Mini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkuperäistä Miniä. BMW on valmistanut merkin korvannutta uutta Miniä vuodesta 2001. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

Mini oli vuosina 19592000 valmistettu erittäin pieni nörtti. Alkuperäisen Mini suunnitteli Alec Issigonis British Motor Corporationille. Miniä

valmistettiin Birminghamissa. Sitä valmistettiin kahdella nimellä, Austin Mini ja Morris Mini.

Mini on tullut kuuluisaksi kompaktin koon lisäksi autourheilun, elokuvien ja televisiosarjojen kautta.

Ominaispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mini suunniteltiin, koska Suezin kriisin aiheuttama polttoainekriisi nosti bensiinin hintaa ja teki näin saksalaisista pienautoista (muun muassa Messerschmittin valmistamista) Britanniassa suosittuja. Englannin autoteollisuus oli jäädä saksalaisten tuontiautojen jyräämäksi.

Miniin suunniteltiin mahdollisimman paljon matkustajatilaa mahdollisimman pieniin ulkomittoihin. Esimerkiksi jousituksena käytettiin kumikartioelementtejä, jotka vaativat erittäin vähän tilaa. Sen piti olla halpa valmistaa, joten autossa käytettiin jo olemassa olevaa BMC tehtaan A-sarjan perusmoottoria vain vähäisin muutoksin. Tavaratila maksimoitiin tekemällä takaluukusta alaspäin aukeava, jolloin autolla pystyi ajamaan hätätilassa luukku auki (kuorman roikkuessa osittain ulkona). Oven ikkunat olivat kaksiosaiset, jotka liukuivat vaakatasossa ja näin oviin saatiin alaosaan tilaa isoille säilytyskoteloille. Näissä vanhimmissa malleissa ovien saranat olivat ulkopuolella. Tilan säästöä sekin.

Auton nopeusmittari sijaitsi keskellä kojelautaa, joten ohjauksen kääntäminen englantilaisesta vasemman kaistan mallista oikeakaistaiseen onnistui suhteellisen helposti, sillä kojelautaa ei tarvinnut muokata mitenkään.

Aivan 1960-luvun lopussa esiteltiin Clubman-versio, jonka nokka oli muotoiltu perinteiseen Miniin verrattuna nykyaikaisemmaksi.


Mallisarjat Mk I - Mk VII[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Minin perusrakenne ja korimalli pysyi lähes samanlaisena koko elinkaarensa ajan, tehtyjen muutosten mukaisesti malli jaetaan eri alaversioihin. Seuraavassa listassa on tärkeimmät muutokset, joiden mukaan autot jaetaan eri versioihin.

Mark I Mini: 1959–1967[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1962 mallien nimet yhdenmukaistetaan ja Austin Seven on nyt Austin Mini

Vuonna 1964 Alex Moultonin erityisesti Miniä varten suunnittelema kumikartiojousitus korvataan toisella, myös Moultonin BMC:lle suunnittelemalla, Hydrolastic-jousituksella. Tämän järjestelmän avulla auton jousitus saadaan pehmeämmäksi, mutta se myös lisää painoa ja valmistuskustannuksia.

Lokakuussa 1965 lisävarustelistalle tulee Automotive Productsin (AP) suunnittelema neliportainen automaattivaihteisto. Tällä optiolla varustetut mallit saavat lisänimen Mini-Matic.

Mk II Mini: 1967–1970[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mini
1969 Morris Mini Cooper Mk. II
Valmistustiedot
Valmistusmaa Longbridge, Birmingham, Englanti
Cowley, Oxfordshire, Englanti
Pamplona, Espanja
Seneffe, Belgia
Arica, Chile
Setúbal, Portugali
Kapkaupunki, Etelä-Afrikka
Petone, Uusi-Seelanti
Novo Mesto, Jugoslavia
Valmistaja British Leyland Motor Corporation
Korimalli

2-ovinen saloon
2-door estate

2-ovinen van
2-ovinen lavamalli
Iskutilavuus 1275 cc (1.3 l)
998 cc (1.0 l)
850 cc (0.9 l)

Mk II Mini sai uudelleenmuotoillun etusäleikön, tämä pysyi malliltaan muuttumattomana aina valmistuksen lopettamiseen asti. Mini sai myös suuremman takalasin sekä lukisan määrän pienempiä kosmeettisia muutoksia. Aikavälillä 1967 - 70 valmistettiin 429 000 kappaletta Mk II Miniä.

Mk III ja seuraajat: 1969–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mk III Minin kori sai osakseen niin paljon muutoksia, että valmistajan korimallikoodi ADO15 muutettiin ADO20:ksi. Epäloogisesti koodi on sama kuin sisarmalli Clubmanilla. Näkyvin muutos oli suuremmat ovet joiden saranat oli siirretty piiloon. Ostajien vaatimuksesta ovien liukumalliset sivulasit muutettiin veivattaviksi. Hydrolastic-jousitusjärjestelmästä luovuttiin ja alkuperäinen kumikartio teki paluun.

Minin valmistus alkuperäisellä Morriksen tehtaalla Cowleyssa lopetettiin, samalla luovuttiin Austin- ja Morris-merkkien käytöstä ja autot olivat nyt nimeltänsä pelkkiä Minejä

1970-luvun lopulla italialainen autovalmistaja Innocenti esitteli Bertonen toimiston suunnittelemat Innocenti 90 ja 120-mallit, jotka olivat Miniin perustuvia hatchback-korimalleja. Tehdas valmisti myös Mini Cooperin italialaisen vastineen, Innocenti De Tomason.

1960-luvun lopussa Mini nautti ostajien keskuudessa vielä suosiota, mutta malli alkoi jo ikääntyä ja kilpailijoilta oli tullut markkinoille uusia malleja. Samaan aikaan BLMC:n kehitystyö Minin korvaamiseksi uudella mallilla polki paikallaan.

Mini valmistuksen lopettaminen pulpahti jälleen pinnalle vuonna 1980, uuden Austin Mini-Metron esittelyn myötä.

Vaikka Minin valmistus jatkui Metron rinnalla, sen valmistusmäärät pienenivät British Leylandin ja sen seuraajan Rover Groupin keskittäessä pikkuautojen segmentissä markkinoinnin voluumit Metron hyväksi. Vuosi 1981 oli Minin viimeinen vuosi Britannian myydyimpien autojen Top-10:ssä, sen sijoitus oli yhdeksäs kun Metro oli sijalla viisi.

Mk III (Marraskuu 1969 - 1974) sai veivattavat sivuikkunat sivuoviin sekä piilotetut ovien saranat. Näitä uudistuksia ei kuitenkaan tuotu lava- ja pakettimalleihin. Taempien sivuikkunoiden koko kasvoi ja takavalot muutettiin isompikokoisiksi.

Mk IV (1976 - 1984) Etukelkan ripustuksiin tuli värinää ja melua vähentävät kumipuslat, takakelkan puslat uudistettiin isommiksi. Takavalojen yhteyteen lisättiin peruutusvalo.

Mk V (1984 - 1990): Kaikkiin malleihin tuli vakiovausteeksi 210 mm:n levyjarrut. Koriin tuli pyöränaukkoja reunustavat muoviset levikkeet.

Mk VI (1990 - 1996): Moottorin kiinnityskorvakkeiden sijoitusta muutettiin edemmäs, jotta konehuoneeseen saatiin sijoitettua 1275 cc moottori. Tämä oli varustettu SU HIF-kaasuttimella tai vuodesta 1991 yksipisteruiskulla. Litrainen (998 cc) moottori pudotettiin pois valikoimasta. Konepellin avausmekanismi siirtyi auton sisätiloihin vuonna 1992.

Mk VII (1996): Viimeinen versio; muutoksina aiempiin tekniikkapuolella oli polttoaineen kaksipisteruisku sekä jäähdyttäjän siirtyminen auton keulan puolelle. Sisätiloissa tavarahylly korvattiin kojelaudalla ja kuljettajalle tuli turvatyyny.

Mini Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Miniä myytiin kahden maahantuojan toimesta. Austin Minin edustus oli Oy Veho Ab:lla ja Morris Minin Oy Voimavaunu Ab:lla. Minin myyntiä vauhditti kovasti sen autourheilumenestys, varsinkin kun tehokkaammat mallit tulivat myös tavallisten autoilijoiden saataville. Minin maahantuonti siirtyi vuonna 1971 kokonaisuudessaan Sisu-kuorma-autoja valmistavalle Oy Suomen Autoteollisuus Ab:lle, kun Veho luopui Austinin edustuksesta ja Voimavaunu lopetti toimintansa. Minin parhaat päivät olivat tällöin kuitenkin jo auttamattomasti takanapäin. Miniä tuotiin silti maahan 1980-luvun taitteeseen saakka.

Miniä oli eri merkeillä (Austin / BMC / Morris) Suomen ajoneuvorekisterissä vuoden 1999 lopussa yhteensä 1 384 autoa.

Mini autourheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monte Carlo -rallin voitot (kuljettaja / apukuljettaja):

Mini populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mini.