North American P-51 Mustang

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
P-51 Mustang
North American P-51D Mustang
Tyyppi Hävittäjä
Valmistaja North American Aviation
Ensilento 26. lokakuuta 1940
Esitelty 1942
Status Ei käytössä
Pääkäyttäjät Yhdysvaltain ilmavoimat
Royal Air Force
Valmistusmäärä 15 875
A-36 Apache
P-51B
P-51D
XP-82 Twin Mustang
North American F-82B

P-51 Mustang oli yhdysvaltalainen, toisen maailmansodan aikainen yksimoottorinen ja -paikkainen hävittäjälentokone. Sitä pidetään yhtenä toisen maailmansodan parhaista hävittäjistä.

Ensimmäisten mallien lentokorkeus ja toimintasäde olivat rajallisia, mutta paremmalla Rolls-Royce Merlin -moottorilla, suuremmilla polttoainesäiliöillä, kuplakuomulla ja madalletulla perärungolla neljännestä mallista (P-51D) tuli erinomainen hävittäjä. Sitä käytettiin saattamaan ja puolustamaan pommikoneita pitkillä pommituslennoilla Saksan yllä. Mustangia väitetään toisen maailmansodan nopeimmaksi potkurikoneeksi, mikä lienee tulkintaa koska muun muassa F4U Corsair, Focke-Wulf ta 152 ja Dornier Do 335 olivat nopeampia kuin sotaan osallistuneet Mustang-versiot. Toisaalta Mustangia nopeammat potkurilentokoneet tulivat käyttöön vasta aivan sodan loppuvaiheessa ja niiden valmistusmäärät olivat hyvin pieniä Mustangiin verrattuna.

Tunnetuin tyypillä lentänyt lienee yhdysvaltalainen ässä Dominic S. (Don) Gentile. Hän saavutti 21 vahvistettua pudotusta(epävirallisesti 30) ennen komennuksensa päättymistä. Niistä 15 1/2 hän saavutti Mustangilla[1]. Hänen nimikkokoneensa oli P-51 B "Shangri La".

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Englannin kuninkaalliset Ilmavoimat (RAF) halusi yhdysvaltalaisen North American Aviation -lentokonetehtaan valmistavan heille P-40 Kittyhawk -koneita. Kittyhawk ei kuitenkaan ollut erityisen hyvä hävittäjäkone, ja North American Aviationin pääsuunnittelija väitti suunnittelevansa paremman koneen ja saavansa sen tuotantoon nopeammin kuin Kittyhawkin tuotannon aloittamisessa menisi aikaa.

RAF näytti hankkeelle vihreää valoa, tilasi 320 konetta ja kone suunniteltiin ja prototyyppi valmistettiin alle puolessa vuodessa. Siinä oli Allisonin valmistama V12-moottori, jolla suorituskyky oli hyvä matalalla, mutta huono korkealla. Englannille toimitettiin koneita, jotka nimettiin Mustangiksi.

Yhdysvallat ei aluksi kiinnostunut koneesta hävittäjänä, mutta halusi käyttää sitä syöksypommittajana, joten Mustangin pohjalta kehitettiin syöksyjarruilla ja pommiripustimilla varustettu A-36 Apache -syöksypommittaja.

Rolls-Roycen koelentäjä Ron Harker teki tyypillä koelennon ja ehdotti Merlin - moottorin asentamista runkoon.[2]Suorituskyky osoittautui erinomaiseksi ja lopulta myös Yhdysvaltain ilmavoimat kiinnostui tosissaan koneesta. Yhdysvaltalainen Packard alkoi valmistaa englantilaista Merlin-moottoria lisenssillä nimellä Packard-Merlin V-1650.

Yhdysvallat otti tyypin käyttöönsä ja tilasi 2 000 P-51B:tä vuonna 1942. Ensimmäisen pitkän matkan saattotehtävänsä tyyppi lensi 13. joulukuuta 1943, 490 mailia Kieliin ja takaisin, mikä oli siihenastinen ennätys.

Yhdysvaltain ilmavoimien 8.armeijan komentaja Ira Eakerin alaisuudessa koneen käytössä tehtiin virhe määräämällä hävittäjät pommittajien välittömäksi suojaksi, mikä rajoitti konetyypin ominaisuuksien hyväksikäyttöä estämällä aloitteellista vihollisen hävittäjävoimien etsintää vaikka se toi turvallisuudentunteen pommittajien miehistöille.

Tammikuussa 1944 Jimmy Doolittle otti komennon ja asetti tavoitteeksi Luftwaffen hävittäjävoimien tuhoamisen toimimalla aktiivisesti niitä vastaan sekä maassa että ilmassa jolloin Mustangin ominaisuudet ja pitkä toimintasäde pääsivät oikeuksiinsa.[3]

Paitsi että Mustang oli erinomainen saattohävittäjä, se tuhosi myös lukuisia lentokoneita kentilleen ja huoltokuljetuksia rauta- ja maanteillä. Kun Iwo Jima vallattiin helmikuussa 1945, P-51:t saattoivat myös B-29-pommikoneita lennoille Japaniin.

Mallissa P-51D otettiin käyttöön kuplanmuotoinen kuomu, joka antoi pilotille paremman näkyvyyden taaksepäin, sekä lisättiin konekiväärien määrä neljästä kuuteen ja sivuvakaimen eteen asennettiin evä parantamaan vakautta pienissä nopeuksissa. P-51D oli eniten valmistettu Mustang-malli.

Mallissa P-51H runkoa kevennettiin paremman suorituskyvyn saamiseksi, ja myös moottori vaihdettiin hiukan tehokkaampaan versioon.

P-51 oli käytössä pitkään toisen maailmansodan jälkeen. F-51B ja F-51K olivat ilmavoimien käytössä vuoteen 1951 asti. Air National Guard käytti tyyppiä vielä vuoteen 1957. P-51, eli sittemmin uudelleen nimetty F-51, oli yksi ensimmäisistä konetyypeistä Korean sodassa. ANG:n loppuunlennetyt koneet vedettiin sodasta tammikuussa 1953. Ratkaisuun vaikutti se, ettei Mustangien varaosia ollut enää tuotettu aikoihin ja toisen maailmansodan aikaiset varastot olivat loppumassa. Mustangin korvaavia McDonnell Skyraider -koneita ei heti saatu riittäviä määriä tuotantoon Yhdysvaltain suurten autotehtaiden tarjotessa ammattitaitoiselle työväelle lentokoneteollisuutta parempia palkkoja.

Israelin ilmavoimilla oli 1960-luvun alkuun asti käytössään 48 kappaletta P-51 Mustang -koneita, jotka jatkuvien arabimaiden ja Israelin välisten yhteenottojen aikana lensivät syvälle vihollisten alueelle Israelin suihkukoneiden riistäessä ilmaherruuden itselleen. Kohteina olivat erityisesti lentokentät ja huoltokuljetukset. Israelin Mustangien pilottien enemmistö oli hyvin koulutettuja ja kokeneita toisen maailmansodan veteraaneja, jotka olivat palvelleet Britannian ja Yhdysvaltain ilmavoimissa kaikilla rintamilla. Kokoonsa nähden voimakas ja lentäjien mukaan "kolikon päällä kääntyvä" Mustang saattoi maastoa hyödyntäen vältellä arabien suihkuhävittäjien hyökkäyksiä.

Dominikaaninen Tasavalta käytti viimeisenä maana P-51 Mustangia operatiivisesti vuoteen 1984 asti.

[muokkaa] P-82 (F-82) Twin Mustang

North American P/F-82 Twin Mustang oli B-29-pommikoneiden pitkänmatkan saattohävittäjäksi tarkoitettu raskas hävittäjä ja viimeinen USAAF:n tilaama mäntämoottorihävittäjä. Se teki ensilentonsa 6. heinäkuuta 1945 ja oli palveluskäytössä vuodesta 1946 vuoteen 1954. Konetta rakennettiin 270 kappaletta.

Koneen rakenne muistuttaa erehdyttävästi kahta P-51H Mustangin runkoa ( tosiasiassa Allison-moottori oli paljon Packardia suurempi ja tarvi enemmän tilaa ), jotka oli yhdistetty välisiivellä ja pyrstöllä toisiinsa. YP-82 -prototyypissä; P-82B, E ja H malleissa konetta voi ohjata molemmista ohjaamoista, P-82C, D, F ja G yöhävittäjäversioissa, jotka oli varustettu välisiiven alle kiinnitetyllä tutkalla, lentäjä oli vasemmassa ohjaamossa ja oikeassa tutkaoperaattori.

Twin Mustangeja ei ehditty käyttää toisessa maailmansodassa, mutta niitä käytettiin Korean sodassa, missä ne saivat tililleen neljä pudotusta ja tuhosivat 16 viholliskonetta kentilleen.

[muokkaa] Lento-ominaisuuksista

Koneen instrumentteihin oli helppo tutustua sillä ne muistuttivat valmistajan AT-6 jatkokoulutuskoneen vastaavia.

P-51D Mustang oli tosin jopa hyvin koulutettujen amerikkalaislentäjien mielestä hankalahko lentää. Useat lentäjät kuvaavat sitä lento-ominaisuuksiltaan "anteeksiantamattomaksi". Syynä tähän oli pääasiassa potkurin suuri vääntömomentti mikä aiheutti jatkuvan tarpeen sivuperäsimen käyttöön oikealla jalalla koneella liikehdittäessä. Tämä ominaisuus korostui hitaissa nopeuksissa kuten laskussa ja toisaalta taitolentoliikkeissä. Nousussa lentäjillä oli tapana lentää välittömästi irtoamisen jälkeen hetki suoraan vauhdin keräämiseksi taatakseen ohjainten riittävän tehon ennen suurten moottoritehoasetusten käyttöä.

Anteeksiantamattomuus tosin pätee useisiin koneisiin, joita taitavat lentäjät voivat käyttää parhaaksi näkemällään tavalla. "Mustangilla lentäessä pitää ajatella viisi minuuttia sitä ennen", sanoo Steven Coutches, American Airlines'in lentokapteeni (katso linkki artikkelin alla).

Saattotehtävissä käytettiin pudotettavia lisäsäiliöitä riittävän toimintasäteen saavuttamiseksi. Saksalaiset ottivat käyttöön taktiikan tehdä hyökkäyksä saadakseen hävittäjät pudottamaan säiliöt taistelua varten mikä rajoitti lentoaikaa. Tämän estämiseksi Mustangin ohjaamon taakse suunniteltiin sisäinen lisäpolttoainesäiliö. Täynnä ollessaan se muutti painopistettä tehden koneesta kömpelön ja aiheuttaen taipumuksen lattakierteeseen. Ohjeena olikin käyttää tämä polttoaine ensin.[4]

Muutoin kone kaartoi selkeästi Messerschmitt Me 109 G:tä tiukemmin ja vähän paremmin kuin Focke-Wulf Fw 190 ollen molempia nopeampi. Paremman ahtimensa ansiosta Me oli tehokkaampi yli 6800 metrissä kuin Fw. Mustang syöksyi nopeammin kuin kumpikaan tehden tästä Supermarine Spitfireä ja kevytrakenteisia Neuvostoliittolaisia hävittäjiä vastaan hyvästä irrottautumiskeinosta vaarallisen. Ratkaisevinta oli lentäjien koulutus- ja kokemustaso. Japanilainen laivaston lentäjä ja ässä (27 varmistettua pudotusta) Sadaaki Akamatsu pudotti ensisijaisesti pommikoneiden torjuntahävittäjäksi tarkoitetulla Mitsubishi J2M Raiden - koneella useita Mustangeja kotisaarten puolustuksessa.[5]Erityisesti M5 versio vastasi ominaisuuksiltaan lähinnä Fw 190 A8/R8 Sturmbock versiota.

Viimeisessä tuotantomallissa H-mallissa tunnetut virheet oli poistettu ja huippunopeus oli lähes 100 km/h parempi. P-51H mallia käytettiin vain Yhdysvalloissa ja sen kansalliskaartissa.

P-51D

[muokkaa] Tekniset tiedot (P-51D)

  • Miehistö: yksi
  • Pituus: 9,83 m
  • Kärkiväli: 11,28 m
  • Korkeus: 2,64 m
  • Siipien pinta-ala: 21,65 m²
  • Tyhjäpaino: 3 232 kg
  • Lentoonlähtöpaino: 5 488 kg
  • Moottori: Packard Packard-Merlin V-1650-7 V-12 mäntämoottori 1 695 hv (1 264 kW)

[muokkaa] Suorituskyky

  • Maksiminopeus: 703 km/h
  • Lentomatka: 2 655 km
  • Lakikorkeus: 12 770 m

[muokkaa] Tuotantoversiot

  • P-51A, 310 rakennettu Inglewoodissa, Kaliforniassa
  • P-51B, 650 rakennettu Inglewoodissa
  • P-51C, 3 750 rakennettu Dallasissa, Teksasissa
  • P-51D/K, 6 502 rakennettu Inglewoodissa, 1 454 Dallasissa. Kaikkiaan 7 956 kappaletta.
  • P-51H, 555 rakennettu Inglewoodissa
  • Kokonaisvalmistusmäärä: 15 675 kappaletta

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä sivusto sisältää kuvan Domenic "Don" Gentilestä koneineen sekä muuta tietoa hänestä.

Viitteet

  1. ↑ http://www.acepilots.com/usaaf_gentile.html
  2. ↑ Gerald Astor s.223
  3. ↑ Gerald Astor The Mighty Eight s.224-226
  4. ↑ Gerald Astor - The Mighty Eighth s.246 englanniksi Dell Publishing 1998 ISBN 0-440-22648-1
  5. ↑ Saburo Sakai - Samurai 1957
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta North American P-51 Mustang.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/North_American_P-51_Mustang
Henkilökohtaiset työkalut