Bullitt
| Bullitt | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Peter Yates |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Lalo Schifrin |
| Kuvaaja | William A. Fraker |
| Leikkaaja | Frank P. Keller |
| Tuotantosuunnittelija | Albert Brenner |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Warner Bros.-Seven Arts Netflix |
| Ensi-ilta | 1968 |
| Kesto | 113 min |
| Alkuperäiskieli | Englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Bullitt on vuonna 1968 ensi-iltansa saanut Peter Yatesin ohjaama toiminnallinen rikoselokuva, jonka pääosassa on Steve McQueen. Frank P. Keller sai elokuvan leikkauksesta Oscar-palkinnon.[1]
Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kertoo kovaotteisesta poliisista Frank Bullittista, jonka tapoihin kuuluu tehdä kaikki päinvastoin kuin esimies sanoo. Frank saa kollegoineen tehtäväksi suojella erästä avaintodistajaa, vain yhden viikonlopun ajan. Todistajaa pidetään eräässä hotellihuoneessa, joka on koko ajan poliisien tarkkailussa. Mutta poliisit kuitenkin onnistutaan yllättämään ja todistaja loukkaantuu ja myöhemmin menehtyy sekä yksi poliiseista loukkaantuu, mutta jää henkiin. Tästä vaivaantuneena alkaa Frank tutkia asiaa tarkasti kollegansa Delgettin kanssa, saadakseen iskun tekijät kiinni.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Steve McQueen | … | komisario Frank Bullitt |
| Robert Vaughn | … | senaattori Walter Chalmers |
| Jacqueline Bisset | … | Cathy |
| Don Gordon | … | etsivä Sal Delgetti |
| Robert Duvall | … | taksikuski Weissberg |
| Simon Oakland | … | ylikomisario Sam Bennett |
| Norman Fell | … | ylikomisario Baker |
| Felice Orlandi | … | Albert Renick |
| Pat Renella | … | Johnny Ross |
| Carl Reindel | … | etsivä Carl Stanton |
| Paul Genge | … | tappaja |
| Bill Hickman | … | tappaja |
| Georg Stanford Brown | … | tohtori Willard |
Vastaanotto ja jälkimaine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bullitt valittiin vuonna 2007 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[2] The New York Timesin kriitikot valitsivat Bullittin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[3]
Elokuvakirjoittaja Kati Sinisalo on todennut: ”Säveltäjä Lalo Schifrin saa kaahausjaksot San Franciscon kaduilla kuulostamaan ja näyttämään rytmikkäältä tanssilta.”[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The 41st Academy Awards – 1969 Academy of Motion Picture Arts and Sciences. 14.4.1969. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
- ↑ Complete National Film Registry Listing National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Sinisalo, Kati: 5.3. Teemalauantai: Elokuvamusiikki. Yle Teema. 19.1.2010. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 5.5.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ebert, Roger: Bullitt RogerEbert,com. 23.12.1968. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
- Mahoney, John: ‘Bullitt’: THR’s 1968 Review The Hollywood Reporter. 17.10.2016. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)
- Travers, James: Bullitt (1968), Peter Yates FrenchFilms.org. Viitattu 5.5.2021. (englanniksi)