
Vaihteisto
3-spd manual	std								–
Select-Shift	opt				–	opt						–
4-spd manual wide-ratio	–			opt						–
4-spd manual close-ratio	–				opt
3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus

• 
  Hardtop
• 
  Sportsroof
• 
  Convertible
• 
  Shelby
• 
  1970 Ford Mustang Grande
• 
  Keulan eri ilmeet

1971 – 1973

Ford Mustang 1971 – 1973
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat Dearborn, Michigan San Jose, Kalifornia Edison, New Jersey  Meksiko, Mexico City  Venezuela, Valencia
Valmistusvuodet	1970 – 1973
Korimalli	2-ovinen hardtop 2-ovinen fastback 2-ovinen convertible
Tekniset tiedot
Moottori	250 cu in (4,1 l) Thriftpower 302 cu in (4,9 l) Windsor V8 351 cu in (5,8 l) Cleveland V8 429 cu in (7,0 l) Cobra Jet & Super Cobra Jet V8
Vaihteisto	3-portainen manuaali 4-portainen manuaali 3-portainen automaatti
Mitat
Massa	3560 lb (1615 kg) (perus)
Pituus	189.5 in (4813 mm)
Akseliväli	109 in (2769 mm)
Leveys	74.1 in (1882 mm)
Korkeus	50.1 in (1273 mm)
Infobox OK

1971

Mallivuoden -71 Mustang esiteltiin syyskuussa 1970. Mallin valmistukselle oli näyttänyt vihreää valoa Fordin uusi pääjohtaja Semon "Bunkie" Knudsen. Uudistettu malli oli jälleen kasvanut kokoa. Leveyttä auto oli saanut lisää kolme tuumaa, näin Fordin isolohko-429 V8 mahtumaan sen keulalle, lokasuojien väliin.

Kuten aiemmin, korimalleja oli tarjolla kolme: Hardtop (base ja Grande), Sportsroof (base, Boss 351 ja Mach 1) ja convertible.

• 
  1971-72 hardtop
• 
  1971-72 hardtop Grande
• 
  1971-72 Grande, kuvassa näkyy perän tunnelback-muotoilu hyvin
• 
  1971-72 Mach 1
• 
  1971 Boss 351
• 
  1971-72 convertible

Hardtop

Vuoden 1971 uuden hardtop-korin silmiinpistävänä ominaispiirteenä oli perän "tunnelback"-muotoilu ja siihen liittyvät virtaavat takapilarien muodot. Grande-varustelun ulkoisia tunnuksia olivat vinyylikatto ja C-pilarin "Grande"-merkit.

Vuoden 1971 maaliskuun ja toukokuun välisenä aikana tarjolla oli Spring Special -erikoismalli, jossa hardtop-korimalliin oli yhdistetty Mach 1:n design-piirteitä, kuten kylkien teippiraidat, kaksivärimaalaus, uretaani-etupuskuri sekä lisävaloilla varustettu hunajakennomaski.

Sportsroof

Sportsroof-malli oli saatavana perusversion lisäksi urheilullisempana Mach 1 -versiona ja Boss 351 -tehoversiona.

Mach 1 -varustukseen kuului mm. kaksivärimaalaus, lokasuojien Mach 1 -dekaalit ja perän teippiraita Mach 1 -dekaalilla, kaksoispakoputkisto, korin väriset taustapeilien kuoret auton molemmin puolin ja konepellin NACA tai NASA -scoopit (molempia muotoja käytetään), jotka olivat toimivat Ram-Air -option kanssa. Mach 1:n vakiovarustukseen kuuluivat lisäksi uretaani-etupuskuri ja oransseilla sportlight-lisävaloilla varustettu maski. Vaikka Mach 1 assosioituu usein NASA-konepeltisenä mallina (kyseessä oli no-cost -optio), se voi olla myös lähempänä perusmallia, eli varustettu scoopittomalla konepellillä ja vakiomoottori 2V 302 V8:lla.

Boss 351 examples were similar in appearance to the Mach 1, and included a larger black-out hood than Mach 1's, front and rear spoilers, dual exhaust with no rear valance cutouts, and chrome bumpers paired with the sportlamp grill.

Convertible

Convertible-mallit oli varustettu sähkötoimisella kattomekanismilla ja lasisella takaikkunalla. Vuoden 1973 mallit olivat viimeiset avo-Mustangit, kunnes korimalli teki paluun vuonna 1982. Uusikoristen convertible-mallien varustukseen ei kuulunut mitään ulkoista varustepakettia niiden ensimmäisenä vuotena.

1972

1972 Sprint edition, Sportsroof

Kiristyneiden päästövaatimusten takia Boss 351 -malli ja 429-optiomoottori pudotettiin valikoimasta vuoden 1971 jälkeen, jolloin 351 V8:n variantit jäivät suurimmiksi saatavilla oleviksi moottoreiksi vuosina 1972 ja -73.

Totuttuun tapaan usean vakiomallisen sisustusvaihtoehdon lisäksi autoa pystyi personoimaan mieleisekseen erilaisten varustepakettien ja yksittäisten lisävarusteiden avulla. Uudistettu ulkopuolen "Decor Group" -paketti antoi hardtop- ja convertible -mallien ostajille mahdollisuuden varustaa autonsa Mach 1 -mallin tavoin kaksivärimaalauksella, lisävaloilla varustetulla hunajakennomaskilla ja uretaanipuskurilla.

Vuoden 1972 maaliskuun ja kesäkuun välisenä aikana oli myynnissä Olympic Sprint Edition -erikoismalli. Sprint-paketti oli saatavana Hardtop- ja Sportsroof -malleihin ja siihen kuului valkoinen väri vaaleansinisillä aksenteilla ja korin takaneljänneksen USA-vaakunadekaaleilla. Washington D.C:n vuosittaiseen kirsikankukkafestivaaliin toimitettiin vuonna 1972 50 kappaletta "Sprint"-väriteemalla toteutettua avomallia.

Vuosi 1972 oli Fordin suuritehoisten muskeliautojen ja moottoreiden viimeinen. Lajinsa viimeisiksi edustajiksi jäivät 398 kappaletta 351 HO -moottorilla varustettua autoa. Kyseinen moottori oli saatavilla jokaiseen koriversioon, ei ainoastaan Sportroof-malliin. Teknisiltä ominaisuuksiltaan 351 HO muistutti aiempaa Boss 351 -mallia: ei ilmastointia, neliportainen vaihteisto Hurst-shifterillä, 9-tuuman lukkoperä 3.91-välityksellä ym.

1973

Vuosi 1973 toi mukanaan kevyitä ulkonäkömuutoksia. Uretaanipuskurista tuli kaikkien mallien vakiovaruste ja sen koko kasvoi uusien turvallisuusvaatimusten mukaiseksi. Aiemmat maskin sportlamp-lisävalot toimivat nyt seisontavaloina ja suuntavilkkuina, samalla ne oli käännetty pystyasentoon. Mach 1 sai pitää oman hunajakennomaskinsa.

Mach 1:n kylkiteipit saivat uudet muodot ja 3/4-vinyylikatto oli mahdollista valita Sportsroof-korin vakio- ja Mach 1 -version yhteydessä. Uutena optiona tarjolle tuli viisiaukkoiset, kiillotettua takoalumiinia olevat vanteet, jotka korvasivat Magnum 500 -vanteet.

Mallivuoden 1973 Mustang oli alkuperäisen idean pohjalta kovasti muuttuneen poniauton viimeinen painos. Seuraavan sukupolven Ford Pinto-perustainen Mustang II painotti taloudellisia arvoja.

Tekniset tiedot 1971

Vuonna 1972 amerikkalaiset ajoneuvovalmistajat siirtyivät moottorien tehon ja vääntömomentin ilmoittamisessa SAE netto -muotoon, aiemman SAE brutto (gross) -muodon sijaan. Tämä tekee vuosimallien 1971 ja -72 välisen ominaisuuksien vertailun hankalaksi. Samaan aikaan kiristyneet päästövaatimukset pudottivat moottoritehoja jopa huomattavassa määrin. Jotta edllisvuodesta todella reilusti alaspäin pudonneet teholukemat eivät olisi aiheuttaneet ostajien keskuudessa suotta hämmennystä, monet valmistajat jättivät nämä tiedot brosyyreistään pois. Vuoden 1973 Mustangin myyntiesitteessä ei mainita mallien voimalinjasta mitään, sen sijaan siinä keskitytään sisutukseen, ulkonäköön ja turvallisuusvarusteisiin. Ero muutaman vuoden takaisiin esitteisiin ja mainoksiin on silmiinpistävä ja kertoo hyvin markkinoiden muuttumisesta.

Malli	250 Six	302 V8	351 V8		351 H.O. Dual Ram-Air V8	429 CJ V8	429 CJ-R Dual Ram-Air V8
Kaasutin	1-kurkk.	2-kurkk.		4-kurkk.
Puristussuhde	9.0:1			10.7:1	11.7:1	11.3:1
Ominaisuudet	hydrauliset nostimet, Boss 351 ja Drag Pack -optio: kovat nostimet
Teho	145 hv	210 hv	240 hv	285 hv	330 hv	370 hv
Vaihteisto
3-spd manual	X	X	X
Select-Shift	X	X	X	X		X	X
4-spd manual wide-ratio				X	X
4-spd manual close-ratio						X	X
3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus

Malli	3-spd manual	Select-Shift	4-spd manual
250 1V Six	X	X
302 2V V8	X#	X
351 2V V8	X#	X
351 4V V8		X	X
# = Ei saatavana Kaliforniassa 3-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu 4-Speed Manual = kaikki vaihteet synkronoitu SelectShift = Fordin 3-portainen automaatti, jossa manuaalikäyttömahdollisuus

• 
  Hardtop
• 
  1973 Mach 1
• 
  1973 Convertible
• 
  Keulan eri ilmeet

Muita variantteja

Pieni määrä Meksikossa valmistettuja autoja varustettiin Shelby de Mexico -yhtiön lisenssillä GT-351 -varustepaketilla. Belgialainen Shelby-dealeri Claude Dubois modifioi Euroopan markkinoille 14 autoa Shelby Europa -varustuksella ja dekaaleilla.

Myynti Suomessa

Vuonna 1965 Ford Mustang maksoi Suomessa 4735 cm³:n V8-moottorilla varustettuna 20 700 markkaa. Samassa hintaluokassa sen kanssa olivat muiden muassa yhdysvaltalaiset Buick Special, Chevrolet Impala, Dodge Coronet, Oldsmobile F85 ja Plymouth Fury sekä eurooppalaiset Jaguar Mark II, Mercedes-Benz 220, Opel Admiral ja Volvo P1800. Vaikka Mustangin kohderyhmänä olivat nuoret ja nuorekkaat autoilijat, suomalaisilla nuorilla oli tuskin varaa edes unelmoida siitä. Suomen automarkkinoita hallitsivat niin kutsutut kansanautot Fiat 600, Ford Anglia, Austin ja Morris Mini sekä Volkswagen Kupla. Mustangeja myytiin Suomessa vuosina 1965–1967 noin 150 kappaletta. Turkulainen autourheilija Jouko Valli kilpaili Mustangilla rata-ajoissa, vaikka suurimpien autojen luokka ei herättänyt mainittavaa kiinnostusta sen enempää yleisössä kuin kilpailijoissakaan. Vuodesta 1968 lähtien Ford Mustangia, kuten muitakin yhdysvaltalaisia Fordeja, tuotiin Suomeen lähinnä näyteautoina ja erikoistilauksesta.

Lähteet

• Fria, Robert: Mustang Genesis: The Creation of the Pony Car. McFarland & Co Inc, 2010. ISBN 978-0786458400. (englanniksi)
• Gunnell, John: Standard Catalog of American Cars, 1946-1975. Krause Publications, 1982. ISBN 978-0873410274. (englanniksi)
• Flory J."Kelly" jr: American Cars, 1946-1959: Every Model, year by year. Krause Publications, 2008. ISBN 978-0786432295. (englanniksi)
• Langworth, Richard: Great American Automobiles of the 50's. Beekman House; 1 St UK edition, 1989. ISBN 0-85429-738-3. (englanniksi)
• Sedgwick, Michael: Auto 1950- ja 1960-luvulla. Beekman House, 1981. ISBN 9512038218.
• Wilson, Quentin: Suuri autokirja: Legendaariset autot. readme.fi, 2014. ISBN 9789522208651. (englanniksi)

Aiheesta muualla

1964

• 1964 Ford Mustang -esitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1964 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1964 Ford Mustang -videoita

1965

• 1965 Ford Mustang -esitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1965 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1965 Ford Mustang -videeoita

1966

• 1966 Ford Mustang -esitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1966 Ford Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1966 Ford Mustang -videoita

1967

• 1967 Mustang, myyntiesitteitä ym. (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1967 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1967 Mustang -videoita

1968

• 1968 Mustang, myyntiesitteitä ym.^{[vanhentunut linkki]}
• 1968 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1968 Mustang -videoita

1969

• 1969 Mustang myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1969 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1969 Mustang -videoita

1970

• 1970 Mustang myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1970 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1970 Mustang -videoita

1971

• 1971 Mustang, myyntiesitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1971 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1971 Mustang, videoita

1972

• 1972 Mustang, myyntiesite (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1972 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1972 Mustang, videoita

1973

• 1973 Mustang, myyntiesite (Arkistoitu – Internet Archive)
• 1973 Mustang, amerikkalaisia lehtimainoksia
• 1973 Mustang, videoita

Ford USA aikajana 1946-1979

Luokka

1940

1950

1960

1970

6

7

8

9

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

Subcompact

Pinto

Fiesta

Compact

Falcon

Falcon

Falcon

Maverick

Fairmont

Granada

Mid-size

Falcon 70½

Fairlane

Fairlane

Fairlane

Fairlane

Torino

Torino

Torino

LTD II

Full-size

Deluxe

Ford

Deluxe

Mainline

Mainline

Super Deluxe

Custom Deluxe

Customline

Customline

Custom

300

Custom

Custom

Custom

Crestline

Fairlane

Fairlane

Fairlane

Galaxie

Galaxie

Galaxie

Galaxie

XL

XL

LTD

LTD

LTD

Station wagon

Parklane

Del Rio

Ranch Wagon

Ranch Wagon

Ranch Wagon

Ranch Wagon

Ranch Wagon

Ranch Wagon

Country Sedan

Country Sedan

Country Sedan

Country Sedan

Country Sedan

Country Squire

Country Squire

Country Squire

Country Squire

Country Squire

Country Squire

Personal luxury

Thunderbird

Thunderbird

Thunderbird

Thunderbird

Thunderbird

Thunderbird

Thunderbird

Sports

Thunderbird

Mustang

Mustang

Mustang