North American P-51 Mustang

P-51 Mustang
North American P-51D Mustang
Tyyppi	Hävittäjä
Alkuperämaa	Yhdysvallat
Valmistaja	North American Aviation
Ensilento	26. lokakuuta 1940
Esitelty	1942
Status	Ei käytössä
Pääkäyttäjät	Yhdysvaltain ilmavoimat Royal Air Force
Valmistusmäärä	15 875

A-36 Apache

P-51B

P-51D

XP-82 Twin Mustang

North American F-82B

P-51 Mustang oli yhdysvaltalainen, toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen ja -paikkainen hävittäjälentokone. Sitä pidetään yhtenä toisen maailmansodan parhaista hävittäjistä.

Ensimmäisten mallien lentokorkeus ja toimintasäde olivat rajallisia, mutta paremmalla Rolls-Royce Merlin -moottorilla, suuremmilla polttoainesäiliöillä, kuplakuomulla ja madalletulla perärungolla neljännestä mallista (P-51D) tuli erinomainen hävittäjä. Sitä käytettiin saattamaan ja puolustamaan pommikoneita pitkillä pommituslennoilla Saksan yllä. Mustang oli erittäin suorityskykyinen: sitä nopeammat potkurilentokoneet tulivat käyttöön vasta aivan sodan loppuvaiheessa, ja niiden valmistusmäärät olivat hyvin pieniä Mustangiin verrattuna.

Tunnetuin tyypillä lentänyt lienee yhdysvaltalainen hävittäjä-ässä Dominic S. (Don) Gentile. Hän saavutti 21 vahvistettua pudotusta (epävirallisesti 30) ennen komennuksensa päättymistä. Niistä 15 1/2 hän saavutti Mustangilla. Hänen nimikkokoneensa oli P-51 B "Shangri La".

Historia

Englannin kuninkaalliset Ilmavoimat (RAF) halusi yhdysvaltalaisen North American Aviation -lentokonetehtaan valmistavan heille P-40 Kittyhawk -koneita. Kittyhawk ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä hävittäjäkone. North American Aviationin pääsuunnittelija väitti suunnittelevansa paremman koneen ja saavansa sen tuotantoon nopeammin, kuin Kittyhawkin tuotannon aloittamisessa menisi aikaa. RAF näytti hankkeelle vihreää valoa ja tilasi 320 konetta. Kone suunniteltiin ja prototyyppi valmistettiin alle puolessa vuodessa. Siinä oli Allisonin valmistama V12-moottori, jonka suorituskyky oli hyvä matalalennossa, mutta huono korkealla. Mallinimeksi tuli P-51 A ja RAF:lle toimitettiin koneita, jotka nimettiin Mustangeiksi.

Yhdysvallat ei aluksi kiinnostunut koneesta hävittäjänä, mutta halusi käyttää sitä syöksypommittajana, joten Mustangin pohjalta kehitettiin syöksyjarruilla ja pommiripustimilla varustettu A-36 Apache -syöksypommittaja. Rolls-Roycen koelentäjä Ron Harker teki P-51 A -tyypillä koelennon ja ehdotti Merlin-moottorin asentamista runkoon.Suorituskyky osoittautui erinomaiseksi ja lopulta myös Yhdysvaltain ilmavoimat kiinnostui tosissaan koneesta. Yhdysvaltalainen Packard alkoi valmistaa englantilaista Merlin-moottoria lisenssillä nimellä Packard-Merlin V-1650. Yhdysvallat otti tyypin käyttöönsä ja tilasi 2 000 P-51B:tä vuonna 1942. Ensimmäisen pitkän matkan saattotehtävänsä tyyppi lensi 13. joulukuuta 1943, 490 mailia Kieliin ja takaisin, mikä oli siihenastinen ennätys.

Yhdysvaltain ilmavoimien 8. armeijan komentaja Ira Eakerin alaisuudessa koneen käytössä tehtiin virhe määräämällä hävittäjät pommittajien välittömäksi suojaksi. Tämä rajoitti konetyypin ominaisuuksien hyväksikäyttöä estämällä aloitteellista vihollisen hävittäjävoimien etsintää, vaikka se toi turvallisuudentunteen pommittajien miehistöille. Tammikuussa 1944 Jimmy Doolittle otti komennon ja asetti tavoitteeksi Luftwaffen hävittäjävoimien tuhoamisen toimimalla aktiivisesti niitä vastaan sekä maassa että ilmassa jolloin Mustangin ominaisuudet ja pitkä toimintasäde pääsivät oikeuksiinsa. Paitsi että Mustang oli erinomainen saattohävittäjä, se tuhosi myös lukuisia lentokoneita kentilleen ja huoltokuljetuksia rauta- ja maanteillä. Kun Iwo Jima vallattiin helmikuussa 1945, P-51:t saattoivat myös B-29-pommikoneita lennoille Japaniin.

Mallissa P-51D otettiin käyttöön kuplanmuotoinen kuomu, joka antoi pilotille paremman näkyvyyden taaksepäin, sekä lisättiin konekiväärien määrä neljästä kuuteen. Sivuvakaimen eteen asennettiin evä parantamaan vakautta pienissä nopeuksissa. P-51D oli eniten valmistettu Mustang-malli. Mallissa P-51H runkoa kevennettiin paremman suorituskyvyn saamiseksi, ja myös moottori vaihdettiin hiukan tehokkaampaan versioon.

P-51 oli käytössä pitkään toisen maailmansodan jälkeen. F-51B ja F-51K olivat ilmavoimien käytössä vuoteen 1951 asti. Air National Guard käytti tyyppiä vielä vuoteen 1957. P-51, eli sittemmin uudelleen nimetty F-51, oli yksi ensimmäisistä konetyypeistä Korean sodassa. ANG:n loppuunlennetyt koneet vedettiin sodasta tammikuussa 1953. Ratkaisuun vaikutti se, ettei Mustangien varaosia ollut enää tuotettu aikoihin, ja toisen maailmansodan aikaiset varastot olivat loppumassa. Mustangin korvaavia McDonnell Skyraider -koneita ei heti saatu riittäviä määriä tuotantoon Yhdysvaltain suurten autotehtaiden tarjotessa ammattitaitoiselle työväelle lentokoneteollisuutta parempia palkkoja.

Israelin ilmavoimilla oli 1960-luvun alkuun asti käytössään 48 kappaletta P-51 Mustang -koneita, jotka jatkuvien arabimaiden ja Israelin välisten yhteenottojen aikana lensivät syvälle vihollisten alueelle Israelin suihkukoneiden riistäessä ilmaherruuden itselleen. Kohteina olivat erityisesti lentokentät ja huoltokuljetukset. Israelin Mustang-pilottien enemmistö oli hyvin koulutettuja ja kokeneita toisen maailmansodan veteraaneja, jotka olivat palvelleet Britannian ja Yhdysvaltain ilmavoimissa kaikilla rintamilla. Kokoonsa nähden voimakas ja lentäjien luonnehdinnan mukaan "kolikon päällä kääntyvä" Mustang saattoi maastoa hyödyntäen vältellä arabien suihkuhävittäjien hyökkäyksiä. Dominikaaninen Tasavalta käytti viimeisenä maana P-51 Mustangia operatiivisesti vuoteen 1984 asti.

P-82 (F-82) Twin Mustang

North American P/F-82 Twin Mustang oli B-29-pommikoneiden pitkänmatkan saattohävittäjäksi tarkoitettu raskas hävittäjä ja viimeinen USAAF:n tilaama mäntämoottorihävittäjä. Se teki ensilentonsa 6. heinäkuuta 1945 ja oli palveluskäytössä vuodesta 1946 vuoteen 1954. Konetta rakennettiin 270 kappaletta. Koneen rakenne muistuttaa erehdyttävästi kahta P-51H Mustangin runkoa ( tosiasiassa Allison-moottori oli paljon Packardia suurempi ja tarvitsi enemmän tilaa ), jotka oli yhdistetty välisiivellä ja pyrstöllä toisiinsa. YP-82 -prototyypissä; P-82B, E ja H malleissa konetta voi ohjata molemmista ohjaamoista, P-82C, D, F ja G yöhävittäjäversioissa, jotka oli varustettu välisiiven alle kiinnitetyllä tutkalla, lentäjä oli vasemmassa ohjaamossa ja oikeassa tutkaoperaattori.

Twin Mustangeja ei ehditty käyttää toisessa maailmansodassa, mutta niitä käytettiin Korean sodassa, missä ne saivat tililleen neljä pudotusta ja tuhosivat 16 viholliskonetta kentilleen.

Lento-ominaisuuksista

Koneen instrumentteihin oli helppo tutustua sillä ne muistuttivat valmistajan AT-6 jatkokoulutuskoneen vastaavia. P-51D Mustang oli tosin jopa hyvin koulutettujen amerikkalaislentäjien mielestä hankalahko lentää. Useat lentäjät kuvaavat sitä lento-ominaisuuksiltaan "anteeksiantamattomaksi". Syynä tähän oli pääasiassa potkurin suuri vääntömomentti, joka aiheutti jatkuvan tarpeen sivuperäsimen käyttöön oikealla jalalla koneella liikehdittäessä. Tämä ominaisuus korostui hitaissa nopeuksissa kuten laskussa ja toisaalta taitolentoliikkeissä. Nousussa lentäjillä oli tapana lentää välittömästi irtoamisen jälkeen hetki suoraan vauhdin keräämiseksi taatakseen ohjainten riittävän tehon ennen suurten moottoritehoasetusten käyttöä.

Saattotehtävissä käytettiin pudotettavia lisäsäiliöitä riittävän toimintasäteen saavuttamiseksi. Saksalaiset ottivat käyttöön taktiikan tehdä hyökkäyksä saadakseen hävittäjät pudottamaan säiliöt taistelua varten mikä rajoitti lentoaikaa. Tämän estämiseksi Mustangin ohjaamon taakse suunniteltiin sisäinen lisäpolttoainesäiliö. Täynnä ollessaan se muutti painopistettä tehden koneesta kömpelön ja aiheuttaen taipumuksen lattakierteeseen. Ohjeena olikin käyttää tämä polttoaine ensin. Muutoin kone kaartoi selkeästi Messerschmitt Bf 109 G -versiota tiukemmin ja vähän paremmin kuin Focke-Wulf Fw 190 A- tai D-versiot ollen molempia tyyppejä nopeampi. Paremman ahtimensa ansiosta Bf 109 oli tehokkaampi yli 6800 metrissä kuin tähtimoottoriset Fw 190 A -versiot. Mustang syöksyi nopeammin kuin kumpikaan tehden tästä Supermarine Spitfireä ja kevytrakenteisia neuvostoliittolaisia hävittäjiä vastaan soveltuneesta irrottautumiskeinosta vaarallisen. Fw 190 D-9 ja Ta 152 C/H suurten korkeuksien muunnos olivat erityisesti nousunopeudeltaan parempia kuin P 51 D, mutta myös syöksykyky ja kiihtyvyys olivat samanveroisia. Yhdysvaltain sotasaaliskoneena koelentämä japanilainen Nakajima Ki-84 Hayate voitti P-51 D:n sekä nousunopeudessa, kaarto-ominaisuuksissa että käsittelyn helppoudessa.

Ratkaisevinta oli lentäjien koulutus- ja kokemustaso. Japanilainen laivaston lentäjä ja ässä (27 varmistettua pudotusta) Sadaaki Akamatsu sekä muutama muu pudottivat ensisijaisesti pommikoneiden torjuntahävittäjäksi tarkoitetulla Mitsubishi J2M Raiden - koneella useita Mustangeja Japanin kotisaarten puolustuksessa. Erityisesti M5-versio vastasi ominaisuuksiltaan lähinnä Fw 190 A8/R8 Sturmbock -versiota. Viimeisessä tuotantomallissa H-mallissa tunnetut virheet oli poistettu ja huippunopeus oli lähes 100 km/h parempi. P-51H mallia käytettiin vain Yhdysvalloissa ja sen kansalliskaartissa.

P-51D

Tekniset tiedot (P-51D)

• Miehistö: yksi
• Pituus: 9,83 m
• Kärkiväli: 11,28 m
• Korkeus: 2,64 m
• Siipien pinta-ala: 21,65 m²
• Tyhjäpaino: 3 232 kg
• Lentoonlähtöpaino: 5 488 kg
• Moottori: Packard Packard-Merlin V-1650-7 V-12 mäntämoottori 1 695 hv (1 264 kW)

Ulkoisesti varhaisemmat Allison- ja Merlin-moottoriset versiot erottaa ahtimen ilmanoton sijainnista. Allison-moottorille se on nokan yläosassa ja Merlin-moottorille alaosassa välittömästi potkurin takana.

Suorituskyky

• Maksiminopeus: 703 km/h
• Nousunopeus: 1060 m/min
• Lentomatka: 2 655 km
• Lakikorkeus: 12 770 m

Tuotantoversiot

• P-51A, 310 rakennettu Inglewoodissa, Kaliforniassa
• P-51B, 650 rakennettu Inglewoodissa
• P-51C, 3 750 rakennettu Dallasissa, Teksasissa
• P-51D/K, 6 502 rakennettu Inglewoodissa, 1 454 Dallasissa. Kaikkiaan 7 956 kappaletta.
• P-51H, 555 rakennettu Inglewoodissa
• Kokonaisvalmistusmäärä: 15 675 kappaletta

Lähteet

• Gerald Astor: The Mighty Eighth. Dell Publishing, 1998. ISBN 0-440-22648-1. (englanniksi)
• Jyrki Laukkanen: Koelentäjän päiväkirjasta. Apal, 2009. ISBN 978-952502694-8.
• Henry Sakaida: Japanin laivaston ilmavoimien ässät 1937-1945. Osprey, 2002. ISBN 952-5186-25-3.
• Mike Spick: Luftwaffen hävittäjä-ässät. Koala kustannus, 1999. ISBN 952-5186-07-5.

Aiheesta muualla

• http://www.airandspacemagazine.com/ASM/Mag/Index/1999/JJ/mtgm.html
• http://www.swissmustangs.ch/index2.html
• http://www.fourthfightergroup.com/resource/gentile.html Tämä sivusto sisältää kuvan Domenic "Don" Gentilestä koneineen sekä muuta tietoa hänestä.