Rover Metro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Austin Metro
1983 Austin Metro
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Austin Rover Group
Korimalli 5-ovinen hatchback
3-ovinen hatchback
3-ovinen pakettiauto
2-ovinen cabriolet
Edeltäjä Mini
Seuraaja CityRover
Vetotapa etuveto
EuroNCAP-turvallisuus[1]
Testattu malli Rover 111i
Testattu vuosimalli 1997
Aikuisturvallisuus 1 stars.svg
Jalankulkijaturvallisuus GreenStars2.svg

Metro oli pikkuauto, jota valmisti Austin Rover Group. Se esiteltiin 1980 nimellä Austin Mini Metro. Sen oli tarkoitus korvata Mini, ja se kehitettiin koodinimellä LC8.

18-vuotisen elämänkaarensa aikana Metrolla oli monta nimeä: Austin Metro, MG Metro ja Rover Metro. Se nimettiin uudelleen Rover 100-sarjaksi vuonna 1994. Myös pakettiautomallia valmistettiin, ensin nimellä Morris Metro ja myöhemmin nimellä Metrovan. [2]

Tullessaan markkinoille Metroa myytiin Austin-merkkisenä. Vuodesta 1982 Metroa oli saatavana myös urheilullisemmin varusteltuna MG Metro-versiona. Vuodesta 1990 vuoteen 1994 Metroa myytiin ainoastaan Rover-merkillä, jonka jälkeen se sai faceliftin ja uuden nimen Rover 100.

Vaikka uusi Rover 200-sarja (joka esiteltiin 1995 ja oli pienempi kuin aikaisemmat 200-mallit) oli alun perin suunniteltu Metron korvaajaksi, sitä ei markkinoille tullessaan markkinoitu sellaisena.[3] Rover 100:n tuotanto päättyi 1998, ja ironisesti alkuperäinen Mini, jonka korvaajaksi Metro oli tarkoitettu, säilyi tuotannossa vielä kaksi vuotta 100:n tuotannon loppumisen jälkeen. Varsinainen seuraaja Metrolle tuli vasta vuonna 2003 CityRoverin muodossa.

MG Metro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MG Metro oli englantilainen pikkuauto, josta Austin Rover kaavaili seuraajaa maineikkaalle Minille. Auton halvimmat perusmallit myytiin pääasiassa Englannin kotimarkkinoilla Austinin tuotemerkillä. Pienin moottorivaihtoehto, 998-kuutioinen työntötankomoottori, oli suoraa perintöä Minin keulalta. Auton tehokkaammalla 1,3-litraisella moottorilla varustetut mallit myytiin Austinin sijaan MG:n merkillä.

Malliston huipulla oli 69 kW:n tehoinen MG Metro Turbo sekä B-ryhmän ralliautoksi rakennettu keskimoottorinen MG Metro 6R4, jolla oli ulkomuotoa lukuun ottamatta tuskin lainkaan yhtäläisyyksiä varsinaisiin tuotantomalleihin. Metro 6R4:n voimanlähteenä oli taka-akselin etupuolelle pitkittäin sijoitettu 3-litrainen V6, joka ns. luokitteluversiona tuotti varsin vaatimattomasti 220 hevosvoimaa. Toinen luokitteluversio,joka autosta rakennettiin, saatiinkin jo B-ryhmälle sopivammat 410 hevosvoimaa. MG Metro 6R4 autoja valmistettiin FIA:n sääntöjen vaatimat 200 kappaletta.

Myynti Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Austin Metro tuli myyntiin Suomessa keväällä 1983; ensimmäiset vientimaat olivat olleet Länsi-Saksa, Ranska, Italia ja Benelux-maat. Mallia edusti muitakin brittiautoja maahantuonut, Sisu-kuorma- ja linja-autoja valmistanut Oy Sisu-Auto Ab. Tekniikan Maailman testiryhmä antoi kiitosta Metron tavaratilan muuntelumahdollisuuksille, moottorin sitkeydelle matalilla kierroksilla ja auton kokoon nähden suurille sisätiloille, mutta moitti vaihteensiirtoa ja suurta polttonesteen kulutusta.[4] Suomessa myynnissä olleet mallit olivat perusmalli (L) ja suorituskykyisempi MG Metro ja saatavissa oli vain kolmiovinen kori. 1,3-litaisella moottorilla varustettu perusmalli maksoi 44 900 markkaa ja sen kanssa samassa hintaluokassa olivat mm. Nissan Micra, Fiat Uno, Suzuki Swift, Citroën Visa, Ford Fiesta ja Opel Corsa. MG Metro oli perusmallia 20 000 markkaa kalliimpi.[5] Suomen ajoneuvorekisterissä oli vuoden 1999 lopussa 101 Austin Metroa, jotka oli rekisteröity vuosina 1983–1987, ja lisäksi yksi vuonna 1984 rekisteröity MG Metro. [6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EuroNCAP - For safer cars | Rover 100
  2. Austin Rover Online
  3. Mini Metro land - End of the road
  4. Jarmo Sukava, Matti Vuorimaa ja Hannu Ahonen: Mini meni, Metro tuli. Tekniikan Maailma 9/1983, s. 56–61. Tampere-Helsinki: Lehtimiehet Oy.
  5. Heikki Laurell (toim.): Suomen henkilöautot 1984, s. 223. Helsinki: Kustannus Oy Autotekniikka, 1984.
  6. Kari Pynnä: Näillä ajamme: autokantatilasto 31.12.1999. Tekniikan Maailma 11/2000, s. 151–155. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
Tämä autoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.